Joulun tunnelmia ja ajatuksia

Oikein ihanaa jouluaattoa jokaiselle lukijalleni! En tiedä lieneekö teitä monta tänään siellä ruudun takana, mutta kenties sitten hieman myöhemmin välipäivinä eksytte lukemaan tämänkin postauksen. Mietiskelin tänään matkatessamme isältä äidin luokse, mistä kirjoittaisin. Viime vuonna olin kirjoitellut aattona joulun tunnelmia ja ajatuksia. Luettuani tuon kyseisen postauksen, pääsin niin hyvin käsiksi viime vuoden fiiliksiini ja muistin, miten koin tuolloin yksinäisyyden tunteita. Vaikka en ollut yksin vaan perheen kesken, olin silti sydämessäni yksin. Joulu on tosiaan juhla, joka voi olla parhaimmillaan täynnä rakkautta ja yhdessäoloa, mutta pahimmillaan aiheuttaa yksinäisyyden tai eriarvoisuuden tunteita. Kaikilla ei ole perhettä saatikka ystäviä keiden kanssa joulua viettää, enkä osaa edes kuvitella miten pahalta se voi tuntua. Siinä mielessä oma tilanteeni on aina ollut etuoikeutettu ja ymmärrän sen oikein hyvin. Tästä huolimatta joulu ei ole välttämättä jokaiselle se iloinen perhejuhla, vaan siihen voi liittyä myös ahdistusta ja jopa tunnelukkoja – kuten tässä yksi päivä ystäväni kanssa puhuimme. Veikkaan tämän johtuvan juuri siitä, että jouluun liittyy aina jonkinlainen tunnelataus. Siihen liittyy paljon muistoja ja se nostaa paljon erilaisia tunteita pintaan. Myös joulun tuoma pysähtyminen saattaa ahdistaa monia, koska pysähtyminen tarkoittaa aina omien tunteidensa kohtaamista. Monesti tunteiden kohtaaminen puolestaan tarkoittaa myös sellaista kipua, jota ei välttämättä olla valmiita kohtaamaan.

Jokainen meistä kokee joulun eri tavoin ja jokaisella meistä on siihen omanlainen suhde. Voi olla että joku joulu on vaikeampi kuin toinen nimenomaan omasta elämäntilanteesta johtuen ja tämän olen itsekin muutamaan otteeseen kokenut. Elämän kriisit ja vaikeudet tekevät joulusta aina haastavamman, vaikka toisaalta aina on heitä, joilla ei ole edes mahdollisuutta nauttia joulusta. Tänään koenkin asemani etuoikeutetuksi, sillä minulla on perhe jonka kanssa sitä viettää ja vaikka ei ehkä sellaista perheidylliä kuin monella muulla, on minulla kuitenkin ihmisiä ympärilläni, joiden kanssa voin joulun jakaa. Kiitollisuus onkin se, joka näin jouluna kannattaa pitää mielessä, mikäli omassa elämässä on moni asia hyvin. Itse olen hyvin kiitollinen tästä vuodesta kokonaisuudessaan ja kutsun tätä aikamoiseksi kasvun vuodeksi. En malta odottaa mitä seuraava tuo tullessaan ja olen hyvin optimistinen tulevaisuuden suhteen.

Tänä jouluna haluan ottaa rennosti, nauttia hyvästä ruoasta ja perheenjäsenteni seurasta, tehdä mahdollisimman vähän töitä ja välttää jatkuvaa somettamista – pysähtyä. Vaikka olisi ihana laittaa joka käänteestä Instagramiin stooreja, koetan välttää sellaista jatkuvaa puhelimeen tuijottamista. Mietin nimittäin tänään myös sitä, miten koskaan ei voi tietää mikä joulu on viimeinen läheisillä tai vaikka itsellä? Meidän tulisi useammin pysähtyä elämään hetkessä ja vähentää sitä ruutuaikaa, joka on tämän ajan vitsaus. Itse olen aivan liikaa somessa ja tavoitettavissa, joten jouluna ajattelin pitää pientä breikkiä. Kirjankin otin mukaan, jota en vain pelkästään ajatellut lukea, vaan luen. Seuraavat pari päivää mennäänkin aika rennolla meiningillä ilman sen suurempi suunnitelmia tai aikatauluja. Katsotaan mitä joulu tuo tullessaan – arkea ajattelin miettiä vasta tapaninpäivänä kun palaan iltajunalla Helsinkiin.

Toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella on rauhaisa ja hyvä joulutunnelma näin aaton alkumetereillä. Ei kannata pelätä pysähtyä, vaan ottaa pysähtyminen mahdollisuutena kohdata läheisiään tai itseään syvemmällä tunnetasolla.

Oikein ihanaa ja rauhallista aattoa jokaiselle sekä lämmin jouluhalaus!