Intuitiosta

Halusin tänään kirjoittaa teille intuitiosta ja siitä, kuinka tärkeänä asiana kyseisen tunteen koen. Olen ylipäänsä aina ollut ihminen joka luottaa vaistoihin, yliluonnollisiin voimiin ja siihen, että sisäinen äänemme puhuu meille paljon jos vaan sitä kuuntelemme. Intuitio ja sen kuunteleminen onkin itselleni todella tärkeää. Jos joku asia tuntuu huonolta jo alkumetreiltä lähtien, ahdistaa tai ei vaan aikaan saa hyviä fiiliksiä, en halua sitä elämääni. Olen niin monta kertaa todennut, että jos sisäinen äänemme varoittaa jostain jo alussa, sitä vastaan ei kannata lähteä taistelemaan. Yleensä lopputulos on vaan huono – tavalla tai toisella.

Pidän intuitiota jonkinlaisena sydämen äänenä. Uskon, että sitä kautta ihmiskunnan ulkopuoliset voimat koittavat kertoa meille asioita tai neuvoa, kuinka missäkin tilanteessa tulisi toimia. Monesti on esimerkiksi todella hankalaa valita kahdesta asiasta toinen, jolloin lopulta kannattaa valita se, jonka suhteen on vahvempi intuitio. Usein valittava asia saattaa olla juuri päinvastainen, kuin se järkivalinta mutta tehdä meidät lopulta onnellisemmaksi.

On kuitenkin tärkeää erottaa intuitio omasta mielestä ja siitä, että haluaa toimia oman pään mukaan. Omalla kohdallani intuitio ei ole aina todellakaan ollut se juttu, jonka olisin halunnut valita. Intuitio on koittanut kertoa, että nyt pitäisi toimia noin ja en ole halunnut itselleni myöntää, että niin kai tässä pitäisi. Sitä on ikään kuin taistellut tuota omaa sisäistä ääntä vastaan, vaikka on tiennyt sen oikeaksi. Noissa tilanteissa uskon, että pintaan nousee ihmismielen pelko ja epävarmuus. Saatamme tavallaan tiedostaa, että joku asia olisi nyt valittava mutta se pelottaa meitä. Intuitio ei kuitenkaan anna periksi ja se todella muistuttaa meitä alitajunnassamme jatkuvasti. Valitettavasti joskus myös jopa siinä kohtaa, kun valintojen tekeminen on jo liian myöhäistä.

Itselleni intuitioon perustuneet valinnat ovat useimmiten olleet sellaisia, joiden seurauksena olen tuntenut sisimmässäni syvää rauhaa. En ole välttämättä puhkunut intoa tai ollut todella onnellinen, vaan ennemminkin kuvailisin sitä tunnetta seesteisyyden ja rauhan olotilaksi. Intuitioon perustuneen valinnan seurauksena sitä jollain tavalla tietää valinneensa oikein, vaikka valinta joskus sattuisikin tai aiheuttaisi meissä muuten sillä hetkellä pahaa oloa. Uskon siihen, että jos jonkun asian tietää sydämessään oikeaksi, sen todella tietää.

Kuinka sitä sitten oppisi kuuntelemaan sisäistä ääntä ja luottamaan intuitioon? Itse huomaan, että mitä levottomampaa elämää vietän, sitä vaikeammin kuulen omia sisäisiä viestejä. Jos stressitasot ovat korkealla, tuskin kuulen yhtään mitään. Tuollaisessa tilanteessa olen tehnyt monta väärää valintaa ja katunut niitä myöhemmin. Intuition kuuleminen ei kuitenkaan vaadi sitä toistakaan ääripäätä. Eli ei, ei ole pakko meditoida tai joogata. Pyrin pitämään henkisen balanssin hyvänä, jotta olisin herkkä kaikille aisteilleni ja tuntisin asioita. Aina näin ei kuitenkaan ole ja itse kukin tekee ylilyöntejä tai toimii väärin. Sekin on osa ihmisyyttä ja siitäkin voimme oppia.

Intuitioon luottaminen taas vaatii monellakin tapaa rohkeutta. Kuten tuolla aikaisemmin mainitsin, se ei aina ole ratkaisu joka miellyttäisi varsinaisesti meitä itseämme. Joskus esimerkiksi joku ihmissuhde saattaa sisimmässä tuntua niin väärälle mutta silti siinä ihmisessä on jotain, joka meihin vetoaa. Tai työkuvioissa eteemme avautuu joku mahtava tilaisuus, jonka suhteen emme kuitenkaan koe sataprosenttista varmuutta. Se on se sanaton juttu, joka meitä vaan häiritsee. Noissa tilanteissa uskon, että se on nimenomaan intuitio, joka koittaa näyttää mihin suuntaan tulisi mennä tai muistuttelee olemassa olostaan.

Itselleni tuon sisäisen äänen kuunteleminen ja sen olemassa olon tiedostaminen antaa jotain ihmeellistä turvaa. Viime vuosina olen huomannut, kuinka myös oma kykyni kokea asioita henkisellä tasolla on kasvanut. Nykyään aistin asioita herkemmin, kuin aikaisemmin. Tai ehkä se on sitä, että annan tuntemuksilleni tilaa. Mieleni ei enää toimi yksinään, vaan annan intuitionkin vaikuttaa. Näitä juttuja on vähän hankala selittää, mutta uskon ainakin osan teistä ymmärtävän mitä tarkoitan? Mehän siis ylipäänsä jakaudutaan näissä henkisissä jutuissa kahtia. Osa elää elämäänsä järjellä ja pitää henkistä puolta höpön löpönä, kun osa taas on kuten minä, eli uskoo myös yliluonnolliseen. Mielestäni jokaisella on oikeus valita se, mihin uskoo ja siksi mikään tapa ei ole väärä. Jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan.

Vaikka intuitio tavallaan sanana viittaa johonkin mystiseen, en pidä sitä lainkaan sellaisena. Intuitio on yksi perus tunteistamme, jonka olemassa olo kannattaa tiedostaa. Parhaimmillaan intuitiomme tukee valintojamme ja ohjaa meitä elämässä oikeaan suuntaan. Sisäisen äänen kuuleminen on mielestäni yksi elämän rikkauksista.

Uskotteko te intuitioon ja sen voimaan tai heräsikö ylipäänsä ajatuksia aiheesta? Myös omat kokemukset tilanteista, joissa intuitio on selkeästi toiminut kiinnostavat. 🙂