Ikäviä tunteita

Mulle tuli tässä lomani alkumetreillä taas kerran jostain mielen syövereistä ajatuksiin menneisyys ja sen myötä negatiiviset tunteet. Kuten olen monet kerrat täälläkin avautunut, omalla kohdallani se ei missään nimessä ole mitenkään täydellinen ja monet kerrat olen sitä käynyt läpi niin yksin, kuin muutamien ihmistenkin kanssa. Kuinkahan monta virhettä menneisyyteeni mahtuu? Ei riitä edes sormet laskemaan, tai sille minusta ainakin usein tuntuu. Jos kuitenkin jäisin noiden asioiden vangiksi, katkeroituisin ikihyviksi. Sitä en tahdo.

Mielestäni elämässä on todella tärkeää mennä eteenpäin, unohtaa menneisyyden negat ja suunnata katse tulevaan. Jos jäät murehtimaan ja märehtimään jo tapahtuneisiin asioihin, ne vaan syövät sinua sisältä. Et kuitenkaan pysty enää vaikuttamaan siihen mitä olet joskus tehnyt, tai millainen ollut. Lisäksi elämähän on kasvua ja koulua. Nyt, kun tarkastelen tapahtumia voin nähdä sen häpeän takaa myös niitä positiivisia seikkoja. Ensinnäkään en olisi tässä jos en olisi käynyt niitä asioita läpi. Nään kaiken tapahtuneen osana elämänkulkuani ja sitä millaiseksi olen kasvanut. Ja mikä oikeasti tärkeintä, pystyn kohtaamaan nuo negatiiviset tunteet. Monesti heikkoutemme on vältellä negatiivisten tunteiden kasvokkain kohtaamista, mutta joskus päästäksemme eteenpäin elämässä niihin pitää yksinkertaisesti tarttua. Tokikin niissä vellominen on eri asia…

IMG_7915

Itse olen aina ollut sellainen henkilö, jonka on helppo puhua myös elämän negatiivisista tapahtumista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut itsessäni piirteitä, jotka eivät ole ollenkaan minua. Nimittäin padon tunteita sisälleni. Jos minulla on paha olo, entisen ryöpytyksen sijaan suljen nuo tunteet sisääni tai kirjoitan. Toisaalta en tiedä onko kirjoittaminenkaan se mikään huonoin väylä. Tärkeintä on, että ei pidä negatiivisia fiiliksiä sisällään, vaan oikeasti purkaa ja käy niitä läpi. Joskus asioista on kuitenkin hyvä puhua toiselle ihmiselle. Tämä ihminen voi olla joko täysin ulkopuolinen tai sitten sinun ”luottotyyppisi”. Yksi hyvä tapa purkaa mieltään ovat myös erilaiset onnellisuus-kirjat. Niitä mun on tehnyt niin monesti mieli ostaa mutta jotenkin ne jäävät kuitenkin aina sinne ostoslistan hännille… Typerää.

Moni ehkä miettii miksi lomalla pohdin tällaisia asioita mutta tämmöinen mä olen. Monesti silloin, kun on aikaa hengähtää mielen päälle nouseekin erilaisia tuntemuksia. Aina pitää muistaa, että tunteita tulee tuntea ja mikään tunne ei ole väärä.

Miten te käsittelette negatiivisia tunteita? Vinkkejä oman tunnemaailman purkamiseen?

IMG_7916

Kommentit (12)
  1. Outi Karita
    18.7.2015, 20:03

    Mä oon kans miettinyt menneisyyttäni tän kesän aikana ja oikeastaan vihdoin jotkin ajatukset loksahtaneet, miksi olen ollut jonkinlainen, tehnyt jotain ja miten ne ovat vaikuttaneet minuun. Mitään varsinaisesti pahaa ei asioihin liity, jotain hölmöilyjä ja kasvukipuiluja joita olen häpeillytkin mielessäni… Ollut oikeastaan voimaannuttavaa kohdata nuo mietteet ihan uusista näkövinkkeleistä 🙂

    Kirjoittaminen on mulle hyvä keino ja erilaisten selfhelp juttujen kautta saa myös oivalluksia omiin mietteisiinsä 🙂 Tietysti jonkun kanssa keskustelukin face to face on hyväksi.

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    1. Kyllä. Tavallaan asiat on hyvä käydä läpi jotta elämässä pääsee eteenpäin. Joidenkin asioiden työstäminen vie ehkä pidempään kuin toisten ja ne voivat edelleen puskea pintaan erilaisten asiayhteyksien kautta.

      Ja kyllä! Kirjoittaminen todella toimii ja kommentoijien tsemppaukset myös. 🙂

  2. Tuttu tunne, kun ikävät muistot tai häpeä menneistä valtaa mielen. Itselläni se tuntuu usein myös fyysisenä huonona olona. Olen kuitenkin aika hyvä järkeilemään asioita ja se auttaa pääsemään asioista yli. Minua on varmasti auttanut juurikin se, että ajatuksia ja tunteita on itse uskaltanut kohdata. Nykyään mietin usein, että omat erheeni olen tehnyt silloin parhaalla tietämykselläni ja kyvyilläni ja siitä olen kasvanut. Virheet kuuluvat kuitenkin jokaisen elämään ja kasvuun.. 🙂
    Upean pitkät hiukset sinulla:)

    1. Kyllä, juurikin näin. Mitäpä sitä turhia menneissä märehtimään… Ja kiitos! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *