Ihan vaan arjen kuulumisia

Aina välillä minulle iskee fiilis, että haluaisin jakaa blogissa enemmän arkeani. Ihan vaan niitä kuulumisia ja tylsän arkisia asioita – kirjoittaa mitä ikinä mieleen juolahtaa. Tuon tunteen jälkeen tulee puolestaan olo, että kiinnostaako ketään? Varmaan sen vuoksi snäpinkin käyttäminen tuntui niin kiusalliselta, sillä mietin aina, kiinnostaako ketään oikeasti nähdä millaista iltapalaa on lautasellani tai mitä päiviini kuuluu. Tuntuu ehkä vähän tyhmältä jakaa sellaisia ihan perus juttuja teille, sillä ne nyt vaan ovat niitä tylsiä perus juttuja. Jokainen meistä kuitenkin elää arkea ja siitähän on luonnollisestikin usein glamour kaukana. Silti arki voi olla hyvääkin. Itse asiassa ainakin minulle arjella on suuri merkitys! Vaikkei jokainen päivä olisi mitenkään kovin ihmeellinen, sellainen arjen perus onnellisuus on itselleni merkityksekästä.

Tänään ajattelin rikkoa hieman kaavaa ja kirjoitella teille arjestani ja siitä, mitä se on viime aikoina sisällään pitänyt. Tässä on tietysti ollut pääsiäinen sekoittamassa hieman kuvioita, mutta noin yleisesti. Elän tosiaan tällä hetkellä jonkinlaista muutosten aikaa. Enää muutama hassu viikko, niin osa-aikatyöni tulee jäämään ja se muuttaa tietenkin asioita aika paljon. Jännittää ja tuntuu hyvältä samaan aikaan. Kaikki tämä epävarmuus, miten se voikin samaan aikaan pelottaa, mutta tuntua silti mahdollisuudelta? En tosiaankaan tiedä, mutta uskon sen minulle lähikuukausina selviävän. Hulluahan tämä on mutta olkoon!

Jotta työkuvioissa ei olisi muutosta riittämiin, muuttaa siskoni toukokuun alussa luokseni. Ihan kokoaikaisia kämppiksiä meistä ei kuitenkaan tule, mutta kuukauden verran saamme nauttia toistemme seurasta. Tämä on itse asiassa aika hauska muutos, sillä en ole asunut kenenkään kanssa eron jälkeen. Olen tottunut taas siihen, että nämä ruhtinaalliset 24 neliötä on vaan ja ainoastaan minun, mutta nyt tänne asteleekin sitten toinen tyyppi. Vaikka varmasti erimielisyyksiäkin tulee, on ihanaa saada seuraa kevät illoiksi ja sen lisäksi ihminen, joka syö noita leipomuksiani! Välillä nimittäin tuntuu, että pakastin on ihan tukossa kaikenlaisista herkuista, joita en ehdi millään syömään…

Olen viime päivinä myös fiilistellyt puhdasta kotia, jonka eteen näin vaivaa siivoamalla kaikki kaapit ja nurkat. Kevääseen kuuluu mielestäni suursiivous ja pääsiäisenä oli oiva hetki sille. Löysin siivoilun lomassa päiväkirjani vuodelta 2006, jota oli muuten ihan pakko lukea. Jännä kuinka päiväkirjaa lukiessa ikään kuin uudelleen elää sen kaiken tapahtuneen. Vaikka nuo jutut olivat aika lapsellisia ja suorasukaisia, muistin silti tekstin kautta niin elävästi sen Jutan, joka noiden rivien takana oli. Epävarma nuori tyttö, joka ei oikein tiennyt mitä olla ja miten. Se tyttö oli niin vietävissä ja teksteistä suorastaan paistoi, kuinka yritin olla niin cool, mutta sisimmässäni olin jo silloin herkkä pohdiskelija. Hassu fiilis tuli myös siitä, että tuostakin on jo kohta 11 vuotta aikaa – huh. Olen tosiaan asunut Helsingissäkin jo niin kauan ja aikaan täällä ollessa on kyllä mahtunut paljon.

Selailin eilen ihan hetken mielijohteesta aikuiskoulutus mahdollisuuksia ja löysin sieltä pari kiinnostavaa väylää; visualistin ja audiovisuaalisen viestinnän. Minulle on nimittäin viime aikoina alkanut tulemaan fiilis, että haluaisin ehkä vielä opiskella jotain. Aikuisopiskelu tuntuu luonnolliselta tavalta, sillä koulu olisi iltapainotteista, tai vaan osan aikaa viikosta. Etenkin tuo audiovisuaalinen viestintä alkoi kovasti kiinnostamaan, sillä siinä oli juuri suuntautumisvaihtoehtoja, jotka itseäni voisivat kiinnostaa. Onko teistä joku ehkä opiskellut visualistiksi tai media-assistentiksi? Olisi kiva kuulla kokemuksia työllistymisestä! Ilmeisesti aika freelancer/yrittäjä painotteista, mikä sinällään itseäni kyllä kiinnostaakin. Syksyllä alkaakin seuraavat yhteishaut, joten tässähän on hyvin aikaa miettiä.

Vaikka elämässä on nyt muutoksia, olen silti pyrkinyt arjellani tasapainottamaan tätä kaikkea. Kun arjessa on rytmiä ja tiettyjä rutiinejakin, tuovat ne elämään sitä kaivattua turvaa. Olenkin lähinnä tehnyt töitä blogin parissa, nähnyt ystäviäni, kehitellyt uusia reseptejä, lukenut meditatiivisesta juoksemisesta ja treenannut. Vapaa-ajalla oikeastaan pyrkinyt tekemään sitä kaikkea, mikä on itselle mielekästä. Kodin siivouskin oli omalla tavallaan puhdistavaa ja tuntui niin hyvältä viedä pois asioita, joiden ei halua enää kodissaan olevan. Ehkä se KonMari vaikuttaa vaikka en ole kyseistä kirjaa avannutkaan?

Treenien suhteen on tullut viimeiset pari viikkoa lähinnä juostua. En oikeastaan tiedä mistä johtuu, mutta salitreeni on tuntunut nyt kaikkea muuta, kuin mieluisalta. Tykkään kyllä juoksemisesta ihan hurjasti, mutta tiedän kuinka nopeasti lihasmassa katoaa, kun sitä ei harjoita. Jotta tässä ei ihan riukulaksi pääsisi kuihtumaan, on ehkä syytä vaan patistaa itseään sinne salille. Kokeilee sitten vaikka hieman eri tyylistä treeniä jos sillä saisi lisää mielekkyyttä tuohon puuhaan? Koko ikäni liikkuneena kuitenkin tiedän, että näitä kausia tulee ja menee. Välillä lenkkipolut houkuttavat enemmän ja toisinaan on taas ihanaa treenata sisätiloissa. Tärkeintä on kuitenkin tässäkin varmasti kuunnella omaa kehoaan ja mieltään, terveyden ehdoilla tietenkin. Veikkaan myös etten ole tällä hetkellä ainoa, jota lenkkeily houkuttaa enemmän kuin huono happinen sali…?

Kuten vuosi sitten keväällä, voin nytkin todeta eläväni muutosten aikaa. Jostain syystä itselleni kevät on usein ollut sellainen muutoksen hetki, vaikka useammallehan se on nimenomaan syksy. No joka tapauksessa, oli vuodenaika mikä tahansa, välillä on mielestäni ihan paikallaankin uudistua. Muuttaa elämänsä suuntaa jollain tavalla, vaikka edes ihan pienin askelin. Onnellisuudestaan on tärkeää pitää huolta ja vahtia, että elämästään todella nauttii!

Mitäs teidän arkeenne kuuluu?

Kommentit (12)
  1. Mira / Fitnesshäiriö
    19.4.2017, 23:55

    Hei! Mä olen opiskellut media-assistentiksi ja painottanut opintoni graafiseen viestintään. Siellä pääsi opiskelemaan valokuvausta, kuvan sommittelusta aina toteutukseen, videokuvauksen perusteita ja sit tietysti typografiaa ja itsessään sitä graafista suunnittelua. Adoben ohjelmistoja käytettiin ahkerasti ja niihin sai hyvän perehdytyksen. Meillä oli myös kurssi yrittäjyydestä. Vähän itseäni harmittaa, että aloitin koulun silloin 16-vuotiaana, en niin motivoituneena opiskelijana ja juuri nyt haluaisin opiskella jotain vastaavaa, mutta panostaa ihan 100% opiskeluun ja oppia kaiken asiaan liittyvän perinpohjaisesti. En työllistynyt alalle 2010, jolloin valmistuin, mutta en varsinaisesti edes etsinyt oman alan töitä. Blogia ajatellen tämä media-assarin tutkinto on ihan törkeen hyödyllinen ja mahdollisuus takuulla lähteä koulun rinnalla kehittämään blogia laajasti! Suosittelen!

    Terkuin; Mira

    http://fitnesshairio.fitfashion.fi/

    1. Kiitos tästä Mira! 🙂 Kuulostaa hyvältä. Ja olen sitä mieltä kyllä ettei opiskelu ole koskaan turhaa. Pitää laittaa asia nyt todella hautumaan…

  2. Mäkin tykkään arkipostauksista! Mä opiskelen juuri tuota audiovisuaalista viestintää. Se nimike muuttuu kylläkin syksyllä Mediapalvelujen toteuttajaksi, mutta sama tutkinto. Moni sanoo ettei tällä tutkinnolla saa töitä. Itse olen hiukan eri mieltä, mutta omaa aktiivisuutta se kyllä vaatii varmasti enemmän kuin joillain muilla aloilla. 🙂

    1. Joo! 🙂 Aaaah, cool! No siis näin ymmärsin itsekin. Freelancer- ja yrittäjyys mainittiin jo siinä koulutuksen kuvauksessakin mikä sinällään kuulosti ihan mielenkiintoiselta sekin. Ja vaikkei suoranaisesti alalle edes työllistyisi niin opiskeluhan ei ole koskaan turhaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *