Huonot ihmissuhteet

Veikkaan, että jokaisella meistä on ollut joskus elämässä ihmissuhde, jonka olemme kokeneet tavalla tai toisella huonoksi. On nimittäin olemassa ihmistyyppi, joka syö meistä hurjasti energiaa ja samalla ehkä jopa tiedostamattaan lyttää itsetuntoamme, tai yrittää painaa meitä alas. On niitä, jotka valehtelevat jopa patologisesti ja ovat tottuneet saamaan aina anteeksi. On ihmisiä, jotka ajattelevat voivansa sanoa meille mitä tahansa ja saavansa sen kaiken anteeksi seuraavana päivänä. Niitä, jotka tavoittelevat vaan ja ainoastaan omaa etuaan, mutta röyhkeästi toisten kautta. Tänä päivänä on niin paljon rikkinäisiä ihmisiä, joiden käytös on myös sen mukaista.

Vaikka jokaisella on varmasti kokemusta edes yhdestä huonosta ihmissuhteesta, niin osa meistä vetää niitä puoleensa toisia herkemmin. Olen monesti miettinyt, mistä tuo johtuu, onko se yksinkertaisesti kiltteyttä vai ehkä sitä, että haluaa antaa kaikille mahdollisuuden? Itse olen aina ollut hyvin tarkka reviiristäni ja siitä kehen luotan, tai kenen kanssa haluan syvemmälle ystävyyden tasolle. Tämä voi toisaalta olla myös huono juttu, sillä en välttämättä anna kaikille oitis mahdollisuutta, koska pelkään. Pelkään sitä, että petyn ja minua kaltoin kohdellaan. Olenkin herkästi epäileväinen ja usein mietin, mitkä ovat tämänkin ihmisen tarkoitusperät. Toisaalta taas on niitäkin poikkeustapauksia, joissa vahva yhteys ja intuitio toisesta ihmisestä syntyy jo heti ensimmäisellä kohtaamishetkellä. Uskon ihmissuhteissakin siihen, että jokaisella on tarkoitus elämässämme – myös niillä huonommilla kokemuksilla. Kaikki ihmiset eivät myöskään mielestäni sovi toisilleen, mikä sekin on ihan okei.

Ongelma johon olen törmännyt muutamankin kerran elämässäni, on se, että tietyt ihmiset ovat tavalla tai toisella ihmissuhteissa lytänneet minua alas. Nuorempana muistan kuinka silloinen paras ystäväni tapasi laittaa minua salakavalasti alaspäin ja korostaa itseään. Vaikka kyse oli todella pienistä jutuista liittyen esimerkiksi ulkonäköön tai miesjuttuihin – ”Miehet tykkäävät enemmän muodokkaista naisista, kuin laudoista”, oli se sellaista soimaamista, joka on jäänyt ikuisesti mieleeni. Samaa on tapahtunut aikuisiälläkin muutamaan otteeseen ja eräässä ihmissuhteessa useammankin kerran. Nykyään ulkonäkööni kohdistuva arvostelu menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (vaikka ihmettelen jos ystävyyssuhteessa toisen ulkonäköä on tarve arvostella), mutta jos valintojani jollain tavalla dissataan, särähtää se aina korvaani. Tiedän, että esimerkiksi virallisesti erostani on aikaa jo vuosi ja taistelu on ollut harvinaisen pitkä, mutta en minä silti halua kuulla keneltäkään läheiseltäni jopa ivalliseen sävyyn sanottuna, että ”Sinun olisi jo aika mennä eteenpäin”. Tuollaisessa tilanteessa todella mietin, että onko tämä ihminen kuunnellut yhtään minua ja sitä, mitä elämässäni on tapahtunut. Tunteeko hän ollenkaan minua tai kunnioittaako päätöksiäni? Tämä nyt siis vaan yhtenä esimerkkinä.

Punnitsen nykyään todella tarkkaan ihmissuhteeni, sillä tiedän, että seura jossa aikaani vietän vaikuttaa minuun todella paljon. Kaipaan ihmissuhteilta syvällisiä tasoja ja sitä, että puhutaan muustakin, kuin meikeistä. Baarielämässä voin kyllä kaveerata hyvän päivän tuttujen kanssa aina silloin tällöin sen illan ajan, mutta ne ihmiset joille annan oikeasti jotain ja joilta haluan jotain itsekin saada, ovat aivan muita kuin näitä baarituttavia. Mietin myös paljon ihmissuhteiden tasoa ja sitä, ovatko ne tosiaan hyviä vai huonoja. Totta kai jokainen meistä on vaan ihminen ja välillä tulee tietysti sanaharkkaa tai muuta, mutta jos ihmissuhde loppupeleissä vie meistä enemmän, kuin antaa, on se mielestäni ehdottomasti punnitsemisen arvoinen. Kukaan ei ansaitse ilkeilyä, arvostelua, henkistä alas painamista, jatkuvaa pettymistä tai muutakaan huonolta tuntuvaa kohtelua. Mielestäni meidän tulee vaatia ihmissuhteilta ja meillä on myös oikeus vaatia!

Tiedän kuitenkin, ettei huonojenkaan ihmissuhteiden katkaiseminen ole aina niin helppoa. Monissa suhteissa on kaksi puolta, joista se hyvä tietenkin vetää meitä puoleensa. Tämä päätös kannattaa kuitenkin tehdä sisimmässään punnitsemalla ja pohtimalla. Joskus on helpottavaa irrottaa ote huonosta ja keskittyä hyvään. Eikä ihmissuhteen katkaisemisen itsessään tarvitse olla mitenkään dramaattista, yhteydenpidon tyylikäs lopettaminen on aika hyvä tapa ainakin ystävyyssuhteissa. Voit myös sanoa toiselle suoraan mistä kiikastaa, jos hän ihmettelee vetäytymistäsi. Itse kannatan rehellisyyttä tässäkin asiassa ja jos siihen vaan pystyy, on se huomattavasti selkeämpää kaikille osapuolille.

Mielestäni ihmissuhteet ovat elämässä asia, jonka suhteen meillä on lupa olla jopa hieman itsekkäitäkin. Suurin osa ihmissuhteista, kun perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että haluamme todella jakaa asioita ympärillämme olevien kanssa. Jos näin ei ole, ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä toimia itseään vastaan.

Oletteko te kohdanneet elämässänne huonoja ihmissuhteita? Miten olette niiden kanssa toimineet?