Hei uudesta blogikodista!
Blogikoti on nyt tosiaan vaihtunut, joten hei vaan kaikille vanhoille ja uusille lukijoille! Olen viimeksi muuttanut vuonna 2015, kun siirryin Indiedaysilta FitFashionille ja tosiaan sillä tiellä sitten olinkin useamman vuoden ajan. Kieltämättä tämä muutto tuntuu näin alkuun aika oudolta, kun on tottunut siihen tuttuun ja turvalliseen. En kuitenkaan koskaan ole vastustanut muutoksia, joten eiköhän tämä tästä jatku samalla meiningillä kuin ennenkin – ellei vielä paremmalla. Ulkoasussa on vielä jonkin verran hiomista ja kuten huomaatte, sivupalkki on poistunut. Hion blogin yläreunan kategorioita tässä lähipäivinä, joiden kautta löydätte postauksia aihepiireittäin helpommin. Eli ei hätää, sivusta pyritään luomaan teitä ajatellen mahdollisimman selkeä ja helppo! Toivonkin palautetta mikäli jokin ärsyttää, tai huomaatte jonkun lukukokemusta selkeästi haittaavan ongelman? Myös kommentoinnista halusin tehdä mahdollisimman helppoa, eli blogiani voi kommentoida jatkossakin vaikka ei olisikaan rekisteröitynyt.
Varmasti iso osa teistä on vanhoja lukijoitani, mutta samalla haluan toivottaa tervetulleeksi kaikki uudet virtuaalikasvot! Ihanaa että olette löytäneet blogiini ja toivon, että viihdytte täällä jatkossakin. Jos muutama sana minusta, niin olen tosiaan Jutta, 31-vuotias helsinkiläistynyt nainen. Olen blogannut 2010 vuodesta saakka ja viimeiset puolitoista vuotta päätyökseni. Blogin ohessa teen muutamia projekteja sosiaalisen median parissa, mutta se suurin palo minulla on tähän puuhaan – kirjoittamiseen sekä valokuvaamiseen. Blogini on luova sekoitus elämääni, eli kokonaisvaltaista hyvinvointia, kauneutta, tyyliä asukuvien muodossa, ruokajuttuja sekä henkilökohtaisia ja toisinaan aika syvällisiäkin pohdintoja. Etenkin tuo viimeisenä mainitsemani on korostunut viime vuosina blogissani ja varmasti siitä olen monen korvaan ”tunnettu”. Olen se, joka avautuu hankalistakin aiheista kuten ihmissuhdekiemuroista, tunnelukoista, henkisistä haavoista ja traumoista, koska koen tämän kanavakseni vaikuttaa. Ei sillä että välttämättä aina haluamalla haluaisin jakaa elämästäni niitä pahimpia paloja, mutta koen, että jos voin tekstieni kautta vaikuttaa ihmisiin, teen jotain oikein. Pyrinkin vaikuttajana ottamaan kantaa asioihin, jotka koen tärkeiksi. Toki täältä löytyy myös kevyempiäkin aiheita, kuten kauneudenhoitojuttuja ja hauskoja paljastuspostauksia, mutta noin pääasiallisesti blogini aihepiiri on paikoitellen aika syvällinen.
Koen elämässä ehkä yhdeksi tärkeimmistä asioista hyvän arjen ja siitä nauttimisen. Minulle hyvä arki on sitä, että saan tehdä työtä, josta nautin ja joka päivä voin herätä uuteen päivään hyvillä mielin. Okei, älkää ymmärtäkö väärin, en ole mikään ”ärsyttävä” yltiöpositiivinen ihminen, mutta joidenkin elämänmuutosten myötä elämäni on muuttanut kurssia aika tavalla tuonne hyvästä arjesta nauttimisen suuntaan. Fiilistelen aamukahvia ja sitä, ettei minun tarvitse olla joka aamu klo 8.00 jossain, saatikka elää kesälomia varten. Toki nämä ovat valintoja, joilla on myös kääntöpuolensa. Tällä hetkellä nykyinen työskentelytapani kuitenkin mahdollistaa tietynlaisen vapauden ja se on ollut minulle aina yksi unelmistani – tehdä työtä josta nautin, ollen samalla vapaa oravanpyörästä. Ja ei, tämä ei ole pelkoa rutiineja tai pysyvyyttä kohtaan, sillä on elämässäni myös noita elementtejä, kuten esimerkiksi tasapainoiset ja hyvät ihmissuhteet. Kuitenkin joku sellainen vapaa sielu olen aina ollut ja no, tiedän että se on perittyä sekä osittain jopa kotoa opittuakin. Itselleni pahinta on jämähtää ja huomata, että kaikki kehitys on lakannut. Haluan päivittäin haastaa itseäni ja ennen kaikkea tehdä asioita, jotka saavat hyvälle mielelle!
Persoonana olen sekä innostuva ja temperamenttinen, että rauhallisempi pohdiskelija. Minussa on siis kaksi puolta, joista oikeastaan vain lähimmät ihmiset näkevät koko kirjon. Olen myös hyvin tunnepitoinen ihminen, eli elän tunteita sata lasissa, joka on välillä niin voimavara kuin heikkouskin. Blogissa tunteikkuuteni tulee näkymään, eli välillä kirjoitan postauksia aikamoisen tunnekuohun vallassa tai avaan ajatuksiani tunnepitoisesti. Yksi suosikki sitaateistani onkin Minna Canthin vanha viisaus: ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää”. Tuo kiteyttää aika hyvin sen, mitä elämästä ajattelen ja miten haluan sitä elää. Vaikka välillä elämä antaakin varjopuoliaan, silti haluan elää, en nukkua. Haluan olla läsnä, tuntea, kokea ja aistia. Jopa ne varjopuoletkin ovat elämää sen puolikuolleen uinumisen sijaan.
Huomenna jatketaan blogissa normaalilla rytmillä ja postauskin tulee julkaisuun tuttuun tyyliin aikaisemmin kuin tänään. Luvassa on pitkästä aikaa viime viikon ruokapäiväkirja sekä treenit!
Oikein rentouttavaa iltaa kaikille ja vielä kerran tervetuloa uusille (ja vanhoille) lukijoille!
Kuvat: Mikaela / edit: minä