Ennakkoluuloista

Jokaisella meistä on ennakkoluuloja. Koskevat ne sitten toisia ihmisiä, kosmetiikan uusia tuulia tai vaikka ruokatrendejä – jokainen meistä kokee välillä epäileviä ja ennakkoluuloisia tunteita. Olen lukenut Maaret Kallion Lujasti Lempeä kirjan jo aikaisemmin ja nyt kuunnellut sitä BookBeatista toistamiseen. Kirjan myötä olen jälleen saanut muistutusta siitä – kuinka jokainen tunne tulee tuntea. Ei ole rikos tuntea joskus kateutta, häpeää, pettymyksen tai epäonnistumisen tunteita. Ei myöskään ole ihmisyyttä kummempaa olla välillä vähän ennakkoluuloinenkin.

Olen miettinyt paljon sitä kuinka itse suhtaudun ihmisiin. Jos mietitään tilanne, että olet tavannut jonkun tyypin viisi vuotta sitten, jolloin ensi-kohtaaminen ei ollut vaikka kovin suotuisa. Olet ottanut yhteen toisen kanssa syystä tai toisesta, tai sinulle muodostui muuten vaan toisen ihmisen käytöksestä todella negatiivinen kuva – tuo ei ole hyvä tyyppi. Sitten tapaatkin saman ihmisen viiden vuoden jälkeen uudestaan, miten suhtaudut häneen? Luonnollisestikin pintaan saattaa nousta muistot siitä ikävästä yhteenotosta ja muistat kuinka kyseessä on täysi idiootti. Näin mieli toimii, muistojen kautta mielikuvat palaavat ja tekevät ennakkoluuloiseksi. Kas kummaa sinä kuitenkin huomaat, että tämä tyyppi onkin nykyään jotain aivan muuta. Iloinen, pirteä ja ystävällinen. Saatte ehkä puhuttua tuosta konfliktista ja jopa mahdollisesti nauratte sille. Teistä voi tulla jopa hyviä ystäviä.

Tällainen tilanne on tullut vastaan omassa elämässäni muutamaankin otteeseen. Nuorempana olin nimittäin aika tulisen temperamenttinen ja otin välillä yhteenkin ihmisten kanssa. Jostain kumman syystä ajattelin, että minulla on oikeus sanoa ihmisille suoraan mitä mieltä heistä olen. Nyt, kun mietin tuota suorastaan naurahdan itselleni – olin niin naiivi ja typerä. Todella epävarma ja hukassa. Tänä päivänä kuitenkin pyrin suhtautumaan ihmisiin ennakkoluulottomasti. On toki luonnollista, että jokainen meistä ei tule toimeen keskenään ja kaikkien ei tarvitse ystäviä olla. Ystävyydessä tulee olla tiettyjä yhdistäviä tekijöitä ja jos maailmankatsomus on molemmilla täysin erilainen – saattaa lähempi ystävyys olla mahdotonta muodostaa. Kuitenkin se tapa miten suhtaudumme ympärillämme oleviin ihmisiin, se on todella tärkeää.

Mielestäni alkaa olemaan myös aika vanhanaikaista se, että luomme ihmisistä ennakkokäsityksiä pelkän ulkonäön perusteella. Itse koen, että tämän suhteen on tapahtunut paljon muutosta vuosien saatossa ja ihmiset ovat tulleet jotenkin suvaitsevaisemmiksi. On olemassa monenlaista kauneutta ja tapoja esimerkiksi pukeutua. Voi toki olla, että omassa lähipiirissäni tuo vaihe on jo ylitetty ja siksi koen näin. En kuitenkaan itse halua olla se joka arvostelee toisen viiden desin silikoneja tai sitä kuinka joku on kerännyt vuodessa kymmenen ylimääräistä kiloa. Minulle on aivan sama. Tärkeintä on se, että ihminen on itse onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Koska työskentelen myymälätyössä muutamana päivänä viikossa, tapaan jatkuvasti uusia ihmisiä. Olen miettinyt paljon myös tuon työni kautta sitä kuinka ihmisiin suhtaudun. Toki asiakaspalvelussa jokainen tulee kohdata samalla tavalla, mutta se millainen mielikuva tulee esimerkiksi ihmisestä joka porhaltaa liikkeeseen sisään merkkikuteisiin laukkua myöten verhoutuneena – kohtelenko häntä samalla tavalla kuin muita, vai annanko hänelle erityiskohtelua? Ennakkokäsitys tosiaan muodostuu useimmiten ensimmäisenä nimenomaan ulkoisesta habituksesta ja silloin, kun on kyse myymisestä nimenomaan merkkivaatteet ihmiset päällä luovat automaattisesti tietynlaista statusta. Se ei kuitenkaan loppupeleissä kerro yhtään mitään. Usein ei myöskään asiakkaan lompakon suuruudesta tai halusta ostaa. Eikä muuten luonnollisesti siitäkään millainen ihminen on kyseessä.

Ennakkoluulot ja mielikuvat ovat kyllä erikoisia. Luomme niitä tavallaan alitajuisesti, halusimme tai emme. Uskon vahvasti, että tässäkin on mahdollisuus harjoittaa omaa mieltä. Jos olet herkästi ulkonäön perusteella tuomitseva – kannattaa tuohon piirteeseen todella kiinnittää huomiota. Vaikka piirre voi olla vaikea ihmisyyden vuoksi kokonaan kitkeä, sen harjoittaminen on paikallaan. Annetaan mahdollisuus ihmisille, ei tuomita heitä samalta istumalta ja jos joku ei ole sinun tyyppiäsi – ei hän ole automaattisesti paska ihminen. Oma tavoitteeni on, että suhtaudun jokaiseen ihmiseen ennakkoluulottomasti ja en anna menneiden vaikuttaa. Joskus ihmiset eivät koskaan muutu, mutta useimmiten tuo on valetta.

Ja vaikka kohtaan useinkin ennakkoluuloja nimenomaan itseäni kohtaan, olen opetellut suhtautumaan noihin rennosti – jopa huvittuneesti naureskellen. Niin monta kertaa olen kuullut kuinka minun on oletettu olevan kusipää tai jotenkin itserakas ja ylpeä. Tämäkin useimmiten varmaan juontaa juurensa siitä, että olen ryhmässä ja tuntemattomien seurassa hiljaisempi. Ujouteni tulee esiin nimenomaan tilanteissa, joissa minun tulee tutustua moneen ihmiseen – menen ikäänkuin lukkoon. En myöskään ole se ihminen joka tutustuu koko joukkioon illanvietossa – vaan olen enemmänkin se, joka juttelee niille omille ystävilleen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö haluaisi tutustua tai, että olisin ylpeä ja asettaisin itseni sinun yläpuolelle. Luonteelleni ei vaan ole ominaista olla se sosiaalisin perhonen tuntemattomillekin. Ehkä tämänkin suhteen voisin pikkuhiljaa harjoitella epämukavuusalueelle menemistä, jolloin saattaisin yllättyä positiivisesti?

Kohtaatteko te paljon ennakkoluuloja omassa elämässänne? Muodostatteko niitä herkästi tai saatteko osaksenne niitä?