Elämä on siellä missä on huomio

Jälleen kerran Sarasvuota siteeraten aloitan tämän blogitekstin. Taannoin nimittäin kirjoitin hänen erään ajatuksen ihan konkreettisesti ylös, sillä niin kovin se minua kosketti ja tässä se melkeinpä sanasta sanaan tulee:

”Elämä on siellä missä on huomio ja elämästä tulee se, mille annat huomiota ja millä tavalla annat huomiota. Jos keskityt asioihin, jotka eivät vaikuta sinuun tai joille et voi mitään, menetät valtaa ja toimintakykyä.”

Olen aina ollut ihmisenä sellainen, ettei minun ole helppo priorisoida asioita. Tunneihmisenä menen hyvin usein tunteet edellä ja jos jokin tunnetila on päällä, se varastaa kaiken huomion. Vaikka olen pyrkinyt pääsemään tästä taipumuksesta eroon ja opetellut ajattelemaan enemmän järjellä tunteiden sijaan, silti se ei ole aina helppoa. Saatan käyttää fokusta loppupeleissä aivan ”turhiin” asioihin sen sijaan että priorisoisin potentiaalini paremmin. En tiedä voiko moni tähän samaistua, mutta en kykene laittamaan asioita on- tai off -tilaan, vaan jos jokin asia painaa, silloin se painaa. Välillä havahdun siihen, miten käytän potentiaalistani vain 40 % tärkeisiin asioihin, koska jokin vähäpätöisempi vie 60 % energioistani. Minun on siis hankala aina kohdentaa keskittymistäni ja tästä syystä minun tulee olla energioiden kanssa erityisen tarkkana. Eli esimerkiksi ihmiset elämässäni vaikuttavat hyvin paljon siihen, millaista elämäni on. Koska en osaa laittaa ihmissuhteita off-asentoon, tulee minun olla tarkkana sen suhteen, millaisilla henkilöillä itseni ympäröin. Ja työhön pätee muuten täysin samat säännöt. Työ ei vaan voi olla päivästä toiseen paskaa, koska silloin koko elämäni on paskaa – näin karrikoidusti.

Kun vuosi vaihtui, päätin tänä vuonna keskittyä täysin itseeni ja tulevaisuuteeni. Viimeiset pari vuotta ovat olleet elämässäni sen verran kirjavia ja paikoitellen kaaosta, jonka vuoksi olen väkisinkin alkanut kaipaamaan jonkinlaista tasapainoa ja ennen kaikkea vakaampia tulevaisuudennäkymiä. Kun ennen rakastin elää hetkessä säilyttäen vapauden tehdä, mitä hullua ikinä haluan – nykyään olen huomannut kaipaavani pysyvyyttä. Nämä kaksi asiaa eivät tokikaan sulje pois toisiaan, mutta jokin sellainen vastuunkanto omasta elämästä on kasvanut. Olenkin miettinyt asioita, joihin keskityn ja joille annan huomiota, että ovatko ne sellaisia jotka vievät minua eteenpäin? Ovatko nuo asiat kestäviä, kantavia ja auttavatko ne minua olemaan paras versio itsestäni? Jos keskityn vääriin asioihin, menetän valtaa. Kuten olen joskus tainnut mainita – taaksepäin katsoessani näen niin selkeästi useita tilanteita, joissa menetin valtaa antaessani väärien ihmisten vaikuttaa itseeni. Herkkänä ihmisenä sitä on noin yleisesti hyvin altis ihmisten käytökselle ja nuorempana en osannut todellakaan käsitellä herkkyyttäni. Tänäkään päivänä en ole sen kanssa mitenkään pro, jonka vuoksi joudun tekemään monia enemmän elämän suunnan tarkkailua ja seuraamaan sitä, missä olen tai mihin olen menossa.

Elämässä on paljon asioita, joille emme voi mitään. Tulemme aina myös pettymään ihmisiin, emmekä voi tässä maailmassa laittaa oikeastaan mitään muiden varaan. Tästä syystä onkin tärkeintä rakentaa oma henkilökohtainen elämä sellaiseksi, ettei se muserru pettymysten tullen ja nimenomaan tämä asia on itselleni se, johon olen jo pidempään halunnut keskittyä ja johon tälläkin hetkellä keskityn. Haluan rakentaa elämästäni sellaista että oikeastaan kaikki sen ympärillä on hyvää lisää, mutta ei tilanteen tullen muserra maailmaani. Eli se mitä varten elän, eivät ole ihmiset ympärilläni, vaan minä itse. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta kyse on puhtaasti itsensä rakastamisesta ja täten itsensä etusijalle asettamisesta. Minä en ole rakastanut itseäni riittävästi, enkä vuosiin laittanut itseäni etusijalle. Tämän huomasin konkreettisesti terapiassa kun oivalsin, miten itsetuntoni on ollut todella paljon lähisuhteiden varassa ja se, miten he minut arvottivat, saneli minulle sen, mitä olen. Paljon olenkin keskittynyt vääriin asioihin niiden oikeiden sijaan ja osittain tämä on ollut sen tulosta, että olen päästänyt elämääni jotain sellaista, joka on vienyt potentiaaliani ja syönyt hyvyyttäni.

En tiedä saako kukaan nyt selkoa siitä, mitä ajan takaa, mutta tällaisia ajatuksia Sarasvuon pari lausetta herättivät minussa ja näitä olen miettinyt jo pidempään. Kaikki muuttui oikeastaan viime vuoden loppukesästä, kun aloin kokemaan monet aikaisemmat asiat vastenmielisiksi ja samalla maailmankatsomukseni alkoi monella tapaa muuttumaan. Samaan aikaan koin myös jonkinlaista henkistä voimaantumista ja varmasti terapian tuoma positiivinen energialataus alkoi näkymään elämässäni. Ei ole valetta kun sanotaan että terapia auttaa löytämään itsensä sekä voimavaransa. Näin kävi myös itselleni ja vaikka elämäni ei edelleenkään ole mitään ruusuilla tanssimista, on minulla silti enemmän työkaluja oman elämän hallintaan. Vaikeuteni piilevät herkkyydessäni ja tunnemaailmassa, joiden tiimoilta ajelehdin välillä kuin eksynyt laiva avomerellä. Suunta on toisinaan hukassa, mutta tällä hetkellä on onneksi tärkeitä päämääriä, joihin haluan päästä, oli aallokko millainen tahansa. Monesti elämässä auttaakin että on jokin kiintopiste jota kohden tähdätä, sillä jos ei ole mitään selkeää tavoitetta, sitä vaan herkästi jää ajelehtimaan ja tällöin selkeä fokus katoaa.

Toivottavasti teillä on elämän suunta selvillä ja katse asioissa, jotka ovat aidosti kannaltanne tärkeitä. Pyritäänhän siis antamaan huomio sinne, jossa potentiaali piilee!

Ihanaa tiistaita!

Kuvat: Mikaela