On my way
On my way

Antaako uskonto selityksen asioille?

Uskoon ja uskontoon liittyvät asiat ovat olleet viime aikoina jälleen pinnalla omassa elämässäni. Kun niitä on joutunut väkisin käsittelemään ja avaamaan, on se luonnollisestikin herättänyt niin tunnereaktioita kuin ajatuksiakin. Itselleni on oikeastaan vasta nyt alkanut selkenemään kuinka suuri rooli karismaattisuuden piirissä kasvamisella on ollut minuun ja elämääni – eniten nimenomaan itseeni ja käytökseeni. Vaikka en olekaan enää kymmeneen vuoteen käynyt seurakunnassa tai ollut mitenkään aktiivinen uskon suhteen, olen silti tietyllä tapaa syvällä sisimmässäni pitänyt kiinni noista arvoista. Usko on itselleni ikään kuin yksi hahmo historiassani – niin merkittävä vaikutus sillä on minuun ollut ja on kai tietyllä tapaa edelleenkin.

Kirjoitin hengellisen yhteisön piirissä kasvamisesta ja elämisestä viime syksynä postauksen, josta voitte lukea tarkemmin taustastani. Luin äsken koko tekstin uudestaan läpi ja tietyllä tapaa minussa heräsi tunne siitä, etten todellakaan ollut tuossa kohtaa vielä käsitellyt asiaa sen enempää. Tiesin ajatuksen tasolla jo tuolloin, että usko on vaikuttanut minuun mutta en todellakaan ymmärtänyt miten isossa mittakaavassa. Se on tietyllä tapaa hassua kuinka itseltään saattaa kieltää asioiden suuruuden, kunnes joku ulkopuolinen ihminen oikeasti toteaa, miten laajasta kokonaisuudesta on kysymys. No pointti ei tälle tekstille ole oikeastaan siinä, vaan otsikossa: Antaako uskonto selityksen asioille? Onko ihmisen turvallisempaa elää silloin, kun on joku mihin uskoa ja luottaa? Tarvitsemmeko nimenomaan jonkun turvaa tuovan elementin tunteaksemme itsemme ja elämämme turvatuksi? Onko ateistisuus kylmä ja kova aatos, joka tavallaan ajaa ihmisen sen tyhjän tilan äärelle, jossa elämä tuntuu merkityksettömältä?

Eräs hieman samankaltaiset hengelliset taustat omaava ihminen totesi minulle muutama päivä sitten, että ateismi tuntuu hänestä liian kylmältä ja kovalta tavalta uskoa, eikä se tietyllä tapaa tyydytä hänen sieluaan. Vaikka evoluutioteoria on tieteen varjossa looginen, jättää ateismi herkästi vahvan uskon piirissä eläneelle sellaisen tietynlaisen syvän sielun tyhjyyden tunteen. Kun on tottunut uskomaan ja luottamaan vahvasti johonkin suureen ja kaikkivoipaan, tuntuu ehkä sen vastakohta jopa hieman orvolta ja kenties masentavaltakin. Jäin miettimään tuota ja ylipäänsä sitä, miltä itsestäni tällä hetkellä tuntuu näiden asioiden tiimoilta. Itsehän en ole luopunut uskosta johonkin suurempaan ja edelleen uskon nimenomaan siihen, että maapallo on syntynyt muulla tavoin kuin evoluutioteorian mukaisesti. Kuitenkin se, että onko Jumalaa tai Jeesusta – siitä en ole enää varma. Uskon ehkä enemmän sellaiseen yhdistävään hyvään energiaan, jota usein kutsun Jumalaksi mutta jonka tietyllä tapaa eriytän raamatusta sekä uskonnoista. Tavallaan olen miettinyt sitäkin, että onko usko ”johonkin” itsellenikin nimenomaan yksi perusturvallisuuden elementeistä? Haenko edelleen selitystä elämälle nimenomaan jostain syvemmästä sen vuoksi, että pudotus olisi liian kova jos toteaisin tässä hetkessä, että mitään suurempaa ei ole olemassakaan ja kaikelle onkin looginen selitys tieteen varjossa?

Uskonto ja uskohan selittää meille paljon asioita. Kun uskot johonkin, sinulla on turvallisempi olo koska et lepää ns. tyhjän päällä vaan sinulla on se selitys maailman synnylle ja sille, miksi olemme täällä. Vaikka joku voi sanoa, ettei kaipaa selitystä asioille niin silti uskon, että iso osa ihmisistä sisimmässään kuitenkin kaipaa vastauksia siihen perus kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus. Ihmisellä kun on luontainen tarve etsiä vastauksia ja hakea nimenomaan sitä itselleen tyydyttävää tapaa elää sekä uskoa. Se mikä itseäni on paljon mietityttänyt, on nimenomaan uskon vaikutus siihen turvallisuuden tunteeseen, että kaipaako ihminen juuri tuon takia uskoa ja uskontoja? On tietyllä tapaa turvallisempaa elää kun hädän hetkellä voi huutaa Jumalaa apuun ja vaikeuksien kohdatessa turvautua siihen johonkin näkymättömään huolenpitoon. Tavallaan tuo on aika psykologistakin ja paljonhan nimenomaan huonossa henkisessä jamassa olevat ihmiset ajautuvat seurakuntiin. Hädän hetkellä ajaudutaan etsimään vastauksia ja seurakunnat tarjoavat helppoa tapaa tuntea turvaa ja yhteisöllisyyttä. Tuo ei siis missään nimessä ole aina todellakaan huono juttu mutta itse uskon siihen, että nimenomaan vaikeassa elämäntilanteessa olevat ihmiset ovat herkempiä altistumaan käännytykselle ja muille hätäratkaisulle, koska he eivät ehkä näe muuta vaihtoehtoa. Noissa tilanteissa ollaan usein todella herkillä ja tavallaan imetään kaikki se itseen, mitä vaan ulkopuolelta saadaan. Uskonnot ovat paikoitellen myös vallan välineitä ja niiden avulla pystytään jopa halltsemaan ihmisiä.

Itse arvostan kyseenalaistamista sekä sitä, että ihmiset tutkivat asioita ja ovat avarakatseisia. Liian usein uskontojen piirissä törmää sellaiseen, että ihmiset ovat niin vahvasti omassa kannassaan, etteivät he edes suostu kuuntelemaan muiden näkemystä maailmasta ja kieltävät muut uskonnot harhaopeiksi. Noin ajattelin itsekin aikanaan ja jos olen rehellinen, en koskaan sinne parikymppiseksi saakka kyseenalaistanut uskoani koska olin niin vahvasti elänyt tuossa kuplassa, etten suostunut näkemään ympärilleni. Se on vähän kuin joku alkaisi väittämään sinulle, että paloauto on vihreä ja sinä tiedät, että se on punainen. Totuus on kuitenkin se, että usko on aina jokaisen henkilökohtainen kokemus eikä mielestäni koskaan voi sanoa, että toisen tapa uskoa on väärä tai oikea. Ateismi on yhtä oikea tapa selittää asiat kuin vaikka se helluntailaisuus. Itse asiassa ateismi oletettavasti antaa tietyllä tapaa saman tyydytyksen sen kannattajalle kuin usko uskovaiselle? Sitä on ehkä hankala ymmärtää näin aina johonkin Jumalhahmoon uskoneena ja ajatus totaalisesta ateismista tuntuu tietyllä tapaa pelottavallekin.

Kiteytettynä usko antaa turvaa ja nimenomaan psykologista sellaista. Itsekään en ole suostunut tuosta turvallisuuden tunteesta luopumaan vaikka en tosiaan tiedä tällä hetkellä selkeästi mihin uskon. Uskon asiat ovat kuitenkin sellaisia, joiden suhteen ihmisen ei tarvitse mielestäni kiirehtiä. On kuitenkin kyse niin syvästä asiasta jota ei voi pakottaa. Omalla kohdallani etenkin helluntailaisuus herättää ristiriitaisia tuntemuksia ja olen tietyllä tapaa todella herkillä näiden asioiden suhteen. Koen niin vahvasti tällä hetkellä sen, kuinka minua on rajoitettu aikanaan seurakunnassa ja nimenomaan sitä omaa tahtoa tukahdutettu. Nyt kun on oikeasti vapaus valita ja tehdä nimenomaan niitä asioita joita haluaa tehdä, ei ole moneltakaan osin ollut helppo oppia sellaiseen valinnanvapauteen kun ne tietyt normit ja rajat poistuvat. Sitä on ollut monissa asioissa ikään kuin lapsi vaikka tulisikin olla jo osaava aikuinen.

Mitä mieltä te olette, selittääkö uskonto mielestänne maailmankaikkeuden olemassa olon ja luoko se kaivatun turvallisuuden tunteen ihmiselle? Mihin te uskotte ja olisi mukava kuulla myös ateistien ajatuksia aiheesta? Koetteko te jumalattomuuden turvallisena tunteena?

Kuvat: Iines / edit: minä

Kommentit (10)

  1. Saara

    Moi!
    Ymmärrän mitä haet takaa tekstilläsi. Olit ilmaissut todella hyvin tuntojasi uskoa ja uskontoa kohtaa. Itse olen kristitty enkä ole koskaan seurakunnassa kokenut että omaa tahtoani olisi millään tasolla rajoitettu, koen esimerkiksi seksuaalisuuden, minkä mainitsit, että on paljon turvallisempaa kun se on aviossa olevien juttu. Jumala haluaa suojella ihmistä satuttamasta sydäntään kun ei aseta itseään niin haavoittuvaksi ilman sitoutumista. Mielestäni puhut aika rajusti ja tuot esille paljon enemmän negatiivisia puolia kuin uskon antamia positiivisia puolia.

    Itseäni kristinuskossa puhuttelee eniten se, että mitään ei tarvitse ansaita. Kyseenalaistin itse uskoani pari vuotta sitten, mutta sitten yksi kaverini totesi, että häntä on puhutellut se, että Jumala rakastaa aina, kaikissa tilanteissa eikä ikinä hylkää! Jumalalle riittää, että uskoo Jeesuksen ristintyöhön eikä tarvitse tehdä esim. pyhiinvaelluksia tai elää pyrkien ansaitsemaan mm hyvillä töillä omaa pelastumista! Tää osottaa musta et kristinusko on erilainen verrattuna muihin uskontoihin joissa usein täytyy ansaita jotain tai tehdä jotain erityistä jotta voisi pelastua. Musta täs maailmas ei ois mitää järkee ilman Jumalaa!

    En todellakaa halua, että koet että hyökkäsin kommentillani sua vastaan koska se ei ollut tarkoitukseni. Halusin vain kyseenalaistaa myös sun ajatukses ja tuoda esille oman näkökulman. Toivon sulle kaikkee hyvää ja ihanaa kevättä!❤️

    • On my way

      Moikka, mukava kuulla että teksti kolahti. 🙂

      Ihmiset kokevat asiat eri tavoin ja itse olen vasta seurakunnasta lähdön myötä ymmärtänyt sen kuinka paljon asioita on jäänyt opettelematta silloin nuorempana, kun niitä olisi ollut luontaista opetella. Hyvänä esimerkkinä nimenomaan tuo seksuaalisuus ja alkoholinkäyttö. Tässä kohtaa on hyvä huomioida, että seurakuntia on erilaisia ja itse olen tosiaan kasvanut tiukan seurakunnan piirissä nimenomaan ne ratkaisevimmat vuodet. Voisin itse asiassa puhua jopa tietynlaisesta ahdasmielisyydestä nyt kun katson asiaa taakse päin. Myös persoonallisuus vaikuttaa aina kaikkeen, eli jo sitäkin kautta me koemme asiat eri tavoin. Ikävä kuulla, että koet tekstini jotenkin rajuna mutta tietyllä tapaa tämä on minun kokemukseni ja sitä ei tule sen enempää vähätellä kuin jonkun toisen kokemusta, joka olisi vähemmän rajumpi.

      Tuo on sinun tapasi uskoa ja kuten itsekin mainitsin, uskon kyllä johonkin syvempään ja suurempaan mutta en osaa tällä hetkellä sitä nimetä. Ja ymmärrän ettet halua loukata mutta tavallaan olet nimenomaan se ihminen, jonka kanssa minun on turha tässä kohtaa asiasta alkaa väittelemään. Olen aikaisemmin ajatellut täysin samalla tavalla kuin sinäkin, eikä siinäkään ole mitään väärää. Itse olen vaan kasvanut tuosta tavasta uskoa ulos ja nimenomaan sellainen asioiden kyseenalaistaminen on ajanut pohtimaan myös muita vaihtoehtoja selittää tämä maailmankaikkeus kuin raamattu. Enkä siis ota kommenttiasi hyökkäyksenä mutta toivoisin myös sitä, että uskovaisetkin avartaisivat näkemyksiään ja opettelisivat ymmärtämään myös muiden tapoja uskoa. Se ettei sinun mielestäni maailmassa ole mitään järkeä ilman Jumalaa ei ole jokaisen tapa ajatella ja sekin tulee suvaita.

      Ihanaa kevättä sinnekin! 🙂

  2. Porkkanassa

    Hei!
    Kirjoitat monesti mielenkiintoisista ja raikkaista aiheista, kerrot mielipiteitäsi ja blogillasi on sellaista tarjottavaa mitä monilla muilla ei.
    Siksi toivon, ettet ota tätä pahalla koska sanon sen rakkaudella – nimittäin toiveen siitä, että kiinnittäisit enemmän huomiota teksteihin niiden ollessa kuitenkin blogissasi pääosassa. Oikeinkirjoitus on ihan ok ja siellä satunnaiset virheet on ihan ymmärrettäviä, mutta tekstisi olisi paljon informatiivisempaa ja miellyttävämpää lukea, jos et käyttäisi niin paljon samoja sanontoja ja ilmauksia joka tekstissä. Esimerkiksi tässä tekstissä käytät 8 kertaa ilmaisua ”tietyllä tapaa”, mikä on monesti täysin turha täyte lauseen keskelle. Esimerkiksi ”se tuntuu hieman pelottavallekin” on samaa tarkoittava, mutta ytimekkäämpi lause kuin ”se tuntuu tietyllä tapaa hieman pelottavallekin” – turhaa täytettä siis.
    Koska teksteissäsi puhut tietysti vain omasta puolestasi etkä vain luettele absoluuttisia faktoja, on selvää että jokin tuntuu vaikkapa hyvältä ”tietyllä tapaa”. Siispä vaikka jättäisit sen ilmauksen pois, kukaan ei oleta, että asia tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä.

    Lukija väsyy helposti tekstin lukuun sen toistaessa samoja tarkotuksettomia mantroja, jolloin myös tekstin sanoma jää piiloon – ja se tuskin on kirjoituksesi tarkoitus. Samoin paljon käyttämäsi ”nimenomaan” on ok lisä niihin väleihin mihin sitä tarvitaan, mutta moneen turha täyte, jota ilman lause olisi informaatioltaan edelleen täysin samanlainen.

    Koska uskallat käsitellä tabuja ja monia ei-niin-suosittuja puheenaiheita, olisi mahtavaa jos teksti olisi yhtä laadukasta. 🙂

    • On my way

      Kiitos palautteestasi! Lupaan kiinnittää asiaan jatkossa huomiota parhaalla mahdollisella tavalla. 🙂

      Ihanaa viikonloppua!:)

  3. Eve / Queen Of Everything

    Mä olen ateisti enkä ole koskaan uskonut Jumalaan, tai en ainakaan enempää kuin esim. joulupukkiin, keijukaisiin tai muiden tarujen olentoihin ja jumalhahmoihin, niitähän on vaikka muille jakaa. Olen kuitenkin avoin sille ajatukselle, että voi olla olemassa muutakin tietoisuutta kuin se missä me elämme. Maapallo on aika pieni paikka ja avaruus on loppumaton. Tuskin olemme ainoat älylliset olennot, saati sitten älykkäimmät. Tiede on mua miljoona kertaa kiinnostavampi ja järjellisempi asia kuin mitkään uskonnot.

    Mitä tulee evoluutioteoriaan ym. niin mä oon ehkä hieman sellainen Prometheus -leffan ajattelija. En usko Jumalaan, mutta me voimme olla ”insinöörien” aikaansaannosta 😉 Science rocks!

    • On my way

      Mukava kuulla tällainenkin näkökulma asiaan. 🙂 Itse taas uskon jotenkin siihen, että koska tiede on ihmisten tutkinnan tulosta, ei se kerro kaikkea eikä ihmisjärki ole niin kehittynyt loppupeleissä, että sen avulla voitaisiin selittää niinkin suuri asia kuin maailman synty. Mutta toisaalta taas, olenhan vähän jopa taikauskoinen ja sellainen tyyppi, jonka on helppoa uskoa yliluonnollisiin voimiin. 🙂

  4. Elina

    Saako kysyä mihin seurakuntaan olet ennen kuulunut? Lestadiolaisuus?
    Mä meinaan olin. 25 vuotta kunnes tapasin mieheni ja hänen kanssaan juteltuani tajusin et olin elänyt jossain ihme kuplassa, ajattelematta sitä mitä oikeesti haluan elämältä ja mihin oikeesti haluan uskoa.
    Nykyään olen siis ateisti. Uskon karmaan ja siihen että ihmisen kuoltua sielu ja energia siirtyy johonkin ja jatkaa kulkua täällä maapallolla. Vuosi sitten mulla oli hirvee kuolema ahdistus. Pelkäsin joka päivä kuolevani tai että joku lähimmäinen kuolee. Ahdisti se et oikeesti elämä on tässä, muutama hassu vuosi niin kuolen ja et miks just mä oon mä ja voinko syntyä uudelleen ja koska elämässäni oli ja on edelleen kaikki hyvin niin tuli ahdistava olo että en halua ikinä kuolla..entä jos en ehdi tehdä lapsia..? 😀 Mutta noi meni onneksi ohi. Tulipa avauduttua 😀
    Ajattelen että elämän tarkoitus on lisääntyä ja olla onnellinen.
    Mitä itse ajattelet mikä on elämän tarkoitus ja mitä käy kuoleman jälkeen?

    • On my way

      Helluntai sekä vapaa-seurakuntaan olen kuulunut. Tuo on mielestäni se juttu, että siinä uskokuplassa kun harvoin oikeasti avartaa näkökulmaansa ennen kuin joku tulee ja sanoo sille, että hei ei tuo ajattelemasi tapa välttämättä olekaan oikea tapa ajatella. Toisaalta se vaatii myös sen, että itsekin on kiinnostunut kyseenalaistamaan koska itsekin nuorempana elin vuosikausia niin, etten suostunut ottamaan vastaan mitään eriäviä mielipiteitä vaan ajattelin, että nuo muut ovat niitä vääräuskoisia.

      Ja kuolemanpelko on tuttua joo. Edelleenkään en ole täysin sinut kuoleman kanssa ja välillä pelkään sitä todella paljon, että joudun helvettiin. Tuo oppi on jossain niin syvällä minussa, että vaikka järki sanookin ettei helvettiä ole olemassakaan, niin silti se opittu ei vaan yksinkertaisesti niin helposti lähde alitajunnasta. Itse uskon, että kuoleman jälkeen ihmisen sielu jatkaa jossain mutta siitä en ole varma missä. Uskon ehkä tietyllä tapaa siihen, että se miten elämme tämän elämän vaikuttaa. Helvettiin en kyllä usko ainakaan siinä muodossa kuin se raamatussa opetetaan, mutta ehkä joku sellainen ahdistava olotila saattaa seurata kuoleman jälkeen jos on elänyt elämänsä ”huonosti”.

      Mutta kuten tosiaan sanottu, ovat nämä tällä hetkellä itselleni vähän epäselviä asioita. Ehkä haen sen verran paljon itseäni juuri tällä hetkellä elämässäni, että myös usko siihen johonkin on siksi on nyt jonkinlaisessa murroksessa. Elämän tarkoitus on olla onnellinen ja tehdä asioita joista nauttii – niin uskon.

  5. Anna

    Olipa mielenkiintoinen teksti! Törmäsin blogiisi ihan sattumalta ja mielenkiintoinen sattuma olikin 🙂 Olen jo reilu vuoden ajan pähkäillyt samoja asioita ja itse olen miettinyt haluanko enää olla lestadiolainen vai en. Tosi samanlaisia ajatuksia käyt läpi mitä itsekin.. Jollain tapaa uskon Jumalaan ja usko antaa juuri sen selityksen ja vastauksen siihen, mikä tarkoitus tällä elämällä on. Toisaalta tuntuu iskulta vasten kasvoja jos ajattelee sitä, että mitä jos tämä kaikki onkin vain ”aivopesua” tms. Onko tähänastinen elämäni on mennyt uskoen johonkin mitä ei ole..? Toisaalta pidän hyvänä sitä, että lestadiolaisessa perheessä kasvaneena minulla on paljon ihania sisaruksia ja olen saanut turvallisen lapsuuden.

    Kirjoitatko paljonkin tällaisista asioista blogissasi vai keskittyykö postaukset yleensä johonkin muuhin? 🙂

    • On my way

      Mukava kuulla, että teksti kolahti. 🙂 Olet suurien kysymyksien äärellä enkä missään nimessä halua sanoa tilanteeseesi sen enempää. Päätös on lopulta sinun henkilökohtainen mutta sen verran voisin sanoa, että hyvä kun pohdit asiaa. Välttämättä ei tarvitse edes tehdä noin radikaaleja päätöksiä, eli itse en näkisi asioiden olevan niin mustavalkoisia. Tai en tiedä vaatiiko lestadiolaisuus nimenomaan sitä, että olet sitä tai sitten et ole? Kuten itse esimerkiksi en enää käy seurakunnassa mutta kyllä silti tietyllä tapaa ajattelen uskovani johonkin suurempaan, oli se sitten Jumala tai ei.

      Onhan uskossa parhaimmillaan paljon hyvääkin ja useissa seurakunnissa myöskin, eli mahtavaa, että näet senkin puolen. 🙂 Jonkun verran olen kirjoittanut aiheesta ja kirjoitan muutenkin aika henkilökohtaisistakin asioista täällä, eli periaatteessa kyllä. Toki joukossa on myös ”hömppää” ja vähän niitä asiapostauksiakin eli aina ei olla näin henkilökohtaisten pohdintojen äärellä. 🙂

      Voimaa ja viisautta sinne ajatusten äärelle! Olen varma, että se oikea suunta löytyy. Kuuntelet mitä se sisin sanoo niin etköhän päädy oikealle polulle. 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *