Ajaako paine parempiin suorituksiin?

Näin eilen muutamaa ystävääni pitkästä aikaa. Keskustelimme siinä viinilasillisen äärellä elämän uusista tuulista ja haasteista, kuten työpaikoista ja esimerkiksi nykypäivän työnhaku prosesseista. Mikäli haet yhtään korkeampaa virkaa, ovat testit aikamoiset vaikeista matemaattisista tehtävistä psykologisiin testeihin. Samassa yhteydessä keskustelimme paineensietokyvystä ja ystäväni totesi toimivansa hyvin työelämän paineen alla – ikään kuin puskevansa parempiin suorituksiin, mikäli mukana on hieman ulkoa tulevaa painetta. Samassa mietin itsekseni, miten erilainen olen. Vaikka siedän ulkoa päin tulevaa painetta sopivissa määrin, sellainen äärimmäinen puristus saa minut hyvin nopeasti lamaantumaan. Olenkin tehokkaimmilani silloin, kun kukaan ei hiillosta taustalla tai deadline pauku muutaman tunnin päässä. Mikäli asioita on liikaa samaan aikaan pöydällä ja deadline kolkuttelee, ahdistun, stressaannun ja muutun kireäksi. Omassa työssäni kun on ylipäänsä hyvin vähän sellaista rutiininomaista toimintaa, jota voisi vaan suorittaa liukuhihnalta. Melkein kaikki tekeminen vaatii keskittymistä, jonkinlaista suunnittelua ja itse työprosessissa on aina useampia vaiheita. Jos näitä vaiheita joutuu suorittamaan äärimmäisessä kiireessä tai paineessa, todennäköisesti työn laatu heikkenee ja se puolestaan tekee minusta tyytymättömän. Haluan olla tyytyväinen kaikkeen, mitä teen ja voida seistä aina työni takana.

Se, miten ihmiset toimivat stressaavissa tilanteissa, on pitkälti kiinni synnynnäisistä ominaisuuksista, kuten temperamentista. Sama tilanne esimerkiksi työelämässä saattaa aiheuttaa meissä niin erilaisia reaktioita ahdistuksesta ja paniikista innostuneisuuteen. Toiset rakastavat sitä kun pieni paine kolkuttelee takaraivossa ja se tuo tekemiseen sopivasti draivia. Samaan aikaan joku toinen saa vastaavassa tilanteessa päänsäryn ja aivot menevät blokkiin. Toimimme niin eri tavoin – osittain ihan vaan sen geeniperimän vuoksi, mutta uskon tähän vaikuttavan paljon myös sen, miten on opetellut sietämään stressaavia tilanteita. Joskus huonoa stressinsietokykyä voi harjoittaa, sillä ihminen on loppupeleissä hyvin sopeutuvainen. Toisaalta terveellisyydestä ei varmasti voida enää siinä kohtaa puhua, jos stressi pitkittyy ja se on jatkuvaa. Vaikka paine motivoisi, on se useimmiten pitkällä tähtäimellä keholle haitallista. Lyhytaikaista stressiähän elimistö sietää suhteellisen hyvin, sillä keho suojaa itse itseään, mutta jos stressi pitkittyy, saattaa se aiheuttaa jopa terveysongelmia.

Itsehän olen noin yleisesti laajemman kokonaiskuvan ihminen, eli näen niiden pienien yksityiskohtien yli kauemmas. Moni varmasti sanoisi minun olevan ihanan lungi, mitä tulee työn tekemiseen ja paineiden sietämiseen. Harvoin näytän ulospäin stressiäni ja muistan sen, miten minua kehuttiin toimistotyössä nimenomaan sen vuoksi, etten koskaan näyttänyt asiakkaille hermostuneisuuttani haastavissa tilanteissa. Eli vaikka sisälläni kuohuisi, osaan työelämässä näyttää ulospäin seesteiseltä. Ja siis tämähän ei tosiaan ole se todellinen luonteeni, sillä olen vapaalla täysin päinvastainen – temperamenttinen ja kärsimätön, enkä pelkää puuttua epäkohtiin kovinkaan sanankääntein. Työelämässä olen aina hyvin stabiili ja ikään kuin jonkinlaisessa työroolissa. Toki nykyinen päätyöni olen minä itse ja kädenjälkeni, joten aivan samalla tavalla se ei nykyisyyteen kyllä enää päde, mutta silloin kun työskentelen vieraalle, en missään nimessä näytä stressiäni, vaan otan aina vastaan kaikki työtehtävät, jotka minulle annetaan ja olen myös kiireen keskellä rauhallinen. Todellisuudessa en kuitenkaan millään tavalla nauti paineesta tai saa siitä kiksejä – toki kaikesta aina suoriudun, mutta en nauti siitä stressin tunteesta, joka kehoon tulee silloin kun deadline paukkuu ja olisi sata asiaa samaan aikaan tehtävänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi haasteista ja kaipaisi jatkuvasti jotain uutta sekä innostavaa. Työni parhaita puolia ovatkin vaihtelevuus sekä monipuolisuus. Kyllästyn hyvin nopeasti, mikäli työ on samanlaista rutiinia päivästä toiseen, jonka vuoksi siinä on oltava sopivasti myös haastetta.

Näkisin tässä kohtaa tärkeäksi sen että jokainen pyrkii hakeutumaan alalle, jossa kykenee tuomaan parhaat puolensa esiin. Itse olen paras kaikessa luovassa, innovatiivisessa ja omaehtoisessa työskentelyssä, jossa saan suunnitella työn toteutuksen itse ja nimenomaan luoda lopputuloksen omalla tyylillä. Kaikkien meistä ei tarvitse tähdätä stressaavaan esimies-asemaan, vaan aina tulisi pyrkiä löytämään se oma sisäinen palo ja intohimo tekemiseen! Vaikka kova paineensietokyky on työelämässä yleisesti hyvin arvostettu piirre, en usko siihen että heikommalla sietokyvyllä varusteltu ei voisi menestyä omassa tekemisessään. Kaikki hyvä tulos ei nimittäin tapahdu hektisessä työtahdissa, vaan se hyvää jälkeä saa aikaan myös rauhallisemmalla vauhdilla. Ja usein luova tekeminen on juuri sellaista, että se saattaa vaatia aikaa. Inspiraatiota ei saa aina sormia napsauttamalla on-asemaan, vaan silloin tehdään kun inspiraatio iskee! Näkisin kuitenkin että monenlaisia ihmisiä tarvitaan työelämässä ja erilaiset vahvuudet voivat parhaimmillaan jopa tukea toisiaan työyhteisössä. Jos kaikki olisimme samanlaisia, millainen olisi lopputulos?

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia työntekijöitä te olette? Ajaako työelämän paine ja ulkoa tuleva puristus teitä parempiin suorituksiin, vai ahdistutteko liiallisesta paineesta?

 

Kuvat: Iines

hyvinvointi ihmissuhteet mieli mielenterveys
Kommentit (4)
  1. Olen jo jonkin aikaa etsinyt itselleni uutta duunia, kun en vaan enää näe tulevaisuutta nykyisessä työpaikassani. Olen jo ihan semi-kokenut työnhakija, ja olenkin päässyt muutamiin haastatteluihin joista yksi poiki ”pääsyn” soveltuvuustesteihin. Lopputulos oli lamauttava. En tunnistanut psykologin yhteenvedosta itseäni millään! Sen mukaan olen mm. epäitsenäinen (8 vuotta sinkkuna ja soolomatkailu ei toki opeta itsenäisyyttä…), en pysty tekemään päätöksiä (jos näin olisi, niin voisi toimia nykyisessä työssäni), liian empaattinen (tämä on ilmeisesti huono piirre?), englannin taitoni on kuulemma perustasoa (työkieleni on ollut englanti yli 7 vuotta) ja mitä vielä. Ymmärrettävästi en saanut hakemaani paikkaa, ja nyt mietinkin että miten ihmeessä ikinä saan uutta työtä, jos nuo testit antavat minusta noin luuserin kuvan. Olen tullut siihen lopputulokseen, että pärjätäkseen noissa testeissä pitää ns. kovettaa ”todellinen minä” ja mennä tilaisuuteen sellainen kylmä business-bitch asenne päällä. En tiedä, onko sellainen lopulta kenenkään kannalta hyvä idea. Soveltuvuustesti on ehkä paikassaan ihan hyvä, mutta silti uskon, että moni ns. hyvä tyyppi jää ilman työpaikkaa jos testeille annetaan liikaa painoarvoa.

    1. Ohhoh, aika erikoista! Voisiko olla että nuo testit menevät hieman alakohtaisesti? Että monilla aloilla ovat nimenomaan tiukempia ja halutaan ikään kuin olla todella kovia noissa testeissä? Hirveää jos empaattisuuskin nähdään miinuksena… 🙁

  2. Itse olen samanlainen kuin sinä eli enemmänkin vaan ahdistun ja ärsyynnyn ulkoa tulevasta paineesta, mutta työpaikalla kykenen aina olemaan tilanteessa kuin tilanteessa hyvin seesteinen. Uskon, että jos teen työtäni intohimoisesti niin luon kyllä ihan tarpeeksi painetta itselleni oman pääni sisällä ja inhoa sellasta niskaan hengittelyä, varsinkin tilanteissa joissa se tuntuu ihan turhalta.

    Olen myös luova tyyppi, mutta en valitettavasti kyennyt vielä pääsemään sellaisiin luoviin työtehtäviin joihin haluaisin. Tykkään työstäni ja minulla on melko paljon sanavaltaa aikatauluuni, mutta haluaisin työskennellä vieläkin enemmän omin ehdoin ja ennenkaikkea itselleni.

    1. Aivan, olen samoilla linjoilla kanssasi. 🙂 Niskaan hengittely on todellakin turhaa ja häiritsee itseäni myös kovin.

      Kun sanot ettet ole vielä päässyt tilanteeseen, jossa voisit käyttää luovuuttasi täysillä, niin veikkaan että sellainen on kyllä tulossa tulevaisuudessa mikäli rohkenet vaan tavoitella asioita! Itsekin nimittäin tein pitkään työtä, joka ei ollut minua varten, mutta tänä päivänä koen että saan mukavasti käyttää luovuuttani. 🙂 Siispä kaikki tulee eteen kyllä ajallaan, kunhan on vain kärsivällinen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *