On my way
On my way

Aina ei voi inspiroida tai olla esimerkillinen

Koen säännöllisesti tietynlaisia paineita siitä, että jatkuvasti tulisi tuottaa ihmisiä inspiroivaa sisältöä somekanaviin. Joka ikinen päivä pitäisi olla jotain uutta annettavaa ja mielellään vielä erittäin mielenkiintoista sellaista. Kuvien tulee olla laadukkaita ja tässä asiassa sitä on varmaan nykyään jopa itse itsensä pahin kriitikko. Koska teen blogia työkseni, odotetaan minulta tiettyjä asioita sisällön suhteen. En voi kirjoittaa kerran viikossa, vaan minun tulee kirjoittaa päivittäin. Tiedän että pitkälti näissä määritelmissä on kyse omasta kriittisyydestäni ja siitä, että olen luonut itselleni tietynlaisia sääntöjä ja odotuksia. Joskus nimittäin se päivän postaustauko voisi tehdä vallan hyvää jos tuntuu, että pää lyö tyhjää. Vähän sama kuin jossain muussakin työssä – niinä päivinä kun hommat ei yksinkertaisesti kulje, teet automaattisesti jotain kevyempää ja ehkä vähemmän ajatustyötä vaativaa.

Bloggaajana vapaa-ajan ja työn raja on erittäin häilyvä kuten moni varmasti tietää. Kun se brändi on tavallaan oma persoona ja oman elämän sisältö, välillä tulee mietittyä voinko koskaan vetää rajaa blogiminän ja aidon minän välille, vai ovatko ne jo nykyään täysin sama asia? Huomaan että raja on erittäin häilyvä ja periaatteessa en voi koskaan olla täysin ”vapaalla” ellen sulje kaikkia somekanaviani. Pitkään olinkin Instagramin storiesin kanssa vähemmän aktiivinen koska koin sen jatkuvan käytön jotenkin ahdistavana. Nyt taas kun olen käyttänyt sitä enemmän, olen oivaltanut että nythän moni pääsee vielä enemmän ”iholleni” enkä ole varma onko se hyvä vai huono asia. Tavallaan haluaisin näyttää siellä myös elämäni huonompia hetkiä ja ihan oikeasti sitä, että välillä minäkin itken ja loukkaannun tai juhlin aamuun asti, eikä sen kuuluisi järkyttää ketään. Tuntuu jotenkin absurdille että joku voisi olettaa jotain muuta – tai että miksi ihmiset ylipäänsä luulevat tuntevansa vaikuttajan sen perusteella mitä he saavat netistä irti? Tiedättekö, joskus se viikko kun kirjoitan terveellisiä reseptejä ja motivaatiopostauksia saattaakin olla todellisuudessa vaikein viikko aikoihin. Kaikkea en kykene aina siinä hetkessä teillekään avaamaan jos olen itsekin myllerryksessä. Kaikki täällä oleva ei siis kerro siitä mitä elämässäni oikeasti juuri nyt tapahtuu.

Olen usein toitottanut sitä etten ole täydellinen, enkä halua pitää yllä minkäänlaista kulissia siitä, että olisin jonkinlainen yli-ihminen. Mielestäni olen hyvin avoimesti avannut elämäni ongelmakohtia ja saanutkin siitä erittäin paljon positiivista ja samaistuttavaa palautetta. Kykenen katsomaan itseäni kriittisellä silmällä ja osaan katsoa peiliin ongelmakohtani tiedostaen. Samaan aikaan välillä iskee jonkinlainen pelko siitä, että haavoittuvaisuuttani käytetään jotenkin minua vastaan. Tai että jos kerron jostain asiasta rehellisesti, saankin tietynlaisen leiman tai ilkeilyä niskaan. Välillä ei ole helppo olla avoin ja siksi ymmärrän, että moni bloggaaja on lyönyt tiukan rajan yksityisyyden ja blogin välille. Itsekin säännöllisesti mietin mitä voin jakaa ja mistä kirjoittaa, olematta liian alaston mutta kuitenkin samaistuttavan inhimillinen. Toisaalta taas ne kaikki ihanat tsemppiviestit, joita jatkuvasti teiltä saan, motivoivat jatkamaan valitsemallani tiellä vaikka se välillä pelottaakin. Ihaninta on tuntea tekevänsä jotain merkityksellistä mutta samaan aikaan minun on pakko miettiä omiakin tunteitani. Tai että jos olen heikoimmillani, olenko valmis siinä kohtaa avaamaan aihetta, joka tekee minusta samalla erittäin haavoittuvaisen myös teidän silmissä? Joka ikinen kerta kun jaan jotain henkilökohtaista somessa, otan nimittäin riskin. Kommenttiboksin avaan ainoastaan minä.

Toivottavasti ette ymmärtäneet tekstiäni väärin, eli en halua valittaa siitä tiestä, jonka olen valinnut vaan halusin jotenkin vaan tuoda esiin sitä tosiasiaa että minäkin olen vain ihminen. Minussa on niin hyvät kuin huonot puolet ja menneisyydessäni on aika paljon erilaisia tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet minuun ja siihen miten reagoin, käyttäydyn tai toimin. Esimerkiksi jokaisen reaktion takana on aina jotain ja usein nimenomaan johonkin vanhaan elämään viittaavaa. On hassua, miten usein ehkä unohdetaan se tosiasia että julkinen blogi ei tee ihmisestä automaattisesti jotenkin esimerkillistä tien näyttäjää tai esikuvaa, vaan jokaisella meistäkin on menneisyys, nykyisyys, heikkoudet ja vajavaisuudet sekä ylipäänsä oma tyyli elää tätä elämää. Se ettei täytäkään jonkun odotuksia tai olettamuksia, on oikeasti voi voi – kaikella rakkaudella. Kyse on kuitenkin minun elämästäni eikä kenenkään muun.

Olen puhunut.

Ihanaa päivää ja olisi mielenkiintoista kuulla luotteko te mielikuvia ihmisistä sosiaalisen median kautta ja oletteko usein järkyttyneet jos nuo mielikuvat ovatkin romuttuneet?

Kuvat: Mikaela / edit: minä

Kommentit (12)

  1. Jenni

    Tämä on melkeinpä ainoita blogeja, mitä enää luen täällä Fitfashionissa. Parasta tässä on nimenomaa aitous ja monipuolisuus. Lukijana on todella mielenkiintoista löytää samanlaisia ajatuksia ja elämänkokemuksia. Aika usein ne supermommyt, himotreenajaat ja kaikenhandlaavat bloggaajat hiljenevät jossain vaiheessa, ei ole enää hehkutusta ja reippautta, vaan tilalla onkin burnout tms. Lukijat ihailevat jonkun ulkomuotoa ja todellisuudessa henkilö onkin sairaalloisen pakkomielteinen treenaaja… Näitä erilaisia profiileja löytyy hyvinkin paljon. Varmasti on paljon vaikeampaa kertoa lukijoille herkkyydestä ja haavoittuvaisuudesta, kuin kosmetiikasta. Jatka vain samaan malliin ja toivottavasti suurin osa palautteesta minkä saat on kuitenkin positiivista.

    • On my way

      Kiva kuulla että jaksat täällä vierailla. 🙂 Niin, harvoin se ulospäin annettu kuva on koko totuus. Ja mielestäni onkin hyvä että ihmiset näkevät todellisuuden, joka harvan elämässä on pelkästään kiiltokuvamainen. Siihen lienee helpompi samaistua.

      Ja kyllä, suurin osa palautteesta on hyvää! Silti välillä näitä tulee mietittyä koska välillä huomaan, että avoimuuteni somessa kääntyy minua vastaan.

  2. Piu

    Sinulla on ihana,monipuolinen ja aito blogi! Arvostan,kun kerrot myös vaikeista asioista. Varmasti suurin osa aikuisista ihmisistä ymmärtää,että tuskin kukaan jaka blogissaan koko elämäänsä. 🙂

    • On my way

      Kiitos Piu kovasti! <3 Ja niinpä, näin itsekin olettaisin. Tietenkin aina joukossa on heitä, joilla on halu provosoida ja ihmetellä ääneen. Ylipäänsä sellainen naivi ja putkimainen ajattelutapa tästä elämästä on mielestäni harvinaisen typerää. Silti näihinkin ihmisiin törmää…

  3. Annie

    Sä annat itsestäsi blogisi kautta aidon vaikutelman, olet älykäs, herkkä, ajattelevainen, syvällinen, luonnollinen ja oma itsesi. Puhut avoimesti sun haasteista, lukoista ja niistä negatiivisistä puolistakin. Se jos mikä on inspiroivaa! Kaiken tän lisäksi olet superkaunis!

    Varmasti ei ole helppoa jakaa kaikkea kaikille, ja aina löytyy niitä jotka löytää jotain pahaa sanottavaa sinustakin, vaikka varmasti suurin osa meistä toivoo sinulle kaikkea hyvää. Kateus tekee ihmisistä kuitenkin rumia, ja sinua on voi olla helppo kadehtia…..

    Tärkeintä varmasti bloggaajan työssä onkin löytää se omanarvon tunne muualta kuin tykkäyksistä/ei-tykkäyksistä ja kommenteista, sun todellinen arvo on kuitenkin niin paljon enemmän kuin muiden mielipiteet, sä olet kaunis sellaisena kuin olet, eikä sun tarvitse olle muiden takia yhtään mitään muuta!

    Inspiraatio on kyllä tärkeä juttu ja sitä on voi olla välillä vaikea saada missä tahansa työssä, ja ymmärrän kyllä, että omasta itsestä jatkuvasti kirjoittaminen voi muuttua itselle aika epäinspiroivaksi. Ehkä silloin voi laajentaa sitä perspektiiviä oman itsensä ulkopuolelle ja katsella asioita eri näkökulmasta. Maailma on täynnä mielenkiintoisia ihmisiä, asioita ja paikkoja, pitää vaan avata sydän ja silmät kaikelle sitä mitä on.

    Ihanaa & inspiroivaa päivää!

    • On my way

      Kiitos Annie piristävästä kommentistasi. <3 Niin, välillä jotenkin tuntuu, että ihmiset odottaa enemmän kuin pystyn antamaan. Tai tiedätkö tulisi olla sitä tai tätä koska muut haluavat ja olettavat. Mutta kai se on noin vähän jokaisen vaikuttajan kohdalla että välillä kamppailee tällaisten asioiden kanssa. Tavallaan juuri se että kun blogeista haetaan inspiraatiota eikä aina vaan ole sitä antaa.

      Hienosti sanottu, että omanarvon tunne tulisi löytää muualta. Huomaan olevani hyvin altis muiden energioille ja annan ihmisten herkästi vaikuttaa itseeni tai olotilaani negatiivisella tavalla. Tässä olisi kyllä työsaraa. Ja hienosti sanottu inspiraatiostakin, vau. Juuri näin. Ehkä tässä voisi ottaa vähän etäisyyttä itseensä ja kirjoitella nyt vähän etäämmältä jonkin aikaa. 🙂

      Kiitos, samoin sinulle ihanaa loppuviikkoa! 🙂

  4. Hanna

    Hei! Oikeastaan kaikki tuli jo sanottua ylemmissä kommenteissa! Siksi sinun blogiasi jaksan lukea vuodesta toiseen, koska siitä kumpuaa aitous!

    Ihanaa syksyä Jutta ❤

    -Hanna

    • On my way

      Kiitos Hanna. <3 Ihanaa syksyä sinullekin!

  5. Henriikka

    Tein juuri ensimmäisen postaukseni ikinä ja tämä tekstisi oli kovin ajankohtainen minulle ja mielenkiintoinen! Aion itse pitää tätä harrastuksena ja mahdollisimman pitkään sellaisena kivana juttuna. (henriikkak.blogspot.com)
    Olet ihanan aito! Ihanaa syksynalkua <3

    • On my way

      Oi tsemppiä blogin kanssa! Ja kyllä nimenomaan kannattaakin pyrkiä pitämään blogi mielekkäänä juttuna. Veikkaan että tämä näkyy uloskin päin. 🙂 Ihanaa syksyä sinnekin ja kiitos. <3

  6. tytteli

    Minäkin komppaan muita kommentoijia, on todella hienoa, että uskallat nykyajan silotellussa somemaailmassa tuoda ilmi myös vaikeampia juttuja ja oman herkkyytesi. Uskon, että juuri siksi moni (itseni mukaan lukien) blogiasi lukeekin. Monta kertaa olen täältä saanut hyvää vertaistukea. Ja toki on kiva, että joukossa on myös kevyempää luettavaa ja esimerkiksi kosmetiikka- ja reseptipostauksia. Mielestäni sinun blogissa on aika sopivassa balanssissa syvällisemmät ja sitten kevyemmät aiheet. Kiitos siis sinulle laadukkaasta sisällöstä ja jatka vain samaan malliin! Mukavaa syksyn odotusta 🙂

    • On my way

      Ihanaa palautetta, kiitos kovasti! Tuntuu hyvältä kuulla että blogista saa tosiaan irti monipuolisesti juttuja. Nämä ovatkin varmaan sellaisia omia kipuilujani,joita työni tiimoilta välillä läpi käyn. Varmasti jokaisessa duunissa tulee käytyä säännöllisesti keskustelua itsensä kanssa ja minä kun tosiaan olen niin vaikutuksille altis. Mutta ihana kuulla että blogi on mielenkiintoinen. <3 Sinnekin kivaa syksyn odotusta!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *