On my way
On my way

2 kk ilman salitreeniä – mitkä ovat vaikutukset?

Olen käynyt salilla epäsäännöllisen säännöllisesti vuodesta 2013. En koskaan treenatakseni itselleni ulkoisesti näkyvät massiiviset lihakset, vaan parantaakseni ryhtiä, kehonkoostumusta sekä yleistä lihaskuntoa. Tiedän tasan tarkkaan lihaskunnon merkityksen ihmiselle ja mielestäni se on tärkeä siinä missä muuten myös se aerobinenkin kunto. Lihakset voivat kuitenkin olla kondiksessa vaikka se ei näkyisi niin selkeästi edes ulospäin mutta tällaisena hoikkarakenteisena nuo erot näkyvät kyllä herkemmin. Itselläni on siis luonnostaan esimerkiksi hyvin kapeat hartiat ja huonohko ryhti, johon lihaskunnon treenaaminen on tuonut selkeää muutosta!

Vaikka pidänkin lihaskunnon harjoittamisen myötä tulleista muutoksista kehossani, en ole oikein koskaan pitänyt salilla treenaamisesta. Se ei ole minulle millään tavalla mieluisaa puuhaa vaan enemmänkin sellainen suoritettava ”velvollisuus”. Motivaatio salilla käymiseen onkin ollut aika pohjamudissa viime vuodet, vaikka olen siellä muutamista treenitauoista huolimatta 2-3 kertaa viikossa käynyt. Olen sinällään kurinalainen ihminen että vaikka en tykkäisi jostain asiasta, voin silti tehdä sitä siksi, että ajattelen sen olevan ikään kuin velvollisuus. Ja näin olen muuten salilla käymisestä ajatellut – se on pakollinen paha, joka tekee kuitenkin kropalleni hyvää ja säilyttää kehon ryhdin ja muodon.

Nyt moni varmaan ihmettelee että no miksi ihmeessä sitten käyn salilla jos en siitä pidä, voihan lihaskuntoa harjoittaa muillakin tavoin? Tähän taas syynä on tietynlainen helppous, eli pääsen salilleni kahdessa minuutissa, jonka tiimoilta voin tosiaan käydä siellä vaikka kesken työpäivän. Talvella tuo on mielettömän kätevää, eli ei tarvitse lähteä taivaltamaan jonnekin kauas vaan huonollakin kelillä treenit ovat lähellä. Nyt kesällä sali on kuitenkin tosiaan jäänyt jo ihan siitäkin syystä että on ollut todella kuuma ja kuntosalillani ei ole ilmastointia. Ajatuskin sinne menemisestä heinäkuun helteiden aikaan suorastaan kauhistutti… Siispä treenit ovat lipsuneet nyt aika yksipuolisiksi, eli olen juossut viimeiset kaksi kuukautta ja tehnyt sen lisäksi kotosalla pientä lihaskuntotreeniä – lähinnä vatsoja ja satunnaisesti käsivarsia sekä pakaroita.

Alkuun ajattelin että pidän kuukauden tauon mutta nyt se onkin venynyt jo kahteen kuukauteen. Tavallaan kaipaan vastapainoa juoksemiselle, sillä sekin muuttuu ajan mittaan aika yksitoikkoiseksi mutta en ole kuitenkaan vielä kortille aikaa ladannut – kenties syyskuun alussa sitten? Tietyllä tapaa on ollut myös mielenkiintoista seurata, mitä keholle tapahtuu kun lihaskunnon säännöllisen treenaamisen jättää pois melkeinpä kokonaan. Tämä onkin ollut omanlaisensa ihmiskoe, johon olen ikään kuin vahingossa ryhtynyt! Mietinkin, että haluan jakaa nyt kanssanne niitä huomioita, joita olen tehnyt.

Aivan ensimmäisenä olen yllättynyt, miten vähän omassa kehossani on tapahtunut ulkoista peilistä näkyvää muutosta! Oletin että kädet muuttuisivat hetkessä pelkäksi taikinaksi mutta yllättävän hyvin niissä on säilynyt tietynlainen muodokkuus myös ulospäin. Hartiani ovat ne, joissa olen huomannut sen suurimman muutoksen, eli olkapäät ovat kaventuneet ja niistä on lähtenyt pyöreyttä. Myös takapuoli on pienentynyt ja farkut tuntuvat löysemmiltä kuin aikaisemmin. Veikkaan, että juoksu on napannut minusta myös muutaman kilon, eli sekin selittänee… Noin yleisesti kehossa on ulospäin ihan hyvä kunto mutta rehellisyyden nimissä – kaipaan sellaista tietynlaista sisältä päin kumpuavaa ryhdikkyyttä, jota lihasten treenaaminen kehoon tuo. Sitä ikään kuin on jäntevämpi ja ”voimakkaampi” silloin, kun lihaksissakin on edes jonkinlaista ruutia. Vaikka viihdyn kehossani myös näin, kyllä silti mielelläni tasapainotan aerobista treeniä lihaskunnon avulla. Uskon että juoksemiseenkin saa ryhdikkyyttä, kun lihaskunto on kunnossa ja täten välttyy myös monilta juoksijan vammoilta.

Ruokavalioni on arkena kunnossa mutta kyllä minäkin juon viiniä, syön herkkuja ja tilaan mäkkisafkaa – enkä ole koskaan väittänyt mitään muuta. Koen erittäin helpoksi noudattaa terveellistä ruokavaliota arjessa, eli sen kanssa en koskaan taistele mutta suhtaudun myös herkutteluun rennosti. Uskon ruokavalion oleva hyvin suuressa roolissa myös sen suhteen, millaisessa kunnossa keho pysyy ilman monipuolista treeniä. Jos esimerkiksi on pari kuukautta täysin ilman treenejä mutta syö terveellisesti, muutokset tuskin ovat yhtä suuret kuin jos ruokavalion suhteen siinä ohessa vetäisi aivan ränttäliksi. Ja tietenkin itse olen tosiaan treenannut jatkuvasti 3-5 kertaa viikossa lenkkipolulla, millä on aika suuri vaikutus ruokavalion ohessa…

Yksi ihan mielenkiintoinen huomio jonka olen myös tehnyt, on etten nykyään enää välitä vaikka se takapuoleni olisi ulkonäöllisesti pienempi tai hartiat kapeammat. Nuo asiat eivät vaikuta enää itsevarmuuteeni enkä koe tarvetta käydä salilla siksi, että täten sopisin paremmin johonkin muottiin. Edes tällainen pieni treenitapojen muutos ei ole tuonut kehooni tunnetta, etten vaikka olisi sinut sen kanssa. Olen nimittäin usein kuullut että kehossa tapahtuvat muutokset saavat ihmiset tuntemaan olonsa jotenkin vieraaksi – sellaiseksi ettei koe kehoaan omakseen. Tokikaan en tiedä mitä tapahtuisi jos vaikka yhtäkkiä kehoni muuttuisi täysin vaikka raskauden myötä, että millaisia ajatuksia se sitten herättäisi? Mutta ainakaan tällaiset kehonkoostumukselliset seikat eivät ole saaneet minua tuntemaan oloani jotenkin epävarmemmaksi, eikä pienempi takapuoli aiheuta ahdistusta tai käsivarsien ”löystyminen” itseinhoa. Ehkä minulla onkin nykyään aika terve suhtautuminen omaan vartaloon, mikä ei tänä päivänä ole välttämättä aivan itsestään selvää.

Oletteko te koskaan pitäneet pidempiä treenitaukoja tai vaikka taukoa salitreeneistä? Millaisia huomioita olette tehneet? Ja ylipäänsä koetteko että kaipaatte aerobisen rinnalle lihaskuntotreeniä ja päinvastoin?

Oikein energistä viikon alkua!

Kuvat: Mikaela/ edit: minä

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *