15 kysymystä minulle

Tällä viikolla blogissani on ollut hieman vakavampia aiheita, joten näin sunnuntain kunniaksi päätin keventää tunnelmaa ja vastailla jälleen hauskaan haasteeseen. Tällä kertaa haaste on bongattu kollegani Mikaelan blogista jo jokunen aika sitten, ja se pitää sisällään 15 kysymystä sekä niihin vastaukset. Kuten tiedätte, rakastan tällaisia haastepostauksia ja vaikka tiedostan että niitä on ollut blogissani paljon, toivon ettette kyllästy! Näiden kautta pääsette kenties aina hieman lähemmäs minua kirjoittajana ja tiedätte taas vähän lisää. Vaikka välillä kyllä mietin, kiinnostaako ihmisiä oikeasti tietää minusta sen enempää, heh heh. Mutta no, ainakin näitä on viihdyttävää täytellä jos ei muuta…

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Olen perheen esikoinen ja olin ainut lapsi kuusi vuotta. Meillä on hyvin viileät sukulaissuhteet, eli en ole oikeastaan tekemisissä kuin siskoni, äitini, isäni sekä satunnaisesti äidin puolelta tädin ja serkkuni kanssa. Joskus mietin että onhan tuo vähän harmillista, mutta toisaalta – onneksi minulla on sitäkin tiiviimpi verkosto ystäviä. Ja ei emme siis ole riidoissa tai muuta, vaan tuo johtuu enemmänkin ehkä ikäeroista sekä siitä jatkumosta, ettei suku vaan ole läheinen tai intiimi. Itselleni sukulaissuhteet eivät siis ole mitenkään erityisen merkityksekkäitä vaikka toki oman perheeni jäsenet ovat tärkeitä.

Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Kärsimättömyys, temperamenttisuus (onneksi laantunut hieman iän myötä) ja herkkyys altistua muiden tunnetiloille sekä stressille. Toisaalta olen opetellut näkemään heikkouksissani myös ne hyvät puolet, eli temperamentti ei ole aina huono asia ja herkkyys taas monissa tilanteissa suurikin voimavara.

Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Veikkaan että kykyni keskustella laajasti asioista ja kuuntelutaidot. Olen samaan aikaan sekä rehellinen että ymmärtäväinen. Eli tuon esiin mitä olen itse asiasta mieltä ja jos toinen toimii mielestäni väärin, en pelkää sitä sanoa, mutta samaan aikaan pyrin aina ymmärtämään myös toisen tilannetta olematta tuomitseva. Osaan myös heittäytyä juttuihin, olen huumorintajuinen ja vähän sellainen villi sielu rauhallisella twistillä.

Oletko lähiaikoina nolannut itsesi julkisesti, missä ja miten?

Hmm. No ehkä viimeisin nolo juttu oli kun sekoitin kaksi etunimeltään saman nimistä henkilöä eräässä työprojektissa ja luulin kirjoittavani sähköpostia tälle toiselle, joka on jo entuudestaan ”tuttuni”, mutta kirjoitinkin sitä tälle tuntemattomalle mutta saman nimiselle. Kirjoitin turhan tuttavallisesti ja saatuani hänen osoitteensa erästä lähetystä varten, innoissani totesin että hei mehän asutaan melkein naapurissa! Kun tajusin että nyt meni tosiaan tyypit sekaisin, nolotti. Korjasin kuitenkin asian ja onneksi tämä tuntematon kenen ”naapuruudesta” iloitsin, suhtautui asiaan huumorilla. Mutta tämän julkisemmin en nyt muista itseäni hetkeen nolanneeni, vaikka onhan noitakin sattunut…

Millaisia harhaluuloja someminääsi liittyy?

No varmaan se ainakin että kuulemani mukaan moni kuvittelee minun olevan erittäin tasapainoinen, hillitty, rauhallinen ja jopa hiljainen persoona. Rauhallinen ja hillitty olen kyllä monissakin tilanteissa, mutta on minussa se toinenkin puoli, joka on tosiaan sosiaalinen ja temperamenttinen. Enkä koe olevani hiljainen kuin ehkä tilanteissa, joissa olen monen tuntemattoman ihmisen keskellä, tai kun olen väsynyt enkä jaksa sosialisoida. Myös se etten syö ikinä mitään roskaa tai käytä alkoholia eivät pidä paikkansa. En kylläkään pyri luomaan mitään kiillotettua imagoa itsestäni somessa, mutta koskaanhan emme voi välttyä mielikuvista, joita ihmiset luovat. Ja jokaisella on toki vapaus luoda mielikuviaan, mutta aina pitää muista etteivät ne todellakaan ole välttämättä edes lähellä totuutta.

Miten toivoisit tapaavasi tulevan poikaystäväsi/miehesi?

En ole koskaan ajatellut, että ihmiset kohtaavat automaattisesti joissain tietyissä tilanteissa tai paikoissa, vaikka ehkä pitkään halusinkin uskoa siihen, että ne ”parhaat” tyypit löytyvät luontevasti konkreettisten kohtaamisien kautta Tinderin tai somen sijaan. Olin kuitenkin väärässä. Se että jonkun kanssa aidosti kohtaa monella eri tasolla, ei katso aikaa, paikkaa tai kanavaa.

Mikä sinusta tulee ”isona”?

Kuten viime viikolla kirjoitin, koen että olen nyt oikealla polulla urani suhteen ja myös tulevaisuudessa uskon töideni liittyvän tavalla tai toisella siihen, mitä nytkin teen, eli sosiaaliseen mediaan. Haluan toki olla myös onnellinen, saada ja antaa rakkautta, pysyä terveenä, nähdä maailmaa ja ennen kaikkea kyetä kymmenen vuoden päästä sanomaan ettei ole asioita, joita en olisi tehnyt koska en ole uskaltanut.

Mikä saa sinut nauramaan?

Läheiset ja pienet arjen kommellukset sekä sattumat. Olen huumorintajuinen ihminen ja pyrin suhtautumaan elämään aina ripauksella huumoria.

Suurin paheesi?

Jätän melkein aina ruokaa lautaselle, leikkaan hiuksiani keittiösaksilla ja ostan aivan liian usein lähikaupasta ruokaa kalliimmalla kuin jos kävelisin kolmesataa metriä suurempaan kauppaan. Päästelen välillä suustani myös ärräpäitä ja seisotan kuolleita kukkia maljakossa kunnes vesi on keltaista.

Oudoin tapasi?

No varmaan monet ällötysjutut, eli minua ällöttää mitä ihmeellisemmät asiat välillä. Haistelen jatkuvasti hiuksiani, en pysty koskemaan tiskirättiin paljain käsin ja pitkitän pyykkien nostamista koneesta.

Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta kanavaa?

Inhoan kaikenlaisia visailuohjelmia, eli niiden kohdalla kyllä. Toinen on Emmerdale – sen hohdokkuutta en ole koskaan ymmärtänyt!

Mikä on sinun suosikki piirretty Disneyltä?

Pocahontas sekä Kaunotar ja Hirviö.

Mikä oli lempi artistisi pienenä?

Kuuntelin nuorena pelkästään hengellistä musiikkia, etenkin gospelia. Exit, Bass`n Helen ja Juha Tapio olivat tuolloin kova sana. Juha Tapio siis oli aikaisemmin gospelartisti ja jos hänen ensimmäiset levynsä googlaa, oli musiikki tosiaan täysin erilaista kuin se nykyään on.

Jos voittaisit lotossa 7 oikein, mikä olisi ensimmäinen tekosi ja asia, johon voittopottiasi tuhlaisit?

Veikkaan että ostaisin sijoitusasunnon, antaisin hyvän siivun potista siskolleni ja maksaisin hänen opintolainansa, tekisin asunnossani keittiörempan (uusisin kaakelit ja kaapistot) ja matkustaisin Australiaan pariksi kuukaudeksi, sillä olen aina halunnut käydä siellä. En missään nimessä tuhlaisi koko summaa vaan säästäisin, ja tuollainen pottihan mahdollistaisi rennon elämäntyylin useamman vuoden ajaksi.

Jos olisi ”pakko” osallistua johonkin tosi-tv-sarjaan, mikä se olisi?

Tästä olen puhunut useammankin henkilön kanssa lähiaikoina ja tosiaan jos joku pitäisi nyt väkisin valita, niin menisin Selviytyjiin. Vaikka olenkin joissain jutuissa mukavuudenhaluinen, löytyy minusta kyllä tarvittaessa kilpailuhenkisyyttä ja voitontahtoa, joten voisin tuolla mahdollisesti pärjätäkin. Ainut asia mitä siedän huonosti, on nälkä, joten se kyllä saattaisi tuottaa hankaluuksia, mutta olisi mielenkiintoista haastaa itseään!

Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita!

Kuvat: Iines / edit: minä