Familylife by Mungo-Anna
Familylife by Mungo-Anna

Putkituksesta

(Heräämössä)

Kiitos kaikille hurjasti viesteistänne ja kommenteistanne edelliseen postaukseen 🙂 Nyt on putkitus takanapäin ja ajattelin hieman kirjoitella siitä, miten kaikki meni.

Ensinnäkin, haluan taustoittaa asian mahdollisimman oikein. Dantella oli ensimmäinen korvatulehdus marraskuussa. Hän oli ollut nuhainen jo hetken aikaa ja kävimme lääkärissä lähinnä sen takia, että halusimme varmistua, ettei ole mistään vakavammasta kyse, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun Dantella oli kunnon flunssa ja olimme vähän aikaa sitten palanneet ulkomailta. Mulla oli vaan joku vaisto, että hyvä olisi käydä tsekkaamassa. Ja niinhän se olikin, sillä molemmissa korvissa oli korvatulehdus. Loppuvuosi meni aika rauhallisesti, mutta tässä alkukeväästä ollaan oltu jos jonkinmoisessa sairauksien kierteessä. Flunssia ja pikkunuhia, jotka on aina nousseet Dllä heti korviin. Oikeesti, se saattaa niiskahtaa kahdesti päivän aikana, nenä ei ole tukossa, hän on iloinen ja menevä, mutta korvatulehdus on päällä. Ei useimmiten edes huomata sitä heti alkuun, vaan sitten jossakin vaiheessa kun yöt alkaa mennä rauhattomaksi, aletaan epäillä. Ja meidän tapauksessa rauhaton yö tarkoittaa sitä, että Dante herää kerran tai kahdesti itkien ja tarvii tutin. Mun siskolla korvatulehdukset teki lapsena sen, että hän huusi kuin hyeena yötäpäivää, ja jotenkin mä oon aina kuvitellut, että niin lapset oirehtii korvatulehduksia. Not quite. Ja joka ikinen kerta ku ollaan menty lääkäriin, on aina ollut diagnoosina märkä korvatulehdus, joka on ollut lääkärin lausunnon mukaan jo hetken päällä. Ja aina ollaan yritetty kysellä meniskö ohi ilman antibioottia ja joka ikinen kerta on suositeltu antibioottia usein saatesanoin ”jos omalla lapsella/lapsenlapsella olisi…”, sillä tulehdus on aina ollut eritteinen. Jotkut korvatulehdukset tosiaan paranee itsekseen, mutta silloin harvemmin korvaan on ehtinyt kertymään märkää. 

Tässä viimeisimmässä tapauksessa tosiaan Dante sai yhden korvatulehduksen maaliskuun lopussa molempiin korviin (kun mä olin kipeenä pääsiäisenä) ja hänen synttäreidensä jälkeen mentiin uudelleen lääkäriin, jossa todettiin, että oikea on priima ja vasen tulehtunut. Yhdessä vähän asiaa siinä tuumailtiin ja lääkäri kyseli meiltä, mikä on meidän fiilis, auttoiko lääke vai ei. Uusi antibiootti piti antaa, mutta mietti lähinnä että sama vai eri. Tuo pääsiäisen korvatulehdus oli viides, ja vaikka korvat välissä parani aina, totesi korvalääkäri, että ehdottomasti suosittelee putkitusta. Varsinkin ottaen huomioon mieheni historian todella pahana korvatulehduspotilaana. Kuulemma jotakin perinnöllistä niissä voi olla. No, kun tuota viidettä seurasi vielä kuudes, oli aika jo varattu putkitukseen.

Kun nyt sitten putkitukseen mentiin, epäiltiin pari päivää ennen putkitusta, että taas on korvatulehdus. Lähinnä tosiaan siitä, että Dante ei normaalisti herää yöllä ollenkaan, mutta korvatulehduksen aikaan saattaa herätä itkien ja haluta olla sylissä, pystyssä asennossa. Korvaan varmaan kerääntyy makuulteen painetta, ja vaikka kuinka ollaan laitettu tyynyä ja muuta, väkkäröi tuo unissaan ympäri sänkyä niin, että ei sekään auta. Niinpä mentii torstaina Mehiläiseen aamusta varmoina siitä, että korva on edelleen tulehtunut. Onneksi kuudennen tulehduksen aikana lääkäri sanoi, että putkitus voidaan tehdä myös tulehtuneeseen korvaan, jos yleiskunto on muuten hyvä.

(Tunti putkituksen jälkeen)

Poitsu sai ruokaa ison annoksen illalla 19 aikaan, eikä sitten annettu mitään maitoja tai muita yöllä. Piti olla vähintään 6 h syömättä ja juomatta ennen nukutusta, ja meillä se meni tosi hyvin. D syö aina joskus 19 ja 20 välillä illallisensa ja seuraavan kerran vasta 8-9 aikaan. Yleensä heti kun herää, ei malta heti jäädä syömään, vaan ensin pitää hetki leikkiä. Niinpä kun putkitusaika oli 8.30, sopi tää meidän rytmiin ihan hyvin, eikä valitellut. Tosin, aamulla herättyään näki vesilasin ja kovasti pyysi, mutta ei onneksi mennyt kiukuksi.

8.30 sairaalassa meille kerrottiin tarkemmin putkituksesta, Dantelle annettiin kipulääke ennen putkitusta ja sitten mentiin leikkaushuoneeseen. Anestesialääkäri kuulosteli keuhkot ennen nukutusta, ja sitten mun sylissä Dantelle laitettiin sellainen naamari, mistä tuli nukutusaine. Siinä tuli pieni itku D:llä, mutta lääkäri lohdutti, että mitä enemmän itkee, sitä nopeemmin simahtaa. Siinä varmaan viidessätoista sekunnissa tuli uni ja poika meni ihan veteläksi. Hänet siirrettiin nopeasti leikkaussängylle ja meidät saatettiin ulos huoneesta. Siinä tuli ekan kerran oikeastaan huoli ja pieni itku kun katsoin ovelta, miten pieneltä hän näytti. Isossa aikuisten leikkaussängyssä sellainen pienen pieni nyytti, minun koko sydämeni. No, ei onneksi kauaa joutunut tuskailemaan, sillä vartin päästä meidät jo haettiin heräämöön, jossa tyyppi nukkui vielä maski kasvoilla. Suussa oli joku laite, jotta kieli ei vahingossa unessa tulisi hengityksen tielle. Siitä kun meidät haettiin heräämöön ei mennyt kuin ehkä kymmenen minuuttia ja Dante heräsi.

Olin varautunut älyttömään raivariin monien kokemusten perusteella, mutta meillä meni tosi leppoisasti. Vähän kanyyli ärsytti ja sitä kiukkusi ja halusi heti lähteä liikkeelle ja selkeesti siinä ärsytti pieni tokkuraisuus. Ei oikeestaan itkenyt yhtään, lähinnä kiukutteli, kun en päästänyt heti liikkeelle. Sitten saikin pehmoleluja, pillimehua ja jäätelöä, ja paha mieli oli tiessään.

Putkituksen jälkeen lasta halutaan pitää heräämössä 1-3 tuntia seurannassa, ja me oltiin tosiaan tuo tunti. Puolen tunnin kohdalla hoitajat vähän naureskeli, että onhan tää hassua pitää meitä siellä, kun Dante juoksi heräämöä päästä päähän ja kiljahteli innoissaan jokaiselle uudelle pehmolelulle.

(Neljä tuntia putkituksesta)

Koko toimenpide sujui yli odotusten. Ja oli ehdottoman tarpeellinen meille. Lääkäri tuli juttelemaan leikkauksen jälkeen ja varmisti oikeaksi epäilyksemme siitä, että vasemmassa korvassa oli edelleen tulehdus. Kyselin jo, että voiko hänellä olla jo resistenssiä Amorion Compiin, ja lääkäri sanoi siihen, että todennäköisesti kyse ei ole mitenkään siitä. Korvassa oleva erite nimittäin oli muuttunut jo liimamaiseksi, ja se ei kuulemma hirveän helposti lähde antibiootilla, joten putkittaa olisi joutunut viimeistään tämän havainnon myötä. Onneksi oli siis tuo aika jo varattuna.

Me valittiin putkitukseen Mehiläinen, koska ollaan siellä käyty useimmiten. Sieltä saa useimmiten parhaiten aikoja lastenlääkärille ja korvaspesialistille, myös viikonloppuisin, joten meillä on aika pitkä historia jo siellä, joten oli luonnollista mennä sinne. Danten putkituksen hoiti Samuli Sorri, josta ollaan pidetty lääkärinä, ja siksi halusimme hänet myös tuohon. Nyt siis kun oli vielä tulehdus, joudumme tämän viikon tiputtelemaan antibioottitippaa korvaan (menee helposti ja itkemättä, tosin niin meni suun kautta otettava antibioottikin) ja sitten kuukauden päästä on putkien tarkistus. Sitten pitää vaan 3-4 kuukauden välein käydä tarkastuksessa mikä ei todellakaan haittaa, koska ollaan viime aikoina käyty siellä 3-4 viikon välein hakemassa antibioottikuureja :/

Päivä meni tosi chillisti. Dante oli ihan oma itsensä, tosi iloinen ja hyväntuulinen. Söi hyvin, nukkui päikkärit normaalisti, mutta otti vielä yhdet 30 min torkut alkuillasta (tosin saattoi johtua siitä, että yleensä parin tunnin päikkärit jäi eilen vain 1,5 h mittaiseksi) ja mistään ei olisi voinut sanoa, että oli ollut aamulla toimenpiteessä. Yö meni tosi rauhallisesti ja tämä päivä on ollut kuin mikä tahansa päivä.

Joku oli muuten huolissaan sisäilmasta meidän kotona. No worries, ennen kuin ostimme talon, tähän tehtiin todella perusteellinen kartoitus ja myös sisäilma tutkittiin 🙂 Kyse ei siis ole siitä, vaan yksinkertaisesti siitä, että me ollaan kaikki kolme vuorotellen saatu joku kevätpöpö, joka on sitten Dantella pienimmänkin nuhan aikana mennyt heti korviin.

(Tänään) 

Nyt vaan toivotaan, että putket pysyvät hyvin paikallaan, ja jos ne pysyisivät sen 1,5 vuotta, niin Dantekin olisi jo 2,5 -vuotias, ja todennäköisesti aika kuivilla, sillä suurin osa tulehduksista tulee ennen 3 ikävuotta. Tosin, ei tiedä vaikka joutuisi putkittamaan useita kertoja elämän aikana. Se on kyllä sanottava tosta pojasta, että ihmeen reipas se on. On varmasti tehnyt korva kipeetä ja ärsyttänyt, mutta välillä on ollut mahdoton edes sanoa ja ollaan usein mietitty, että ylitulkitaanko ja ollaanko hieman hulluja. Mutta, samoin kuin ensi kuukausien refluksin kohdalla (btw, sen kielijänneleikkauksen jälkeen ei mitään oireita, ei mitään vatsaoireita, ei yhtään mitään), tässäkin on ollut hyvä uskoa omaa vaistoa. Kahdeksasta lääkärikäynnistä yksi on ollut turha, joten aika isolla prosentilla ollaan onneksi opittu oireet huomaamaan.

Putkituksen hinnasta ei muuten ole mitään tietoa. Mehiläisellä se olisi kai maksanut n. 1000 euroa, mutta meillä se meni vakuutuksen maksusitoumuksella, joten en ole edes nähnyt laskua. Kyllä tällaisen korvatulehduskierteen aikana on ollut kiitollinen siitä, että otti lapselle heti vakuutuksen, nimittäin tässä oltaisiin jo pari tonnia köyhempiä muuten.

Suositushan näille on käsittääkseni sellainen, että jos on puolessa vuodessa neljä tai vuodessa viisi, niin suositellaan putkitusta. Omasta puolesta en tietenkään voi vielä suositella putkitusta, kun en ole tuloksia nähnyt, mutta vaikka Dante saisi tässä kuinka monta tulehdusta, on tässä iso iso plussa. Korvat voi nyt hoitaa paikallisilla korvatipoilla, eikä suolistoa tuhoavilla antibiooteilla, joten sekin on jo pieni voitto 🙂

Kommentit (7)

  1. Ilona J

    Ei julkisella puolella putkituksesta joudu maksamaan tonnia, eiköhän se oo joku poliklinikkamaksu tai päiväkirurginen toimenpidemaksu. Puhutaan siis kympeistä luultavasti 🙂 joten jos vakuutusta ei ole, ei vararikkoon silti joudu.

    • Eeelina

      Totta, mutta silloin ei saa valita haluamaansa lääkäriä ja aikaa. Voi joutua odottelemaan jonotilanteesta riippuen pitkäänkin. 🙂

  2. Halina

    Ihanaa, että jaksoit tehdä tästä postauksen, Tämmönen olis ollu kultaakin kalliimpi silloin, kun itse panikoin putkitusasiaa. Nyt tää on seuraavien paniikkimutsien löydettävänä 😀 Pitää vielä sanoa tohon nukutukseen, että ihan sama kokemus oli mulla. Kun poika pienen taistelun jälkeen nukahti, niin se hetki kun se veltto lapsi nostettiin siihen leikkaussängylle oli niin sydäntäsärkevä, että kun päästiin sinne odotustilaan niin mä vaan purskahdin itkuun. Ahisti niin kamalasti. Ravasin sitten lähes koko operaation ajan odotushuonetta edestakas ja välillä kuulin muka, että ”nyt ne elvyttää sitä semmosella painettavalla maskilla” kunnes huomasin, että mun omat kengät tuhisi siinä kävellessäni. Pikkasen hulluakka fibat oli sen jälkeen 😀

  3. Komppis

    Meillä purkitettiin keskimmäisen korvat aikoinaan julkisella 6 kk korvatulehduskierteen jälkeen. Maksoi muistaakseni poliklinikkamaksun, eli ei tosiaan ollut kallista ja mikä parasta, auttoi! Esikoisella on ollut yksi korvatulehdus, kuopus ei ole eläissään syönyt yhtään antibioottikuuria mihinkään.

    Toivottavasti teilläkin putkitus auttaa. Kurjaa, kun pieni sairastaa.

  4. Utelias

    Ei suoranaisesti liity tähän asiaan, mutta ylipäätään, kun nykyään puhutaan paljon kaikenlaisista vaihtoehtohoidoista (eteeriset öljyt, homeopatia, kaikki yrtit ym.) niin minkälainen suhtautuminen sulla on tällaiseen/onko mitään kokemusta? En tiedä, pitääkö paikkaansa, mutta jotenkin sellainen mielikuva, että Venäjällä tai Virossa osataan paremmin hyödyntää luonnon antimia itsehoidossa, mitä Suomessa.

  5. Lyl

    Itselläni on ollut lapsena useampaan otteeseen putket. Nyt aikuisena 23-vuotiaana 1,5v sitten putkitettiin toinen korva, kun kaikki taudit meni korviin. Vuodessa noin 8 korvatulehdusta. Putkituksen jälkeen noin neljä tai viisi vuosittain. Tämän vuoden saldo on jo nyt kolme.

    Olen vähän ihmeissäni tämän kanssa, mutta onneksi työterveys hoitaa hyvin <3 Mulla siis nyt pysynyt 1,5v putki korvassa, ja nyt sen poistamista jo mietitään kun ei itsestään irtoa.. Ikävä vaiva, toivottavasti selviätte vähemmällä <3

    Minulla myös refluksi ja astma, en tiedä onko näillä yhteyttä. Mulla on ollut elämäni aikana varmaan 50 korvatulehdusta ja toisesta korvasta mennyt kuulo todella huonoksi ja tinnittaa 24/7, juuri tämä putkitettu korva. En toivo tätä samaa vaivaa kenellekään. Millä suojaat korvan vedeltä? Mulla on ollut ongelmia noiden silikonisuojien kanssa, työnnän kyllä ne korvaan, mutta varovainen saa olla silti!

  6. Riina

    Kivaa vappua! Toivottavasti päivä Danten kanssa postaus tulisi pian ☺️

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.