Familylife by Mungo-Anna
Familylife by Mungo-Anna

Kuulumisia pitkästä aikaa

Täällä on ollut aikamoista hiljaiseloa viime ajat kun loman jälkeen en ole Mungobabyn puolelle ehtinyt tehdä paluuta. Hirveästi on ajatuksia tuosta pitkästä reissusta vauvan kanssa, mutta ehkä hyvä päivitellä hieman kuulumisia yleisesti 🙂

Mitäs meidän lähes 10-kuiselle kuuluu?

No, olennaisimpana, täällä kävellään! D alkoi ottamaan ensiaskeleita noin kuukausi sitten ja alkuun oli hyvin varovaista pari askelta sohvalta rahille. Hirveän varovainen ja tasapainotteleva hän muutenkin on. Nyt on kuukauden verran harjoiteltu kävelyä ja kävelee jo helposti huoneen poikki, mutta ei ole kertaakaan kaatunut tai satuttanut itseään. Aina hirveän varovasti ottaa askeleet ja heti jos alkaa tasapaino pettää, laittaa pyllyn alas ja ottaa nätisti vastaan tai saa asennon korjattua ja temmeltää eteenpäin. Ihana pieni, hän on melkein taapero! Kävely aiheuttaa suurta iloa onnistuessaan, mutta silti luottaa enemmän vielä konttaamiseen ja konttaakin hirveellä vauhdilla eteenpäin.

Höpöttely on melko lailla yhtä vauhdikasta kuin jäbä muutenkin, ja osaa tavallaan muutamia sanoja aina välillä ja välillä unohtaa. Sanon välillä venäjäksi, että ”buh”, jos joku tipahtaa, ja välillä kun tiputtaa jotakin, sanoo tyytyväisenä buh. Myös äiti-sana tuli muutaman kerran ja ei ja mama. Mutta, sana jatkuu yleensä päivän verran, sitten unohtuu. Parhaiten osaa sanan baba, eli mummi.

Nukkumisen kanssa päätettiin pitää pieni ”unikoulu” ja jättää yöruokailu pois. Yhdeksänkuiseksi hän heräsi yleensä n. 2-3 aikaan tai viimeistään 5-6 aikaan syömään. Nukahtaa edelleen tosi kiltisti n. 19.30-20.30 (riippue paljon päikkäreistä) ja herää yleensä n. 8.30. Eli 12-13 h yöunet posottelee, mutta tosiaan heräili vielä kuukausi sitten kaksi kertaa syömään. Tosin, heräsi tasan sen verran, että pullo suuhun, pullo tyhjäks silmät kiinni ja unta kaaliin. Tää kuitenkin ehkä näkyi jonkin verran päiväruokailussa ja päätimme aloittaa yösyöttöjen poiston. Oltiin varauduttu hirveisiin itkuihin ja rankkaan pariin viikkoon, mutta kahdessa yössä D omaksui uuden rytmin ilman huutoja. Alettiin ruokkimaan paljon enemmän päivällä ja sitten kunnon iso satsi iltapuuroa ennen unta. Sillä päästiinkin siihen, että nukkuu yön läpi käytännössä ilman herätyksiä. Välillä tutti tai halipupu hukkuu tai sitten könyää itsensä mahdottoman hankalaan asentoon sängyn reunaa vasten ja käyn hänet kääntämässä. Unikouluksi tuota ei kyllä voi sanoa, kun mukautui tähän todella hyvin. Ehkä ei muutenkaan heräillyt nälkään vaan enemmänkin siihen, että kaipasi tuttia tai lohtua.

Ruokarytmi on aika hyvin löytynyt myös. Tyyppi herää lähes aina n. 8.30, ja aamupuuro on n. 9.15. Heti ei ruoka uppoa, vaan ensin pitää saada vähän leikkiä. Yhdeksän jälkeen syö aamupuuron, sitten painitaan, leikitään tai ulkoillaan. 11.30 lounas, jolloin sormiruokaa ja sosetta sekaisin (teen sekä sormiruoan, että soseen samoista vihanneksista ja lihasta ja vetelee ne tyytyväisenä). Sitten hetki leikkiä ja nukkumaan. Yleensä n. 12.30-13 aikaan menee nukkumaan ja siinä kiskoo pullon maitoa ennen nukahtamista. Ihan ykskaks itekseen vähensi päikkärit yhtiin päivässä ja nukkuu ihan yhtäkkiä n. 2-2,5 h kerralla, mikä on ihan mun päivien pelastus. Yleensä siinä kolmen aikaan heräilee ja siitä jaksaa samoille energioilla yöunille. Heti unen jälkeen syö sosepurkin tai 1,5-2. Purkki vihannesta ja sitten katsotaan jos vielä maistuu, niin saa hedelmää. Päälle saa myös maitoa. Saa hedelmää aina myös puuron kyljessä aamuin illoin. 17.30 aikaan syö illallisen, mikä on sormiruokaa ja sosekeittoa/sosetta ja sitten vielä 19 aikaan iltapuuron, ja tuttipullon kanssa nukkumaan. Me ollaan otettu tavaksi myös syöttää unen läpi 22- 23 aikaan, sillä D ei ole missään nimessä yhtään liian pullea, vaan päinvastoin aika pitkä ja hoikka poika. Mun mielestä 12-13 tunnin yöunet ilman mitään ruokaa on ehkä vähän liikaa, joten annetaan vielä yömaito siinä ennen kuin mennään itse nukkumaan. Tää on toiminut meillä hirveen hyvin. Ruoka maistuu vaihtelevasti, mutta oikeastaan kaikki kotona tehty tai Organixin purkit uppoaa meillä. Kaikki muu ruoka paitsi Organixin aiheuttaa yökkäilyä tai viivasuun. Aika paljon teen itse, ja yleensä vaan päikkäreiden jälkeen saa valmista ruokaa ja sitten puuron kanssa saa hedelmäpurkkia samalla.

Meidän arki on oikeastaan hyvin rytmitettyä ja hyvin simppeliä. D kasvaa ja kehittyy koko ajan, uusia leikkejä ja leluja ja tekemistä on joka päivä. Hän on hirveän hassu ja persoonallinen lapsi, ja hänen seurastaan saa kyllä nauttia joka päivä. On todella iloinen ja hymyilevä lapsi, jonka kanssa on helppo elää arkea, kun on niin kellontarkka kaikessa. On helppo ennustaa, miksi kiukuttaa tai mihin aikaan mikäkin harrastus tai meno on hyvä.

Benjin kanssa ovat alkaneet löytää enemmän ja enemmän yhteistä säveltä ja leikkivät usein päivällä yhdessä, Benji tuo palloa ja D heittää sitä. Muutenkin paljon erilaisia leikkejä on tässä viime aikoina kehittynyt kuin itsekseen, mutta eniten meillä tykätään edelleen lukea kirjoja. Ne on kivoimpia. Hampaita on komeat kolme kappaletta, ja neljäs on porautumassa juuri läpi. Ja ainiin! Äiti sai ensimmäisen pusun romanttisesti Burj Khalifan alla. Yhdellä illallisella kun pyytelin pusua, ykskaks sainkin suoraan suulle komean kuolaisan ensipusun ja niitä pusuja on sitten auliisti jaeltu milloin mummille milloin äitille ja isille. Oppinut myös halaamaan, mitä itse asiassa tekee useammin.

Kaikkea hauskaa ja pienesti turhauttavaa täällä arkisin tapahtuu. Esimerkiksi tällä hetkellä lempijuttu on aplodit. Ja antaa niitä ruokaillessa auliisti. Itselleen tai ruoalle, en oo ihan varma. Mutta aplodit päätyy melkein aina siihen, että kädet nousee hiuksiin. Meillä siis pestään tukasta ruokaa ehkä neljä kertaa päivässä 😀 Toinen hauska juttu on tavaroiden heittely pois syöttötuolista. Siis D:n mielestä hauska, vanhempien mielestä ei niinkään. Onneksi sentään ei päristele ruoka suussa tai mitään sellaista. Vielä ainakaan. Ja on myös oppinut nousemaan syöttötuolissa, joten valjaiden kanssa saa tapella aika usein. Ensimmäiset pottakokeilut ollaan aloitettu jo pari kuukautta sitten ja pikkuhiljaa jotain edistystä siinäkin on, noin puolet kokeilukerroista on menestyksekkäitä, mutta tuo on kyllä yhtä turhauttavaa kuin koiranpennun sisäsiisteyskasvatus.

Oikeastaan lyhyesti tiivistettynä täällä eletään onnellista ja iloista, mutta kiireistä arkea. Dante tarvitsee jatkuvasti seuraa ja seuraamista, sillä silmän välttäessä hetkeksikään, löytää hän tai keksii jotakin hengenvaarallista. Esimerkiksi kovalla tahdolla sohvalle kiipeäminen. Juuri tällä hetkellä on myös sellainen vaihe, että haluaa osallistua aivan kaikkeen, oli se aamupalan tekeminen tai mikä tahansa muu 🙂

Mitenkäs muilla 9-10 -kuisilla on/ollut? Kuulostaako tutulta? 

Kommentit (13)

  1. Halina

    Onpas hauska lukea näitä! Meillä on viikon Dantea nuorempi poju, jolla tosi samanlaiset hommat meneillään. Kävelee tukea vasten ja seisoo välillä pieniä hetkiä myös ilman tukea. Askeleita ilman tukea ei ole vielä ottanut. Meilläkin taputetaan useita kertoja päivässä ja uus juttu on se, että aina jos aikuiset nauravat niin yhdytään mukaan siihen nauruun vaikka olis omat hommat kesken toisaalla :D! Myös soittimet kiinnostavat. Meillä soitetaan joka päivä marakasseja, rumpuja ja tamburiineja sekä pianoa. Naapurit ovat varmaan haltioissaan…
    Seinällä roikkuva viulu kiinnostaa myös kovasti ja sitä pitää päästä tutkimaan useita kertoja päivässä. Digitaaliset näytöt on kuumaa kamaa ja ainoa selkeä sana, jonka tarkoitus myös ymmärretään on kakka 😀 On nää kyllä veikeitä tyyppejä. Tylsää hetkeä ei päivässä ole!

  2. Merja

    Voi mikä suloisuus, aurinkoa täynnä niinkuin äitinsäkin.

  3. Emma

    Onpas ihanaa lueskella teidän touhuista! Itselle vauva-arki on vielä ihan vieras käsite, niin jännittävää siitä kuulla 🙂 Dante vaikuttaa kyllä etevältä tapaukselta!

  4. Lea

    Ihana poika!paljon samaa näköä oman poikani kanssa🙂paksu tumma tukka,pitkä ja hoikka,yhtä hymyä suurimmaksi osaksi. Tuosta yösyötöstä..meillä neuvolassa sanottiin,että jos lapsi nukkuu tyytyväisenä yön,vaikka pitkästikkin niin antaa nukkua vaan ja nauttikaa itse olostanne. Hyvin nukkuvat vauvat on harvinaisuus kuulemma🙂näin on tehty,ja hyvin voinut ja kasvanut🙂mutta toki jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Hyvää talven jatkoa!

  5. Henni

    Dante kuulostaa kyllä varsin helpolta lapselta! Mutta sitähän hän on ilmeisesti ollut koko ajan 🙂 hyvin kehittyvä poju, kohta vauhti vaan lisääntyy kun kävely vaihtuu juoksuun. Oletko lopettanut ihmetyksen kokonaan? Minulla on tainnut se mennä ohi…

  6. Jii

    Ihanan hyvin kuulostaa menevän. Pitäis jaksaa meilläkin yrittää lopetella yösyöttöjä, kun vauva (tai apua, oikeestaan melkeen jo taapero) on jo 11 kk! Täällä hoksattiin kävelyhommat 10 kk ikäisenä, ja nyt kun hetki sitten tuli 11 kk täyteen, niin kontattu ei oo oikeestaan enää sen jälkeen ollenkaan. Yltää jo vähän joka paikkaan varvistelemalla, eikä siis riitä, että tavarat nostaa pöydälle tms., vaan pitää siirtää ne myös vähän kauemmas reunasta jo. Vessoissa vessapaperin vetäminen ois maailman siistein juttu (argh) ja vetää kyllä tavarat alas kaikilta hyllyiltä ym. mihin vaan yltää. Ei paljon voi katsetta pois kääntää 😀 Sanoja ei vielä kauheesti oo, äiti ja kakka nyt tällä hetkellä luonnistuu…

    Tällä viikolla muuten huomasin, että oma paino on yhtäkkiä tippunu muutamia kiloja (yleensä aina lähes sama lukema ollu viimeset kohta 10 v, paitsi raskausaikana tietenkin), niin oisko siellä muita äitejä, joilla ois näin myöhään imetys saanu yhtäkkiä aikaan painon putoamista?! Luulisin, et liittyis siis imetykseen… Paino nimittäin tähän asti ollu about sama siitä asti, kun vauva oli parin kk ikäinen.

    Hirvee stoori tuli, hups… Mukavaa viikonloppua kaikille!

    • Suvi

      Täällä kanssa 11kk ikäisen poitsun äiti ja viime viikolla tuli tarkastettua pitkästä aikaa panoa ja se olikin yhtäkkiä tippunut 2,5-3kg (se on mulle tosi paljon, enkä edes sais tiputtaa painoa)! Olin vaa’an lukemasta todella hämmentynyt, etenkin kun imetystä on enää muutamia kertoja ja ainoastaan päivisin. Mietin, että enkö muka sitten vaan ole kerinnyt keskittymään omaan syömiseeni samalla tavalla, kun pitää koko ajan olla tuon liikkuvan ipanan perässä…

  7. Katja / Kurkistus

    Hei! Kiva lukea kuulumisia pitkästä aikaa myös Mungobabyn puolelta 😊 Kiinnostaisi tietää, miten Dante on suhtautunut kotiinpaluuseen reissujen jälkeen? Tai Ootteko edes huomanneet mitään erityistä reagointia?

    Me ollaan säännöllisesti useita viikkoja reissussa, kun molempien perheet ja sukulaiset asuu niin kaukana. Eka reissu tehtiin pojan ollessa 3 kk, ja silloin kun palattiin kotiin niin poika katselu aivan ihmeissään ympärilleen. Siis selvästi tunnisti kaikki tutut jutut, mutta ei ehkä uskonut enää palaavansa niiden luokse. Nyt sitten viime reissusta palatessa poika (1 v 4 kk) oli selvästi riemuissaan kotiin palaamisesta ja muisti kyllä missä mikäkin on jne. Esimerkiksi riemusta kiljuen leikki mun sukkalaatikolla, mikä oli lempi puuhaa jo ennen reissua.

  8. kms

    Kiva, että täälläkin taas uusi päivitys! Kuulostaa teidän pienen meno ihan samalta, kun meidän tytöllä tuon ikäisenä. Meillä tosin ei ihan noin varovasti otettu tuon kävelyn kanssa vaan se oli kerralla menoa 😀 Nyt kohta vuoden ikäisellä on kova kiipeilyvaihe menossa ja sen kanssa sentään ymmärsin olla fiksu jo heti kun tyttö oppi seisomaan ja aloimme heti harjoitella alas tulemista esim. sohvalta ja meidän vanhempien sängyltä. Nyt tulee hienosti alas kun vaan muistuttaa, että jalat ensin! Meillä kans kohta reissu edessä ja postaustoiveena toivoisin vinkkejä matkalla ruokailuun. Kovasti mietityttää, mitä pakata mukaan ulkomaille vuoden ikäiselle vai pakatako mitään ja luottaa paikalliseen tarjontaan (lähden siis varmaan laukku täynnä tytölle sopivaa ruokaa 😀 )Meidän reissu suuntautuu ihan Eurooppaan, niin jotain varmasti myös kaupoista pienille lapsille löytyy.

  9. juppe

    Moikka! Ihana lukea taas päivityksiä täältäkin. Vaikka omat lapset eivät vielä ole ajankohtaisia, näitä on todella ihana ja kiva lukea.

    Julia

  10. Jenni**

    Meillä esikoinen kans on aika vauhdikas tapaus. Ekat sanat tuli 7 kk:n ikäsenä (!!) ja kulki juosten 10,5 kk:n iässä. 😀 Nyt 3-vuotias ikiliikkuja moottoriturpa. Pikkusisarensa näyttää menevän samaa latua: ikää 7 kk, konttaa vauhdilla, kiipeää tukea vasten seisomaan ja on ottanut siinä muutamia askeleitakin. Hän höpöttelee omia juttujaan, mammaa huutelee aina, kun on jano. 🙂

  11. Tantta

    On kyllä pakko yhtyä sun äidin näkemykseen Danten iloisesta lapsuudesta! 🙂
    Ainakin blogin perusteella sun juttuja lukiessa ja kuvia katsellessa saa sellaisen käsityksen että tuo poitsu on tosiaan syntynyt hyvin hyvin onnelliseen asemaan mitä rakastavaan perheeseen tulee. <3

  12. E

    Noista pusuista ehkä sen verran suuhygienistinä sanoisin, että kannattaa vielä yrittää sylkikontaktia välttää n 3-4-vuotiaaksi asti, ettei kariesbakteeri tartu lapselle. Eihän noissa nyt kauheasti sylkeä vaihdu, mutta jos silläkin pienellä jutulla voi hampaiden poraukset välttää niin luulisin olevan sen arvoista 🙂

    Ihanalta kuulostaa Danten meno ja uudet taidot 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.