Familylife by Mungo-Anna
Familylife by Mungo-Anna

Kun äitiys tappoi seksikkyyden

Sormet oikeasti vähän tärisee tätä postausta aloittaessani, sillä olen varma, että sohaisen mehiläispesää, jonka jälkeen saan kauhulla päivittää kommenttiboksiani ja voin vain kuvitella, mitä iloa keskustelupalstat tästä repivät. Koskeehan postaukseni seksiä. Kyllä, seksiä. Eikä se ole mikään anonyymi tilitys tai kasvoton artikkeli. Eikä edes seksuaaliterapeutin osittain itsestäänselvyyksiäkin kertova tutkimus. Ei, se on yhden naisen, tuoreen äidin, ajatus seksuaalisuudesta ja seksistä. Silläkin uhalla, että tätä ehkä joku pitää epäsopivana.

Itse asiassa tätä kirjoittaessani en ole ollenkaan varma, näkeekö postaus koskaan päivänvaloa, sillä en ole vielä kertonut tästä miehelleni. Haluan hänen lukevan postauksen ja sitten antavan oman näkemyksensä siihen, onko aihe sopiva jaettavaksi tuhansien seuraajieni kanssa.

(Mies hyväksyi tekstin ja Instassa overwhelming lähes 4000 seuraajaa halusi nähdä tämän postauksen. Kiitos myös lukuisista viesteistänne, ne rohkaisivat julkaisemaan tämän!)

Mä olen melko lailla aina ollut hyvin sujut seksuaalisuuteni kanssa ja mun mielestä seksi tabuna on jotenkin edelleen kummallinen asia yhteiskunnassamme. Samalla kun kaikkea autoista tupakkaan myydään naisten pakaroiden ja terhakoiden rintojen avulla, on itse asiassa seksistä aito puhuminen edelleen joko hyssyttelyä tai todella ääripäähän menemistä. En kaipaa yhteiskunnalliseen keskusteluun yltiöseksuaalista äänensävyä (mitä ajoittain näkeekin), mutta jonkinnäköisenä vaikuttajana (vaikka sanaa vihaankin) koen myös tietynlaista velvollisuutta puhua asioiden eri puolista.

Meidän vauvavuosi on ollut aivan ihana. Meillä on ihana pieni lapsi, joka on melko lailla kaikkea, mitä vanhempi voi toivoa. On terve, kasvaa hyvin, on iloinen ja pirteä lapsi, joka nukkuu yönsä hyvin. Vuosien kokemus bloggaajana on luonut puitteet, joissa iloisesta pikkuisesta saa yleensä aika kauniita kuvia taltioitua. Myös tekstini on ollut hyvin positiivista. Olen toki ollut hyvinkin avoin synnytyskokemuksestani, joka ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa (tai ehkä just niin kuin niissä dramaattisissa menee), mutta muuten ajatukseni äitiydestä ja vauvavuodesta ovat olleet sangen positiivisia. Olen saanut nukkua, kroppani on palautunut yllättävän nopeasti ja hyvin, imetys on sujunut ongelmitta yms. On ollut helppo puhua ja kirjoittaa näistä asioista.

Yksi olennainen asia on kuitenkin ollut vaikea nostaa tapetille edes ystävien kanssa. Mitä äitiys on tehnyt seksikkyydelleni? Otsikossa menin sinne dramaattiseen ääripäähän, jossa annan ymmärtää, että äitiys tappoi seksikkyyteni. Ei se ehkä ihan niin dramaattista ole ollut, mutta ei kovin kaukana totuudestakaan.

Muistan raskausajaltani otsikot, joissa äimisteltiin tuoreen äidin päätöstä lopettaa imetys sen takia, että hänen miehensä vaati seksiä. “Douchebag” ajattelin miehestä jo tuolloin ja nyt itse asiassa vielä enemmän. Mutta silloin ajattelin automaattisesti, että kyllä jokainen jaksaa odottaa sen kuus viikkoa jälkitarkastukseen ja sen jälkeen miehen tulee nähdä enemmän vaivaa niin kyllähän se nainen sitten haluaa varmasti. Ehh.

Äitiys on tähän asti ollut kokemuksena minulle ehdottoman kaunis, positiivinen ja luonnollinen. Se on kuitenkin samalla luonut hyvin uuden tilanteen sen suhteen, miten koen itseni ja kroppani. Vaikka kroppani palautui nopeammin kuin olin kuvitellut, jätti raskaus ja imetysaika jälkensä. Ennen  raskautta silikoniepäilyjä jatkuvasti kirvoittaneet terhakat pallotissit ovat nykyään kuin kaksi tyhjää pussia, joista on kerätty kaikki mielekäs pois ja jätetty roikkumaan tyhjinä ja puhkikulutettuina. Okei, okei, myönnän, dramaattista värikynää sisältänee tuo kuvailu jonkin verran. Mutta silti. Lantio leveni ykskaks ihan salamyhkäisesti aika reteesti ja treenaamattomuus näkyy takalistossa erittäin selkeästi. 28 vuotta meni tuntien itseni aina erittäin tyytyväiseksi kroppaani, mutta ykskaks kolmenkympin lähestyessä joudun painimaan ensimmäisiä kertoja kroppaepävarmuuksien kanssa.

Vaikka rintaliivit saavat uskomattomia vaikutelmia aikaiseksi, riisuessani ne, en tunnista edelleenkään omaa rintakehääni. Tietynlainen löysyys vatsan ja reisien alueella on ihan uutta ja seurausta siitä, että en ole liikkunut samoin kuin ennen. Kun yrittäjyyden rinnalle tuli kotiäitiys, joistakin asioista oli hieman luovuttava. Mulla lähti ekana vihaamani askelkyykyt ja linkkuveitset. Olisin toki voinut luopua esim. leipomisesta, eli ihan oma valinta. Kun katson (kriittisestikin) kroppaani, ei siinä ole mielestäni mitään vikaa. Mutta kun se ei vaan vieläkään tunnu ihan omalta! Samalla kun arvostan kroppaani kaiken tämän jälkeen enemmän kuin ikinä ennen ja rakastan sitä siitä, miten kauniin lahjan se on minulle kantanut ja synnyttänyt, olen välillä ihan hukassa sen kanssa ja se tuntuu yhä ajoittain aivan vieraalle.

Tutustuminen tähän kroppaan, joka ei vieläkään tunnu omaltani, on syönyt roppakaupalla seksikkyyden tunnettani. Minä kun en koe seksikkyyttäni sen mukaan, mitä joku muu on mieltä tai mitä peili näyttää. Seksikkyys mulle on tasan korvieni välissä oleva asia.

Koko vauvavuosi on niin jatkuvaa muutosten aikaa, että siinä ei pää meinaa pysyä mukana. Ensin on alun järkyttävät hormoniheittelyt, kun voi olla samaan aikaan älyttömän onnellinen ja vollottaa aivan täysillä ilman mitään järkevää syytä. Imetys luo omat haasteensa, ja alku voi olla tasapainoilua sen välillä, että tänään maitoa tulee huonosti ja huomenna liiankin hyvin. Muistan kuinka imetysaikanani saatoin saman viikon aikana yrittää pakottaa olutta alas kurkustani, kun se kuulemma auttaa maidontuloon, ja joutua puristelemaan rintojani harsoihin, jottei pikkuinen vauvani tukehdu suihkuavaan maitoon. Joka päivä oli täynnä jännitystä; olitko meijeritehtaan tehokkain laite vai kaivoitko mielessäsi korvikepurkkia esille. Imetyksen jälkeen meni oma aikansa, että hormonit tasaantui, kuukautiset alkoi ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen ja koko kroppa koki jälleen ison muutoksen. Kroppa muuttuu, se on sen tehtävä, ja se hoitaa sen ilman sen kummempaa ohjausta. Pää vaan ei millään meinaa pysyä mukana.

Siinä olutpullon ja rintapumpun välillä oli vaikea muistaa, mikä ennen saikaan kokemaan itsensä niin kovin seksikkääksi.

Raskausaikana sitä tottuu yllättävän helposti siihen, että omat privaattialueet eivät olekaan niin privaatit. Itse asiassa synnytys ja sitä seuraavat päivät purkivat multa kyllä viimeisetkin estot tehokkaasti pois. Joka päivä kahdesti päivässä joku uusi kätilö käveli huoneeseen, kätteli, veti hanskan käteen ja paineli sisätutkimuksessa kohtua. Se oli kuin rutiini, jossa ensin käteltiin käsipäivää ja sen jälkeen kohtupäivää. En enää edes muista kaikkia Sirkkoja ja Anjoja, joiden kanssa ollaan tehty syvempää tuttavuutta (pun intended). Jotenkin siinäkin vähän menetti tietynlaista mystisyyttä ja eksoottisuutta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon pelotti tietty oma ruumiinosa sen jälkeen kun olin tunnin maannut jalat puuduksissa tikattavana sen jälkeen kun ompeleva kätilö oli vastannut kysymykseeni tikkien määrästä “Me ei lasketa kymmenen jälkeen, kymmenittäin”. Kroppani palautui tältä osin ennätysajassa, mutta tietyn varovaisuuden se jätti. En polvileikkauksenikaan jälkeen halunnut heti lähteä lentopallokentille hyppimään ja sama logiikka päti myös tässä.

Synnytyksen ja sitä seuraavien päivien ja viikkojen (aina jälkitarkastukseen asti, jolloin oltiin taas kohtupäivää uuden lääkärin kanssa) koin, että jalkojeni välissä on vauvantekokoneisto, jota ei oikeastaan muuhun edes tarvitse käyttää. Kropan muutokset saivat myös hieman hämmentyneeksi, eikä millään meinannut muistua mieleen, miten tämä kroppa on mielestäni joskus ollut seksikäs. Tähän kun lisää vielä vauvavuoden arjen muutokset, kun vauva vie hirveästi aikaa ja usein päivät päättyvät siihen, että sänkyyn rojahtaa niin, että uni tulee ennen pään osumista tyynyyn. Tällä sekoituksella ei varsinaisesti se viettelijätär-fiilis nosta päätään ihan hirveän usein.

Mä en ollut koskaan kovin kummoinen julki-imettäjä. Ehkä senkin takia, että koen liian monen ihmisen tunnistavan minut (mutta kirjoitan silti kilometripostauksen seksistä näille tuhansille seuraajille, logic?). Mutta olen minäkin imettänyt junassa ja ravintolan kulmassa ja perheeni ja ystävieni nähden. Koin ennen rintani hyvinkin seksikkääksi, mutta kun niistä tuli vauvani ruokailun käyttöhyödyke ja julkisesti hyväksyttävä ruumiinosa, katosi niistäkin hieman sitä samaa intiimiyden tunnetta, joka loisti poissaolollaan sen jälkeen, kun lähes viikon ajan joka toinen huoneeseen kävelevä nainen kokeili sisäkautta kohtuani heti alkutervehdyksen jälkeen.

Kaikkien näiden äärimmäisen järkevien selitysten rinnalla, suurin syy seksikkyyden tunteen väliaikaiselle kuolemalle tuli mun mielestä niinkin epäloogisen yksinkertaisesta asiasta, kuin äitiyden tunteesta. Kun äitiys on vallannut mieleni niin perinpohjin, että ei enää aina muista olevansa nainen ja vaimo. Kaikki aistit ovat virittyneet varmistamaan, että vauvalla on kaikki hyvin ja koko päivän viettäen äitinä, kontaktissa pienen ja viattoman lapsen kanssa. Laulaen porkkanasosetta hiuksissa RatiRitiRallaa ja rakennellen legopalikoita. Viettäen päivät verkkareissa ja värikkäässä lelumaailmassa. Silloinkin kun lapsi ei ole vieressä, hän on päällimmäisenä mielessä. Se ajatus päässä ei varsinaisesti aiheuta mitään viettelijätär-fiilistä sekään.

Mieheni on mielestäni aina ollut ja edelleen on äärimmäisen seksikäs ja ihana, tämä läpikäymäni muutos koski nimenomaan ajatuksiani itsestäni ja tunteitani minusta, ei hänestä. Vaikka seksi on ja on aina ollut kivaa, on siihen seksikkääseen mielentilaan itsensä saaminen joutunut aikamoiseen mankeliin synnytyksen jälkeen. Kun illalla olet yltä päältä puklussa tai porkkanasoseessa tai löydät korvan takaa eilistä parsakaalisosetta, ei varsinaisesti ensimmäinen ajatus välttämättä ole “sexy time baby!”.  (Itse asiassa jo toi sana baby on tossa absurdin hauska 😀) Rintsikoiden täyttäminen kaalinlehdillä ja ympäriinsä suihkuava maito rintsikan reunaa raottaessa ei varsinaisesti ole sekään ihan esileikiksi luokiteltavaa. Tai kun heräät aamulla siihen, että olet mukavassa maitolammikossa, ei ensimmäisenä mieleen hiivi mukavan virkistävä aamuseksituokio.

Kun aina näkyy niitä tilastoja, miten usein mies ajattelee seksiä ja miten usein nainen ajattelee seksiä, olisi musta kiinnostavaa nähdä tilasto siitä, kuinka usein tuore äiti ajattelee seksiä. Oma ajatusmaailma koki äidiksi tulon myötä niin suuren muutoksen, että jouduin hieman opettelemaan uudelleen juurikin sen seksikkään ajatustavan. Kun viettää pari kuukautta lähes jatkuvassa ihokontaktissa vauvansa kanssa, ajatukset seksistä tuntuvat jopa väärältä ja epäsopivalta. Elää niin viattomuuden ja koskemattomuuden kuplassa, että ei osaa edes ajatella mitään seksikästä. Oikeesti, kun päivän suloisin asia on vauvan kuorsaus, voi olla aika pitkä matka siihen sisäiseen oman elämänsä pornotähteen.

Mun mielestä yksi iso osa on myös siinä, että yhteiskuntamme näkökanta on selkeästi se, että äiti ei voi olla seksikäs, tai ainakaan hänen ei sitä kuulu olla. Yhteiskuntamme myyttinen äitihahmo ja seksikkyys eivät todellakaan kulje samaa polkua, eikä tässä ilmapiirissä ole myöskään helppoa yrittää hormonihuuruissaan kaivella seksikkyytensä rippeitä. Itse asiassa.. Synnärillä ollessamme kyselin kaikenlaista. Tiesin jo valmiiksi, että seksiä ei suositella ennen jälkitarkastusta, mutta yksi kysymys mulle tuli mieleeni siinä tikkieni kanssa makoillessa. Kysyin kätilöltä milloin voisin mennä turvallisin mielin bikinialueen sokerointiin. Hän katsoi minua aivan hölmistyneenä ja hieman paheksuenkin ja totesi vaan, että eipä osaa sanoa, kun ei ole moista koskaan kysytty. Ikään kuin ko. alueen “ylläpito” on maailman typerin asia. Enpä kysellyt sitten enempää.

Mun ilona on onneksi kumppani, jonka kanssa voi puhua kaikesta, ja joka ei ikinä painostaisi tai vaatisi mitään, mikä ei minusta tuntuisi hyvältä. Oon järkyttynyt kuinka monta tarinaa voi netissä lukea tilanteista, jotka eivät todellakaan ole positiivisia.

Ja tämänkin takia halusin kirjoittaa tämän postauksen, sillä en itse osannut varautua kaikkeen tähän raskaana ollessani. Kuvittelin kai mielessäni, että mikään ei muutu tältä osin, mutta ykskaks olinkin tilanteessa, jossa kaikki oli muuttunut ja minun oli omassa päässäni siirreltävä vuoria, että osaisin taas tuntea itseni ja pitäisin itseäni seksikkäänä, sillä se vaikuttaa todella paljon haluihin heilutella peittoa. Kuvittelin koko raskausaikani, että jälkitarkastukseen asti odottaminen ja ”pihtaaminen” olisi ihan tuskallista ja sen jälkeen seksielämä palautuisi aivan samanlaiseksi kuin ennenkin. Ehkä jollain palautuukin. Mulla kesti kuitenkin huomattavasti kuutta viikkoa pidempään olla sinut uuden elämän ja tilanteen kanssa ja oppia taas rakastamaan omaa kroppaani ja tuntemaan se omakseni. Ja kun tämä ei käynytkään niin nopeasti ja helposti kuin mitä kuvittelin, koin suurta epäonnistumisen tunnetta vaimona ja naisena.

Kunnes vihdoin ymmärsin, että on normaalia käydä nämä tunteet läpi.

Kommentit (60)

  1. Mimi

    Voi Anna, kiitos tästä! Mä olen elänyt raskausaikaa ja vauva-arkea sun kanssa samaan tahtiin, ja vaikka meidän tilanteet, vauvat ja perheet on niin erilaisia, osut välillä näillä sun teksteillä niin ytimeen. Kiitos että olet niin rohkea että julkaisit tämän. Alkoi vähän itkettää kun osuit joissain kohdissa niin lähelle omia kipeitäkin tunteita. Kiitos siitä, että mun on nyt vähän helpompi käsitellä itse tätä asiaa.

  2. Elli

    Ihanan rehellinen ja realistinen postaus. Seksikkyys on korvien välissä, kuten sanoitkin. Kaunis äiti, nainen ja vaimo olet.

  3. Milja

    Kyllä, kyllä, mä nyökyttelin koko postauksen ajan ja hoin että juuri näin! Mä oon ihan samaa mieltä sun kanssa ja varsinkin siitä että miksi näistä asioista ei uskalleta puhua julkisesti! Mulle tuli kaiken tuon edellä mainitun lisäksi yllätyksenä se järkyttävä limakalvojen kuivuminen, jonka takia peiton heiluttelu onnistui vasta kun lapsi oli melkein puolivuotias. En olisi tätäkään ikinä uskonut, että pystyisin ensinnäkin näin pitkään taukoon ja siihen miltä se tuntuisi. Nyt toista lasta saapuvaksi odotellessa tiedän varautua tähänkin asiaan. Mutta myös se järkyttävän iso pään sisäinen muutos oman seksuaalisuuden suhteen tuli todella yllätyksenä ja siitä pitäisi oikeasti puhua enemmän. Kiitos siis Anna tästä tekstistä, teit sillä ison palveluksen monelle, joka painii juuri näiden tunteiden kanssa tälläkin hetkellä. <3

  4. Jenna

    Hieno kirjoitus. Olen käynyt läpi samoja asioita esikoisen jälkeen.

  5. Amalia

    Olisin voinut jättää samanlaisen kommentin kuin yllä oleva. Kiitos Anna tästä melkein jo täydestä vauvavuodesta ja kaikista rehellisistä postauksistasi!
    Amalia ja Johannes 10kk

  6. Maiju

    <3
    Ihanan avoin postaus, kiitos. Todella mielenkiintoinen aihe. Hyvä tietää tälläisiä asioita, vaikka en vielä muutamaan vuoteen ole äidiksi tulossa. Mutta osaa varautua ja puhua etukäteen miehen kanssa.
    Kiitos Anna viisaista ajatuksista!

  7. Jenni

    Oon niin samaa mieltä sun kanssasi. Meillä on pian 4 vuotta täyttävä poika ja oman seksikkyyteni löysin pari vuotta sitten jälkeen kerran. Silloin olin palautunut samoihin kiloihin ja vaatteet näytti päällä ihan ok:lta. Niin ja ne tissit kyllä palautuu vielä parin vuoden aikana sullakin, eli ei mitään hätää 😂 mulla ne on ainakin kiinteytyneet vielä siitä kun imetyksen lopetin. Yritän säännöllisesti muistaa vähän jumpata ja pukeutua nätisti, niin tunnen itseni naiselliseksi. Yksi mikä auttaa myös on kauniit alusvaatteet! Ostan uusia ihania pitsiunelmia monta kertaa vuodessa. Suosittelen sitä kaikille äideille ja naisille 😊

  8. Jemina

    Hienoa että uskalsit tämän julkaista, tärkeä aihe josta varmasti saisi puhua enemmänkin! 🙂

    Siis olen vähän univeloissa joten se selittäköön tämän, mutta luin tämä lauseen kymmenen kertaa käsittäen että ”Ilona” on lempinimi sun jalkojenvälille:

    ”Mun ilona on onneksi kumppani, jonka kanssa voi puhua kaikesta, ja joka ei ikinä painostaisi tai vaatisi mitään, mikä ei minusta tuntuisi hyvältä.”

    😀 😀

  9. Sasu

    Kiitos tästä kirjoituksesta! Olen saanut toisen lapseni 5 kk sitten. Samojen tunteiden kanssa painin nyt kuin silloin ensimmäisenkin kohdalla. Tällä kertaa ajattelin, että osaan varautua, mutta kuitenkin se yllättää miten paljon oma kroppa ja pää sekoittuu vauvan myötä. Ei siinä oikein muuta ole mielessä, kuin se vauvan tarpeiden hoitaminen. Sitten onkin jo valmis itse lepäämään. Ensimmäisen kohdalta muistan, että yhtäkkiä aloin tuntea taas olevani se sama vaimo kuin ennen, sama seksikäs nainen ja aivan kuin pikkuhiljaa palautua siihen lähtöpisteeseen. :)<3

  10. Pia

    Aivan kuin olisit kirjoittanut omat ajatukseni. Olen kolmen lapsen äiti ja jatkuvasti käyn kamppailua oman mieleni kanssa omasta kropasta ja siitä äiti roolista joka on 24/7. Tämä äitirooli saa välillä unohtamaan että olen muutakin kuin vain äiti.

  11. emppu

    Hieno että uskalsit nostaa tämän asian esiin! Oot kyllä niin ihailtavan rohkee.

  12. K-M, Toinen Ikkuna

    Mahtava kirjoitus ja niin hyvin sanoiksi puettu tärkeä aihe! Nyökytellen minäkin tämän luin. Kolmen pojan äitinä olen käynyt samat tunteet ja ajatukset läpi. Ja itseasiassa kuopuksemme ollessa nyt vuoden ikäinen käyn edelleen pientä painia mielessäni tämän asian suhteen. Kiitos tästä 🙂

  13. Emmi

    Kiitos tästä <3

  14. Anna

    Ihan mahtavaa, että joku uskaltaa puhua näistä asioista! 2-vuotiaan äitinä samaistuin moneen asiaan. Samalla tajusin, että tätä aihetta emme ole kyllä edes ystävieni kanssa käsitelleet. Olisi mahtavaa, jos näistä asioista puhuttaisiin enemmän ääneen.
    Kiitos tästä postauksesta! <3

  15. Heini

    Mielettömän hieno kirjoitus Anna. En ole äiti enkä siten paini samojen asioiden parissa, mutta arvostan todella paljon miten uskallat avautua näinkin henkilökohtaisesta asiasta julkisesti. Ja olkoon nainen äiti tai ei, mun mielestä ”arkisesta” seksuaalisuudesta puhutaan aivan liian vähän. Yleinen mielikuvahan tuntuu olevan, että naisen täytyy suhteessa olla aktiivisesti sensuelli ja seksikäs jotta mies jaksaa pitää halut yllä, aika ahdistavaa ja luo valtavasti paineita. Pelko siitä, että arki vie kaiken intohimon on todella yleistä. Näistä pitäisi puhua enemmän ja kiva kun toit oman näkemyksesi asiaan tätä kautta =)

  16. Ina

    Halleluja! Kiitos tästä tekstistä, allekirjoitan joka sanan! Minulla on kaksi lasta, joista nuorin vain pari viikkoa Dantea vanhempi. Jotenkin ihanan lohduttavaa kun en oo yksin näiden ajatusten ja tunteiden kanssa. Kiitos kun kirjoitit tästä!

  17. Ella

    Anna ♥️ ihana teksti!

  18. Sarianna

    💜💜💜

  19. Jenna

    Siis ihan mahtava postaus ja ihanaa, että joku uskaltaa omilla kasvoillaan näin avoimesti tästä kirjoittamaan!

    Oon itse elänyt sun kanssa samaan aikaan vauva-arkea (poika syntynyt toukokuussa) ja mä niiiin pystyn samaistumaan moneen asiaan. Sillä erolla toki, että mulla ei kumppania tässä oo mukana eli seksiseuraa pitäis hakea jostain muualta. Toisin sanoen en oo seksiä harrastanut yli vuoteen, koska äitiyden myötä mulla ei oo vieläkään minkäänlaista kiinnostusta siihen. Ikinä en ois uskonut, että näin vois mulle käydä.

    Kiitoskiitoskiiitos tästä postauksesta. Ihan huippu ❤️

  20. Aino

    <3 i feel you. Mulla on omakohtanen käytännön kokemus vähän eri, mutta kaikki toi äitiyden ja seksikkyyden yhdistymisen jopa paheksuminen on niin kipeetä ja tuttua. Tosta vois puhua ikuisuuden… Tärkeetä että kirjotit!

  21. Ansku

    Siis Aamen! Viimeisen vuoden aikana tullut painiskeltua ihan samojen juttujen kanssa! Helpottavaa kuulla etten olekaan ihan ainut näiden juttujen kanssa. ❤️ Ennen raskautta ja synnytystä en osannut edes ajatella tai varautua mitenkään, että omassa ajattelumaailmassa seksin ja seksikkyyden suhteen taphtuisi näin suuria muutoksia. Ehkä juuri siksi, koska asiasta ei kyllä todellakaan puhuta ollenkaan, että hei ei muuten välttämättä tee sitten mieli ollenkaan vähään aikaan.. Vaikka siitä puhutaankin miten hämmästyttäviin asioihin naisen kroppa pystyy ja sitä pitäisi arvostaa ja mulla itselläni on ollutkin aina hyvä itsetunto ja myös oman seksikkyyden suhteenkin, mutta täytyy myöntää, että on kyllä nyt saanut aika urakalla keräillä taas kasaan itseään ensin raskauden, synnytyksen ja niiden perään vuoden imetyksen jälkeenkin..

  22. Tiia

    Rakkautta Anna❤️

  23. J

    Hyvin kirjoitettu ja tärkeästä aiheesta! 😊 Olen itse neuvolan th, joten ehkä olisi syytä ottaa aihetta enemmän esille omassa työssäkin. Seksuaalisuus on tosiaan korvien välissä ja totuttelu vie aikaa, etenkin kun se vauvan nuuhkuttelu on niin ihanaa! Mutta kyllä se tarpeen mukaan joskus löytyy. Enkä usko, että mieskään on aidoissa vauvahuuruissa jatkuvasti halukas peittoa heiluttamaan. Uskoisin myös sillä olevan merkitystä, että seksi on kuitenkin osittain biologisesti siihen lasten tekoon ja kun keho on lapsen tehnyt (eikä vielä valmis tekemään uutta), ei ihminen biologisestikaan ole halukas edes seksiin. Tiedä sitten 😊 Kaikki ajallaan ja taas voi huomata prioriteettien kääntyvän, kun elämässä on aika paljon muutakin ihanaa kuin vain seksi/yhdyntä.

  24. Emma

    Emilia Vuorisalmelta tuli hetki sitten tätä aihetta käsittelevä podcast (suosittelen!!) ja siinä lääkäri kertoi, että naisella vapautuu synnytyksen jälkeen samaa hormoonia mitä miehellä orgasmin jälkeen. Siis sitä, mikä estää miehen erektion heti orgasmin jälkeen. Mun mielestä tää oli tosi mielenkiintonen tieto ja tuo perspektiiviä tähän asiaan myös ehkä miehelle, jos on tyyppi joka ei ymmärrä naisen haluttomuutta vauvakuplassa! 😉

  25. Helmi

    Mä pystyin niin samaistua tähän tekstiin! Oikeesti joka sanaan. Kiitos!

  26. Katja

    Ei voi muuta sanoa kuin WORD.
    Tässä juuri painiskellut tuon seksikkyyden puuttumisen kanssa, tai niiden tunteiden ja vähän pelännytkin. Miettiny mielessäni, että ehkä mä menin rikki tyttären syntymän myötä. Ja miten uskomattoman vaikeeta on pukee sanoiks sitä fiilistä miehelle, joka yrittää ymmärtää, mutta ei silti oikein käsitä. Tää teksti sai mut tajuamaan itsekin mikä tässä on junnannut ja etten ole huono millään tavoin vaan kaikki vaatii vaan aikaa. Oot hemmetin rohkee nainen, kiitos erittäin paljon tästä. Pistän miehen lukemaan tämän, niin ehkä hiffaa, et homma on mun korvien välissä, ei pelkästään peilikuvassa

  27. Suvi

    Olen todella kiitollinen että julkaisit tämän postauksen. Meillä ei miehen kanssa ole noin avoin keskusteluyhteys kuin teillä enkä ole osannutkaan näin hienosti kuvailla sanoin tai tekstillä näitä tunteita jotka ovat minulla täysin samankaltaiset kuin sinullakin. Hieno teksti jonka aion miehelläkin luetuttaa. Josko hänelle sitten alkaisi vähän paremmin avautumaan että tunteeni häntä tai parisuhdettamme kohtaan eivät ole muuttuneet miksikään vaan suhtautuminen omaan kehoon ja seksuaalisuuteen on täysin erilainen kuin aikana ennen lapsia. 🙂

  28. Laura

    Kiitos ihanasta ja tärkeästä kirjoituksesta. Olen itse pohtinut esikoisen odotusaikana ja syntymän jälkeen hyvin paljon samoja ajatuksia. Nyt kolmatta odottaessa ehkä jo hieman nauran itselleni ja omille
    Ajatuksilleni mutta silti asia koskettaa yhä, vaikkakin ero tavalla. Kivaa kevään odotusta koko perheellenne 😊

  29. Jp

    Hear hear! Siinä kohtaa kun lapsi täytti 1,5 vuotta alkoi onneksi kroppa tuntua vihdoin ”omalta” ja eri tavalla seksikkäältä. Karseinta on, että monet tuntuu ajattelevan ettei sillä ole niin väliä… Että ollaan ensisijaisesti äitejä. Mä olen ainakin ensin nainen ja vaimo, sitten vasta äiti.
    Mutta joo, noi ronkkimiset ja painelut ja vielä miehen edessä, morjens!

  30. Anniina Jalkanen

    Just eilen mietittiin miehen kanssa, että ärsyttää kun esim monet tubettajat puhuu nyt seksistä ja kertoo tosi härskisti ja yksityiskohtaisesti seksikokemuksiaan netissä sadoille tuhansille katsojille. Nyt on joku villitys, että saa sanoa MITÄ VAAN netissä, mikään ei saa olla enää ”tabu” mutta mulle tulee ainakin myötähäpeä ja kauhistuttaa että niiden 10v fanit katselee niitä juttuja 😀 Mä oon kaivannut juuri TÄLLAISTA seksistä puhumista, nimittäin asiallista! Sitä paitsi tää kuvasti niiiiiiiiiin hyvin myös oman vauvavuoden ajatuksia!! <3 Ihan huippukirjotus Anna vau <3 Sitä paitsi nauroin muutamalle hauskalle kohdalle, hyvää huumoria 😀

  31. Anna

    Mahtava kirjoitus, kiitos ❤️ Luulen, että suurin osa tuoreista äideistä elää läpi samat vaiheet ja ajatukset. Itse koin vasta kuopuksen 2-v synttäreiden kohdalla vapautuvani jonkinlaisesta usvasta. Ja nyt kun nuorin täyttää pian 5-v, me vanhemmat välillä huokaillaan että se ”pahin” on takana…

  32. Enni

    Omasta vauvavuodesta on jo neljä vuotta mutta vasta kirjoituksesi myötä ymmärsin että en ole käsitellyt näitä asioita päässäni ollenkaan. Omassa päässä on edelleen todella ristiriitaista. Kiitos tuhannesti avoimesta postauksestasi. Nyt tiedän että nämä on käsiteltävä eikä työnnettävä sivuun.

  33. Jenni**

    Aamen! Ja kiitos!

  34. A

    Tärkeä kirjoitus!
    Mun lapset on jo teinejä,mutta muistan nuo ajat.
    Mulla on kolme lasta ja haluan sanoa,että ei kannata ottaa stressiä noista asioista.
    Monta vuotta meni,että seksi oli taka-alalla elämässä,koska pienet lapset..mutta nyt elämme parisuhteessa aikoja,jotka muistuttaa aikaa ennen lapsia.
    Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
    Nyt sulle tärkeintä on olla äiti ja parisuhde on vähän erilainen(toki seksiä ei tarvi kokonaan unohtaa),mutta loppujen lopuksi lapset on pieniä tosi vähän aikaa ja loppuelämä jää sille parisuhteelle.se muuttelee muotoaan,kun lapset kasvaa.
    Muistaa vain tarpeeksi usein ottaa aikaa kahden kesken niin se kestää ne pikkulapsivuodet!

  35. skiffe

    Luin joskus myös sellaisesta, tarkkaan nyt en muista mitkä hormoonit oli kyseessä mutta karkeasti se meni niin, että kun vauvan kanssa ollaan jatkuvassa kontaktissa, äidillä (useimmitenhan se meillä on äiti joka jää kotiin) täyttyy niin sanotusti tarve kosketukseen. Kosketuksesta saatava mielihyvähormooni on koko ajan tapissa. Siksi voi esimerkiksi tuntua jopa ikäviltä kun mies haluaa vastaavaa läheisyyttä, vaikkei aina olisi seksistäkään kyse. Itse luulen että tämä on myös yksi vaikuttava tekijä siihen että miten paljon ja millälailla palautuu se oma seksuaalisuus. Itse ainakin tietyllä tavoin tunnistan itseni siitä että varsinkin vauva vuonna halusi olla välillä ihan itsekseen, ihan rauhassa ilman kosketusta. Luulen että se hidasti muun muassa sen normaalin seksuaalisuuden palautumista – yksinkertaistettuna kun kaipaa kosketusta, kaipaa usein samalla seksiäkin tai kosketuksen kautta päädytään siihen.

    Mut on tääkin sellainen asia mihin ei todella osaa varautua. Nuorimmaisen lapsen jälkeen meni varmaan yli 1,5 vuotta (pitkä imetys ehkä vaikutti) että seksielämä palasi samalle tasolle kuin ennen raskautta (jossa vaivasi voimakas ja pitkä raskauspahoinvointi). Onneksi mies oli ymmärtäväinen ja hänenkin halunsa olivat varmaankin unien vähenemisen vuoksi normaalia alhaisemmat. Hyvinpä siitäkin ajasta mentiin läpi. Ajattelen sitä myös siltä kannalta että silloin mielenpäällä on vain niin paljon erilaisia asioita. Ei tavallaan mahdu päähän ne kaikki kerrallaan. Henkisesti sitä käsittelee varmaan tietynlaista muutosta aina uuden perheenjäsenen kohdalla.

  36. Anu

    Upean rohkea ja avoin kirjoitus! Vaikka itse en ole äiti, niin on hienoa lukea tälläinen naiseuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä kirjoitus aiheesta, josta varmasti monella on todella vaikeaa keskustella. Kiitos Anna hienosta postauksesta!

  37. Heidi

    Just näin. Itse vasta reilu 2kk pojan äiti mutta pystyn samaistumaan täysin. Itse sain vielä hyvästä pohjakunnosta, nuoresta iästä ja lantionpohjalihaksista huolimatta laskeuman, ja se ottaa erityisen koville, kun ei ole edes takuita siitä että häviääkö se pelkällä lantionpohjajumpalla… Seksiä ollaan tosin jo kokeiltu ja se onneksi onnistuu, mutta kroppa myös siltä osin on täysin eri ja kokeilu olikin lähinnä mielenkiinnosta siihen että onnistuuko vai ei. Näistäkään ei juuri puhuta, enkä osannut todellakaan odottaa että jo esikoista synnyttäessä voisi jotain laskeumaa saada… Tuli katkeruutta jopa yhteiskuntaa kohtaan siitä että alatiesynnytyksiä suositellaan vain koska se on halvempaa. Laskeumat on vain huonon lantionpohjalihaksiston syytä, ja niiden kanssa voi elää kyllä, katellaan joskus myöhemmin mikä tilanne. Joopa joo. Yritä tässä sitten saada muukaan kroppa kuntoon kun ei voi salille mennä tai juosta piiiitkään aikaan. Samaan aikaan äitejä syyllistetään usein pihtaamisesta ja siitä johtuvista eroista, ja kyllä itsekin ennen ihmettelin että mihin sen seksin pitäisi muka kadota…. En kyllä silti vaihtaisi alatiesynnytystä sektioon, nyt kun sen on kokenut ja vielä luomuna, kun eteni niin ripeästi, mutta ei se palautuminen ole fyysisesti ja henkisesti kaikilla niin nopeaa, mitä annetaan ymmärtää. Näytin tämän tekstin miehelleni myös, vaikka ollaankin tästä muutenkin pystytty puhumaan, ja hän onneksi ymmärtää, muistaa kehua äitinä sekä vaimona ja olla tukena.

  38. Päivi

    Kiitos Anna! <3 Tuntuu, että tämä on monille miehille todella vaikea asia ymmärtää ja käsittää, ettei vika ole heissä tai heidän seksikkyydessään eikä asiasta juuri missään puhuta/kerrota.. Miksei neuvolassa puhuta asiasta mitään, ei ainakaan täällä…? Kerrotaan vain tuo, että jälkitarkastuksen jälkeen seksi on ok varovasti aloiteltuna ja siinä se, ihan kuin se oma seksuaalisuus palaisi sormia napsauttamalla siellä jälkitarkastukseesa 😀 Itsellä oli vain yhden tikin vaatinut nirhauma enkä uskaltanut edes ajatella seksiä ennenkuin 3 kuukautta oli kulunut. Muistan miten uskaltauduin polkupyörän satulaankin istumaan ekan kerran vasta jälkitarkastuspäivänä 😀

    Ja kuten edellinenkin on kirjoittanut ja Annakin täällä puhunut, niin myös se pelkkä läheisyydentarve katosi itselläni suunnilleen kokonaan vauvan myötä, kun sitä oli ihokontaktissa sen pienen kanssa lähes 247/ ja vielä taaperonki kanssa sylitellään ja halitaan valtavasti. Illalla kun taapero on nukahtanut sänkyynsä niin sitä haluaa vain käpertyä yksin oman peittonsa alle ja kuunnella hiljaisuutta, ei puhettakaan että jaksaisi olla edes siinä lusikassa miehen kanssa, vaikka ennen se oli jokailtainen juttu. Näistä asioista pitäisi uskaltaa puhua paljon enemmän ja tuoda asiaa miesten tietouteen jo neuvolassa, en mä ainakaan osannut miestä varoitella ja puhua asiasta etukäteen, kun en tiennyt näin käyvän!

  39. S

    Kiitos tästä kirjoituksesta. 4 kk vauvan tuoreena äitinä samat ajatukset on pyörineet mielessä. Autoit ehdottomasti käsittelemään aihetta ja pyydän myös miestäni lukemaan tekstisi, niin hyvin asiaa tässä avasit. Hyvää pääsiäistä! 🙂

  40. hyvä parisuhde on lapsen koti

    Tää kauhistuttaa eniten. En halua että vauva vie seksikyyden tunnetta tai estää sen. Mä olen aina ollu vahvasti seksuaalinen ja toisaalta äitiys elämäni suurin haave. En silti halua laiminlyödä parisuhdetta, lapsen takia. Seksiä haluan viikottain monta kertaa, joskus samana päivänäkin kahdesti. En halua vauvan tai synnytyksen olevan este sekdille, tai että joku törppö kätilö tuomitsee sokeroinnin…… naiseus ei saa loppua äitiyteen.

    • Anna

      Toivon kovasti, että lukisit postauksen uudelleen ilman ennakko-olettamaa sen sisällöstä. Nimittäin vaikka postaus puhuu siitä, miten oma seksikkyyden tunne voi olla vaikea löytää synnytyksen jälkeen, ei naiseuteni ole millään lailla loppunut äitiyteen. Enkä ole laiminlyönyt parisuhdetta. Mieheni allekirjoittaa molemmat väittämät varmasti mielellään. Vaikka ei oma seksikkyys ja seksuaalisuus olisi samalla tasolla tai samanlaista vauvavuonna kuin ennen vauvavuotta, ei se todellakaan tarkoita laiminlyötyä parisuhdetta, seksittömyyttä tai naiseuden loppuakaan.

      Ja mitä tulee nimimerkkiisi.. Kyllä, lapsen koti on vanhempien hyvä parisuhde, mutta… Ensinnäkin, YH-lapsilla on erittäin hyvä alku elämään, vaikka heidän vanhemmilla ei olisi suhdetta. Toiseksi, parisuhde on niiiiiiin paljon muutakin kuin seksiä. Seksi on osa parisuhdetta, mutta parisuhteeseen kuuluu hyvin paljon muuta sen lisäksi. Hyvä seksielämä ei tarkoita hyvää parisuhdetta, eikä hyvä parisuhde tarkoita aina hyvää seksielämää. Joten vaikka äiti kamppailisikin itsensä löytämisen kanssa synnytyksen jälkeen, ei se tarkoita huonoa parisuhdetta. Oman pääni sisällä tapahtuneet muutokset ovat mielestäni jopa lujittaneet meidän parisuhdetta. Vanhempien välinen parisuhde voi olla upea ja kaunis paikka, mieletön koti sille lapselle, vaikka äiti (ja isäkin!) kävisi luonnolliset muutokset läpi ja etsisi itseään seksuaalisesti jonkin aikaa vauvan syntymän jälkeen.

      Rehellisesti, jos muutaman kuukauden, vuoden tai kahdenkin muutokset omassa seksikkyyden tunteessa tuntuvat noin pelottavilta, ei lasten hankinta ehkä vielä ole ajankohtaista tai sitten on vaan hyvä varautua siihen, että ajatukset senkin suhteen muuttuvat lapsen syntyessä. Ei kai kukaan muukaan varsinaisesti halua käydä tällaisia tunteita läpi, mutta ne ovat osa prosessia, osa muutosta, ja nekin ottaa vastaan osana tätä kaikkea eikä ne edes ahdista tapahtuessaan, jos suhtautuu niihin niin kuin ne on, normaaleja tunteita.

      • hyvä parisuhde on lapsen koti

        En arvostellut sinua tai muitakaan äitejä, totta kai jokainen tekee vaan sen mikä itsestään tuntuu hyvältä. Kirjoitus oli hieno ja herätti ajatuksia, omani on se että minua pelottaa ja huolettaa ajatus siitä että seksi loppuu/muuttuu merkittävästi lapsen saannin jälkeen. Minulle se on merkittävä osa elämää ja parisuhdettani, se ei ole kaikki, mutta se osa jonka haluan ylläpitää elämäntilanteiden vaihtuvuudesta huolimatta. Ja minä uskon että vanhemmat jotka huolehtivat parisuhteestaan ovat parempia vanhempia. En sano sen olevan absoluuttinen universaali totuus, mutta minulle henkilökohtaisesti se on niin. Olenko siis huono äiti jos haluan seksiä lapsista huolimatta? Tai onko joku muu huono äiti jos ei halua seksiä? En voi sanoa muien kuin itseni puolesta, mutta minä uskon olevani parempi äiti kun ylläpidän parisuhdettani ihan kuten ennen lastakin. Se olisi itselle kriisi jos en pystyisi ja siitä ilmaisin huoleni, oman huoleni. En mitenkään puuttuakseni muiden äitien valintoihin 🙂

        • Katsu

          Pakko kommentoida, että kukaanhan meistä ei etukäteen *tiedä*, miten äitiyteen liittyvät tunteet ja vaiheet kokee itse, ennen kuin ne on päällä.

          Luulen, että 99% naisista ennen äitiyttä ajattelee, että en kadota naiseuttani ja aloitan seksielämän heti kun se on sallittua.

          Aika sit näyttää, miten käy.

          Eli ei, KUKAAN ei ajattele, että olet huono äiti, jos haluat seksiä lapsista huolimatta. Päinvastoin, sehän on mahtavaa, jos niin käy.

          Mutta älä itsekään ajattele olevasi epätavallinen ja huono puoliso tai jotenkin ”epänainen”, jos seksuaalisuus on hetken hukassa. Aika monilla on.

          Ja kuten sanottu jo tuolla aiemmin, parisuhteen ylläpito ja hyvä parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä, joten ei kannata kiusata itseään ajattelemalla, että vauvan myötä vähentynyt seksi = huono parisuhde.

          • hyvä parisuhde on lapsen koti

            mä uskon että ihminen löytää aikaa niille asioille joita pitää elämässään tärkeänä. Totta kai vauvan tarpeet menee ykköseks, mutta esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä/yöunia ja sikäli kun paikat ovat synnytyksestä toipuneet, niin voi ihan hyvin viettää aikuisten aikaa kumppanin kanssa. Miehelläni halut tuskin muuttuvat vauvan jälkeenkään, joten minua kyllä huolestuttaa jos omani muuttuvat. Kuten sanottua, seksi ei ole kaikki, mutta kuitenkin niin merkittävä asia mistä en halua luopua vaikka elämäntilanteeni muuttuisi esim vauvan myötä. Vauva on onnellinen asia eikä se saa olla este vanhempien parisuhteelle ja uskon olevani sinut itseni kanssa jos ja kun kroppa muuttuu. Vanhempien hyvä parisuhde on lapsen koti ja hyvään parisuhteeseen kuuluu seksi, tää on mun lähtökohta vanhemuuteen, jos joku on erimieltä, ok. Mutta olis kiva jos erilaiset näkemyksetkin sallitaan… ja ainakin vielä olen siinä uskomuksessa, että jos nainen kykenee alateitse synnyttämään lapsen, niin seksi tuskin tuntuu ylivoimaselta suhteessa kipuihin joita synnytyksessä kokee…

            • Anna

              Nämä kommenttisi kuulostavat vähän siltä, mitä itse ajattelin ennen. Rakastin ja rakastan seksiä mieheni kanssa, eikä tässä postauksessa käsitellyt tuntemukset liity mitenkään siihen, että haluaa tai ei halua. Tai ainakaan miten ne koki ennen vauvaa.

              Ensinnäkin, myös miehesi halut voivat muuttua vauvan tulon jälkeen. Siitä on tieteellistä näyttöä, että miehen halut muuttuvat.

              Olen pitänyt ja pidän edelleen seksiä tärkeänä osana parisuhdetta. Kuvailemani tuntemukset postauksessa eivät liity siihen, että vauvan synnyttyä seksi muuttui epätärkeäksi. Sinä ajattelet nyt, että varmasti haluat lapsen synnyttyä samalla tapaa seksiä. Mitä jos et haluakaan? Mitä jos kosketuksesi omaan seksuaalisuuteesi joutuukin koetukselle ja joudut etsimään omaa seksuaalisuuttasi uudelleen? Kestätkö sen? Annatko aikaa itsellesi? Vai oletko vällyjen välissä 6 vk kohdalla, koska niin ”kuuluu olla”? Vaikka olet kuinka seksuaalinen, se ei ole kaikki mitä olet. Ja postauksessa kävin läpi juuri sitä, mitä sinä et ehkä ole sisäistänyt. Minäkin ajattelin vähän samalla tapaa kuin sinä ennen lasta. Mutta kun hormoneilla ja elämänmuutoksella on iso merkitys ja ykskaks olikin niin, että se seksi ei mielessäni enää ollutkaan samanlainen juttu. Nyt tilanne on taas eri, mutta vauvavuoteen mahtuu niin paljon tunteita ja hormoneja, että on turha miettiä etukäteen, että kyllä sitten lapsen päikkäreillä ollaan sillai, ”koska se on tärkeetä”. Seksiä ei tulisi harrastaa muutoin kuin juuri silloin kuin siltä tuntuu. Ja voi olla, että kun vietät vauvasi kanssa kaiket päivät ihokontaktissa ja imettäen, ei sun teekään mieli seksiä. Et varmasti osaa nyt kuvitella sitä, mutta saatat kokea itsesi siinä tilanteessa hyvinkin epäseksuaaliseksi. Ja se on normaalia! Se menee ohi. Voi toki olla, että haluat seksiä heti synnytysosastolla, mutta voi olla, että käyt läpi tämän saman prosessin kuin mitä moni muukin nainen. Että sun ajatusten, halujen ja seksikkyyden palautumiseen meneekin joitakin viikkoja, kuukausia tai vaikka vuosi. Eikä sitä tarvii jouduttaa tai pakottaa.

              Ja anteeksi vaan, mutta kun vertaat seksiä synnytyskipuihin, niin ootko ihan tosissas? Että jos on kestänyt synnytyskivut, niin kestää sitten ”pienet epämukavuudet” seksissä sen jälkeen? Ensinnäkin, toivon ettei kellekään seksi tunnu samanlaiselta tai edes 1% samalta kuin mun synnytys 😀 Toiseksi, mulla seksi on synnytyksen jälkeen tuntunut ihan samalta kuin ennenkin, ei mitään kivuliasta. Enemmän mua ehkä huolestuttaa tässä syyt, miksi harrastat seksiä, jos sun mielestä siihen pitäisi lähteä silläkin riskillä että se sattuu, kun se kuitenkin sattuu vähemmän kuin synnytys. Seksin pitäisi olla nautinnollista ja kivuliasta vain silloin jos ihminen saa nautintoa seksuaalisävytteisestä kivusta. Ei mitenkään hampaat irveessä vetämistä, että kyllä mä kestänyt kun synnytyksenkin kestin.

              Eihän siinä ole mitään väärää vaikka haluaisi seksiä kahdesti päivässä synnytyksen jälkeen. Antaa palaa vaan! Mutta jos ei halua, tai mieli hakee vielä itseään ja koko maailma on sekaisin, ei tarvii sitä iteltään vaatia tai pakottaa. Ei tarvii ajatella, että ”kuuluu” tai ”kun ennen mä aina halusin”. Ennen oli ennen. Sunkaltaiselle ajatusmaailmalle tekee tosi hyvää oikeesti funtsia nää mahdollisuudet etukäteen, ettet sitten koe oloasi epäonnistuneeksi ja onnettomaksi, jos sun kroppa ja mieli ei ole sun kanssa samalla aaltopituudella kuin mitä olet nyt suunnitellut valmiiksi. Kaikki on mahdollista ja on hyvä varautua vauvavuoteen henkisesti niin, että what will be, will be. Omaa kehoa ja mieltä kuunnellen mennä se aika minkä uusi tilanne vaatii.

              En minäkään kai missään sanonut, että olen luopunut seksistä tms. Kerroin vaan ajatukseni siitä, miten vauva voi vaikuttaa synnytyksen jälkeen ajatuksiin omasta seksuaalisuudesta ja seksikkyydestä. Eikä vauvamme ole ollut mikään este parisuhteellemme, vaikka mä olen joutunutkin ajoittain kelailemaan seksikkyyttäni. Päinvastoin.
              Vaikka seksi vähenisi vauvavuonna tai omat ajatukset sitä kohtaan muuttuisivat, ei se tarkoita että parisuhde siinä kärsii jotenkin tai vauva on jokin este. Vauvamme on sitonut meitä henkisesti yhteen niin lujasti, että sitä ei voi edes ymmärtää kokematta. Läheisyys kun ei tarkoita yhdyntää. Läheisyys voi olla sitä, että yhdessä selailee sohvan nurkassa vauvan kuvia ja videoita kun tämä nukkuu. Ja vaikka viettäisi jonkun illan fiilistellen yhdessä vanhemmuuttaan, saattaa seuraavana iltana ohjelmaan kuulua kuumaa seksiä. Nämä kun eivät poissulje toisiaan.

              Toivon ettet aseta itsellesi mielessäsi noin jyrkkiä rajoituksia, sillä et voi mitenkään tietää toiveitasi ja halujasi etukäteen, ennen kuin olet kokenut elämäsi suurimman muutoksen 🙂

        • Fiina

          Minä olen myös seksuaalinen ihminen, edelleen. Meillä on kaksi lasta, ja tuo sama huoletti esikoisen raskausaikana. Meillä on kuitenkin edelleen seksiä useamman kerran viikossa. Ekan jälkeen taukoa oli 6vk, toisen jälkeen 3vk.

          Tunnistan silti Annan tuntemukset. Imetysaikana en voinut harrastaa seksiä kuin rintsikat päällä. Jotenkin kesken tippuva maito oli ajatuksenakin kamala. Muitakin ”rajoitteita” oli alkuun. Nyt kuopus on 2, ja seksielämä on palautunut normaaliksi, ihanaksi.

          Mielestäni miehen läheisyys on aina ollut ihanaa. Vaikka sitä oli paljon ihokontaktissa vauvan kanssa, niin miehen sylissä muutuin aina äidistä naiseksi, vaimoksi jne.

          • hyvä parisuhde on lapsen koti

            Kiitos anna ja fiina kummatkin kommenteistanne, luin ne ajatuksella. 🙂 olette kumpikin varmasti hyviä äitejä ja vaimoja, toivon olevani itsekin sitten kun aika on. Kiitos anna sinulle tästä näkökulmasta ja tekstistä, näitä lukee mielellään kun itse valmistautuu tulevaan äitiyteen. Ja missään nimessä ei tosiaan ollut tarkoitukseni puhua kuin omista tuntemuksistani ja ajatuksistani asiasta. Hienoa lukea erilaisia kokemuksia tärkeästä aiheesta. Itse ehkä toivoisin samaa kuin Fiina, että heti kun synnytyksestä toipuu, pystyisi taas seksiin normaalisti. Mutta toisaalta hienoa että anna kirjoitit tästä. Uskon että tästä kirjoituksesta on ollut apua sekä äideille että tuleville sellaisille. Kiitos siis ajatuksistanne ja aika näyttää sitten millainen minun äitiydestä tulee. Sen kyllä vielä anna sinulle sanoisin, että oot oikeasti tosi upea ja kaunis myös äitinä! 🙂

        • Marianne

          Kannattaa muistaa sekin mahdollisuus, että se vauva ei välttämättä nuku ensimmäisen vuoden aikana muuta kuin pieniä pätkiä tyyliin sylissä. Meillä on nyt kaksi allergista refluksilasta ja kertaakaan ei ole ollut mahdollisuutta harrastaa seksiä päikkäreiden aikaa . Iltaisin saattaa olla puoli tuntia ennen kuin vauva herää ensimmäisen kerran, mutta kyllä siinä vaiheessa keskittyy kuuntelemaan päivän ainoaa hiljaista hetkeä. Harvaisiahan tällaiset vauvat on mutta kaikki on mahdollista. 😊

      • Noora

        Mä en ymmärrä saarnaavaa ”sitten näet/nyt et voi ymmärtää”-tyyliä, jota itse olet aina inhonnut. Itse vastasit vuosi sitten hyvin hyökkäävästi kun sinulle yritettiin kertoa, että miehen kainalossa nukkuminen ei ehkä hetken päästä olekaan se ykkösjuttu. Sinä olit aivan yhtä peloissasi suhteenne muuttumisesta. Vastahan kirjoitit kokonaisen postauksen aiheesta! Voisko nyt osoittaa ymmärrystä kun joku käy samoja tunteita läpi. Tällaiset ”ehkä et sitten ole vielä kypsä äidiksi”-heitot on aika hassuja.
        Ja sinulle huolestunut…. Minun ja mieheni seksielämä ei muuttunut. Kaipasin mieheni läheisyyttä ja seksiä lastemme vauva-aikoina vähintään yhtä paljon kuin aiemmin. Eläköön ymmärrys toisiamme kohtaan.

        • Anna

          Hei Noora!
          Ensinnäkin, perhepetihyökkäys minua kohtaan oli ihan naurettava ja silloin koin kyllä oikeudekseni puolustautua, että voin olla hyvä äiti ja silti rakastaa mieheni kainalossa nukkumista. Ja P.S. Se on edelleen ykkösjuttu mitä tulee nukkumiseen. Sen kanssa tasoissa on vauvani kanssa nukkuminen päikkäreillä. Perhepetiä ei ollut eikä tullut meille, vaikka kovin mulle kerrottiin, että se on ainoa vaihtoehto. Minä en ollut peloissani suhteemme muuttumisesta (kiitos vaan, että teet päätelmiä minusta ja esität ne faktoina, aika hävytöntä), vaan minä aikanaan perustelin, miksi me emme halua perhepetiä. Yhdessä nukkuminen oli vain yksi syy. Eikä perhepedistä negatiivinen fiilis johtunut millään tavalla siitä, että pelkäsin muutosta. Se ei vaan sopinut meidän kasvatussuunnitelmiin.

          Toiseksi, mielestäni kaksi todella pitkää vastaustani nimenomaan osoittavat ymmärrystä ja paneutumista kommentteihin, kuten myös kyseinen kommentoija käsittääkseni ymmärsi kiittäessään meitä Fiinan kanssa kommenteistamme (!).

          Kolmanneksi, minä en missään kohtaa ole todennut, etteikö kommentoija olisi hyvä äiti. Hän itse myönsi pelkonsa olevan korkea, johon minä kommentoin, että ehkä vielä ei siis ole kypsä aika sille. Varmasti kun omat pelot on käsitelty, on hyvä aika äidiksi. Ja että äidiksi tulon myötä tilanne voi mennä miten päin ja on hyvä olla varautunut kaikkeen.

          Minusta on jotenkin todella hävytöntä sinulta huudella eläköön ymmärrystä, kun et selkeästi edes halua ymmärtää minua, tuomitset minut ja suhtaudut minuun hyökkäävästi, etkä suinkaan ensimmäistä kertaa kommenttihistoriasi perusteella.

          Ja viimeiseksi, onnea sinulle ja miehellesi 🙂 Suosittelen toki lukemaan postauksen uudemman kerran ymmärtääksesi sen pointin. Siinä kun ei puhuta seksielämästä. Meidän seksielämä ei ollut se asia, joka muuttui, vaan oma käsitykseni omasta seksikkyydestäni ja seksuaalisuudestani. Hienoa, jos sinussa ei mikään muuttunut äitiyden myötä, ja elämänne jatkui kaikilta osin samanlaisena. Käsittelit todennäköisesti kuitenkin itsekin jotain tunteita ja erilaisia ajatuksia synnytysten jälkeen? Kuten huolestuneelle jo kommentoin, molemmat mahdollisuudet on täysin mahdollisia hänenkin tapauksessaan, muttei pidä liiaksi pelätä sitä toista vaihtoehtoa.

          Ja olennaisimpana: Mä VIHAAN sitä ”et oo kokenut/et voi ymmärtää”-logiikkaa, enkä sitä tässä käyttänytkään. Totesin vaan sen, että ennen kuin tuo tilanne on ajankohtainen, huolestunut ei voi tietää, mitä tunteita hänellä on asian suhteen. On siis turha pelätä ja tehdä päätöksiä asian suhteen, ennen kuin tietää, mitä tilanteessa haluaa.

          En oikeastaan ymmärrä, miksi tuhlaan aikaa sulle vastaamiseen, sun kommenttihistoria kertoo mulle kaiken tarpeellisen, mutta jottei kellekään jää tätä väärää mielikuvaa, niin julkaisin hyökkäävän kommenttisi ja vastasin siihen perustellen. Lisäväittelyä kanssasi en kaipaa.

  41. Anna

    Oon lukenu sun blogia vuosia, melkein alusta lähtien, enkä ole ikinä kommentoinut. Mutta nyt. TÄMÄ. Olen 8kk pojan äiti ja en todellakaan vieläkään tunne oloani seksikkääksi. Ulkonäöllisesti kyllä, tiedän olevani yhtä hotti kuin ennen lasta (jos ei lasketa tissejä hahaa). Mutta äitiys on mun päällimmäinen tunne, koko ajan, joka päivä. Eikä se oo seksikästä 😀 Sun postaus lähelläolon tarpeesta vauvan kanssa kuvasi myös hyvin munkin kokemuksia/tuntemuksia. Lapsen kanssa on niin intensiivistä henkisesti ja ollaan fyysisesti niin lähellä. Illalla haluan enempi omaa tilaa kuin seksiä. Ja kun mun poika nukkuu niin mulla on sitä ikävä :’D enkä todellakaan jättäis lastani hoitoon ja lähtisi yöksi romanttiselle hotellilomalle, en pysty. Arvostan kaikkia jotka pystyy, mua on jopa hävettänyt oma ”hurahtamiseni” äitiyteen koska ”pitäis” olla muutakin. Onneksi mun mies on hurahtanut isiyteen ja ymmärtää kaiken tän mun pään sisällä tapahtuneen niin mitään parisuhdekriisiä ei ole ollut. Iltasin ku lapsi nukkuu ja meillä on parisuhdeaikaa niin mennään peiton alle ja katotaan kuvia ja videoita siitä 😀 seksi vaatii vähän eforttia nykyään, kun pitäis löytää sekä aika että fiilis. Ennen ei ollu puutetta kummastakaan. Mut seksiä tärkeämpänä mä nään vauvavuoden aikana kaiken muun läheisyyden, mun mielestä on ollu ihanaa kun mies joskus hieroo mua ja saan olla hoivattavana hetken kun muuten hoivaan itse koko päivän lasta.

    Sanomattakin selvää että tykkään sun blogista hirveesti, oon joskus miettiny että jos tavattais niin meistä tulis salee ystävät 😀 Oot upea niin ulkoisesti kuin sisäisesti, kaikkea hyvää teidän perheelle 🙂

    • Noora

      ”Hienoa, jos sinussa ei mikään muuttunut äitiyden myötä, ja elämänne jatkui kaikilta osin samanlaisena. ” 😄
      Minussa muuttui paljonkin ja koko ajan muuttuu. Olen ollut äiti 15vuotta. Seksielämämme ei muuttunut, eikä ole muuttunut ja se on myös täysin normaalia. 😊
      Ja kiitos, luin postauksesi uudelleen ja siinä puhuttiin paljon seksielämästä. Se oli mielestäni todella hyvä kirjoitus. Kuten kommenttiboxi osoittaa, moni painii aivan samojen asioiden kanssa kuin sinä. Toisilla on taas aivan toisenlaiset murheet, sellaista se äitiys on. Minä ymmärrän erittäin hyvin pelon parisuhteen muuttumisesta. Samoin ymmärrän pelon siitä voiko toista lasta rakastaa kuten esikoista jne.
      Kaikkea minun ei tarvitse kokea omakohtaisesti ennen kun pystyn ymmärtämään.

  42. Mama80

    Samoja ajatuksia! Itselläni kroppa kun ei edes palautunut synnytyksistä: 2 lasten kahden vuoden välillä ja painoakaan ei tullut kummastakaan hirmuisesti (ja olin normaalipainoinen) mut vatsanahka venyi molemmista… nyt vyötäröllä roikkuu sellainen ”vyötärölaukku” eli löysää nahkaa oleva säkki (vaikka paino on normaali). Petitouhuilua ei voi harrastaa alastin vaan jotain hepeniä pitää olla aina päällä, peittämässä tuota vatsaa jota en halua nähdä (mies ei välitä :)) Ja tosiaan, seksikkyys on korvien välissä ja omassani on kyllä sieltä kadoksissa. Ja yksi suurimmista syistä on tuo vatsanseutu johon auttaisi vain kallis kirurgin veitsi.

  43. Katie

    Same boat! Lapsi on 1,5 -vuotias ja mietin mitä seksi edes on! Haha! Luulin ennen äidiksi tuloa, että lasten vanhemmat eivä vaan saa aikaa seksille. Wrong! Se fiilis on vaan niin kadoksissa…. upeaa kun kirjoitit tästä aiheesta.

  44. Pauliina

    Tosi hyvä teksti!

    Samanlaisia fiiliksia tunnistan kokeneeni, varsinkin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Minulle kuitenkin sen seksuaalisen yhteyden kokemisen tarve parisuhteessa on niin kova, että huolimatta kolmesta lapsesta ja ajoittaisista laimeammista fiiliksistä, sitä kun on hommaan vaan ryhdytty niin kyllä se fiilis on läheisyyden myötä joka kerta löytynyt.:)

  45. Nede

    Kiitos että kirjoitit tästä! Itse ihan itku kurkussa luin, teksti oli juuri sitä mitä olen ajatellut enkä jotenkin miehelleni osannut pukea sanoiksi. Nyt linkkasinkin hänelle tämän.

  46. Emma

    Arvostan rehellisyyttäsi ja niin näköjään muutkin <3 Tämänkaltaiset asiat taitavat todella tulla monelle aivan yllätyksenä ja niihin voi olla vaikeaa suhtautua. Hyvä kun jaat, kyllä tietynlaista avoimuutta olisi hyvä saada aikaan, etenkin tällaisista asioista, joista tietoisuus voisi helpottaa monen "kuormaa". Hyvä sinä, jälleen! 🙂

  47. Sanna

    Kiitos Anna kun julkasit tän! Mulla on 6kk vanha vauva ja just eilen illalla koitin miehelleni selittää miks en oo aina niin messissä seksissä. Koitan hyvänä vaimona tsempata itseäni, mutta kun vauvan kanssa päivän jälkeen on niin väsynyt ja en vieläkään ymmärrä mitä mun vartalolle on tapahtunut raskauden myötä (vaikka monen muun mielestä ulkoisesti sille ei niin hirveästi edes ole tapahtunut), niin ei siinä vaan tunne itseään seksikkääksi ja on vaikeaa haluta seksiä.
    Mä tunnistan sun tekstistä täysin sen mitä ite käyn läpi ja toivon että saisin mieheni lukemaan tän ja ehkä ymmärtämään mua hiukan paremmin. Ei sillä että mun mies ei ymmärtäis tai vaatis multa seksiä, mut ei mies voi ikinä täysin käsittää raskautta, synnytystä ja äitiyttä vaikka siinä vieressä ja yhdessä sitä kaikkea elääkin.
    Kiitos kun olit rohkea. Ja eihän tässä puhuttu paljonko tai millasta seksiä teillä on, vaan siitä millasia tunteita äitiys tuo naisen oman seksuaalisuuden tunteille eli ei kukaan voi arvostella teiän seksielämää tän kirjotuksen perusteella ❤️ Oot varmasti mahtava äiti ja vaimo, ennen kaikkea mieletön nainen!

  48. Lurre

    ♥♥ Ihanan aitoja ajatuksia, kiitos.
    Itse olen onnekas siinä suhteessa, että tälleen toisen lapsen kohdalla vaikka raskauskilojakin on vielä jäljellä, ja mua etenkin aluksi ahdisti ne kovasti niin silti sen ylitse on ollut jotenkin paljon helpompi päästä tällä kertaa, ja sanoisinkin, ettei se ole enää vaikuttanut seksuaalisuuteen ja seksikkyyden kokemiseen. Mutta, on se vaan äitiys niin mullistava juttu, ja päänsisäänkin mahtuu kaikenlaisia ajatuksia. Hyvä kun tuot julki, ja annat itsesi käydä asian rauhassa läpi.

    P.s. Mitä, ohjeistetaanko jossain odottamaan jälkitarkastukseen saakka? Mulle on aina vaan sanottu, että jos piakkoin aloittaa seksielämän taas, niin muistaa vaan käyttää kondomia jos on jälkivuotoa vielä, that’s all! 😀 Eli silleen että omien tuntemusten mukaan aloittelu.

  49. K

    Kiitos tästä tekstistä, pidän sitä tosi arvokkaana. Itse vasta odottelen esikoista, ja mielestäni olisi tärkeää, että näistä asioista puhuttaisiin enemmän. Eräs pointti, joka ei keskustelussakaan mielestäni vahvasti tullut esiin on se, että ihan todella myös miehen halukkuus voi muuttua radikaalistikin. Meillä niin on käynyt jo odotusaikana, vaikka läheisyyden tunne ja rakkaus ovat molemmin puolin vain entisestään vahvistuneet. Kun kumpikin odottaa vauvaa niin kovin, ihailee kasvavaa masua sekä tunnustelee potkuja niin täysillä ja hormonit heittävät oletettavasti häränpyllyä myös miehellä, ei seksi ole ollut kummallakaan kovinkaan paljon mielessä. Onneksi meillä puhutaan paljon eikä kumpikaan koe asiaa ongelmaksi. Sen sijaan koen kyllä jostain syystä olevani jotenkin vähän huono odottava äiti tämän asian suhteen. Vaikka kuinka tiedän sen olevan ihan hassu ajatus! ”Kun pitäisi haluta!” Voisin kuvitella, että mies satta kokea asiasta vielä paljon suurempia paineita.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.