Familylife by Mungo-Anna
Familylife by Mungo-Anna

13 x rakastan

1. Rakastan hiipiä lapseni huoneeseen yöllä kun hän nukkuu. Ennen kuin menen nukkumaan, on poika yleensä nukkunut jo pari tuntia. Hiivin hiljalleen hänen sänkynsä viereen, ihmettelen hetken tuota näkyä ja hengitän nenän kautta hänen tuoksuaan. Saatan rojahtaa sänkyyn aivan superväsyneenä enkä jaksa nousta ”minkään takia”, mutta kun mieheni sanoo maagiset sanat ”käyn avaamassa Deen oven”, singahdan ylös vauhdilla ja kipitän pojan huoneen ovelle. Mun jokaisen vuorokauden lempihetket on avata ovi päikkäreiden jälkeen hänen unentuoksuiseen huoneeseen ja toistaa sama illalla hänen jo nukuttua pari tuntia.

2. Välillä hän on hankala. On huono hetki ja kiukuttaa. Silloin hän haluaa syliin eikä kävellä itse. Haluaa roikkua kaulassa kiinni, vaikka äidillä olisi puhti pois. Hän ei halua kenenkään muun luokse, vaikka isi tai mummi kuinka maanittelisi. Hän on käpertynyt kaulani ympäri koko voimillaan. Ja minä rakastan sitä. Rakastan, vaikka olisin fyysisesti poikki ja rakastan, vaikka kaipaisin henkisesti omaa tilaa. Rakastan sitä, että olen hänelle maailman tärkein, sillä onhan hän sitä minulle.

3. Rakastan katsoa, kuinka hän rakastaa isäänsä. Kuinka silmät syttyy ja alkaa iloinen pomppiminen heti kun tuttu auto kurvaa työpäivän päätteeksi pihaan. Kuinka hän tarkkailee jokaista isin tekemää asiaa, kuinka hän matkii perässä. Kuinka he imuroivat yhdessä, harjaavat hampaita yhdessä, kastelevat kukkia yhdessä, leikkivät autoilla yhdessä. Sirkustaiteilevat ja hassuttelevat yhdessä. Joka kerta kun näen poikani reagoivan rakastaen ja iloiten isäänsä, rakastun hieman enemmän mieheeni.

4. Rakastan nähdä, kun hänellä välähtää. Kun hän ymmärtää ja keksii jotakin. Kuinka hänen silmänsä laajenevat hieman, kuinka hänen suusta pääsee pieni kiljahdus tai ”ohh” ja kuinka hän lähtee tarmokkaasti hakemaan jotakin tai tekemään jotakin. Rakastan, että hänen kanssaan voi jo kommunikoida ja hän ymmärtää hirvittävän paljon. Hän tuo ja antaa ja vie ja hakee. Hän jakaa omastaan ja pyytää haluamaansa.

5. Rakastan kuinka hellän kiintynyt hän on pieneen pupuunsa. Kuinka ruokaillessaan hän vie ruokaa pupun kasvoille ja tekee maiskutteluääniä. Kuinka hän jakaa pupulle suurimmatkin herkkunsa. Kuinka hän ilahtuu ja alkaa nauraa aina kun näkee pupunsa jossakin oltuaan siitä hetken erossa. Kuinka hän jokeltelee pupulleen joka ilta ennen nukahtamistaan. Rakastan katsoa kun hän kävelee pitkin ja poikin maailmaa kantaen pupuaan korvasta (pupun laahatessa usein maata) ja kuinka kaikista leluistaan hänellä on yksi suosikki, yksi luottolelu, joka on selkeästi hänelle korvaamattoman tärkeä. Pohdin usein, kuinka kauan hän pitää pupua tärkeänä. Unohtuuko se vuosien varrella vai halaako hän pupua salaa iltaisin vielä isompana. Oli tulevaisuus millainen tahansa, nyt pupu on hänelle hurjan tärkeä. Hän ja pupu ovat erottamattomia ja rakastan katsoa hänen kiiintymystä, Hän on niin pieni, mutta niin selkeästi osaa jo maailman tärkeimmän taidon, rakastaa.

6. Rakastan katsoa kuinka hän kommunikoi perheeni kanssa. Kuinka kiintynyt hän on äitiini, kuinka paljon hän tykkää olla isäni ja siskojeni kanssa. Kuinka hän tuntee koko perheeni ja kuinka innoissaan hän ryntää vanhempieni kotiin. Kuinka luonnollinen osa heidän kaikkien elämää hän onkaan ja kuinka he kaikki rakastavat häntä. Rakastan sitä, että hänellä on iso perhe; hänellä on isovanhempia ja tätejä, jotka rakastavat häntä ja jotka haluavat viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa.7. Rakastan hänen nauruaan. Kuulen sen seinien läpi kotona, kun hän leikkii isänsä kanssa toisessa huoneessa ja käkättää leikille tai isin tempuille. Rakastan sitä, miten hän ymmärtää naurun olevan kiva juttu. Kuinka ravintolassa toisen pöytäseurueen nauraessa hän kuikuilee heihin päin ja nauraa kovaäänisesti. Ja kuinka heidän nauraessa hänen nauramiselle, hän nauraa yhä enemmän. Kuinka jokainen naurunremakka kotonamme ottaa aina uusia kierroksia hänen aina alkaessa nauramaan uudelleen jonkun toisen ensin naurahdettua.

8. Rakastan sitä, kuinka touhukas hän on. Kuinka hän puuhailee koko ajan jotain, kuinka hän haluaa koko ajan osallistua, nähdä, tehdä ja olla mukana kaikessa. Kuinka hän käy ihmettelemässä pysähtynyttä robottiruohonleikkuria, kuinka hän raahaa perässään painavaa kastelukannua ja kuinka hän pyyhkii paperilla pöytää. Rakastan tätä monkey see monkey do -vaihetta, kun hän seuraa kaikkea tekemistämme ja matkii sitä osaamisensa mukaisesti. Rakastan nähdä, kuinka joka päivä hän kehittyy, on osaavampi ja taitavampi ja kuinka hän haluaa koko ajan oppia lisää.9. Rakastan kuinka hän juoksee iloisena joka aamu marjapensaillemme ja valitsee sieltä itselleen vadelmat ja mustaherukat. Hän rakastaa marjoja, ja minä rakastan kotiamme ja pihaamme, joka mahdollistaa niin ihanan arjen lapselleni. Hän voi joka päivä huoleti juoksennella pihalla, käydä keräilemässä marjoja (ja omenoita ja luumuja) ja potkia palloa. Vaikka välillä tämä kaikki muuttaminen on ollut masentavan raskasta, nyt en voisi olla kiitollisempi siitä, että tämä on meidän kotimme, tämä on meidän pihamme. Joka aamussa on hieman taikaa, kun marjapensaassa on taas uusia marjoja, jotka aiheuttaa riemua ja iloa.

10. Rakastan sitä millainen persoona hän on. Hän on hyvin hellä, hyvin läheisyyttä kaipaava ja leikkisä lapsi. Hän nätisti paijaa koiria ja antaa pehmoleluilleen välipalapatukastaan. Hän syöttää mummia ja tätejä ja jakaa kaikille aina pusuja lähtiessämme pois. Hän iloitsee jokaisesta kivasta asiasta ja lähes jokainen asia on kiva, jos häneltä kysytään. Hän iloitsee sensuroimatta, nauraen ja hymyillen. Iloiten täysillä. Hän iloitsee joka päivä samoja asioita. Joka aamu Benjiä, joka aamu uusia vadelmia marjapensaassa. Joka kerta kun hän kuvittelee hypähtäneensä. Aina kun joku muu hyppää, hän nostaa kädet ilmaan ja nostaa itsensä varpailleen, yrittäen hypätä. Joka kerta hän on innosta ja ilosta soikeana kun hän onnistuu jossakin uudessa.(Kuva ei sovi yhtään edellisiin, mutta tässä on niin ihana esimerkki noista unikiharoista, etten voinut olla julkaisematta sitä.)

11. Rakastan hänen kiharoita. Kun lämpiminä päivinä hän on nukkunut päiväunet ja herää unenpöpperöisenä tukka aivan hikisenä ja kiharoilla. Kun hän leikkii lippis päässä ja joka puolelta lippiksen alta sojottaa pieniä pumpulinpehmeitä kiharoita.

12. Rakastan miten hän hymyilee. Miten hän herää päikkäreiltä ja näkee minut, ja sulaa maailman valloittavimpaan hymyyn. Joka kerta maailma pysähtyy sekunniksi, ei ole mitään muita ajatuksia, ei mitään murheita, ei mitään muuta. On vain se hymy.

13. Rakastan kun hän sanoo äiti. Luulen, että yksi ihmiselämä ei riitä siihen, että kuulen sitä tarpeeksi.

Seuraavaksi: Saako lasta pussata suulle? 

Kommentit (12)

  1. Katja

    Tuohon rakas lelu -kohtaan haluan jakaa oman rakkaan leluni 🙂 sain 1-vuotiaana, eli 30 vuotta sitten enoltani ja hänen silloiselta tyttöystävältään lahjaksi nallen. Nalle oli silloin suurempi kuin minä, nytkin se tuntuu kovin suurelta, vaikka olenkin hieman kasvanut 😄 tuo nalle on edelleen minulle todella rakas ja myönnän ottavani sen joskus viereen, kun mies ei ole kotona ja on paha olla tai pelottaa tai katson yksin surullista elokuvaa. Mieheltä olen saanut pienemmän nallen, josta on myös tullut kovin rakas. Näistä nalleista en luovu koskaan ja kun minusta aika jättää joskus, ne tuhkataan minun kanssani. Huh, nyt valuu kyyneleet 😄

    • Anna

      Voi että 🙂 Just jotain tollasta toivon, että tuo on Dantelle rakas juttu vuosia ja ehkä joskus hänen lapsensa saavat sitten pupun seuraavalle sukupolvelle 🙂

  2. H

    Ihana pieni poika ja ihana postaus 😊 Joskus luin sellaisen neuvon, että noita rakkaita leluja olisi hyvä olla kaksi samanlaista, ja niitä pitäisi sitten vaihdella niin että molempiin tulee tuttu tuoksu ja tunne. Ja siis tietysti siksi, että jos pahin tapahtuu ja lelu katoaa, niin on sitten toinen olemassa 😊

    • Anna

      Kiitoksia 🙂

      Meillä on itse asiassa noita neljä 😀 Hups 😀 Joku itse asiassa ihmettelikin, miten osassa kuvia tuo on vaaleansininen ja toisissa mintunvärinen 😀 Ollaan hukattu niitä jo yksi, ja nykyään niitä on neljä, kaksi sinistä, kaksi mintunväristä 😀 Yksi mummolassa ja kolme meillä. Yleensä reissussa on aina kaksi, siltä varalta, että toinen häviää. Onneksi ei ole kallis 😀 Yleensä meillä on yksi tai kaksi pyykissä, kun ne pyörii ympäri pihoja ja katuja ja on ihan pölyisiä 😀 Ollaan kylläkin ostettu ”vaan” kolme, mutta sitten Dante sai vielä siskoltani yhden lahjaksi. Haluan yhden jättää Dantelle melko puhtaana muistolaatikkoon, ja muuten mä vaan koen tarpeelliseksi, että niitä on useempi, ettei koskaan tarvii ettiä, tai kaivaa kosteeta pupua jostain kuivumasta yms. Niin tää mahdollistaa sen, että niitä saa pyöritettyä tarpeen tullen. Dee ei oo valikoiva niiden suhteen, mikä tahansa käy, kunhan on just toi Nattoun pupu 😀

      • H

        Ohhoh, no oottepas olleet tehokkaita ja järkeviä 😄

  3. Kiki

    Aivan ihana tuo banneri 😍 niin kaunis väreineen kaikkineen ☺️

    • Anna

      Kiitoksia 🙂 Mäki tykkään 🙂

  4. Nimetön

    Osta toinen samanlainen pupu jemmaan, jos tuo häviää tai sille sattuu jotain…

    • Anna

      Meillä on noita neljä 😀 Joku itse asiassa ihmettelikin, miten osassa kuvia tuo on vaaleansininen ja toisissa mintunvärinen 😀 Ollaan hukattu niitä jo yksi, ja nykyään niitä on neljä 😀 Yksi mummolassa ja kolme meillä. Yleensä reissussa on aina kaksi, siltä varalta, että toinen häviää. Onneksi ei ole kallis 😀 Yleensä meillä on yksi tai kaksi pyykissä, kun ne pyörii ympäri pihoja ja katuja ja on ihan pölyisiä 😀

  5. Anna

    Ihana postaus! <3 Ensimmäistä lasta odottavana sitä usein törmää todella negatiiviseen kuvaan lapsiperhearjesta ja vanhemmuudesta. Usein käy niin että kuvataan kuinka hirveää (oikei kärjistän vähän) lapsiperhearki on ja luetellaan kaikkea kauheaa,ja sitten lopuksi todetaan vaan: "ei nuita poiskaan vaihtaisi, on niistä niin paljon iloa", avaamatta sen tarkemmin MITÄ iloa niistä on 😀 Monesti kaipaisi juuri tällaisia konkreettisia esimerkkejä niistä lapsiperheen ja vanhemmuuden iloista ja onnenhetkistä. En tiedä osasinko ollenkaan avata ymmärrettävästi, mitä hain takaa. 😀 Kuitenkin, kiitos tästä postauksesta!

    • Anna

      Kiitoksia 🙂 Joo munki mielestä lapsiarjella pelotellaan liikaa, tässä on niin paljon enemmän kaikkea ihanaa, että ei voi edes tehdä vierekkäisiä listoja, kun toinen on hyvin lyhyt ja toinen kirjanmittainen 🙂

  6. Linda

    Itku tuli 😭 ihana postaus!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.