Monna
Monna

Välillä mua harmittaa.

Joskus mulla tulee sellaisia fiiliksiä, että mua harmittaa tosi paljon miks mun kroppa teki mulle tenät raskauden jälkeen. Mua harmittaa, kun mä katon mun vanhoja treenikuvia, että vitsi miten hyvässä kunnossa oon ollut ja miten vahva ja notkea. Nyt mua kolottaa vähän joka paikkaan, olkapää on edelleen pirun kipeä, enkä voi tehdä mitään käsilläseisontatreenejä. Vatsalihasten välistä löytyy navan kohdalta edelleen pieni pehmeä kohta, ei varsinaista erkaumaa enää.. mutta ei kuitenkaan täysin palautunut.

Joskus mun tekis mieli polkea maata ja huutaa, että miks just mulle?! Miks mun jännesauma ei voinut palautua raskauden jälkeen kuukaudessa ja miks just mä en voinu jatkaa treenaamista 3kk raskauden jälkeen. Miks edelleen 2 vuotta synnytyksestä mulla toimii kroppa vajavaisesti? Tulee hetkiä, kun ihan suututtaa. On sellainen olo, että tasan ei mee nallekarkit.

Sitten kuitenkin muistan, että vitsi oonhan mä edelleen hyvässä kunnossa ja treeni kulkee. Mutta ei mua niinkään harmita harmitushetkinä se, että en oo just nyt yhtä timmi ja tikissä kuin ennen raskautta. Mua enemmänkin harmittaa se, kun muistan miten hyvä olo mulla oli mun kropassa. Kun pystyin tekemään mitä vaan. Oikeasti mulla oli sellainen olo, että voin vetää spagaatin ja heittää voltin ja kyykätä isoilla painoilla ja vaikka mitä. Luotin mun kropan elastisuuteen ja voimaan niin paljon, että uskoin pystyväni mihin vaan sen kanssa. Nyt se fiilis on poissa. Mä haluan sen takaisin!!

Tän mun kohti terveempää minää -projektin kautta oon päässyt pikkasen jo siihen fiilikseen kiinni, että vielä joku päivä mä taas pystyn tekemään mitä vaan tällä mun kropallani. Mä oon päättänyt, että ens keväänä mulla toimii kroppa kuin rasvattu salama! Mä en halua asettaa itelleni mitään älyttömiä tavotteita, enkä suorittaa mitään. Mutta mä haluan mun toimivan ja hyvinvoivan kroppani takas! Sen fiiliksen, että mä voin just nyt tästä pinkasta juoksuun ja jaksan juosta yli 20 metriä. Ja että mä voin tosta noin vaan ponkasta jalat kohti kattoa ja seistä käsilläni. Tai että kun mä hyvän lämmittelyn jälkeen kokeilen spagaattia, niin mä pääsen siihen. Piru vie! Mä haluan, että mä en oo mikään raihnanen kapistus! Mä oon vielä alle nelikymppinenkin, en mä vielä halua rapistua!

Nyt on muuten taas marraskuun alussa (5.11) alkamassa Kuntouta Keskivartalosi -verkkokurssi! Normaalisti tuo viiden viikon valmennus maksaa 99€, mutta nyt TÄN linkin kautta se on vaan 79€. 🙂 Jos siellä on siis joku, jolla on synnytyksestä muutama kuukausi tai tietää lantionpohjan lihasten olevan vielä heikot ja erkaumaa jäljellä – tää kurssi on teitä varten!! <3 Kunpa mäkin oisin tiennyt tästä kurssista silloin pari kuukautta synnytyksen jälkeen, ehkä tilanne olis nyt toinen. Ehkä mä pistäisin tähän postaukseen kuvia siltakaadoista ja käsilläseisomisista, mitä tein just 5min sitten.

***

Sori vaan, mutta nyt oli pakko päästä vähän purkamaan! 😉

Kommentit (26)

  1. Nina

    Hei!
    Onkohan sulla nyt liian kovat odotukset palautumiselle? Jokainen raskaus jättää jälkensä vartaloon, eikä se tarkoita, ettet olisi toipunut raskaudesta ns normaalisti. Napa, vatsalihakset, iho, lantionpohja muuttuvat. Kroppa ei koskaan ole täysin ennallaan, onhan sitä venytetty ja revitty äärimmilleen 9kk ajan.

    Ja aika harva ihminen pystyy muutenkaan koko ikänsä temppuilemaan tai treenaamaan, kuin nuorena. Tulee vammoja, sairauksia, nivelet kuluu, tai sitten on yliliikkuva niinku minä eikä voi juosta (jalat kipeytyu, pahentunut vaan iän myötä). Oon saanut kolme lasta minäkin, eikä mun vatsa todellakaan oo niinku nuorena. Lapset on nyt 11, 9 ja 1,5-v. Navan seudussa on mullakin leveämpi jännesauma ja pieni napatyrä, joka tuli jo tokassa raskaudessa. En mä oon näiden juttujen antanu estää mua treenaamasta, todellakaan. Palkkasin tän kolmannen raskauden jälkeen itselleni todella hyvän pt:n, joka myös fyssari. Sain sellaset ohjert, millä minunkin olkapääkipu ja selkävaivat on loppuneet. Jatkan nyt nousujohteista voimailua pt:n ohjella.

    Suosittelen, että käyt oikeesti fysioterapeutilla, joka katsoo sun kehoa kokonaisuutena. Ja alat treenata jonkun ulkopuolisen ohjauksessa. Omalle toiminnalleen sokeutuu, oli itse pt tai lääkäri (niinku mä :))

    Tsemppiä! Tosi moni asia helpottaa, kun vaihtaa näkökulman siihen, mitä VOI ja SAA tehdä, eikä keskity niihin elämän tuomiin pikku esteisiin. Sullakin jalat ja kädet toimii ja voit treenata vaikka mitä. Eihän se kunto hetkessä huippuunsa kohoa, mutta tavoitteetkin kannattaa ehkä suhteuttaa omaan tilanteeseen.

    Nina

    • Monna

      Moi Nina! 🙂
      En usko, että mulla on liian kovat odotukset. Oon aika paljon blogissa parin vuoden aikana puhunut armollisuudesta ja siitä, että jokainen nainen palautuu omalla tavallaan ja vauhdillaan raskaudesta.
      Tiedän kyllä nää seikat. Sen takia tässäkin kerron siitä, että VÄLILLÄ mua harmittaa. 🙂

      Oon vähän eri mieltä siitä, että treenaaminen ja temppuilu olis vaan nuorille. Kyllä oikealla tavalla tehtynä moni vanhempikin pystyy! 🙂 Napa ja iho muuttuu joo! 😀 Mutta lantionpohja ja jännesauma on sellaisia, joiden oikealla kuntouksella pitäis palautua ennalleen. Tän tiedon oon saanut mm. osteopaatilta ja fysioterapeutilta, joilla oon käynyt.

      Mutta siis treeniä voi ja saa tehdä! 🙂 Ja nimenomaan oikeilla ohjeilla ja sillä tavalla, mikä sopii juuri siihen omaan tilanteeseen. Tsemppiä myös sinne! <3

    • Nina

      Kiitti tsempistä :). Tarkoitin lähinnä sitä, että kaikki ajallaan. Ja joka raskauden jälkeen pöydällä on ns uudet kortit ja kroppa on uusi, tavallaan. Enkä missään nimessä tarkoittanut, että temppuilu on vain nuorille, mutta ikä vaikuttaa meihin kaikkiin ja se kuuluu elämään. Kroppa muuttuu koko ajan. Lempeys on siinä just hyvä apuväline. Mennään oman kropan ehdoilla ja keksitään vaihtoehtoja, jos ja kun käsilläseisonnat ei enää onnistu 🙂

    • Monna

      Joo, näin se menee! 🙂 <3

  2. Tuija

    Voi että voin samaistua tohon fiilikseen harmituksesta! Erkaumaa on, jännesauman löysyyttä ja voi se turhauttaa välillä niin kovin kun ei itse voi muuta kuin tehdä kuntoutusta niin hyvin kuin kykenee. Osteopatiaa voisi kyllä koittaa, hmm.

    starbox.fi/tuijastateofmind

    • Monna

      Osteopatiaa suosittelen kyllä ihan satasella! <3 Se on super hyvä kuntoutusmuoto ihan kaikkeen! 😉

  3. Sini

    Kuinka pian synnytyksen jälkeen Kuntouta Keskivartalosi -kurssin voi aloittaa? 😊

  4. Lukija

    Kokeiles aerobista liikuuntaa? Mulla ainakin ollut täysin pelastus kolmen raskauden jälkeen. Pyöräily, uinti, hölkkäily …ja pitkäkestoisena 1-2h harjoituksina. Tukkonen olo häviää nopeaan.

    • Monna

      Kiitos vinkistä! 🙂 Mähän siis oikeasti en tykkää aerobisesta. 😀 Haha! Pitäis kyllä ottaa ehdottomasti viikkoon mukaan! Just tollaset pitkät harjoitukset, eikä niin kovasykkeiset.

  5. Kiitollisuutta

    Oon parikymppinen lapseton aikuinen, joten en ehkä pysty täysillä samaistumaan Monna sun tuntemuksiin. Tätä postausta lukiessa kuitenki tuli fiilis, että asiat on todella hyvin, jos tää on harmituksen aihe. Ja todennäkösesti itsekin harmittelisin tätä sun asemassa, ei oo tarkoitus vähätellä mitenkään.

    Kaikilla meillä on omat isommat tai pienemmät ongelmamme. Varmasti jokainen joskus miettii ”miks just minä” -kysymystä. Miks just minä en palaudu raskaudesta / olen r-vikainen / kärsin paniikkihäiriöistä / en voi saada lapsia / sairastuin syöpään / jouduin onnettomuuteen, jonka takia kuljen pyörätuolilla loppuelämän.

    Asiat vois aina olla huonomminki. Joskus perspektiivin laajentaminen auttaa. Elämä on välillä pienestä kiinni, eikä tän hetkinen elämä oo itsestäänselvyys huomenna. Muistetaan olla kiitollisia kaikista niistä ihanista asioista, mitä meillä on, koska ne ei oo ikuisia. Muistutuksena ei pelkästään sulle, vaan myös itselleni. 💕😊

    • Monna

      Oot ihan täysin oikeassa! ❤❤

  6. Milla

    Taatusti harmittaa, mutta aika auttaa. Toki se on rasittavaa kun tahtos kaikki heti nyt! Miun ystävälle puhkes toisen raskauden ja imetyksen myötä loppu ikänen sairaus. Joka vei hältä hiukset, ripset jne. siis kaikki karvat. Oo onnellinen että vaatteilla voi paikata mahaa piiloon, kaljun peittäminen naisena ja ripsettömyys on vielä isompi lovi. Mutta siitäkin kyllä selviää 🙂

    • Monna

      Joo, tää mun ”kaikki tänne heti nyt” -luonne on saanut harjoitella pitkäpinnaisuutta, kun tätä on kestänyt tosiaan jo se kaks vuotta. 😀 Mä en tosiaan tällä tekstillä puhunut niinkään ulkonäöstä vaan kropan toimivuudesta. 🙂 Sitä ei voi peitellä vaatteilla. 😉

  7. Jonna

    Hei, kommentoi nyt ensimmäisen kerran, mieli on tehnyt useammin mutta on sitten jäänyt. Kuten ensimmäisessä kommentissa mainittiin ulkopuolisen ja pätevän pt.n tai fyssarin palkkaamista, suosittelen minäkin. Omaan tekemiseen sokaistuu ja vaikka kuinka kuvaisi videolle ei omaa tekemistä ja suoritusteknisiä virheitä välttämättä huomaa. Kuten sanotaa ei suutarin lapsella ole kenkiä pätee myös moneen muuhunkin. Eikä pätevän ulkopuolisen avun ottaminen ole heikkoutta ja voit saada ehkä omaan valmentamiseen uusia oivalluksia

    • Monna

      Mä käyn tällä hetkellä fyssarilla. 🙂 Oonkin siitä kertonut täällä. Ei missään nimessä ole heikoutta ottaa ulkopuolista apua. 🙂

  8. Maria

    Mulla ei onneksi tullut erkaumaa, mutta vatsanahka jäi löysäksi jo ensimmäisen raskauden jälkeen. Kyllä harmittaa ja hoen samaa että miksi just minä? Miksi minulla ei voinut nahka palautua kun olen nuori enkä pitänyt vatsastani riittävästi ennen raskauttakaan. Erkauma toki olisi ollut minulle iso naula lisänä arkkuun, mutta pelkään että mahdollista seuraavaa raskautta ei jännesauma kestä… tsemppiä sinulle treeneihin! 😊

    • Monna

      Kiitos Maria! <3 Jännesaumahan venyy kaikilla raskaudessa, toisilla (kuten sulla 🙂 ) se palautuu automaattisesti raskauden jälkeen. Ikä auttaa tässä, koska mitä vanhempi synnyttäjä – sen heikompi kollageenin tuotanto sun muut jutut.
      Vatsanahka kuroutuu kyllä pikkuhiljaa, mutta menee siihen aikaa ja tarvii se "työtä" avukseen, kuten hyvät ruokailutottumukset ja liikunnan. Mutta tiedän kyllä myös sen fiiliksen, että mitäs jos se nahka jääkin.. toisaalta – mitä sitten? 😀

  9. Pee

    Mitä tää ihme kommentointi on, että ”älä valita, asiat vois olla huonomminkin”!?! En ymmärrä 😀 tottakai saa purkaa, jos siltä tuntuu eikä aina olla vaan Pirkko positiivinen! Ei edes Monnan tartte! 😉 Ei tartte mun mielestä aina sanoa, ku vaikka selittää, että nyt ärsyttää omat lapset – niin ei siihen perään tartte sanoa, et no mutta tottakai ne on parasta maailmassa! Tietty ne on! Ei tartte sanoa, et jos vähän kitisee pahasta kahvista, et ”no joo, mitä mä valitan. Toiset näkee nälkää!” Eihän täällä sit mistään mitään koskaan sitten sanoa! Eikä tää ollu edes mikään vali-vali postaus! Vaan ihan semmonen voimauttava sanomalla ”haluan voimakkaan, elastistisen ja oman kehon takaisin”. Ja kyllä ”vanhakin” voi temppuilla 😀 Mä samaistun täysin. Kaksi pientä lasta suht lyhyellä ikäerolla ja taukoja liikunnasta myös loukkaantumisten myötä. Nyt oon saanu sali treenin käyntiin ja venyttelen iltaisin. Käyn myös kävelemässä. Ja vitsi mä ootan, et joku päivä penkki punnerrus taas sujuu tän vammasen olkapään kanssa ja että jos vaikka pari leukaa vois vielä vetää!! En tykkää tästä raihnasesta olotilasta ja kehosta. Todellaki haluan tuntea itseni voimakkaaksi ja sellaiseksi – no sä käytät hyviä sanoja! Suunta on vaan ylöspäin! Eiks jee?! 🙂 Hyviä reenejä!

    • Monna

      Mä oon samaa mieltä! 😉 😀 Mun mielestä aina ei tarvi ottaa kaikkia näkökulmia ja esimerkkejä esiin ja huomioon. Vaikka tietäis maailman kurjuuden ja julmuuden, voi joskus ihan vaan rypeä edes tunnin verran niissä omissa pienissä huolissaan. <3
      JA SIIS IHANA!! Toi minkä laitoit tän postauksen sisällöksi: "Haluan voimakkaan, elastisen ja oman kehon takaisin" SE JUST!! En puhunut itse asiassa ees ulkonäöstä vaan nimenomaan kropan toimivuudesta. 😉
      Kiitos sulle ja hyviä reenejä sinnekin!

  10. Amanda

    Voin niin samaistua tohon harmitukseen! Itselläni synnytyksestä on tosin 10kk aikaa. Mulla tulee aina ihan kevyenkin kehonpainotreenin jälkeen alavatsa kipeäksi, välillä joudun lopettamaan kesken.
    Tosi turhauttavaa, kun haluaisi jo olla siinä entisessä kunnossa, tai no edes lähellä sitä. Lääkärillä kävin ja nyt käyn fysioterapeutilla, toivottavasti syy löytyisi. Hirveä palo olisi päästä salille ja jumpille! Ps. on ihana seurata sinua igssä ja lukea postauksiasi, olet niin aito ja todella positiivisen kuvan saa sinusta, hyvää loppu syksyä😊

    • Monna

      Ouh! 🙁 Niin kurja kuulla. Toivottavasti fyssari osaa sua auttaa ja pääset taas nauttimaan treenistä ja sen tuomasta hyvästä olosta ja mielestä. 🙂
      Ihanaa syksyä sinne myös!

  11. Pauliina

    Voi täällä han samat fiilikset. Minunkin nuorin kaksivuotias, ja vieläki pitää himmailla sen treenin kanssa ja kyllä on vaikeaa. Erkaumaa pienesti enää, mutta napatyrä lisäksi ja on vain hidasta tää kuntoutus 😒 minulla monta raskautta takana..
    vaikeinta on kun nautin just sellasesta hullusta rääkistä ja verenmaku suussa pusertamisesta. Tää hidastaminen on niin vaikeaa ja treenissa kaikki keskittyminen menee sinne lantionpohjaan ja syviin vatsoihin, jotenki tuntuu ihan toivottomalta ja turhauttavalta mitään treenatakaan. Onneksi on jo sen verran hyvällä mallilla että rakastamaani joukkuelajiin voin osallistua. Vieläkun pääsis kunnolla puntteja nosteleen. Oon tottunu tekeen painonnosto/crossfit treeniä ja nythä ne ei käy päinsä ollenkaan. Toisaalta hyväkin huoltaa kehoa ja treenata kevyemminkin, mutta motivaation ylläpitäminen on kyllä vaikeaa kun ei voi tehdä täysillä. 🙁
    Aiemmin ajattelin että vielä lapsia mahtuu perheeseen. Mutta tuntuu etten tämän takia haluakaan, kun en todellakaan jaksaisi enää uudelleen aloittaa alusta tätä kuntoutusta.. ja mahdollisesti tietenkin vielä huonommasta tilanteesta..

    • Monna

      Voi itku! 🙁 Napatyrä tulee monesti jos on juurikin hidas palautuminen erkaumasta. Mutta pienin askelin eteenpäin, vaikka se onkin niin puuduttavaa välillä!! I KNOW! 😉
      Tsemppiä kovasti sinne!

  12. Lea

    Moikka! Sun bloki tuli mulle tutuksi vatsalihaksen erkauman myötä. Omasta synnytyksestä on jo 6vuotta aikaa. En ollut kuullutkaan mistään erkaumasta. En ollut harrastanut mitään voimatreeniä ennen raskautta, aloitin kahvakuulailun ja toiminnallisen treenin 3kk synnytyksestä ja juoksin 7kk synnytyksestä, kun tuntui hyvältä juosta. Ei hajuakaan mikä on lllut vatsalihasten tila tuolloin. Viime vuonna selkävaivojen vuoksi aloin asiaa tutkia. Parin fyssarikäynnin yhteydessä tuli esiin, et, lantiopohja jatkuvassa jännitystilassa ja heikko. Navan kohdalla vattalihaksissa parin sentin rako. En oikein tiedä onko ok vai ei, koska eri tahot sanoo eriä ja en tiedä mikä ollut alkutilanne. Treeni on keventynyt ja varsinkin vatsalihasliikkeet. Oon alottanu pilateksen. Ymmärrän miltä susta tuntuu, tsemppiä!!

    Tuli mieleen sellanen, että ootkohan mittauttanut sun ferritiini arvoa? Treenaat paljon ja takana synnytys. Rautavarastot voi olla vähissä ja se aiheuttaa myös kaikenlaisia tuntemuksia ja kiputiloja kroppaan.

    • Monna

      Eikä! 🙁 Onpa kurja tilanne sulla! Toivottavasti fyssarilta oot saanut hyvät ohjeet nyt! Mä oon ymmärtänyt, että erkaumaa ei olis hyvä olla ollenkaan. Mitä heikompi jännesauma on (tai mitä isompi on rako) sen huonommin keskikroppa jaksaa kannatella sua. Tsemppiä siis myös sinne kuntoutukseen! <3

      Mä en oo mittauttanut (vielä). Mutta olis tarkoitus mennä kyllä ottamaan nuo arvot! 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *