Monna
Monna

Uskalla olla!

Kaupallinen yhteistyö: Yvette.fi

Eteeni osui vanha postaukseni, jossa kirjoitin siitä kuinka olen oppinut uskaltamaan olla sitä mitä olen. Tässä pieni lainaus vanhasta kirjoituksestani:

Mä olen pienen ikäni ollut sellainen, että mietin kauheasti mitä muut miettii ja pitäisköhän munkin tykätä Guns’n Rosesista eikä tästä nynnystä NewKidsOnTheBlockista?! Ja tykännyt ala-asteella jostain meiän luokan pojastakin ihan vaan sen takia, että meiän luokan kovimmat mimmit tykkäs ja uhkaili, että jos sä et tykkää Turkasta vaan Janista, ni me ei tykätä susta. 😀 Eikä Turkassa siis mitään vikaa ollut ja sittenhän mä tykkäsin Turkasta.

Vasta ihan viime vuosina olen oppinut rakastamaan itseäni ja olemaan just sellainen mitä olen. Se on tuonut onnellisuutta mun elämään. Ja pystyn sitä onnellisuutta jakamaan myös muille, kun mulla itselläni on hyvä olla.

Nykyään mä voin rohkeasti sanoa, että hei mä katon Salkkareita ja tykkään Cheekistä. Enkä valehtele, että diggailen jostain singonviritysmusiikista ja katson vain Yle Teemalta sivistyneitä dokumentteja.
Ja vaikka mulla ei löydykään sixpäkkiä, niin tykkään mun mahastani, vähän sellaista pehmeetä siinä päällä on, mutta uskallan laittaa tänne julkiseen blogiin kuvia mun pehmeästä mahastani.

Niinpä niin. Nyt voin sanoa, että olen edelleen samaa mieltä. Voin edelleen kertoa, että tykkään suomiräpistä, vaikka oon jo pian 37-vuotias. Voin edelleen sanoa, että Salkkarit on yksi ainoa ohjelma, jonka edelleen katson melkein päivittäin. (vaikka nykyään Emman nukutusaika onkin vähän siinä päällekkäin.. 😉 ) Raskauden jälkeen voin todellakin sanoa, että masussani on vähän sitä pehmeetä siinä päällä, mutta tykkään siitä silti.

Mietittiin yksi päivä mieheni kanssa, että miksi ihmisiä ärsyttää rohkeat ihmiset. Sellaiset, jotka uskaltaa olla sitä mitä oikeasti ovat. Kun Umppu kirjoitti vähän aikaa sitten jutun; Saako äiti olla seksikäs, sai hän kannustavia kommentteja rohkeudestaan, mutta hän sai myös toisenlaisia kommentteja. Kun minä olen bloggajaurani aikana kirjoittanut rehellisiä postauksia ajatuksistani, peloistani ja nyt pikkuvauvan kanssa arjesta, olen saanut paljon kannustusta ja vertaistukea, mutta olen myös saanut kuraa. Ja ihan vasta nyt olen ymmärtänyt, että se rohkeus tuoda myös sitä ei niin kiiltävää ja sileää julkisesti esiin, saattaakin ärsyttää.

Se voittaa, joka uskaltaa.” Oletteko kuulleet tätä? Minulle tämä kolahti heti. Tämä slogan on Britannian maavoimien erikoisjoukkojen iskulause. (Who dares, wins.)
Ja niinhän se menee. Jos ei uskalla kokeilla asioita, ei voi koskaan voittaa. Ei itseään, eikä epäluulojaan. Jos joku uskaltaa ja joku toinen ei, voi se toisen rohkeus käydä ihan tosissaan hermon päälle. 😉 Mutta siitä kannattaisi ottaa itselleen tulta alle ja uskaltaa myös itse!

Minä olen oppinut, että elämässä on vain pakko uskaltaa. Liittyy se sitten mihin tahansa, syvällisempään tai pinnallisempaan. Jos tykkää vaaleanpunaisista vaatteista, on niitä uskallettava käyttää vaikkei se olisikaan kuuminta hottia. Jos tykkää makeasta päärynäsiideristä, on sitä uskallettava juoda, vaikka koko muu seurue joisi rutikuivaa shampanjaa. Jos tykkää värikkäistä treenivaatteista, on niitä uskallettava käyttää, eikä oma vartalonkoko saisi olla siihen esteenä. Jos parisuhteessa jokin asia hiertää, on siitä uskallettava puhua toisen kanssa.

Itsevarmuus ja uskallus olla – on itselläni muotoutunut vasta nyt reilu kolmikymppisenä. Ainoa asia, jossa olen kokenut epävarmuutta on äitiys. Mutta päätin viime viikolla, että se loppuu nyt. Tiedän mitä lapseni tarvitsee, tiedän miten hyvä äiti olen. Uskallan olla äiti omalla tavallani. Sitä uskallustahan minulta on löytynyt jo kaikkeen muuhun, miksei nyt tähänkin, maailman luonnollisimpaan ja ihanimpaan asiaan.

Tässä postauksessa minun päälläni on Suomeen juuri saapuneen uuden treenivaatemerkki Yveten vaatteita. Yveten slogan on: Dare to be! – Uskalla olla!

Nyt minulla on ilo ilmoittaa, että koodilla: MONNA15 saatte nyt -15% alennuksen Yveten tuotteista!! Kannattaa käyttää alennus hyödyksi! <3 Alennuskoodi on voimassa sunnuntaihin (26.3) asti.

Tässä postauksessa minun päälläni olevat tuotteet vielä suorilla linkeillä:

Postauksen kaikki kuvat on ottanut Ossi Pietiläinen
Kuvauspaikkana toimi upea FemiHealth

***

Onko jokin asia erityisesti sellainen, missä sinä uskallat olla juuri sellainen, kuin olet?

* Postauksen vaatteet saatu.

Kommentit (11)

  1. Niina

    Nyt täytyy kommentoida ja kertoa miten paljon tykkään blogistasi. Se on ihanan aito, rehellinen, motivoiva, monipuolinen, myös kirjoitusasu on mieleeni 🙂 Itse olen myös oppinut paljon armollisuutta vauvani myötä ja ihmettelen omia negatiivisia ajatuksia vartalostani vielä jokin aika sitten. Ehkä se treeni-into täälläkin vielä kasvaa näin kevättä kohti, jos ei, niin en aio ottaa stressiä vaan keskittyä nuuskuttelemaan pikkumurua. Jatka samaan malliin ja ihanaa kevään jatkoa!

    • Monna

      Kiitos tosi paljon! <3
      Ihanaa kevään jatkoa myös sinulle ja nuuskuttelua pikkumurun kanssa! 😉 <3

  2. s

    ”Jos tykkää makeasta päärynäsiideristä, on sitä uskallettava juoda, vaikka koko muu seurue joisi rutikuivaa shampanjaa.”

    Ihana 😀 Kävi naurattamaan, en ole edes ajatellut tollasta 😀 Itsekin olen tilannut baarissa mm. ananassiideriä enkä ole miettinyt paljoa muita. Tosin nyt kun sanoit niin taisi tulla jotain kommenttia että nyt kuulostaa eksoottiselta. 😛

    Siskoni on kohta 41, ja kuuntelee kanssa myös mm. Cheekia ja kaikkea mitä itsekin. Olisi ihan outoa jos ei kuuntelisi.

    • Monna

      Haha! 😀 Joo eikö oo hyvä?
      Ja siis todellakin, outoa olisi jos ei kuuntelisi sitä mitä tykkää. <3

  3. JK

    Niin tuttua. Toisaalta mä olen lähes koko elämäni ollut sellainen vastavirtaan menijä, mutta ei se haittaa. Sen vain toki huomaa, että jos on monista ihmisistä poiketen kovin erilainen niin niitä sielunystäviä on hankala löytää. Itse en ole koskaan kyseenalaistanut uskallustani olla erilainen, koska jos taipuisin olemaan kuin joku toinen, en eläisi omaa elämää enkä olisi onnellinen. Vanhemmiten huomaa, miten yhä enenevämpi määrä asioita erottaa, mutta uskallan silti olla oma itseni. Juon single malt -viskejä, naisia näissä piireissä ei juuri näy. On ihanaa (hui, näin vanhana) tanssia diskossa pari tuntia putkeen ja ympärillä itseäni 20v. nuorempia, ei haittaa, ihania mussukoita ovat hekin. Vain pari esimerkkiä, mielipiteeni parisuhteesta alkaen ovat aika lailla hyvin etäällä valtaväestöstä, mutta uskallan olla oma itseni. Vapaus kaikinpuolin on tärkeää, oli se mikä vapaus tahansa ja olla oma itsensä on vapautta. Toki on asioita, missä sulaudun valtaväestöön, onneksi sentään niinkin etten tunne aina itseäni ihan ulkopuoliseksi 🙂

    • Monna

      Ihana! <3 Juuri noin kuuluukin elää! Aivan super hienoa! 🙂

  4. Marjo

    Moi!
    Olen pitkään miettinyt kommentoinko tänne vai en… Mutta nyt tämän postauksen kuvien myötä en vaan malta olla kommentoimatta. Miten sinusta on tullut äidiksi tulemisen myötä jotenkin erinäköinen 😊. Semmoinen ”äidin näköinen”! Kaunis toki, niin kuin ennenkin, mutta jotain on muuttunut…

    Tykkään blogistasi todella paljon ja postaus postaukselta vaan enemmän! Ihanaa kevättä teidän perheelle! Kohta pääsee Emmakin tutustumaan Suomen kesäluonnon ihmeisiin 😊.

    • Monna

      Hihi 🙂 Oon kuullut tuon toistekin, että musta on tullut äidin näköinen. <3
      Kiitos kovasti! Ja siis ihanaa, kun kohta Emmakin pääsee tutustumaan kaikkiin luonnon ihmeisiin. <3

  5. Iiris

    Olin ennen kipeä kiltteydestä, kolmen vuoden psykoterapian jälkeen uskalsin töissä vihdoin sanoa työkaverille vastaan kun oli työpaikkakiusaamisen merkkejä. Äitiyden myötä on tullut ihan uusia piirteitä, just tänään juteltiin kaverin kanssa. Vanhemmilta vaaditaan niin paljon enemmän nykyään, pitäisi olla ikäänkuin täydellinen, ei saa huutaa tai ärtyä lapselle, lapseen ei saa koskea hankalassa tilanteessa, pitää keskittyä antamaan positiivista palautetta. Jotenkin tuntuu, että unohdetaan että vanhempikin on ihminen. Ja apua hyvinvointisuomessa saa vasta kun perhe on joutunut pohjalle. Siitä on lähiympäristöstä nyt kokemuksia, että neuvolan ”miten sä nyt jaksat”- kyselyiden lisäksi on tosi vaikea saada kunnollista apua ennenkuin jotain isompaa tapahtuu. Mä olen ihan helkkarin paksu, ei mitään pientä pehmeyttä keskivartalossa ja olen mitä olen. Mitä sitä peittelemään. Se mitä mun sisällä on, on tärkeämpää. Myönnän myös, että hermostun helposti ja olen kärkäs joissain asioissa. Olen myös viherpiipertäjä, kestovaippailija ja taaperoimettäjä joka on imettänyt kolmea lasta jo yli 6 vuotta. Jossain vaiheessa sitäkin salasi, mutta mitäpä sitä peittelemään. Taapero rakastaa maata mun ison pehmeän makkaramahan päällä tissi suussa, suokoon se hänelle! Toivoisin tähän maailmaan paljon enemmän suvaitsevaisuutta ja vähemmän herkkänahkaisuutta.

    • Monna

      Minäkin olen ollut kipeä kiltteydestä. 🙁 Ihana, että olet löytänyt apua siihen. <3
      Ja siis todellakin, unohdetaan että vanhempikin on ihminen. Tottakai välillä voi mennä hermo siihen rakkaaseen pikkupakkaukseenkin. Ei se ole mitenkään outoa.
      Ihana sinä! <3 Todellakin, mitä sitä peittelmään jos taaperoimettää? Ei se ole väärin! Suvaitsevaisuutta todellakin lisää tähän maailmaan! Kaikkien ei tarvitse toimia samalla kaavalla! <3

  6. Paluu synnytyssaliin – Monna treenaa!

    […] Uskalla olla! […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *