Monna
Monna

Seksuaalisuuden sanottaminen lapselle.

Tarkastuskirja, josta piti katsoa oikeat tulokset, lepäsi opettajan sylissä. Laskujen edetessä opettaja liikutti kirjaa yhä alemmaksi. Vain hetki ja kirjan alta paljastuivat aukinaiset housut ja niiden päällä makoileva opettajan penis.

Tämä lainaus on suoraan Maaret Kallion kolumnista. Juttu osui silmiini tiistaina, kun selasin HS:n sivuja. Pysähdyin lukemaan, koska pidän Maaretin jutuista. Mulla oli jo työpäivä käynnissä ja etsin netistä töihin liittyviä hyvinvointi-artikkeleita, mulla oli hyvä draivi päällä, aurinko paistoi ja kupissa oli lämmintä kahvia. Mutta tän jutun luettua iski lamaannus.

Kamalimpia asioita mitä voin kuvitella omalle lapselle koettavaksi on seksuaalinen ahdistelu, hyväksikäyttö ja kiusaaminen. Kaikki kolme asiaa on sellaisia, jossa lapsi kokee jumalattoman suurta pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, paniikkia, surua. Jos mä joskus joudun kuulemaan omalta tytöltäni, että joku aikuinen, jonka pitäisi olla luotettava – on tehnyt hänelle pahaa, en tiedä miten pystyn olemaan räjähtämättä. Miten pystyn hillitsemään itseni, että en siltä seisomalta etsi tätä henkilöä käsiini ja tee itse hänelle pahaa.

Vaikka meiän pieni tyttö on vasta vajaa 1,5 vuotta, tuntuu tällaisen asian ajatteleminenkin kamalalta. Koska ikinä ei pysty suojelemaan toista ihmistä kaikelta maailman pahalta, vaikka kuinka yrittäisi, on löydettävä muita keinoja. Mun keino on sanoittaa nää asiat kotona. Jutella ja kertoa mikä on okei ja mitä ei pidä hyväksyä. Vaikka se voi tuntua jostain hassulta, on mun mielestä seksuaalisuudesta ja sen rajoista pystyttävä kertomaan lapselle jo ennen kouluun menoa.

Enkä tarkoita nyt todellakaan siitä, että pitäisi alle 7-vuotiaalle alkaa kertomaan, että miten niitä lapsia tehdään. Vaan siitä, että on kerrottava ettei kukaan saa koskea tiettyihin paikkoihin. Siitä, että ei ole todellakaan ok jos joku opettaja puristelee pyllystä tai heittää vitsillä rintojen koosta siinä vaiheessa, kun ne tytöillä alkaa kasvamaan. Kertoa siitä, että rajat on hyvin selkeät ja tiukat kun on kyseessä pieni lapsi.

Ja ennen kaikkea yrittää luoda sen ilmapiirin kotona, että kaikesta IHAN KAIKESTA saa ja pitää voida puhua kotona.

***

Kommentit (22)

  1. Hanna

    Hei,
    Keho on leikki -kirjasta voi saada hyviä vinkkejä miten asioita voi lapsen kanssa käydä läpi. Tärkeä aihe!

    • Monna

      Kiitos kirjavinkistä! 🙂 Täytyy etsiä käsiin!

  2. A

    Tosi tärkeä aihe ja olen ihan samaa mieltä kanssasi! Itselläni on vähän yli 2 v tytär ja samoja asioita olen miettinyt. Itse koen haasteeksi miten kerron rajoista noin pienelle (ja vielä vähän isommallekin) ilman että hän kokee asian jotenkin niin, että hänen itse pitäisi käyttäytyä eri tavalla. Tyttöni on todella avoin ja haluaa tutkia itseään ja esittelee mielellään muillekin. Ehkä hän on vielä niin pieni, ettei kannata asiaan puuttua. Hirveää vain ajatella, että on ihmisiä jotka käyttävät hyväksi pienten mielenkiintoa ja vilpittömyyttä. 🙁
    Mukavaa päivää ja kiitos ihanasta blogista! ❤️

    • Monna

      Se on kamalinta ajatella, että on niitä jotka käyttävät hyväksi lapsen viattomuutta ja vilpittömyyttä. 🙁
      Ehkä näistä asioista voi puhua vähän vanhemmalla, mutta kuitenkin tosiaan jo ennen koulua. <3

  3. Päivi

    Voi, osaan niin samaistua. Oma tyttö on 6-vuotias ja olen paljon miettinyt samaa aihetta. Mitään lastentekoasioita ei tietenkään olla käyty läpi, mutta kun pikkuveli syntyi ja hän näki rintaruokintaa, niin juteltiin että esim rinnat ovat äidin omaa aluetta ja siihen ei saa koskea muut kuin nyt tämä pieni vauva ja samalla tavalla ollaan jutellut myös muista kohdista vartalossa, että mihin ei kukaan saa koskea.

    Vanhemmuuden äärellä sitä käy läpi niin monenlaisia ajatuksia ja maailman pahuus iskee vasten kasvoja ajatuksissa joskus todella lohduttomasti.
    Kaikelta ei voida suojella, mutta parhaamme yritämme ja juuri se, että kaikesta pitää voida pystyä kotona puhumaan, kaikesta. Luottamusta ja avoimuutta perheessä.

    • Monna

      Vanhemmuuden äärellä tosiaan käy läpi monenlaisia ajatuksia. Kaikelta ei voi suojella, mutta juurikin tuo luottamus ja avoimuus perheessä on tärkeää!! <3

  4. Lapsi ei kuulu someen

    Moikka Monna!

    Mielestäni yksi keino suojella lastasi on olla postaamatta hänestä näin paljon kuvia someen. Valitettavasti on niitä, jotka näistä innostuvat väärällä tavalla ja aikuisten tulisi ymmärtää, että lapsen kuvat eivät kuulu nettiin kun lapsi ei siihen suostumustaan pysty antamaan.

    • Monna

      Jep. Ajattelinkin, että tästä varmasti joku sanoo. 🙂 Hyvä niin. Itse olen tehnyt linjan, että lapsestani ei näy alaston kuvia netissä, eikä muutenkaan mitään sopimatonta tai jotenkin alentavaa.

  5. Ansku

    Heips, olen ollut töissä päiväkodissa. Siellä käsiteltiin asiaa 3-5v lasten kanssa puhumalla uikkarialueista. Että niihin ei saa muut koskea, mitkä jäävät uimapuvun alle. Mielestäni selkeä näin ja tuntui olevan lapsillekin ymmärrettävä keino.👍

  6. Ansku

    Ja Raisa Cacciatorella on lasten seksuaalisuuden käsittelemiseen hyvää matskua. Kirjastoista löytyy!

  7. -Katri-

    Tärkeä ja pelottava aihe, josta ei saa vaieta ja josta pitää keskustella lapsen kanssa, niin tytön kuin pojankin. Tuo kirjavinkki on hyvä, kiitos kommentoijalle siitä! 👍
    Minä pelkään tietenkin sitä, että jotain tämmöistä tapahtuu tyttärilleni, mutta myös sitä, etten huomaa ja etteivät lapseni uskalla kertoa, jos kohtaavat häirintää, omaa tai kaverin. Olen jo vuosia todella pelännyt sitä, että entä jos jotain tällaista tapahtuisi lapsilleni ja jatkuisi pitkään, enkä vaan huomaisi sitä mistään. Juuri tästä syystä kysyn lapsiltani joka ikinen päivä, miten menee, ovatko onnellisia, onko mitä tahansa huolia, meneekö kavereilla hyvin, kiusaako tai nimitteleekö joku koulussa jne. Joka ikinen päivä käydään eloa ja oloa läpi jollakin tavalla. Ei toki kiusaamisesta jutella joka päivä, mutta usein kuitenkin. Lapseni tuntuvat tietävän hyvin, millainen kosketus on sallittua ja millainen ei, mutta entäpä tosi paikan tullen? Toivottavasti tietävät silloinkin.

  8. Piia

    Hyviä pointteja.
    Siinä oon kyllä eri mieltä (esim. Monnan ja Päivin kanssa), että alle kouluikäisille lapsille ei kuuluisi ”se miten lapsia tehdään”.
    Tietysti kuuluu, lapsentasoisesti, jos lapsi sitä ihmettelee. Isän kiveksissä on siittiöitä, äidin munasarjoissa kypsyy munasolu. Siittiö kulkee munasoluun, kun isän pippeli menee äidin pimppiin, ja hyvällä onnella tästä lähtee kehittymään uusi pieni ihminen. Samalla on erinomainen tilaisuus puhua siitä, että tämä kaikki kuuluu asiaan vasta sitten, kun se itsestä tuntuu hyvältä.

    Voi olla että ymmärsin teidät väärin, mutta vaikutti hassuilta lauseet ”Enkä tarkoita nyt todellakaan siitä, että pitäisi alle 7-vuotiaalle alkaa kertomaan, että miten niitä lapsia tehdään” tai ”Mitään lastentekoasioita ei tietenkään olla käyty läpi” – kun puhutaan kuitenkin luonnollisesta asiasta, mikä usein lapsia kiinnostaa, ja mihin on tärkeää saada kotona omalta rakkaalta vanhemmalta vastaukset, jos asiaa ihmettelee.

    • Lisbeth

      Eiköhän kuitenkin unohdeta pippelit ja pimpit. 🙂 En keksi syytä miksei luonnollisista asioista voi puhua niiden oikeilla nimillä. Ja luulen, että tässä tarkoitettiin, ettei ole syytä valistaa lasta lisääntymisestä samalla tavalla kuin seksuaalisuudesta. Voi kertoa kun lapsi kysyy, mutta oikeudesta omaan koskemattomuuteen on syytä kertoa, vaikka ei erikseen kysytä.

    • Piia

      Ok. Puhutaan eri asioista, molemmat tärkeitä. 🙂

    • Piia

      Selvennän vielä.
      Mielestäni lapsen on tärkeää kuulla kotona ennen kouluikää yhtä lailla turvarajoista ja itsemääräämisoikeudesta omaan kehoon, siitä missä ja miksi on ok kosketella itseään ja että siitä on ok tuntea mielihyvää kuin siitäkin miten vauvat saavat alkunsa. Kaikki tärkeitä, kaikki tukevat toisiaan, ja mielestäni on hassua jos vain osa koetaan kuuluvan lapsille. Meillä siis kaikesta puhutaan ennen kouluikää, kysyi lapsi tai ei. Jokainen perhe toki tekee niin kuin heille tuntuu hyvältä.

      Noita sanoja käytetään meillä, koska ne ovat useimmissa asiaa käsittelevissä kirjoissa (jotka on helppo lähtökohta keskustelulle ainakin itselläni), eikä meillä muutenkaan puhuta siittimistä ja emättimistä arkikielessä. Mutta jälleen kerran, kullakin perheellä on omat sanansa ja ne kaikki yhtä hyviä. 🙂

  9. Paula

    Meillä näistä asioista on pyritty puhumaan mutkattomasti,luonnollisina asioina. Tiedän,että tyylimme aiheuttaisi monessa suomalaisessa punastumista,mutta tällä tavoin haluamme luoda lapsille kuvan siitä,että seksuaalisuus on luonnollinen osa ihmisyyttä eikä siitä tarvitse tuntea häpeää.

    Jos lapsi on kysynyt,mikä on penis tai mistä vauvat tulevat,olen lapsentasoisesti pyrkinyt vastaamaan. Rajoista olen opettanut juurikin noin,että uikkarialue on sellainen,johon kukaan ei saisi koskea ilman lupaa.

  10. Eskariopen puheenvuoro

    Jaa,a. Olenkin aina ihmetelly mistä ne hiekkalaatikon pimppi- ja pippeli-”tietäjät” on asioista kuulleet. Jos kotona ei asiasta ole kerrottu, niin kuin varmaan suurimmassa osassa koteja tilanne on, tulee pienille hyvin hämmentynyt olo kun joku tuommoisia hiekkaa suussa ja lapio kädessä suustansa päästele.

    Ne onkin tuon Piian lapsia! Eiköhän kuitenkin olisi parempi jättää ihan noin yksityiskohtaiset kertomukset vähän myöhemmälle iälle? Lapset kun ei pidä kynttiläänsä vakan alla vaan kertovat auliisti mitä ovat kuulleet. Ja valitettavasti olen eskariopena ollut todistamassa tilannetta kun tätä toimitusta on 6 vuotiaat testanneet, kun toivottua pikkusisarta ei oman äidin ja isän toimesta ole kuulunut. Ja uskon kyllä että vanhemmat olivat seksivalistuksesta antaneet ihan lapsen tasoisesti.

    Älkää siis mielellään hoppuilko! Toki tämän postauksen aihe on tärkeä. Ja tältä kantilta pitää ehdottomasti asiasta puhua, mutta aika vähillä tiedoilla pärjäävät pienet vielä.

    • Piia

      Näinhän se on, että kun lapselle ikätasoisesti kerrotaan miten rakas sisarus on saanut alkunsa, hän pilaa samalla ympäristönkin lasten elämän.
      Lämmin kiitos kauniista ja arvostavasta kommentistasi!

  11. Piia

    Mikä muuten on pimppi- ja pippelitietäjä? Lapsi, joka tietää että on (ainakin) kahdenlaisia sukuelimiä? Se kun on se, joka lapio suussa -ikäisellä on ikätasoista tietoa.

    Muuten koen että lapsi kyllä kysymyksin tai toimin osoittaa olevansa valmis tietoon.
    Jos pippelillä on kiva leikkiä yleisessä saunassa, kyllä silloin on valmis keskusteluun siitä, että se saa tuntua hyvältä ja sitä saa tehdä, mutta koska asia kuuluu vain itselle, se ei kuulu päiväkotiin/saunaan/tms. En ole vielä törmännyt 5-6-vuotiaaseen, joka ei olisi unnuttanut, mutta jos nuorin olisi sellainen, silloin oikea aika keskustelulle täytyy toki pohtia. Ja tosiaan tällä olen kokenut helpottavani päiväkodin aikuisten hommaa – hyvä tietää että koette paremmaksi että asiasta ei puhuta tai ohjeisteta esim. sitä että unnutus ei kuulu päikkyyn kaverien silmien alle!

    Samoin en ole vielä törmännyt lapseen, joka ei olisi 5-6-vuotiaana kiinnostunut siitä mistä lapset tulevat. Kun asia on luettu kirjasta, siihen on meillä suhtauduttu ”ok”, ja jatkettu muihin hommiin. Ja hyvä niin. Lisäkeskustelun aika on sitten kun lapsi kysyy lisää. Ihmettelen jos sen jäljiltä eskarilainen on jakanut tietoa kavereilleen. Mutta onneksi sinä sen tiesit ja nyt kerroit että toimin väärin!

    Kiitos eskariope. Tulipa hyvä mieli kun haukuit minua. Toivottavasti sama metodi ei ole osa pedagogiikkaasi.

  12. Eskariopen puheenvuoro

    Hei Piia!

    Kirjoitinko unnuttamisesta jotain? En.

    On se kuitenkin vielä eri asia käsitellä viskari/eskari-ikäisen kanssa unnuttamista kuin sitä että ”iskä laittaa pippelin äidin pimppaan”. Siitä olen kanssasi samaan mieltä, ettei unnutus ja itsensätutkiskelu kuulu esim. eskarien päivälevolle tai yleiseen saunaan. Mutta olenpa minä törmännyt semmoiseenkin vanhempaan, jonka mielestä näitäkään ei saa lapselta kieltää yleisissä tiloissa.

    Kannattaa lukea kirjoitukset huolella ja kiukustua vasta sitten. Kommentoin kommenttia, joka oli kirjoitettu postaukseen, jonka oli kirjoittanut vain reilun vuoden vanhan tytön äiti. Monnan teksti on loistava ja allekirjoitan sen täysin!

    Pahoittelut vielä kuitenkin sinulle, Piia! Tarkoitukseni ei ollut loukata. Toki tunnet oman perheesi asiat ja tiedät miten teillä toimitaan. Toki varauksella suhtaudun tuohon hyvin yksityiskohtaiseen kertomiseen. Lapsi ei välttämättä ole silti vielä valmis kuulemaan kaikkea mitä osaa jo kysyä ja varsinkaan kaikki ikätoverit. Alapääjutut on valitettavan suosittuja eskarissa, varsinkin poikien keskuudessa.

    Kysäise, Piia, omien lastesi päiväkodin ja/tai eskarin aikuisilta useampi mielipide. Tämähän on nyt vain minun ja tuntemieni kollegoiden mielipide.

    Pahoittelut myös Monnalle, että postaukseesi tuli negatiivista tavaraa. Aihe on kuitenkin supertärkeä.

    Mukavaa kevättä

    • Piia

      Ei, et kirjoittanut mitään unnuttamisesta. Selvensin vain sitäkin, ohi sinun kommenttisi.
      Kiitos

      Ja kyllä, luin kommenttisi huolella. Mielestäni siinä oli hyviä pointteja, kuten kehotus olla hoppuilematta. Kyllä, postaus oli 1,5-vuotiaan tytön äidin, mutta kun samassa puhuttiin rintojen kasvamisesta, uskalsin ottaa esiin myös asiaa taaperoa vanhemmasta. Myönnän, että en miettinyt tätä loppuun saakka, ja siksi kommentistani saattoi saada kuvan, että asiat kuuluvat jo taaperolle, vaikka sitä en todellakaan tarkoittanut.
      Alle kouluikäisiä, joista alun perin kommentoin, ovat myös 5-6-vuotiaat, juurikin ne alapääjuttuja kertovat. Oman kokemukseni mukaan heillä oikea tieto vähentää pippeli- ja pimppijuttuja, mutta uskon, että se voi olla toisinkin päin. Ja totta, osalle riittää vallan hyvin ajatus siitä, että lapsi alkaa siittiöstä ja munasolusta, joista toinen on isältä, toinen äidiltä. Osa haluaa tietää enemmän.

      Se, mitä en ymmärrä, ja mistä kommentissasi kiukustuin, oli kirjoituksesi kohta pimppi- ja pippelitietäjistä, ja ”Ne ovatkin tuon Piian lapsia!” Puhdas v***uilu. Siitä loukkaannuin, ja siitä toivoin, että et samaa linjaa käytä opettamiesi lasten ja heidän huoltajiensa kanssa. Asiasisältö muuten oli paikallaan, ja siitä kiitän.

  13. Piia

    Haluan vielä pyytää Monnalta anteeksi, että meni inttämiseksi tärkeän postauksesi kommenttiosiossa, varmasti turhaan provosoiduin eskariopen v***uilusta. Ja tosiaan vähän ohi turvaraja-aiheen.

    Kiitos kun nostit asian esiin! ❤ Olet erinomainen äiti Emmalle!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *