Monna
Monna

Sananen siitä BMI:stä..

Mua rasittaa koko hiton BMI. Se on mittari, joka joutais mun mielestä jo roskakoriin!! Ihan tosi! Miten kukaan voi käyttää sitä enää millään tapaa oikeanlaisena mittarina painolle? Sehän on vain matemaattinen kaava. Se ei kerro kehonkoostumuksesta, siitä mistä kroppa on tehty. Siinä ei lasketa rasvamassan suhdetta lihasmassaan, eikä katsota rasvaprosenttia tai viskeraalisen rasvan osuutta.

Nää yllä olevat kuvat on otettu vuosina 2014-2015, jolloin mulla oli kroppa ns. ”parhaimmassa kunnossa”. Silloin mun rasvaprosentti huiteli 20%:n tietämillä, välillä himpan alle ja välillä himpan päälle. Mulla oli koko ajan BMI:n mukaan ylipainoa. Mun painoindeksi oli 25,4 tai 25,6 eli sen mukaan lievän ylipainon puolella. Mulla oli kehossa rasvamassaa 14 kiloa! Siis neljätoista kiloa!! Ja lihasmassaa reilut 30 kiloa.

Mun mielestä mä olin tosi normaalin kokoinen, treenattu nainen. Söin terveellisesti, mutta myös karkkia ja kävin salilla 3 kertaa viikossa. Toki treenasin myös tanssia ja ”temppuilua” pari kertaa viikossa. Mun silmään mun kroppa ei ollut ylipainoinen, vaikka BMI niin kertoikin. Mä voin hyvin, olin energinen ja kroppa toimi.

2014-2015
Rasvamassa: 13-14kg
Lihasmassa: 30-31kg
Rasvaprosentti: 19-21%
BMI: 25,2 – 25,6
2017-2018
Rasvamassa: 22-24kg
Lihasmassa: 28-29kg
Rasvaprosentti: 27-28%
BMI: 25,6 – 25,8

Nyt mulla on suurin piirtein sama BMI kuin ennen raskautta, edelleen lievästi ylipainoinen. Mutta mun kropan koostumus on muuttunut. Koska mulla oli vaikea ja hidas raskaudesta palautuminen, en oo päässyt treenin pariin kunnolla kuin vasta nyt reilu vuosi synnytyksestä. Lihasmassaa on kadonnut ja rasvaa on tullut tilalle. Kertooko BMI nyt miten mun kroppa voi? Ei, ei kerro tässäkään tapauksessa. Mulla on edelleen lihasmassaa kropassa enemmän kuin rasvaa. Mun rasvaprosentti on edelleen viitearvojen sisällä (naisilla 28%).

Mä en käsitä miksi siitä painoindeksistä jauhetaan edelleenkin? Jos ihminen on sairaalloisen ylipainoinen, kyllä sen tietää ilman BMI:täkin. Mun mielestä pitäisi keskittyä esim. siihen, että tutkittaisiin viskeraalisen rasvan arvo. Se voi olla korkea on sitten yli- tai alipainoinen. Sisäelimiä ympäröivä rasvakerros, viskeraalinen rasva on vaarallista jos sitä on liikaa. Sen korkean määrän tiedetään lisäävän mm. riskiä sairastua diabetekseen, sepelvaltimotautiin ja rasvamaksaan.

Mun mielestä pitäisi myös miettiä sitä miten ihminen voi. Jos aina väsyttää, sattuu päähän, aineenvaihdunta ei toimi ja kaikki kenkuttaa – on varmasti jossain jotain vikana. Näistä olotiloista ja vaivoista mikään ei suoraan kerro onko henkilö minkä kokoinen. Toisaalta painoindeksien mukaan ylipainoinen ihminen voi taas vastapainoisesti olla elämänsä kunnossa. Hän on virkeä, harvoin kipeänä, aineenvaihdunta toimii ja elämä kukoistaa. Nää painoasiat ei oo mitään mustavalkoisia juttuja, että jos on näin niin sitten on noin.

Kuva: Petri Mast

Mun mielestä on hassua, että vaikka on olemassa ihan yleinen tieto siitä ettei viskeraalisen rasvan aiheuttamat riskit ole vain BMI:n mukaisesti ylipainoisten ongelma. Silti mm. lääkärit, työterveyshoitajat, kouluterveydenhoitajat jne puhuu aina ja ikuisesti vain siitä pirun BMI:stä!

Vaikka mä kirjoitin postauksessa Onko normaali vartalo nykyään ”se isompikokoinen”? siitä, että minkä kokoisia vaatteita mä käytän – ei vaatekoko todella kerro kaikkea. Kyllä normaalikokoisia on yhtä lailla S-kokoa tai 40-kokoa käyttävät ihmiset! 🙂 Kyllä mullakin löytyy kaapista vaatteita niin S-kokoa kuin L-kokoakin.

Kun mä kirjoitin ”normaalikoosta” en tarkoittanut yleistää kokoa M ainoaksi sellaiseksi. 😉 Tarkoitin lähinnä sitä, että kuinka vääristynyttä kuvaa some antaa vartaloista. Kun osataan vääntää ja kääntää lantiota ja peppua juuri oikeassa kulmassa peiliä kohti, näyttää se vyötärökin kapeammalta kuin oikeasti on. Myös unohdetaan se, että vaaka ei kerro koko totuutta. Eikä tosiaan ainakaan se BMI!! 😀

***

UGH! Olen puhunut! 😉

Kommentit (17)

  1. mari

    Samaa mieltä. Samoin joutaisi romukoppaan vyötärön ympäryksen mittaaminen.
    Kävin työterveystarkistuksessa kun olin bodyfitness kisoihin menossa dieetin loppuvaiheessa ja hoitaja oli vähän äimänä että hänen pitäisi laittaa tänne papereihin että keskivartalo lihava koska olen tasapaksu vaikka rasvat oli alle 10% ja vatsapalikoilla olisi voinut pestä pyykkiä. Minulla on lihasmassaa todella paljon ja olisin varmaan BMI:n puolesta todella ylipainoinen mutta en todellakaan näytä sille vaan näytän lihaksikkaalle ihan jo päällepäinkin joten en ota kuuleviin korviinkikaan noita mittauksia.

    • Monna

      Joo, niinpä! Mun mielestä myös tuo vyötärön ympäryksen mittaaminen on hassua. Naisvartalotkin on muuttuneet tosi paljon vuosien saatossa, ei oo enää vain sitä ”tiimalasimallia”. Sitten joiden arvojen mukaisesti on vyötärölihava.. Ei ristus. Tosi hyvä esimerkki tää! Siinä on tosiaan jo ollut ammattilainenkin ihmeissään, että mihis sitä ruksia nyt pistäis. 😀

  2. ninna

    Miten sitten kun ihminen on sopeutuva olento eli ns huonoonkin tilaan sopeutuu hyvin helposti? ajatellaan tämä kuuluu asiaan esim. voimattomuus, unettomuus, hiustenlähtö…. Entä alipainotila? Haluaisin myös sanoa paskat bmille.

    • Monna

      Niin, monet myös selittelee itselleen että unettomuus, voimattomuus, uniapnea, stressi jne ”kuuluu” tiettyihin vuosiin. 🙁 Ihminen on kova selittelemään itselleen kaikkea. Myös alipainoa tai ylipainoa. Niihin selittelyihin ei vain kyllä valitettavasti auta BMI eikä oikein mikään. Muu kuin se, että uskaltaa katsoa itseään rehellisesti silmiin ja todeta missä tilassa on.

  3. Mampsikka

    Ai että, tuo BMI on ihan mun lempi-inhokkiaihe 😀 Tahattoman henkilökohtaisen ihmiskokeen jälkeen olen entistä valmiimpi heittämään sen ikuisesti romukoppaan!

    Oon aina ollut luontaisesti tosi lihaksikas ja painava, ja enemmänkin treenatessa kilot on pysyneet samana, vaikka sentit on lähteneet ja vatsapalat melkein näkyneet. Silti olen ollut ns. ylipainoinen vaikka ennen raskautta (ja raskauden aikana) treenasin viidesti viikossa ja olin näkyvästi lihaksikas. Nuorempana vartalotyyppini häiritsi, vuosiin onneksi enää ei, mutta muistan kyllä tunteneeni olevani iso, ylipainoinen rotisko. Onneksi tajusin jo nuorempana, että kaksi luustoltaan erikokoista ei vaan voi olla automaattisesti samassa painossa yhtä terveitä, asia mitä BMI tai vyötärökään ei huomioi.

    Nyt treenaan ehkä kolmesti joka toinen viikko, syön enemmän suklaata kuin ikinä (ja toki raijaan kymmenkiloista vauvaa paikasta toiseen, mikä ehkä lasketaan treeniksi) ja lähinnä kävelen yhtä paljon kuin ennen, eli olen huonommassa kunnossa ja lihasmassassa kuin vuosiin. En ole painanut näin vähän varmaan 15 vuoteen.

    Silti BMI:n mukaan olen nyt normaali, vaikka kaikki paino on lähtenyt lihaksista ja rasvat ovat jäljellä. Takuulla olin ennen raskautta terveempi kuin nyt, kun imetys vie kiloja kauheaa tahtia. Itse oikeastaan kaipaan jo niitä ylimääräisiä kiloja, kun lempifarkut eivät istu ja pyöreät olkapäälihakset ovat kaukainen muisto. No, ehkä vielä joskus pääsen 70 paremmalle puolelle, vaikka ikinä nuorempana en olisi noin uskonut sanovani!

  4. Niina

    Oon ite kanssa hirveesti miettinyt tätä BMIn paikkansa pitävyyttä, itse mulla mitat nyt raskauden jälkeen 165cm/70kg, BMIn mukaan olen siis lievästi ylipainoinen.. Aiemmin painoin muutaman kilon vähemmän mutta olin silti ”riskirajoilla”. Harrastan liikuntaa ja syön pääasiassa terveellisesti. Käytän vaatteissa kokoa S-M enkä todellakaan koe itseäni liian isoksi.. Monet ovat sanoneet minua hoikaksi, yksi lääkärikin jopa ihmetteli minut punnittuani, että mihin ihmeeseen kiloni on piilotettu x) Kiitos siis tästä postauksesta, sain siitä varmuuden että olen hyvä tällaisena, ihmisten ruumiinrakenteet ovat vaan niin erilaisia. Joskus olisi kyllä mielenkiintoista teettää kunnon kehonkoostumusmittaus. Aurinkoista päivää! 🙂

  5. Mipa

    Mun mielestä varsinkin kouluterveyden hoitajien ei pitäisi tuijottaa sitä BMI lukemaa. Mun siskolle sanottiin, että hän on lievästi ylipainoinen BMI mukaan ja sittenhän se teini-ikäinen sisko alkoi sen takia laihduttamaan hullun lailla ( onneksi saatiin tämä keskusteltua lopulta ja hän ymmärsi, että BMI on täyttä kuraa). Siskoni on todella hoikka ja ratsastaa 7 krt. viikossa. Samalla tekee tallitöitä, joten sitä lihasta löytyy paljonkin.
    Mielestäni on todella vaarallista, että teineille mennään sanomaan niiden olevan liian lihavia kun he ovat erityisen herkkiä tuommoisille arvioille ja lähtevätkin sitten pudottamaan painoa vaikka ei tarvisikaan.

  6. Nansku

    Viimeisin BMI kokemukseni ajoittuu äitiysneuvolaan. Jouduin sokerirasitukseen, koska painoindeksi oli juuri ja juuri ylipainon puolella. Olen koko ikäni urheillut, kilpaakin. Sain siitä kyllä hyvät naurut, kun istuin labrassa sitten sokerirasituksessa koska olen niin lihava 😁

  7. Elina

    Yritän jopa ”vältellä” vastaanotollani BMI:stä puhumista 🙂 Eli pitkälti samaa mieltä, aivan turha työkalu, vaikka ohjelmat sen automaattisesti laskee monessa vaiheessa.
    T. terkkari

  8. EL

    BMI:n ongelma tosiaan on, että se on vain kaava, eikä katso ihmisen koostumusta. BMI luotiin alunperin lääketieteellistä tutkimusta varten, ja siellä se onkin edelleen pätevä mittari jakamaan _suuret_ ihmisjoukot eri osajoukkoihin. Monet terveysriskit alkavat kohota, kun BMI on yli 25, puhumattakaan siitä, jos se on yli 30.

    Mutta: BMI:tä pitää osata käyttää oikein, eli se pitää suhteuttaa kokonaiskuvaan. Jos tuijottaa vain BMI:tä, kun se on 25-27, ja käskee jonkun laihduttamaan, ollaan hakoteillä. On ihan eri istuuko vastaanotolla itsestään huolen pitävä, tavallista enemmän lihasmassaa omaava ihminen kuin tyyppi, jolla näyttää paino iän myötä lähteneen nousuun ja jonka viikon kovin treeni on matka postilaatikolle ja takaisin. Ne treenaavat edustavat tutkimuksissa, joissa BMI:tä käytetään, juurikin niitä terveitä ”ylipainoisia”, joille ei välttämättä koskaan tule niitä sairauksia, joiden saamisen riskin pitäisi olla BMI:n mukaan kohonnut. Tämä tuntuu ainakin joiltain terveydenhuollon parissa töitä tekevien mielistä unohtuneen. Me ollaan yksilöitä, ja jokainen yksilö pitäisi nähdä kokonaisuutena, ei vain parin mitattavan arvon kautta.

    Yllä puhuttiin myös mittanauhan ja vyötärönympäryksen seuraamisesta. Se on jonkin verran parempi työkalu, sillä se mittaa juuri sitä viskeraalista vatsaa. Tietysti joukkoon mahtuu aina poikkeuksia (kuten niitä, joilla on teräksenkovat ja muhkeat vatsalihakset), mutta siinäkin tapauksessa mittaajan olisi syytä miettiä, millaista ihmistä hän on mittaamassa, ennen kuin julistaa tuomionsa. 🙂

    • EL

      Ja tosiaan täällä loppuvaiheen lääketieteen opiskelija, joka toivoo ymmärtävänsä BMI:n problematiikkaa keskimääräistä paremmin. Nuoret lääkärit ainakin hoksaavat, että kehon koostumuksella on oleellinen merkitys tiettyjen tulosten tulkinnan kannalta! 🙂

  9. Pauliina

    BMI:n mittaus on ilmaista, helppoa ja nopeaa. verrattuna vaikkapa siihen kehon koostumuksen tai viskeraalisen rasvan mittaukseen.

    Tottakai pitää ymmärtää ja huomioida ihmisen kokonaisuus eikä tuijottaa vain sitä BMI:tä.

    • Anni

      Suomen terveydenhuolto ei huomioi.

    • Pauliina

      Että ihan koko Suomen terveydenhuolto ?

  10. Elina

    Tätä aihetta sivuten, oletko Monna järjestämässä InBody-mittausta lähiaikoina?

  11. V

    Tämä! Osuipa taas omaan hermoon tämä kirjoitus hyvin. Juurikin eilen täyttelin työterveyskyselyn, josta sain kaikkiin muihin kohtiin vihreää valoa, mutta kappas kun BMI oli taas (aina) ylipainon puolella. Ärsyttää valmiiksi kun pitää mennä terkkarille vääntämään jälleen kättä tästä samasta asiasta, vaikka treenaan 6 kertaa viikossa ja viime kesänä juoksin ensimmäisen maratonini. Koen itse kuitenkin oloni tosi hyväksi ja hyväkuntoiseksi, mutta meidän työterveys tuijottaa nimenomaan aina BMI:tä.
    Mielestäni terkkareiden tulisi siirtyä kehonkoostumusmittauksiin koska niillä saataisiin tarkempaa tietoa siitä mitä se kroppa sisältää. Eihän nekään aina ihan pidä paikkaansa, mutta ne soveltuvat yksilökäyttöön paljon paremmin kuin jokin pituuden ja painon suhteeseen nojaava taulukko.

  12. Helena

    Ihan samaa mieltä!! Ei se bmi mitään kerro kehon koostumuksesta! 🙂 harmi vaan kun edelleen siitä jauhetaan koulussa, tulee herkästi urheilullisesta lihaksikkaasta lapsesta olevinaan lihava. Ihan hirveää ajatella, että edelleen lihavuutta mitataan bmi arvossa. Siinä on sitten nuorille selvittämistä kun bmi on liian suuri, vaikka nuori muuten olis terve ja urheilullinen.. 😏

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *