Monna
Monna

Päiväkodin aloitus – mitä fiiliksiä siitä nyt?

Noin puolisen vuotta sitten meillä alkoi päiväkotitaival. Silloin sitä koki kyllä niin äiti, isi ja itse lapsikin vaikka mitä tunteita ja ajatuksia, miltä tuntuu nyt?

Loman jälkeen eka päiväkotipäivä edessä.

Helmikuussa Emma aloitti päiväkodin, ollessaan 1v3kk. Tutustuminen päiväkotiin sujui mukavasti, iskän ja äidin kanssa oli kiva käydä leikkimässä uusilla leluilla uudessa paikassa. Välillä haettiin turvaa sylistä ja sitten taas uskallettiin olla itekseen muiden lasten seassa ja jopa ”jutella” päiväkodin hoitajien kanssa. Viikon ajan tutustuttiin ja kerran pari kokeiltiin itsekseen jäämistäkin.

Kun sitten ensimmäinen päivä päiväkodissa koitti, jännitti meitä kaikkia. Päätettiin, että isi vie ensimmäiset päivät – ajateltiin sen olevan helpompi. Oltiin myös kuultu, että tällainen toimintatapa on monilla käytössä. Lapsi aistii äidin  (tai isän) jännityksen ja jos näkee äidin itkevän / empivän hoitoon jättämistä – on paketti valmis ja lapsi ei päiväkotiin jää huudotta.

Ekat päivät oli aika kamalia suoraan sanottuna. Emma itki iskän lähtiessä suoraa huutoa, tutti pysyi visusti suussa kaikki päivät ja pupu kädessä yhtä tiukasti. Ruokaan Emma ei koskenutkaan ja iltapäivällä Emman kotiin hakiessa oli pieni aivan hurjan nälissään. Kun kolmantena päivänä oli mun vuoro viedä Emma, olin ihan järkyttynyt. Emma piti musta kiinni kaksin käsin ja huusi ei-ei-ei-ei.. Yritin reippaana antaa Emman ihanan päiväkodin hoitajan syliin ja sanoa sitten hymyn kera, että ”heippa, äiti tulee hakemaan kohta”. Juuri ja juuri sain pidäteltyä itkua päiväkodin oven ulkopuolelle.

Autossa itkin ihan hysteerisenä. Mulla oli joku työpalaveri kaupungissa ja oli pakko lähteä sinne. Muistan kun mietin siinä autossa istuessani, että nyt haen Emman takas, me lopetetaan koko päiväkoti ja mä perun kaikki työjutut. Soitin Tuukalle ja mun äidille, itkin vaan etten voi jättää Emmaa sinne. (mua alkaa muuten nytkin itkettää kun kirjoitan tätä ja muistan sen tunteen) Tuukka ja äiti kannusti vaan, että nyt lähdet töihin ja luotat siihen ettei Emmalla ole siellä mitään hätää.

Emma oli alkuun vain kolme päivää viikossa päiväkodissa. Se oli meille kevyt aloitus, mutta toisaalta kun päiväkotipäivät oli ti, ke ja to – oli kotipäiviä välissä niin pitkään, että Emma ehti aina välissä unohtaa sen päiväkodin. Ekojen päivien ajan saatiin päiväkodista tekstiviestejä ja kuvia Emmasta. Siellä se istui päiväkodin hoitajien sylilssä, ei itkenyt, mutta ei paljon muutakaan. Ruoka ei maistunut kahteen viikkoon.

Kuulin koko ajan kaikilta, että kaksi viikkoa – se on se maaginen raja ja sitten lapsi tottuu. Mietin hiljaa mielessäni, että niinköhän meillä.. Kun sitten noin pari viikkoa aloituksesta tuli viesti ja valokuva päiväkodista, jossa Emma söi karjalanpiirakkaa ja kurkkua, meinasin alkaa itkemään. Sen jälkeen päiväkotiin jääminen oli koko ajan helpompaa.

Kurkku ja karjalanpiirakka maistuu. 🙂

Alkuun tuli paljon sairasteluja, kuten monilla päiväkodin aloittaessa. Emma oli kipeänä kolmen viikon sisällä varmaan neljä kertaa ja yksi niistä oli influenssa. Sairastelujen vuoksi tietysti päiväkodista oltiin pois ja mietin, että mitenköhän käy kun taas palataan päiväkotiin. Samaan aikaan saatiin viesti, että meidän lähipäiväkodista vapautuisi paikka Emmalle.

Kävin tutustumassa tähän päiväkotiin, johon kävelin 5min kotoota. Tapasin päiväkodin johtajan, kiersimme päiväkodin ympäri ja sen jälkeen juttelimme. Aloin hänellekin itkemään. Mielessä oli vaan pelko siitä, että se kaikki tutustuminen ja ne kamalat itkut alkaisi alusta. Se tunne oli sydäntäraastava. Päiväkodin johtaja yritti tsempata, että tässä vaiheessa on paras aika vaihtaa, kun pieni ei ole vielä ehtinyt olla edellisessä kuukautta pidempään. Hän myös sanoi, että monesti nämä pienet ymmärtävät, että tämäkin on päiväkoti siinä missä se toinen – eikä tämän vuoksi kaikki ala alusta.

Mietittiin ankarasti Tuukan kanssa vaihtoehtoja. Ensimmäinen päiväkoti oli ihana, pieni yksityinen päiväkoti Tuukan työpaikan vieressä. Emma oli jo alkanut pitämään siellä olostaan ja me Tuukan kanssa tykättiin tosi paljon hoitajista ja koko päiväkodin väestä. Päätettiin kuitenkin ottaa riski ja vaihtaa meidän lähipäiväkotiin. Voi pojat, että mua jännitti!

Myös tässä uudessa päiväkodissa aloitettiin tutustumisjaksolla. Ihan ensin Emman tulevan ryhmän vastuuhoitaja tuli meille kylään. Se oli ihana tapa, mikä heillä on käytössä. Ensimmäinen kontakti uuteen ihmiseen siis kotona, turvallisessa ja tutussa paikassa. Ekan kerran kun sitten jätin Emman päiväkotiin kaupassakäynnin ajaksi, Emma vilkutti vain mulle ja jäi sinne leikkimään muiden kanssa. Silloin uskalsin toivoa, että ehkä sitä kaikkea ei tosiaan tarvi aloittaa alusta.

Niin siinä kävi, että ruoka maistui ekasta päivästä lähtien, leikit muiden kanssa alkoi samantien ja päikkäreillekin nukahdettiin rauhallisin mielin. Itkua ei tainnut Emmalta päästä kuin yhden ainoan kerran mun lähtiessä ja sekin oli luultavasti enemmän väsymyksen piikkiin menevä juttu.

Nyt kesäloman jälkeen taas vähän jännitti, että muistaako Emma kavereita päiväkodista ja hoitajia. Mutta niin vaan meiän pieni reipas tyttö asteli päiväkotiin loman jälkeen kuin vanha tekijä. <3 Miten ihana fiilis onkaan, kun voi hyvällä mielellä jättää rakkaan lapsen päiväkotiin hoitoon. Ja ihan tosi, niin se kuuluisa ”ekat kaksi viikkoa on pahimmat ja sitten helpottaa” kävi meilläkin toteen.

***

Kommentit (8)

  1. Roosa-Maria

    Onpa hienoa, että on lähtenyt hyvin taas sujumaan päiväkotiarki! Olisi mielenkiintoista kuulla, miten päiväuniasiat on järjestetty päiväkodissa, nukkuuko Emma jne. 🙂

  2. Anu

    Ihanaa, kun kerroit päiväkotikuulumisia. Meidän 1v2kk tyttö aloittaa huomenna päiväkodin ja nyt on itsellä tosi paljon tunteet pinnassa ja jännittää, miten hoidon aloitus tulee menemään. Tästä sai itsellekin uskoa, että eiköhän se ala ainakin jossain vaiheessa sujumaan.
    Kiva aina kuulla Emman kuulumisia, toivottavasti jatkat näitä. Mukavaa loppukesää teidän perheelle!

  3. Marjo

    Moi!

    Tuo päikkärijuttu tuli minunkin mieleeni tätä postaustasi lukiessani. Miten kävi? Nukutaanko teillä enää öisin ollenkaan 😉, vai ei päikkäreitä vai näiden kompromissi?

    Mukavaa alkavaa arkea 😍! Ei kai vielä saa toivottaa alkavaa syksyä…

  4. Niina

    Vein tänä aamuna molemmat lapset (5v ja 1v 5 kk) päivähoitoon aamupäiväksi. Ollaan muutamia kertoja jo oltu tutustumassa ja tänään jätin ensimmäistä kertaa nuoremmankin muutamaksi tunniksi itsekseen sinne.
    Heti kun sain päiväkodin portin kiinni niin aloin itkemään. Olin ajatellut ettei tämä päiväkodin aloitus tuntuisi niin pahalta toisen lapsen kohdalla, mutta kuinka väärässä olinkaan 😀
    Piti mennä kotiin ja siivota rauhassa, juoda aamukahvi ja ottaa rennosti. Hetken aikaa pyörin kotona kuin päätön kana ja itkin miehelle puhelimessa että ”en pysty tähän, poika varmaan luulee että hylkään sen, pitäiskö mun olla vielä vuosi kotona ja lykätä koulua… käyn hakemassa molemmat heti kotiin!”.
    Oli pakko lähteä pois kotoa ja nyt istun kahvilla kaupungilla. Ja poden huonoa omatuntoa siitä että istun täällä yksin ja juon vihdoin kahvia lämpimänä.
    Kohta lähden hakemaan poikia ja itken luultavasti lisää 😀

    Tämä postaus ei olisi voinut parempaan saumaan tulla! Kiitos siitä. Kyllä mekin tästä elämänmuutoksesta selvitään ja kohta on helpompaa. 🙂

  5. Katri

    No, vaikka meillä isompi jo 5,5v niin silti oli melkeen mutsilla tippa linssissä eilen 😀 . Meillä myös pienempi 2.5v meni tietysti samaan dagikseen, mutta hän marssi suoraan autolaatikolle eikä jäänyt edes halaamaan… Isompi on sen verran tunteellinen, että pitkään halattiin ja kerroin vielä kerran, että siellä on kaikki tutut kaverit odottamassa. Mutta kyllä meillä se pitkä loma tekee sen, että kaikki on vähän uuden opettelua, mutta uskon, että se on max viikko ja homma lähtee rullaamaan! On sitä aika moni aikuinenkin pienessä masiksessa kun pitäs töihin palata pitkän loman jälkeen.

    Katri, http://www.fityoutoo.fitfashion.fi

  6. Kati

    Se on päiväkodin henkilökunnallekin ihana tunne kun saa vihdoin lähettää sen viestin vanhemmillle, että ”täällä syödään ja leikitään iloisina muiden kanssa” 🙂 Oma lapsi aloittaa ensi kuussa päivähoidon (1v 7kk) aluksi parilla päivällä viikossa ja lokakuusta viisi päivää, hieman äitiä jännittää vaikka itsekin päiväkodissa työskentelen 🙈

  7. N

    Toivottavasti meilläkin helpottaa. Kaksi päivää tarhaa takana pojalla (1v3kk). Tutustumaan ei ehditty kesätauon ja töiden aloittamisen takia, joten vähän hankalaa on. Juurikin tuota syömättömyyttä ja itkua paljon on meillä. Poika on myös tosi väsynyt, on nyt nukkunut päikkäreitä vähemmän kun normaalisti.
    Mutta tästä saan voimaa uskoa että meilläkin se helpottaa vielä joskus, joten kiitos kun kirjoitat tästä 😊

  8. Taskis

    Meillä päin on tapana tutustua päiväkotiin tunti, jonka aikana äidille esitellään paikat ja lapsi jää hoitajan kanssa siksi aikaa. Tutustuminen meni hyvin. Seuraavalla viikolla alkoi hoito. Ihan tuskien taival on tää kevät ja kesä ollut, lapsen itku alkaa jo tuulikaapissa, kun tajuaa mihin ollaan menossa. Tästä syystä aamupuuro syödään kotona, kun ei itkultaan sitten saisi syötyä. Hoitajien mukaan syö hyvin, mutta aina on pienellä kamala nälkä ja jano, kun kotiin tullaan. Ja päiväunia nukutaan max 45 min, kotona niitä nukutaan 3 tuntia, joten hoitopäivien illat ovat tuskaa kitisevän lapsen kanssa.

    Jos vain olisi joku muu keino tai hoitopaikka, ottaisin lapsen heti pois päiväkodista. Sydäntä raastaa viedä ja jättää toinen sinne.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *