Monna
Monna

Sit kun..

..mulla on loma, mä nautin.

..on viikonloppu, on kivaa.

..sängyssä on puhtaat lakanat, on ihana mennä sinne.

..mä saan gradun valmiiks, oon onnellinen.

..opin käsilläseisonnan, oon hyvä.

..laihdun 10kg, oon tyytyväinen.

..on ilta, ni voidaan vähän löysätä.

..tulee palkka, ni ostan kyllä sen hienon paidan.

..on lapset kasvanut, aion mennä balettitunnille.

..ollaan eläkkeellä, ni sit matkustetaan ja nautitaan.

..on enemmän aikaa, meinaan valloittaa maailman ja tehdä kaiken mistä haaveilen.

***

Mutta entä jos NYT?

Hetkessä elämisen taito on välillä vaikeeta itse kullekin. Myös allekirjoittaneelle. Mutta haluan koko ajan parantaa sitä taitoa, koska se tuo iloa.

Koska viimeksi lakanoiden vaihtamisen jälkeen menit sänkyyn ja oikein tunnustelit sitä peittoa ja tyynyä ja mietit, että oi kun nyt on ihana olla tässä?
Milloin viimeksi on ollut se ilta kun olet löysännyt ja antanut arjen paineiden olla hetken omillaan? Vai onko se ilta kuitenkin mennyt huokaillessa sitä kiirettä ja stressiä ja huomista jo valmiiksi pelätessä ja ahdistuksen kasvaessa?

Koska viimeksi näit tuntemattoman ihmisen hymyilevän itsekseen kadulla? Milloin kuulit linnunlaulua? Kauanko siitä on kun tervehdit bussikuskia, tai kiitit häntä kun hyppäsit bussista ulos? Milloin viimeksi istuit sohvalla ilman kännykkää kädessä ja telkkaria auki ja vain katselit ympärillesi, että kaikkihan on hyvin just nyt? Milloin viimeksi hymyilit itseksesi?

***

Usein haaveilemme jostakin epämääräisestä onnelasta, vaikkei mitään onnelaa oikeasti edes ole. Se onni ja onnela olisi hyvä löytää tästä ja nyt. Ihan niistä arkisista jutuista. Että myös se arki olisi ONNI, ja sitten ne lomat ja viikonloput ja illat ja palkkapäivät olisi ONNI+.
Kirjoitin eilen aamulla instagramiin kuvan alle, että ”tästä päivästä tulee hyvä, koska päätin niin jo eilen illalla nukkumaan mennessäni”. Kirjoitin siihen myös, että Ilo on asenne.
Ilo ja onni on asennekysymyksiä, ihan oikeasti. On itsestä kiinni miten suhtautuu asioihin. Jos ulkona sataa räntää, siihen voi suhtautua kahdella tapaa. Voi alkaa v***ttamaan heti aamusta, että voihan nyt jum***uta kun taas tuolta tulee taivaan täydeltä p**kaa alas. Tai sitten siihen voi asennoitua, että hei sitä räntää sataa nyt joka tapauksessa – pitääpä laittaa kumpparit jalkaan ja sateenpitävä takki niskaan.

***

Suru tai sairaus ei välttämättä ole onnen tiellä. Ikävistä ja kamalistakin asioista toipuu, niistä puhuminen auttaa ja niiden läpikäyminen nopeuttaa sitä. Juttelin muutama päivä sitten tuttavani kanssa, jolta oli juuri leikattu akillesjänne. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa, jäädä surkuttelemaan oloaan sängynpohjalle tai nauttia niistä asioista siinä hetkessä mitä voi tehdä nyt kuitenkin, leikkauksesta huolimatta. Jalan parantuminenkin on aivan varmasti nopeampaa, jos uskoo parempaan ja ajattelee positiivisesti. Ei se jalka siellä sängyssä mihinkään tule paranemaan, kuntoutus ja usko paranemiseen vie eteenpäin. Hetki sitten juttelin erään ystäväni kanssa hänen kokemastaan rankasta avioerosta, hän oli ollut niin vihainen. Vihaa niin täynnä, että oli kyllästynyt vihaamiseen. Hän oli päättänyt, että on kaksi vaihtoehtoa: joko jäädä vihaamaan kaikkea ja myös itseään loppuelämäksi, tai unohtaa se viha ja alkaa taas nauttimaan elämästä. Löytää se onni siitä mitä nyt on.

Viha ja katkeroituminen versus ilo ja onni. Kumman haluat valita?

Älä huolehdi turhista, vaan keskity nauttimaan siitä, mitä sinulla on. Huoli vie terän nautinnolta.
Opettele elämään tässä hetkessä. Älä odota, että elämä alkaa vasta huomenna.

Onni löytyy pienistä asioista, kokeile asennoitumista iloon ja onneen!

IMG_20150207_082934

Kommentit (7)

  1. Sartsa

    Monna, sä saat hymyn mun huulille. ❤ Kukaan ei ole superihminen, ja sä tuot positiivisen kautta esille sen tosiasian, mikä minulta, ja varmana monelta muultakin, välillä unohtuu. Ja tämä inhimillisyys tulee miellyttävällä tavalla esille kirjoituksissasi. Olet erittäin hyvä roolimalli!

    Kaksi vuotta sitten olin suhteessa, joka oli ilmeisesti tuomittu tuhoon jo heti alussa, mutta halusin uskoa että se toimii. Nyt kaksi vuotta myöhemmin synkimmän synkän kokeneena ja maailmani hajottua, on arkiset asiat saaneet aivan uuden merkityksen. Tässäkin tapauksessa oli kaksi vaihtoehtoa, luovuttaa ja masentua tai nauttia siitä mitä minulla on ja hakea hymyn aiheita arkisista asioista ja nauttia päivistä yksi kerrallaan. Suhteellisen selvää, että valitsin jälkimmäisen. 🙂 Jokaisella on huonoja päiviä, niin taivaallakin ja silloin se itkee. Silloin on vain hengitettävä ja annettava armoa itselleen. Onnellista viikonloppua koko teidän perheelle! 🙂

  2. sara

    Hyvä postaus! <3 Tuo on totta. Vaikka ois vaikeeta, niin voi siinäkin valita jääkö suremaan ja surkuttelemaan omaa tilannetta!! VAI ajatteleeko positiivisesti ja tekeekö niitä asioita mistä itse nauttii! 🙂 Ja katsoo elämää eteenpäin uusin silmin ja innokkaasti. Ja hakeutuu sellaisiin juttuihin tosiaan mistä nauttii ja tulee hyvälle tuulelle! Ja tekee muutoksia elämässä. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Mun on ainaki pakko yrittää aatella sillätavalla, kun on todennäköisesti jossain vaiheessa tässä paikkakunnan vaihto. On ollut kivaa täällä, mutta luultavasti elämän saa ihanaksi ja ellei vielä ihanemmaksikin, kun tekee vain uusia päätöksiä!! 🙂

  3. Meri

    Ihana postaus! Elämää pitää elää nyt ja tässä, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Se, mitä pitää tällä hetkellä itsestäänselvyytenä , saattaa jossain vaiheessa olla asia, josta olisi sen menetettyään suunnattoman kiitollinen ja osaisi arvostaa sitä ihan eri tavalla. Itse pyrin juuri siihen, arvostamaan kaikkea mitä minulla on jo nyt :–) <3

  4. Irene

    Kiitos tästä 🙂 olet ihana!

  5. Akka

    Moi,

    Hyvä postaus ja tuli melkein kuin tilauksesta! Eilen nimittäin päätin, että tulee hyvä päivä ja niinhän siitä tuli…:)

    Itse eli monta vuotta ”sit kun”-elämää ja painon laskemisen sijasta se kokoajan hiipi ylöspäin ja huomasin, että elämä meni kokoajan ohi, koska mitään en voinut tehdä koska en ansainnut sitä, koska en ollut tietynpainoinen.

    Aloitin elämäntapamuutokseen kaksi vuotta takaperin ja ekan puolen vuoden aikana sain 20kg pois ja tajusin, ettei se ollut se paino mikä määritteli vaan omat henkiset esteet. Niiden työstämiseen meni seuraava vuosi ja monet kerrat jouduin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kunnes viime syksynä huomasin, etten ole enää vaa’an orja ja nyt elämä maistuu hyvälle. Nyt taas olen valmis viemään projektin loppuun viimeisen n.10kg osalta. Oon asettanut itselleni tavoite painon, mitä kohti pyrin, mutta sillä, että saavutanko sen painon tai koska sen saavutan, ei ole juurikaan merkitystä, koska teen koko ajan niitä asioita mitä haluan.

    Kiitos ihanasta ja värikkäästä blogistasi! Oon monesti saanut blogistasi lisämotivaatiota jatkaa omia ponnisteluja ja tosissaan blogisi on vahvistanut sitä käsitystä, että onnellisuus on omasta asenteesta kiinni..:)

  6. Outi Karita

    Mä osaan aika hyvin elää hetkessä ja nyt mut on vallannut ihan käsittämätön onnellisuusryöppy, oon yhtä hymyä ja fiilistelen kaikkea kokoajan. Mä muuten aina lakanat vaihdettua kieriskelen puhtaissa lakanoissa hetken, ne tuntuu niin ihanalta 😀 oli pakko tarttua tuohon kun oikein alkoi hymyilyttämään ajatus, hih 🙂
    Toki, jokaisella on stressaavat hetkensä, jolloin ei osaa/huomaa pysähtyä hetkeen…

    http://outikarita.fitfashion.fi/

  7. Pave

    Kiitos tästä Monna! 🙂 Muistutit minua asiasta, jonka olin meinannut unohtaa kaiken tämän stressaavan ja hieman ahdistavan ajan keskellä. Positiivisesta ajattelusta ja ilosta kannattaa pitää kiinni 🙂 Vastoinkäymiset vain parhaimmillaan vahvistavat.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *