Monna
Monna

Onko normaali vartalo nykyään jo ”se isompikokoinen”?

Mä sain yhdeltä instagram-seuraajaltani ihanan viestin. Se kuului näin: ”Oot minun mielestä ihan mahtava roolimalli terveelliseen ja onnelliseen elämään. Seuraan sua koska sää kerrot ettet ole täydellinen ja, että on ok olla vähän isomman kokoinen ja elää terveellisesti.”

Mä tiedän, että tällä viestillä oli puhtaasti hyvä tarkoitus ja sitä se olikin. Mulle tuli hyvä mieli ja kiitin lähettäjää. Kysyin häneltä saanko käyttää tätä pätkää hänen viestistään blogissa. Sain myöntävän vastauksen. 🙂

Mua vähän kuitenkin vähän hymyilytti tämä. ”On ok olla vähän isomman kokoinen..” Ja se pisti miettimään. Koska siis joo, en todella oo mikään mallivartaloinen xxs-typy, mutta oon kuitenkin normaalipainoinen. Käytän koon M tai 38 vaatteita. Mun mielestä tää itse asiassa kertoo tosi hyvin siitä, miten vääristynyt nykyään on kehonkuva. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita tätä ihanaa seuraajaani osoittaa sormella. Tämä on vain yleinen fakta. Koska some on täynnä superkapeavyötäröisiä naisia, joilla on peppu treenattu niin isoks, että hyvä jos housuja löytyy. 😀 Myös silikonit on ihan normijuttu nykyään. Plus tietysti nämä kaikenlaiset ”brasilian butt liftit”. 😉

Sitten on meitä normaalivartaloisia naikkosia, jotka ollaankin yhtäkkiä niitä isomman kokoisia naisia.

Mut pyydettiin Yveten kevään uutuusmalliston kuvauksiin malliksi. Kuvat tulee mm. Kauneus & Terveys -lehteen ja Me Naiset -lehteen. Sen lisäksi Yvette käyttää niitä omissa kanavissaan markkinoinnissa. Mä mietin kuvauksia ennen, että pitäiskö tässä tehdä äkkiä joku tiukkaakin tiukempi pikadieetti, mutta sitten mä ymmärsin, että hei mut on pyydetty näihin kuviin just tällaisena kun oon.

Kyllä mä toki katoin kriittisellä silmällä joitain kuvia, että voi perkule mitkä kylkimakkarat ja näkyykö jotain raskausarpia tms.. Ja pisti hymyilyttämään, kun kuvauspaikan omistaja kysyi multa ja maskeeraajalta, että ”teille tulee siis sitten joku malli”, vaikka olin jo kertonut se olevani. Mutta ihanien vaatteiden, taitavan kuvaajan ja taitavan meikkaajan avulla kuvista tuli tosi ihania!

Mitä te ootte mieltä tästä asiasta? Ei siis mun kropasta vaan siitä, että normaalikokoinen mielletään nykyään isompikokoiseksi somen kuvanmuokkauksien ja kaikenlaisten kauneusleikkauksien vuoksi?

Kaikki nää postauksen kuvat: Petri Mast
Meikki ja hiukset: Satu Arvo
Vaatteet: Yvette

Pst! 😉 Koodilla MONNA20 saatte Yveteltä -20% alea kaikista vaatteista!!! <3

***

Kommentit (59)

  1. Linda

    No johan on 😀 musta on ihanaa, kun sä oot just normaalikokonen ja sopivan urheilullinen tyyppi, ihanan tavallinen, rehellinen ja siks niin hyvin samaistuttava❤ hassua miten se ”normaali” onkin yhtäkkiä isompi.. onneksi ollaan kokoajan menossa sporttisempaan suuntaa ja jengi haluaa näyttää terveeltä ja jopa treenatulta eikä niinkään laihalta tai mallimitoissa olevalta! Sä oot just yks näistä hyvistä esikuvista nuorille ja vähän vanhemmillekin:)
    Itse huomaan ”normi”vaatteita katsellessa miettiväni, että miksi malleiksi edes halutaan niin langanlaihoja tyyppejä, jotka ei edes tee etua niille vaatteille 😮 onneksi jokainen on vartalonkokoon katsomatta yhtä arvokas ja tärkeä! Musta on kuitenki ihanaa lukea sun tekstejä ja nähdä jossain.blogissa myös niitä ”normaalipainoisia” kuvia 🙂

    • Monna

      Kiitos Linda! 🙂
      Tosiaan onneks laihojen ihanteiden rinnalla on vahvasti nykyään myös urheilullinen vartalo.
      Ja todellakin, jokainen on arvokas vartalonkokoon katsomatta! <3

  2. Sonja

    Puhut aivan asiaa. Normaalin vartalon omaavat mielletään nykyään isompi kokoiseksi. Kiitos somen ja muotilehtien. Nuorisolle on muodostunut vääristynyt kuva normaali painosta ja vartalosta. Ihannoivat aliravittuja ihmisiä. Nyt he eivät välttämättä uskalla edes syödä, urheilevat hullun lailla, kärsivät syömishäiriöstä yms… Tätä näen paljon työni kautta. Siskon tyttöni esimerkiksi joka on hoikka on sanonut ettei koskaan saa poikaystävää koska on ”läski”… Tämä särähti korvaan koska kyse on nuoresta teinistä.

    • Monna

      Voi kamala. 🙁 Jotenkin mut tekee aina tosi surulliseksi nää nuorten ulkonäköpaineet. 🙁

  3. Katarina

    Some vääristää kehonkuvaa aikalailla. Mä olen aikaisemmin laihduttanut 50kg ja olin normaalipainoinen ja nyt jälkikäteen kuvista katsottuna todella pieni. Silti tunsin itseni silloin todella isoksi. Nyt eri asioiden summana 25kg on tullut takaisin, mutta silti olo on henkisesti parempi kuin silloin. Tärkeää on oppia hyväksymään itsensä ja ymmärtää, että se mitä usein näkee somessa ei ole se todellisuus.
    Sulla on aivan ihana ja herttainen blogi, semmoinen oikealta elämältä tuntuva. Sitä on aina kiva lukea!

    Vielä haluaisin kysyä noista urheiluliiveistä, että miten vastaa kokoa? Isorintaisena liivien löytäminen on hankalaa ja varsinkin jos kokotaulukko ei ole kuppikokojen mukaan, vaan xs-xl tms. Osaatko suositella mikä koko menisi 80K? Vai riittääkö kokotaulukko niin pitkälle? Kävin jo innoissani nettisivujakin tutkimassa!

    • Monna

      Some vääristää. 🙁 Kurja kuulla, että sullakin on tästä ihan fyysistä kokemusta. 🙁

      Yveten liivit vastaa tosi hyvin kokoa. Nyt en muista kaikkien heidän malliensa kokolajiltemaa, kandee käydä katsomassa sieltä sivuilta. Mutta on siis tosi hyviä liivejä!! 🙂 Suosittelen!

  4. Outi

    Pakko kiittää sua kun joskus mainostit yksiä Yveten urheiluliivejä blogissa, tilasin itelle kokeeksi kun hankala löytää hyvin istuvia ja tukevia mistään.. Ne on ollu kyllä ihan parhaat!! Ne missä on se vetoketju edessä. Eikä hinnalla pilattu, kiitos alekoodista täytyy pistää uudet tilaukseen:) ps. Sulle käy otsis ihan täydellisesti!

    • Monna

      Oi, kiva kuulla että oot löytänyt Yveten mun kautta! 🙂
      Kiitos!

  5. Taru

    Aika hauska tuo ”vähän isomman kokoinen”. Ja 38 on minusta vielä aika pieni nainen vaikka tosiaan on normaali. 40-42 on ihan normaali aikuinen nainen. Itse olen kokoa 34-36 ja moni sanoo liian laihaksi eikä sekään kivalta tunnu. Ei kaikki ole samasta muotista ja minusta olet vaan lihaksikas ja roteva. 🙂 nykyään tosiaan ihannoidaan niin paljon sitä 60cm vyötäröä ja isoa takamusta että ihan häviää se todellisuus normaalista vartalosta

    • Monna

      Se ei varmasti tunnu kivalta myöskään jos osoitetaan sormella, että ”oot liian pienikokoinen”. 🙁
      Se on kurjaa, kun häviää tuo todellisuus monien silmistä somen takia.

  6. O

    Musta taas tuntuu, että koko ajan isommat ja isommat ihmiset koetaan normaaliksi. Esimerkiksi TV:ssä näkyy jo tosi paljon sellaisia ylipainoisia tai ylipainon rajalla keikkuvia ihmisiä, joita pidetään kuitenkin ihan normaalikokoisena. L tuntuu olevan se tavoiteltava koko nykyään. Olen itse aika pienikokoinen ja tuntuu että mitä vanhemmaksi kasvan, sitä enemmän (negatiivistä) huomiota pieni kokoni saa ja oikean kokoisten vaatteiden löytäminen muuttuu vaikeammaksi. En ole mitenkään laiha tai treenattu, vaan ihan luonnostani 150-senttinen ja vaatekokoni on siten aina ollut XS vaikka paino on vaihdellut 45-55 kg. Minusta siis käsite ”normaali” on laajentunut koskemaan koko ajan isompia ja isompia ihmisiä, ja samalla minun normaalikokoni on muuttunut muiden silmissä joksikin epänormaaliksi…

    • Monna

      Aijaa? Aika hassua! 😀 Mä en oo törmännyt tällaiseen, mutta varmasti tällainenkin on mahdollista.
      Joka tapaukessa oli sitten pieni tai iso tai jotain siltä väliltä, niin kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan ulkonäköpaineita.

  7. Jonna / Palasia arjestani

    Mun on pakko myöntää, että huomaan tämän ilmiön välillä ihan omissa ajatuksissanikin. Monesti olen vetänyt jonkun ihanan treenitopin päälle ennen salille lähtöä, katsonut itseäni peilistä ja todennut etten voi sitä laittaa, koska kylkimakkarat pullottaa ja alavatsa pömpöttää ikävästi. On eri asia, jos vaate tuntuu ikävältä kuin se että se muka näyttäisi ikävältä. Onneksi sitä ymmärtää saman tien, että ”vika” on vain kuvissa, joita syötetään meille koko ajan. Juuri niissä täydellisissä kuvissa…

    • Monna

      Siis Jonna, ihan samanlaisia ajatuksia mullakin välillä!! Varsinkin jos on syöny jotain mikä turvottaa, sitten mielummin laittaa löysän paidan päälle. 🙁
      Yhdessä voidaan viedä eteenpäin sanomaa, että normi on ok ja makkaraakin saa olla! 😉

  8. Iitu

    Kiitos Monna, että kirjoitat näistä asioista. Mulla on itsellä menossa prosessi syömishäiriöstä toipumisen kanssa ja saan aina sun postauksista inspiraatiota taas jaksaa käydä tätä taistelua ❤️
    Kyllä se on aika pelottavaa miten ihmiset häpeää omia vartalon ’virheitään’, koska sosiaalisessa mediassa näkyy jatkuvasti aika luonnottomiksikin muokattuja kuvia.
    Mulla on vielä paljon sisäistämistä näissä asioissa. Nykyään kuitenkin osaan sisäisesti läpsäistä itseäni ja sanoa itselleni ettei alipainonrajoilla oleva ihminen vaan voi olla lihava millään muotoa, kun panikoin omaa ’lihomistani’ aamulla, kun edellisenä iltana on syönyt vähän tuhdimmin hiilihydraatteja ja nesteitä kertynyt kehoon. Tässä on vielä se, että itse oikeasti ihannoin ehkä enemmän niitä enemmän oikeasti naisellisia muotoja omaavia mimmejä. En vain uskalla syödä tarpeeksi jos en käy salilla, koska minulla luonnollisesti kaikki kertyy vyötärölle ja vatsaan ja peppu jää lättänäksi. Salilla käyminen ahdistaa tällä hetkellä ja tykkään joogasta enemmän liikuntamuotona.
    Joskus sitä kyllä toivoo, että olisi viettänyt nuoruutensa tätä fitnessinnostusta ja kuvankäsittely aikaa ennen. Onneksi nykyään kuitenkin puhutaan paljon jo sisäisestä hyvinvoinnista ja itsekkin olen jo ymmärtänyt sen, että jokaisen on kuljettava se oma tie. Eikä se tie ole kenelläkään samannäköinen ❤️

    • Monna

      Kiitos kovasti Iitu! <3
      Ihanaa, että oot saanut täältä inspiraatiota jatkaa taistelua!!
      Sisäinen hyvinvointi on aina se pääasia! <3 Tosi tosi paljon tsemppiä ja voimia sinne!!

  9. M

    Monta vuotta näin on jo ollut. Normaalivartaloinen on isokokoinen… Itsekin käytän M koon vaatetta ja helposti joku voisi mulle sanoa ettei kymppikilon pudotus olis pahitteeksi. Itsekkin välillä hämmästyy kun salilla peilistä näkee ihan ok mimmin mutta pää kuitenkin sanoo että helkutisti on vielä matkaa siihen ”mitä pitäisi olla”. Ollapa mies. Ne saa olla mitä vaan. 😉

    • Monna

      🙁 🙁 Mutta tietkö, sun pitää itse katsoa peilistä ja nähdä se upea ja se ”mitä pitäis olla” jo nyt! <3

  10. Nimetön

    Mikä siinä on että useimmat normaalit miehet ei kriiseile kiloista niinku naiset tai jos miehillä maha pömpöttää niin ei siitä tehä niin suurta numeroa kuin naisella. Monesti yli 30v miehet alkaa rupsahtaan siinå missä naisetkin ja kalja maistuu ja kiloja kertyy vyötärölle..

    • Monna

      😀 😀 Ehkä miehet ei välitä niin paljoa! Mutta kyllä miehilläkin on ulkonäköpaineita! Niistä ei vaan puhuta niin paljoa.

  11. Maria

    No huhhuh!! Tuli jotenkin paha mieli tästä tai iski jotenkin omalle kohdalle tuo ”isokokoisuus”. Oon nyt 30 vuoden lähestyessä siirtynyt ite S-koosta M-kokoon ja se on välillä tuntunut niin surkealta. Nuorempana ajattelin, etten koskaan lihois? Ja nyt yrittänyt muistuttaa itelleen, että on ihan eri asia olla 20 kuin 30-vuotias (vaikka oikeastaan elän nykyään terveellisemmin) ja naisellisten muotojen kerääntyminen on kai ihan ok ja olen silti normaalipainoinen.

    Ja ei, en missään nimessä kenenkään muun kohdalla ikinä ajattelis, että M-kokoinen on iso oli henkilö sitten minkä ikäinen tahansa..

    • Monna

      No mutta ethän ole isokokoinen!! 🙂 Naiselliset muodot on todellakin ok! Ja silti voi olla normaalipainoinen! <3
      Jos et ajattele kenestäkään muusta M-kokoisesta "isona", niin kohtele itseäsi samoin – et ole isokokoinen!

  12. m

    Tässä joku veti ton mieskortin esiin, ni on pakko sanoa, että ite oon nyt 30+ ja on noita miehiä ollu elämässä muutamakin. Ja kukaan heistä, ei kukaan oo koskaan sanonu, että hei, voisit pari kiloa laihduttaa tai hei, sun vatsa pömpöttää. Tai on ne sanonu: Sun vatsa pömpöttää, voiku sulonen 😀 Eli en miehiä syyttäis siitä, että naiset vaatii itteltään niin paljon.

    Nää on vähän näitä nainen naiselle juttuja, juttuja meiän omassa päässä. Harva mies nimittäin ihan oikeesti haluu rinnalleen mitään uikkarimallia, kun 95% miehistä on ihan tavallisia miehiä.. Uikkarimallit on kiva kattoa, kivoja fantasioita, mutta arki jaetaan ihmisen kanssa jonka kanssa saa nauraa, johon luottaa ja jonka kanssa viihtyy.. Toki urheilulliset miehet harvemmin kiinnostuu ylipainoisista naisista, koska sillon harvemmin ne arki-arvot kohtaa, mutta en usko, että ykskään suhde on kaatunu pömppöön, selluun pyllyssä tai kylkimakkaroihin 😉

    Mutta toivoisin suvaitsevaisuutta ihan joka suuntaan, nykyään oon melko timmissä kunnossa ja tuntuu jopa, että siitä alkaa pikkuhiljaa tulla jotenkin ei niin hyväksyttä 😀 En mä mitenkään kidu, just söin pari mokkapalaa, mä nyt vaan tykkään treenata 😀

    • Jdöaofkelsö

      Käsittääkseni kukaan ei puhunut siitä, että miehet asettaisivat naisille paineita olla tietynlainen vaan nimenomaan siitä, kuinka naiset luovat niitä itselleen ja toisilleen tietyillä puhe- ja käyttäytymismalleilla. Sitä taas miehet eivät yhtä suuressa mittakaavassa tee, siis luo ulkonäköpaineita itselleen tai toisille miehille.

    • Monna

      Joo, mä kanssa ymmärsin että tuo mies-kortti oli enemmänkin se, että miehet osaa ottaa omien kilojensa kanssa rennommin kuin naiset. 🙂
      Mutta siis joo, joka tapauksessa – rennompi asenne naisilla omaan ulkonäköön on ehdottoman tervetullutta. Mutta se saavutetaan vaan sillä, että puhutaan erilaisista vartaloista ja näytetään myös muuta kun superhypertimmiä. 😉

    • Uikkarimalli

      ”Harva mies nimittäin ihan oikeesti haluu rinnalleen mitään uikkarimallia, kun 95% miehistä on ihan tavallisia miehiä.. Uikkarimallit on kiva kattoa, kivoja fantasioita, mutta arki jaetaan ihmisen kanssa jonka kanssa saa nauraa, johon luottaa ja jonka kanssa viihtyy.”

      Tästä tuli sellainen kuva, ettei uikkarimallin kanssa voisi jakaa arkea, koska uikkarimallin kanssa ei voi nauraa, uikkarimalliin ei voi luottaa ja uikkarimallin kanssa ei voi viihtyä?! 😀 Ehkä vähän provosoiduin, mutta ärsyttää tollainen kauniiden ja hyväkroppaisten naisten väheksyminen leimaamalla heidät vaan bimboiksi miesten fantasioiden kohteiksi eikä vakavasti otettaviksi, mukaviksi, fiksuiksi ihmisiksi.

  13. I feel you Monna!

    Juuri eilen ajattelin tätä samaa asiaa itseni kohdalla! Olen myös itse kokoa M / 38, normaalipainoinen ja harrastanut aktiivisesti liikuntaa koko elämäni. Olen kahden pienen lapsen äiti sekä iältäni 30. Olen luonnostaan leveälanteinen ja isorintainen. Olen itse erittäin sinut muodokkaan, mutta myös suht kiinteän kroppani kanssa. Välillä saan kuitenkin kommentteja esimerkiksi työkavereiltani ja joskus jopa tuntemattomilta, että ”ihanaa, kun oot tuollainen body positive -ihminen, vaikka et olekaan laihimmasta päästä, niin silti uskallat ja kehtaat käyttää vartalon myötäisiä vaatteita ja mekkoja ja olla sinut itsesi kanssa”. Eli koska olen isorintainen ja leveälanteinen, niin sekö tekee vartalon myötäisten vaatteiden käyttämisestä ”uskaltamista ja kehtaamista”. 🤔 Se on jotenkin niin hassua, että jos sinulta luonnostaan löytyy muotoja, niin heti oletkin isokokoinen. Vaikka mielelläni voisinkin kantaa kehopositiivisuus-statusta, niin mielestäni on huolestuttavaa huomata, kuinka some on muuttanut ihmisten käsitystä normaalista. P.S. Blogisi on aivan ihana ja instastoorisi ihan parhaimpia! 🙂

    • Monna

      Eikä!! 😀 Ihmiset on kyllä oikeesti aika röyhkeitäkin jopa! Miten voi tulla sanomaan, että ihanaa kun oot tollanen bodypositive?! 😀 Siis joo, voihan sitä olla vaikka ois minkä kokoinen, mutta usein sillä kuitenkin viitataan siihen, että ei häpeile vaikka ois pari kiloa ylimääräistä. 🙂

  14. mariab

    Mun mielestä nykyajan ihanne ja suhtautuminen on aika kaksijakoinen asia mitä tulee ihmisten kokoihin. Toisaalta ihannoidaan sitä pientä ja laihaa kehoa jolla kuitenkin pitäisi olla iso pylly ja rinnat, koko XS tai S on näille normi ja jo M-koko jo kauhistus. Sitten toisaalla pidetään ihan normaalina sitä että on pikkasen ylipainoa eikä siitä saa missään nimessä huomautella, on ok olla lihava eikä lihavan mieltä saisi pahoittaa. Lihavia ei saisi ohjeistaa millään lailla mutta laihuudesta huomauttaminen on ok vaikka se usein voi olla ihan geeneissä kulkeva juttu eikä mikään dieetin ja superjumpan tulos.
    On kyllä vaikea varsinkin nuorten tyttöjen ja naisten elää tällaisessa ristipaineessa kun mikään ei kelpaa ja kaikesta huomautellaan oli niin tai näin. Täytyy olla siis hyvällä itsetunnolla varustettu yksilö että uskaltaa olla oma itsensä.

    • 48/50

      Täällä ilmoittautuu yksi oikeasti iso ihminen. Pointti ei ehkä ole se että pitäisin itseäni jotenkin normaalina kaikkien näiden kilojen kanssa ja mieltäni ei saisi pahoittaa. Mutta osaan katsoa peiliin ja tiedän kyllä itsekin olevani lihava. En tarvitse siitä muistutusta sillä teen koko ajan asian eteen jotain. Liikun ja pyrin huolehtimaan syömisestä. Samaan aikaan sairastan sairautta, johon kuuluu rasvakudoksen lisääntyminen. Aina lihava ei ole lihava vain epäterveellisten elämänvalintojen takia. Usein näin on, mutta ei aina. Tilanne jossa muut arvostelevat ja olettavat on aika kipeä, jos taustalla on esimerkiksi kilpirauhashaasteet niin kuin minulla. Samantyylinen kommentointi jonkun laihuudesta on ihan yhtä tyhmää. Lähipiirissäni on alipainoinen henkilö, joka on yrittänyt jo vuosia kerätä kiloja haaveenaan lapsi. Miksi ei voitaisi antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat ja jättää arvostelut ja kommentoinnit väliin?

    • Monna

      Joo, tää on monipiippuinen juttu! Sekä laihuus, että ylipaino on asioita joista ei sais puhua – ainakaan syyttävästi. Ei munkaan mielestä. Jos halutaan tervettä kehonkuvaa ja fiilistä omasta kehosta jakaa eteenpäin, on mun mielestä kaikenkokoisiin kroppiin suhtauduttava hyvällä. Muutosta voi tehdä, mutta sekin hyvällä. 🙂

  15. Minä vain

    Sul on isot tissit 🙂

  16. Janniina

    Oi Monna ihana teksti taas 😍 on kauheaa seurata, kun jo pienet alakoululaiset tytöt puhuvat, että ”mun pitäisi laihduttaa sen ja sen verran” ja ”en voi tulla uimahallille kun oon läski” tms.
    Ja kaikki tämä vaan sen median antaman täydellisen hoikan vartalokuvan takia. Ei kenenkään pitäisi miettiä tuommosia, saati sitten pikku tyttöjen. Heidän pitäisi saada liikkua ja touhuta ihan just siten miten ite haluaa täysin ilman murheita.

    Itse kahden pienen lapsen (poika, tyttö – kyllä mulla on poika ja tyttö ja toinen tyttö tulossa 😂 ei pelkkiä lapsia) äitinä ja kolmatta odottavana pistää välillä miettimään miten sitä saisi heidän kehonkuvaansa kehittymään normaaleiksi. Ennen kaikkea se, että miten saada heidät elämään lapsuutensa ilman tuollaista turhaa ulkonäköpainetta. Varmasti ne väärän väriset sukat ja kauppaan jääneet lelut tuovat riittävästi murhetta ja harmia pienten arkeen 😊

    Toinen kauhea kohderyhmä on tuoreet äidit. Lainkaan ei saisi tulla raskauskiloja ja jos tulee, niin niiden täytyy olla tiputettuna viimeistään synnärin ovista ulos kävellessä, raskausarpia ei saa olla tai ne täytyy vähintään peittää tatuoinnen, kymmenen vuotta vanhojen farkkujen pitää mahtua vielä useamman raskauden jälkeen päälle, eikä niiden vyötäröstä saa tursuilla mitään ylimääräisiä. Ja ennen kaikkea pienten lasten äitien pitäisi olla aina s-kokoisia ja meikatuita. Ei ole normaalia olla M-L-kokoinen ja synnyttäneen naisen näköinen nainen 🙄 koska hei eihän se pienten lasten hoitaminen ja monen vuoden huonosti nukutut yöt voi mitenkään vaikuttaa äitien energiamääriin ja tahdonvoimaan. Aina pitäisi jaksaa lähteä salille tai lenkille ja kieltäytyä herkuista!

    Voin ainakin omalta kohdalta sanoa, että juu ei näin ole 😅 vaikka itse olen pysynyt raskauksista huolimatta samoissa xs-s-koon vaatteissa, kuin ennen raskauksia, niin ei se kehonkoostumus ole sitä mitä oli ennen. Eikä voisikaan olla, näin neljän vuoden raskaus-/imetysputken jäljiltä. Eipä kukaan, edes sen kaikista suurimman tahdonvoiman omaava äiti, pysty vaikuttamaan hormonien toimintaan. Itse en ole valmis luopumaan raskauksista tai imetyksistä, vaan sen takia, että saisi hormonitoiminnan mahdollisimman nopeasti ”normaalitilaan”. Varmasti vielä kerkeän liikkumaan enemmän ja kieltäytymään herkuista, sittenkin kun lapset ovat isompia. Nyt vielä haluan nauttia lapsista ja tästä yltiöväsymyksestä ilman minkäännäköisiä ulkonäköpaineita tai murheita siitä tursuaako joku kylkimakkara vai ei 😍

    Tulipa hirvittävän pitkä teksti, mutta tää sun aihe on vaan niin kuohuttava ja tärkeä, että ei tällainen hormonihuuruinen voi kun kiehua 😄😄

    • Monna

      Siis joo, mun mielestä kanssa on kauheinta se, että jo ala-asteella on kamalat ulkonäköpaineet. 🙁 Mä en ainakaan muista, että 80-luvulla oltais ala-asteella vielä mietitty kuka on läski ja kuka ei.
      Ihana hormonihuuruinen teksti! 😉 Kiitos kommentista! Oon tosi samaa mieltä sun kanssa!

  17. Emilia

    Kertoo kyllä hyvästä itsetunnosta, että pystyt huvittumaan esim. tolle omistajan kommentille. Ite oisin varmasti ottanu todella pahasti itteeni. Ja vielä se että kerrot sen täällä lukijoille. Ja tämä siis vain hyvällä! Kumpa vois itsekkin joskus olla niin sinut itseni kanssa.

    • Monna

      Kiitos 🙂 Kyllä sitä on pikkuhiljaa oppinut olemaan tyytyväinen itseensä ja tällaiset studion omistajan kommentit vaan huvittavat. 😀

  18. Emilia

    Ihanaa, miten vilpittömästi ja rehellisesti kirjoitat asiasta! Aihe on ehkä yksi vaikeimpia käsitellä, jos haluaa pysyä samaan aikaan ns. ”puolueettomana” sekä olla nostamatta jotakin vartalonmallia toista paremmaksi. On helppo sanoa, että ”tärkeintä on kuunnella omaa olotilaa” ja ”itseään pitäisi arvostaa ja rakastaa juuri sellaisena kuin on”. Siitä puhe, mistä puute, kuvastaa minusta varsinkin tätä ilmiötä hyvinkin paljon.

    Ulkonäkö ja varsinkin yksilön rasvamassa sekä sen jakautuminen vartalossa on hyvin henkilökohtainen asia, jota kuitenkin ruoditaan paljon niin mediassa kuin ystävien kanssa kahvin äärellä. Harvemmin tulee törmättyä tilanteisiin, joissa joku sattuisi kehumaan ventovieraan nenää tai kaverin korvalehtien siroutta. Miksi kehon koostumuksen arviointi ja eritoten arvottaminen on niin hyväksyttävää?

    Henkilökohtaisesti olen itse teini-iästä lähtien kärsinyt melko vaikeista ulkonäköpaineista ja oppinut mallin peilin edessä seisoskeluun ja virheiden etsimiseen omalta äidiltäni. Huomaan, että kriittisyys nousee pintaan aina liikkumattomuuden yhteydessä ja ollessani yksin. Sanoisin, että kokemukseni ”liian isona” olemisesta tai selluliitin näkymisen stressaamisesta muiden seurassa ovat aivan yhden käden sormilla laskettavissa. Pahimpia hetkiä ovat valmistautumishetket, kun vaatteita mallaillaan peilin edessä ja mikään ei tunnu imartelevan. Sekään ei riitä, että rasvaa tuntuu olevan liian paljon, vaan se on vielä jakautunut vääriin paikkoihin! Ei rintoihin tai pakaroihin, vaan vatsan alueelle ja käsivarsiin sekä lantiolle. Nuorella ihmisellä, 22-vuotiaalla. Ja vielä liikunnanalan opiskelijalla. Monesti on tullut mietittyä, voinko olla vakavasti otettava liikuntaneuvoja, kun rasvaprosenttini on 26 ja vaatekokoni S-M? Tuntuu hurjalta aina välillä omissakin ajatuksissa, miten toivoisi ikävuosia olevan jo useampi vuosikymmen, jolloin rasvan suurempi osuus elimistössä olisi hyväksyttävämpää. Vai onko tämäkin toiveajattelua?

    Pienen romaanini päätteeksi olen samaa mieltä Monna kanssasi siitä, miten surullista ja tunteita herättävää on nähdä nuorten käyttävän niin paljon energiaa oman ja toisten ulkomuodon murehtimiseen, kun kaiken sen energian voisi keskittää itsensä ulkopuolella tapahtuvan elämän mahdollisuuksiin ja kokemuksien luomiseen. Blogiasi lukiessa on ollut ihanaa huomata, kuinka tervettä kehonkuvaa ja nimenomaan tervettä ajattelumallia ihmiskehosta olet opettamassa lapsellenne oman esimerkin kautta.

    Kiitos tästä tekstistä ja ihanaa kevättä, teidän koko perheelle!

    • Monna

      Kiitos <3
      Oih, tuo on sellainen asia mitä yritän välttää oman tyttäreni kanssa. Ettei vaan pienestä pitäen opittaisi seisomaan peilin edessä jo arvostelemaan omaa kroppaa.
      Ja hei siis todellakin voit olla uskottava liikunta-alan ammattilainen!! Ei se uskottavuus katso kiloja!! Tieto ja taito on ammattitaidon merkkejä! <3

  19. Karolina

    Hyvä postaus Monna! Somessa näkyvä kehonkuva on vääristynyt! Olet hyvä esikuva, jatka samaan malliin😊

    • Monna

      Kiitos! 🙂

  20. Noora

    Ah, mikä postaus.. siis vitsit, mä oon lyhyt ja lihaksia löytyy ni työpaikka lääkäri ilmoitti suoraan et joo sä oot ylipainoinen..sanoin vaan et kuule neiti vedäppä sanat takaisin..mä oon ollu 50 kg isompi kuin nyt ja mä oon hyvin tyytyväinen siihen mikä oon tällä hetkellä lihaksieni kanssa 😂 meni hiljaiseksi.. kiitos että otit asian esille, meitä on paljon ❤️

    • Monna

      Kiitos! 🙂 Ihana, että sanoit napakasti takaisin!! <3

  21. Suvi

    Paino on monen tekijän summa, joita en lähde tässä avaamaan. Ei tarvita somea kertomaan, että normaali on nykyään se isompi koko. Eihän meillä olisi ylipaino-ongelmaa, jos tämä isompi koko on normaali. Ottakaa esiin se vanha kunnon BMI. Urheileva nainen saa aika paljon tahkota lihasta, jotta BMI ylittyisi. Esim. 167 cm nainen, jonka BMI nousee yli 25:n, lihaksen kasvatuksen vuoksi, on aika järkäle. Opinnoissani tuli esille, että normaalin BMI:n sisällä naisilla diabeteksen riksi kasvaa hurjasti. Jos BMI on 25, on riski jo kahdeksan kertainen verrattuna siihen, että ollaan BMI:n alarajan tuntumassa. Miehillä ei ole tätä samaa havaittavissa näin jyrkästi.

    Etsikää kaapistanne 10 vuotta vanha paita, joka on S kokoa ja verratkaa sitä tämän päivän S-kokoon, niin huomaatte huikean eron. Koko 40-42 ei ole normaali, vaan se on keskiverto koko, joita naiset käyttää. Miettikää, että jos käytätte 30-vuotiaana kokoa 40, mikä se on 10 vuoden päästä, jos paino nousee joka vuosi vähäsen. Riittä Väisänen yritti tätä selittää TV-ohjelmassa lihaville naisille, mutta se meni kaikilta ohi. Vaihdevuodet lihottaa ja se on hyvä asia, mutta jos on jo ennestään lihava ollaan vaihdevuosien jälkeen viimeistään ongelmissa.

    • Monna

      Paino ON TODELLAKIN monen tekijän summa, siksipä juuri BMI on yksi karseimmista tavoista mitata ylipainoa tai normaalipainoa! 🙂
      Oon tosi eri mieltä tosta, että urheileva nainen sais takoa tosi paljon lihasta, jotta BMI ois sen vuoksi ylipainon puolella. Mulla oli BMI 25,4 (tai jotain sellaista) silloin kun olin ”parhaassa” kunnossa. Eli treenasin salilla jne. Silloin mun rasvaprosentti oli 20% ja söin myös karkkia viikonloppuisin. 😀 Eli tuo BMI on kyllä minusta mittari jonka vois heittää jo roskiin! 😉

  22. Nimetön

    Tarkoitin juurikin sitä että ei miehet niitä paineita luo vaan naiset itse. Jos mies käskisi laihduttamaan niin kiertoon lähtisi se mies!!

    • Monna

      🙂

  23. K

    Hei. Osaisitkohan sanoa, milloin voi aloittaa treenaamisen rv 23 keskenmenon jälkeen? Asia on minulle muutenkin ihan kamala, ja en tiedä mistä sitä kysyisin kun ei kuitenkaan ole ihan verrattavissa synnytyksen jälkeiseen liikunnan aloittamiseen (kai..). Jälkitarkastus oli pari viikkoa sitten, ja siellä kaikki ok mutta vähän epäilyttää.

    • Monna

      Voi, en kyllä tällaiseen halua lähteä neuvomaan. Kannattaa kysyä ihan neuvolasta tai lääkäriltä. En ole tällaisen asian ammattilainen, niin en halua antaa neuvoja. <3 Tsemppiä kovasti!!

  24. Helmiina

    Tässä hommassa taitaa olla kaksi puolta, toisaalta isompi koetaan nykyään normaalimpana kun ylipaino on yleistynyt, mutta liittyiskö tää siihen että fitness-buumi on sitten muodostanut tän toisen ääripään eli ne jotka treenaa ja pyrkii terveelliseen syömiseen ja elämään, mieltää että kaikkien treenajien ja varsinkin vaikka just blogia pitävien pitäisi olla XS kokoa.. mutta joo kolahtaa toi kommentti itseenkin kun koko on juurikin tuota 38-40 M ja yritän niin kovasti olla tyytyväinen tähän. Treenaan ja syön hyvin mutta kun en jaksa pingottaa niin tässä ollaan. Pidän itseäni aikas isona, ja välillä yritän toitottaa itselleni että en nyt mikään kamalan iso voi olla kun ylipainoa ei ole ja vaatekoko tuo, mutta ilmeisesti vähän vinksallaan on ajatukset sen suhteen! Munkin mielestä sun blogi on ihana poikkeus hyvän olon ja mielekkään treenaamisen suhteen näistä överiksi menevistä ortoreksia-blogeista joita en kyllä jaksa enää edes seurata.

    • Monna

      Voi että! 🙁 Et sä ole iso!! Sä olet normaalikokoinen nainen! <3
      Fitnessbuumi on ehdottomasti vaikuttanut tähän kehonkuva-asiaan. 🙁 Mutta varmasti myös tosiaan se, että ehkä ylipaino on nykyään yleisempää. Joka tapauksessa koko M on "medium", eli keskikokoinen. 😀 Ei pieni, ei suuri vaan "normaali". 🙂

  25. 168cm/57kg

    Olen huomannut miten itse tuijotan ja katson kateellisena kapea vyötäröisiä, iso peppusia ja tissisiä.
    Olen yrittänyt saada omat läskini kuriin mutta haluaisin myös nauttia ruoasta, joten tämän combo on vaativaa.
    Nyt siis katselen isoa vatsaani ja kokkailen herkku ruokiani..
    Ei myöskään ole helppoa olla sinkku jonka miesmakuna on suht urheilullinen kaveri. Eipä sellaiset katsele tälläsiä hyytelöitä.

    • Monna

      Miten ihmeessä sulla voi olla muka iso vatsa jos painat 57kg?? Kysy joltain sun tutulta/ystävältä/perheenjäseneltä miten se näkee sut. Mä uskon, että vastaus on täysin vastakohta sille mitä itse näät. 🙁 Opettele katsomaan itseäs rakastavasti ja hyväksyen. <3 Miksi kaikilla pitäis olla isot tissit ja iso peppu? Kyllä kaikenlaiset kropat on kauniita!!

  26. Milla

    Se on kyllä valitettavasti niin totta, ns.”normikoko” on nykyään luokiteltu ylipainoiseksi.. Itse olen 32v. 173cm pitkä ja ollut rintava ja isopeppuinen teini-iästä asti vaikka olen liikkunut paljon.Paino on vaihdellut 60-80 kg välillä ,ja aina olen saanut kuulla sitä että olen ylipainoinen ja kookas.. Omasta mielestäni 60 kg tällä pituudella ei ole millään tavalla ylipainoinen. Ihmisten synnynnäiset ruuminrakenteet vaihtelevat niin paljon,ja se että ei ole sirorakenteinen ei tarkoita automaattisesti ylipainoista. Itse edelleen kamppailen oman kehonkuvan kanssa ,vaikka järjellä tiedän että some-kuvat ei ole se mihin kannattaa verrata, kauneutta on niin paljon muukin kun mitä some-kuvat näyttää 😊

    • Monna

      Joo niinpä 🙁 Mutta taistellaan tätä vastaan! Kauneutta on todellakin niin paljon muutakin kuin se mitä some tyrkyttää suurilta ostin.

  27. Leena

    Joo siis mun mielestä ois paljon parempi jos mediassa näkyis enemmän normaaleja vartaloita, koska nyt monet luulee että langanlaihamallivartalo on se normaali. Ei se ole normaali. Normaalia on selluliitti ja (raskaus-)arvet ja kaikki muhkurat ja möllöt. Ehdottomasti kaikkien pitäisi nähdä muutakin kuin huipputrimmattuja vartaloita.

    • Monna

      Niinpä! 🙂

  28. 182/96 ja ylpeä siitä!

    Käyn kahdesti viikossa jumpassa, kahdesti viikossa uimassa ja kerran viikossa zumbassa. Olen 182 cm pitkä ja painan 96 kiloa. 😱 Käytän koon 44 vaatteita. Kukaan ei ole KOSKAAN sanonut minua lihavaksi! Toistan: ei kukaan! Koskaan! Olen lihaksikas, hyväkuntoinen, hyvällä itsetunnolla varustettu 32-vuotias nainen. Enkä ole koskaan voinut paremmin kuin nyt! Ihmiset luulevat minun olevan normaalipainoinen, painavan korkeintaan 70 kg. BMI:n mukaan olen lievän lihavuuden ja merkittävästi lihavan rajamailla. 😳 Ja silti koen olevani elämäni kunnossa.
    Aikaisemmin painoin 64 kg ja sain jatkuvasti kuulla olevani liian laiha ja anorektinen. Minulla oli huono itsetunto, en liikkunut, en jaksanut tehdä mitään ja olin todella surkea ihan kaikessa liikunnassa. Heti kun aloin liikkumaan ja syömään oikein, elämänlaatuni parani huomattavasti. Kumpikohan on sitten parempi? Olla normaalipainoinen ja voida huonosti vai ”lihava” ja elää elämänsä parasta aikaa hyväkuntoisena? 🤔

    • Monna

      Super hyvä esimerkki!! ❤👌🏼😊

  29. vierailija

    Olet sinä Monna oikeesti hieman isompikokoisempi. Ei mikään lihava, mutta ei voi hoikaksikaan kutsua.
    Normaalivartaloinen on vähän vaikea määritellä, siksi puhutaan tarkemmin…hoikka tms.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *