Monna
Monna

Oma aika

Olin tiistaina ”hieman” itkuinen. Kaikki tuntui menevän päin honkia. Pelotti vauvan puolesta kaikki flunssasta ties mihin tauteihin. Olin väsynyt.

Kaikki oli oikeasti hyvin. Vauva nukkui päikkäreitä puhtaassa vaipassa ja masussa oli ruokaa. Olin ihan jossain negatiivisuuskuplassa ja ihan kaikki itketti. Mietin jo, että onko tämä nyt oikeasti sitä babybluesia vai jotain muuta?! Kävimme lääkärissäkin tutkituttamassa vauvan varmuuden vuoksi että ei vain ole tukossa / flunssainen. Kaikki oli hyvin.
Illalla Tuukka sanoi, että huomenna klo 9.30 ole valmiina, minulla on sinulle pieni yllätys.

Keskiviikkona aamusta olo oli ihan erilainen, taas normaali ja positiivinen. Yö oli mennyt ihanasti, kolmen tunnin unipätkissä. (niin sitä on oppinut arvostamaan 3h:n unipätkiäkin jo pitkiksi 😀 ) Join aamukahvia, vauva nukkui, pumppasin maitoa ja pyörin netissä. Laitoin itseni valmiiksi ja klo 9.30 Tuukka kertoi, että nyt sinulla on pari tuntia omaa ”vauvatonta” aikaa. Hän oli järkännyt minulle treffit hyvän ystäväni kanssa.

Hyvin pieni asia, käydä kahvilla hyvän ystävän luona – mutta hyvin iso merkitys! Tuon parituntisen jälkeen tulin kaasu pohjassa (nopeusrajoitusten mukaisesti 😉 ) kotiin vauvan ja Tuukan luo. Oli ehtinyt tulla jo ikävä.

Myös tästä maailman suloisimmasta nöpönenästä voi tarvita omaa aikaa.
Myös tästä maailman suloisimmasta nöpönenästä voi tarvita omaa aikaa, vaikka se tuntuukin pahalta lähteä..

Kiitin Tuukkaa, sillä näinkin pienellä irtautumisella sain ihan valtavasti energiaa ja lisää voimia. Enkä yhtään hetkeäkään kokenut olevani jotenkin huono äiti, että tarvitsin pari tuntia omaa aikaa. Koin sen niin, että kun sain hetkeksi ajatukset vauvan kakasta, räästä ja muista jutuista ( 😀 ) pois, olin taas ihan supermutsi, kun tulin takaisin.

Tämä oli varmasti myös Tuukan ajatus. Hän oli nähnyt kuinka väsynyt olin, pyöriessäni tässä kaksiossa olohuoneen ja kylpyhuoneen hoitotason väliä. Hän näki, että tarvitsin pienen väliajan. Ja voi että, hän oli niin oikeassa.

Oman ajan ottaminen myös ihan pienen vauvan kanssa on äärimmäisen tärkeää. Ei se rakkaus vauvaa kohtaan sillä vähene, jos käy vaikka yksin kävelyllä tunnin päivässä. Tai vaikka ruokakaupassa ilman vauvaa. Hetki sellaista aikaa, että ei ole huolesta mutkalla hengittääkö vauva, onko sillä nälkä, tuleeko sillä kakka ja pieru, vaiko kenties röhtäys. Voisin väittää, että ihan tällaisista pienistä hetkistä saa niin paljon supervoimia jaksamiseen ja energiatasoihin, että niillä voimilla on taas entistäkin parempi äiti pienokaiselle.

fullsizerender

Kommentit (20)

  1. Maiju

    Voi miten ihanaa. Hienosti ajateltu Tuukalta.

    • Monna

      Niin oli! <3 Tuukka on paras! 😉

  2. Kata

    En tajua. Tyyliin jokaisen postauksen mitä sulta (tai Tuukalta) luen ni mä itken. En ymmärrä itseäni 😂😂

    Mutta sitä mä vaan, että hyvä kun otat omaa aikaa nyt heti jo ku vauva noin pieni. Mä en jotenki pystyny sallii itelleni sitä et olisin menny edes kauppaan yksin ja sitä sit kestikin 8kk ennen ku ekan kerran olis erossa pojasta! Päivä päivältä se meni vaan vaikeemmaksi ja itseasiassa en edes muista ekasta 5kk mitään kun olin niin loppu 😬 Ajattelin vaan et iteppä lapseni tein ni ite mun täytyy se hoitaa.

    Te ootte liian ihania hei, nuuskuttakaa vauvan niskaa mun puolesta ❤️

    • Monna

      Voi ei! 😀 Ihana sinä! <3

      Joo, siis näin mä olen kanssa kuullut, että mitä "pidemmälle" sitä oman ajan ottamista siirtää, sitä vaikeampaa siitä tulee ja sitä väsyneempi äiti sitä sitten on.
      En tiedä koska seuraavan kerran lähden yksin johonkin vaikka tunniksi, voi olla etten pian – koska vauva on vaan niin ihana. Mutta kuitenkin pidän tämän mielessä ja voi olla, että jo ensi viikolla otan taas pienen väliajan. <3

    • Kata

      Joo kyllä se kannattaa koittaa vähä irrottautua. Ei se vauva mee rikki, äiti vaan ehkä vähän murenee hetkellisesti mutta pahemmin äiti murenee kun pää alkaa hajoilee <3

  3. VeeraMaria

    Mä olen kaikkien kolmen lapsen kohdalla pitänyt tiukasti kiinni omasta ajastani, ilman sitä olisin jopa huonompi äiti. Ja minusta lapsen ja isän on hyvä saada olla ihan kahdestaan, oppivat tuntemaan toisensa ihan erilailla kuin äitin läsnäollessa ja heidänkin suhde pääsee vahvistumaan. Kolmannen pojan jälkeen lähdin tallille heti kun kroppa antoi myöden ja töihinkin lähden ennen vanhempainvapaan loppua, jolloin isi jää pojan kans kotiin. Olemme siitä onnellisessa asemassa, että mies voi jäädä puoleksi vuodeksi kotiin kun minä lähden töihin. Enkä minä tunne itseäni lainkaan huonoksi äidiksi lähtiessäni töihin, isi on ihan yhtä hyvä vanhempi kuin minäkin.

  4. Nanna

    Todella hieno teko Tuukalta ja aivan ihanaa kun sait omaa aikaa pienen hetken! Se tekee niiiiiiin hyvää!!

  5. primebody

    Tuleeko siltä pieru <3

  6. Tikku

    Voi vitsit miten sulla onkaan hieno ja ajattelevainen mies! …ihanaa, että hän pitää sinun hyvinvointiasi tärkeänä ja todella järjestää sinulle omaa aikaa <3 Tuollaista elettä arvostaisin taivaisiin asti, jos oma mieheni hokaisi edes joskus tehdä saman… kolmen alle 5 vuotiaan lapsen kotiäitinä on välillä mehut aika vähissä. Mun pienin on 5kk ja olen hänessä, tai hän on minussa kiinni, 24/7. Ihanaa, mutta välillä niin kuluttavaa. Jotta äiti jaksaa olla hyvä ja hellä äiti lapsilleen, on ihan elintärkeätä, että hän myös saisi omat akkunsa säännöllisesti ladattua. …Tämä on osittain myös omaa vikaani, ettei ole omaa aikaa. Minun on hyvin vaikea antaa vastuuta toiselle osapuolelle, vaikka hän olisi kuinka hyvä isä. Joten mieluummin teen kaiken itse ja väsytän itse itseni näännyksiin 😂 …joten Monna, nyt kun olet hyvään alkuun päässyt "omasta ajasta nauttimisessa", niin opettele siihen. Pidä huoli, että sitä on säännöllisesti. Näin vältyt tältä "superväsymiseltä"😃 Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle <3 Oot ihana!!

  7. emilia

    Ihana tuukka 🙂 oma pieni aika on hyvin tärkeää. Meillä on kotona järjestely, että omaa aikaa saa 1,5h joka päivä (jos työt antaa periksi). Lapsia hoidetaan vuorotellen tai yhdessä.

  8. Taija

    On sinulla Monna ihana mies 🙂 Ootte mahtavia -kaikki!
    Kaikkea hyvää ja tosiaan muista pitää omasta jaksamisesta huolta <3

  9. Sanna

    Hei . Tiedän niin tuon tunteen.. mulla viides lapsi pian 5kk.. tuo olo kuuluu asiaan.<3. Hienoa, että mies osasi "vetää oikeasta narusta". Sivusta kuitenkin huolettaa jaksamisesi esim. Tuon pumppailun osalta.. muistathan, että tärkeintä on jaksaa hoitaa oma vauva ja saada hänet kylläiseksi, ei tarvi jaksaa pumppailla maitoa luovutukseen yms. Jos vauva ei ole rinnalla.. ja joudut ne tauot huolehtia pumppailusta..ei ole ihme, että alkaa kuvioon väsyä, kun ei jää vauvatonta/tissitöntä "omaa" aikaa. Kaikkea hyvää vauva-arkeen <3

    • Monna

      Pumppailen maitoa siksi, että mieskin voi syöttää välillä. ❤️

  10. nina

    Te ootte kyllä ihana perhe. <3 Mua ei tavallisesti oo 'liikuttanut' vauva-aiheet, mutta jostain syystä kaikki sun postaukset on pakko lukea heti ja sit istua tippa linssissä. Mun miehellä on vauvakuume, ja oon 100% varma että hän olis kanssa huomaavainen ja ihana isä.. pikkuhiljaa alkaa itsellekin siis iskeä vauvakuume. *sydänsilmäemoji*

  11. Mari

    Juuri näin, oma aika silloin tällöin tekee paremmaksi eikä huonommaksi äidiksi! Esikoisen kanssa (on jo ekaluokkalainen) mies joutui ekan kerran suorastaan pakottamaan mut yksin kävelylle, olin jo aika väsynyt ja itkuinen. Kun siitä rohkaistuin, aloin käymään treenailemassakin pikku hiljaa. Musta se mun harrastaminen oli kaikkien näkökulmasta hyvä juttu: mä virkistyin, isä sai olla ihan kaksin pojan kanssa ja poika sai olla paljon myös isänsä kanssa. He ovat tosi läheisiä nykyään ☺️
    Nyt meille tuli toinen, tyttö on parikuinen. Tokan kanssa ei enää jännitä kaikkea niin paljon, pystyy olemaan paljon rennompi. Olen hiljalleen palailemassa nyt myös treenaamaan (harrastan erityisesti crossfittiä), ja on kiva lukea tässä samalla myös sun synnytyksen jälkeisestä liikkumisesta. Varmaan pohdit vatsalihasten erkaumajuttuja ja lantionpohjan kuntouttamista yhtä paljon kuin minäkin. 😊 Viimeksi lähdin suoraan treenaamaan kovaa, tällä kertaa ajattelin olla viisaampi. Olen myös jo 35-vuotias, eikä kroppa palaudu varmastikaan yhtä nopeasti mitä ekalla kerralla. Aluksi ei edes kiinnostanut treenata, tulee vauvaa ikävä jo pelkästään kun menee toiseen huoneeseen ☺️, mutta nyt alkaa kroppa jo vähän kaivata hikoiluakin.

  12. nimppe

    Ihana mies sulla <3 Ja ihan oikein että äiti ottaa myös sitä omaa aikaa ja myös isä saa kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa! Isä on ihan yhtä hyvä ja tärkeä vanhempi kuin äitikin <3 Silti ensimmäisinä kertoina kun otin omaa aikaa niin koin asiasta huonoa omatuntoa, vaikka siihen ei ollut mitään syytä. Muistetaan myös me äidit huolehtia omasta jaksamisesta! <3
    Kirjoittelin samasta aiheesta täällä http://www.vauva.fi/blogit/be-mom/huono-omatunto-omasta-ajasta ja täällä http://www.vauva.fi/blogit/be-mom/tasa-arvoinen-vanhemmuus-onko-edes-muunlaista

  13. Suvi

    Kiva kuunnella teidän molempien (etenkin Tuukan) höpötyksiä instassa 🙂 Ihan tavallisia juttuja. Hyvää viihdettä bussimatkoille kun menen töihin. Ja hienoa miten koiratkaan ei tunnu jäävän yhtään vähemmälle huomiolle vaikka vauva tulikin taloon. 🙂

  14. Suski

    Arvaapa mitä. Tulee myös aika jolloin sua saattaa jopa hieman naurattaa nuo alkuajan epäröinnit ja suuret tunteilut ja epäröinnit esim. äitiydestäsi sekä vaikka siitä voitko äitinä olla erossa vauvasta tai onko vauva kunnossa. Myös hormonit ja väsymys tuo omat hullut kuviot ja värit elämään. Mä kannustan sua lähtemään joka päivä yksin ulos kävelylle iteksesi tai koirienne kanssa. Mä tarvitsin sellaista ja sain aina ihan hurjana voimia siitä. Mä jotenkin sain kerättyä itseni aina kasaan kävelyllä, sillä mulle ei tehnyt hyvää vaan istua sisällä ja imettää, oli paha babyblues. Eihän meitä ihmisiä ole muutenkaan luotu olemaan neljän seinän sisällä, miksi silloinkaan kun on vauva. Toki jokainen nauttii tuosta ajasta omalla tavallaan.

    Pakko kertoa eräs tapahtuma siitä kun meidän tyttö oli parin viikon ikäinen. Mulla oli babyblues ja olin vähän väsynyt. Yks ilta pidin tyttöä sylissä ja yhtäkkiä se meni hieman kippuraan ja sen jälkeen päästi aivan järkyttävän pierun. Mä pelästyin aivan sikana, menin ihan tolalleni ja itkin miehelleni että nyt sille sattui jotakin! Mies repesi ihan täysin ja sain minäkin lopulta hyvät naurut. Mutta että niin sekaisin kaikesta voi ihminen olla tuossa elämänvaiheessa.

  15. Taru

    Ihana Tuukka! 😍 Todellakin pidä kiinni omasta ajastasi, jos et itsesi vuoksi, niin vauvan ainakin. Vauvankin on hyvä oppia siihen, että elämässä on muitakin tärkeitä ihmisiä, kuin vain äiti. Ja jos isä hoitaa vauvaa, kun äidillä on omaa aikaa, heidän suhde kasvaa ja kehittyy uusille leveleille. 💞 jatkakaa samaan malliin. Teitä on ihana seurata!

  16. Pippuri

    Hienoa Tuukka!
    Tuo ei ole kaikkien kohdalla mikään itsestään selvyys..
    On hippasen raskasta olla lapsen kanssa kotona koko päivä ja iltakin kun mies harrasti töiden päälle ihan kuin ennenkin eikä oikein ymmärtänyt kuinka raskasta se kodin pyörittäminen on äidille ja henkinen puoli vasta mutteria kiristääkin kun ei saa sitä omaa aikaa..
    Puolison on hyvä ajatella myös äitiä, joka SAA olla koko päivän kotona eikä tarvitse töissä käydä 😉
    Nim. eronnut..
    Ihanaa vauva-aikaa teille ja onnea Monna, sinulla on mahtava mies 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *