Monna
Monna

Mun normi työpäivä.

Ai millainen se on? No, sellaista ei oo. Mulla on jokainen työpäivä erilainen. Mä aloitan työt n.klo 8.15, kun oon vienyt Emman päiväkotiin ja lopetan ne n.klo 15.30, kun lähden hakemaan Emmaa päiväkodista. Päiväkotia meillä on tällä hetkellä ma-to, eli pe-su on vapaapäiviä.

Brändilähettiläänä, sekä mallina toimimista treenivaatemerkki Yvetelle.

”Sulla on aina ihanasti aikaa käydä lounailla ja treenaamassa keskellä päivää.”
”Mitä sä oikein teet päivisin, kun ehdit istumaan kahvilla kaverien kanssa?” 
”Kyllä mullekin tollanen työ kelpais.”

Tällaisia viestejä saan silloin tällöin. Mä ymmärrän, että somen kautta ei mun seuraajat näe kaikkea mitä mä teen. (onneks) Mutta helposti just sen takia tulee välillä vähän katkeriakin viestejä, että onpa sulla nyt rankkaa.. Kokonaisuus ei kuitenkaan näy muille kun mun perheelle. Raotan nyt vähän..

Mä teen mun työpäivät töitä tauotta (kuten moni muukin, on sitten yrittäjä tai palkkatyössä). Mä syön lounaan läppärin ääressä ja mulla on koko ajan ”valmius” päällä esim. blogin suhteen. Kun mä kävelen tuolla iltaisin Emman kanssa puistossa tai teen treenin silloin tällöin, mä mietin aina voisko tästä ottaa kuvan blogiin, mitähän aiheita mä kirjoittaisin ens viikolla jne. Vapaa-aikanakin on työ mielessä.

Ilmaisia asioita ei oo. Kuka vaan voi perustaa blogin ja alkaa myymään omia sisältöjään tai koittaa sopia kaupallisia yhteistöitä eri yrityksien kanssa. Ihan kuka vaan. MUTTA kuka niitä saa? Ennen kun yksikään yritys kiinnostuu susta yhteistyökumppanina, on sulla on oltava jonkinlainen pohja olemassa. Tietty määrä seuraajia, tietty määrä klikkauksia blogissa ja myös osoittaa minkälaista jälkeä teet yhteistöissä. Yksikään yritys ei maksa palkkaa vaikuttajalle, kenellä ei oo seuraajia tai kuka ei osaa kirjoittaa tai valokuvata.

Blogin sisältösuunnittelua, valokuvaamista, kuvien käsittelyä, sisällön kirjoittamista, sähköposteihin vastaamista, kommentteihin vastaamista (sekä blogi että instagram), palavereja yhteistyökumppaneiden kanssa, kuvauksia, pr-tapahtumia, Treeniryhmän treenejä, City Survivorsin suunnittelua ja myyntiä. Näistä asioista koostuu mun työpäivät. Se on vaan ja ainoastaan musta kiinni, miten teen työni. Hengaanko joka päivä kaverien kanssa kahvilla ja treenaamassa? Vai teenkö töitä niin paljon kuin ikinä ehdin ja käyn kerran viikossa salilla ja yhdistän yhtenä päivänä lounaan syömisen ystävän näkemiseen?

Se on vaan musta itestä kiinni kuinka tehokas mä oon ja siitä riippuu se, kuinka paljon mä saan joka kuukausi palkkaa. Yrittäjänä varmasti yksi isoimmista miinuspuolista on tulojen epätasaisuus. Joka hiton päivä on niska limassa painettava hommia ja myös koko ajan suunniteltava ja mietittävä tulevaa; mistä mä saan rahaa ens kuussa tai ens jouluna? Ei tule mitään lomarahoja, ei ole mitään sairaslomakorvauksia.

Treeni, edes kerran viikossa salilla.

Jos jotain ”mallia” mun normipäivästä yritän raapustaa, se näyttää suunnilleen tältä:

  • 8.00 Emma päiväkotiin
  • 8.15 läppärin kansi auki ja hommiin
  • 11.00 lounas ja samalla työt jatkuu
  • 14.30 koirien kanssa ulos
  • 15.00 tiskit koneeseen ja pyykkikone pyörimään
  • 15.30 Emma päiväkodista
  • 16.00 -> vapaata iltaa Emman kanssa

PAITSI

  • kerran viikossa Treeniryhmän treenit klo 18.00
  • yhteistyöpalaverit tai tapaamiset yritysten kanssa
  • oma treeni siellä täällä, yleensä aamupäivällä, muttei läheskään joka päivä
  • lounastreffit kerran viikossa / kahdessa viikossa ystävän kanssa

Mä oon monesti miettinyt sitä, että taloudellisesti olis helpompaa ja stressittömämpää olla ns. normi palkkatyössä. Myös vapaa-ajan erottaminen töistä olis helpompaa. Mutta silti mä rakastan yrittäjänä oloa ja itse asiassa rakastan myös sitä, että jokainen työpäivä on erilainen. Mulle tärkeetä on myös se, että mä itse oon oman kalenterini herra.

Yrittäjyydessä on puolensa, mutta niin on myös palkkatyössä. Molemmissa on ne ärsyttävät puolet, mutta myös ne aivan huiput jutut. Niitä ei pitäis vertailla, eikä muutenkaan pitäis vertailla omaa työtä ja arkea kenenkään muun tekemisiin.

***

Kommentit (36)

  1. Anne

    Moi Monna!
    Sinun päivät kuulostaa mukavan vaihtelevilta ja ihanaa, että sinulla on mahdollisuus viettää Emman kanssa niin paljon aikaa. ❤️ En ymmärrä miksi kukaan siitä katkeroituisi, vaikka kävisit lounaalla ja treenaisit joka päivä. Hyvänen aika, jokainen valitsee itse työnsä ja tekee arjestaan sellaista kuin se kenelläkin on.
    Mukavaa päivää ja kiitos inspiroivasta ja rehellisestä blogista! 😊

    • Monna

      Joo, vaihtelevia ne on! 😊 Ja on tosiaan on ihana kun saa olla Emman kanssa niin paljon. ❤ Katkeruutta en ymmärrä minäkään, jokainen todella valitsee itse työnsä.

  2. Laura

    Ymmärrän kyllä muiden ihmettelyn, sillä kuullostahan se monen korvaan epäreilulta, että teet kotitöitä ja käytät koiria lapsen ollessa päiväkodissa, kun taas tavallisessa päivätyössä olevat alkavat tehdä noita asioita viiden aikaan lapsen kanssa hänet päiväkodista haettuaan ja kahdeksan tuntia työssä oltuaan. Mutta tietty se on taas alan valintakysymys! 🙂 Samalla tavalla muutkin, kun yrittäjät miettii työjuttuja vapaallakin, tai ainakin itse mietin ja suunnittelen työtäni kaikki illat.

    • Monna

      Mutta miks se on epäreilua? Jokainenhan voi alkaa yrittäjäksi jos haluaa. 😊 Ja me yrittäjät tehdään töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Vaikka ”varsinainen työpäivä” loppuu klo 16, on iltaisin lapsen mentyä nukkumaan vielä otettava kone esiin. Ja siis tottakai myös muut kuin yrittäjät miettii töitään iltaisin. 😁 En väittänytkään toista. Ja kuten sanoin, ei omia töitä ja muiden töitä pitäisi vertailla. ❤

  3. Piu

    Ihmiset tuntuvat olevan toisinaan todella katkeria ja jopa kateellisia yrittäjille, koska yrittäjillä aikaa tuntuu olevan aina kaikelle kivalle puuhastelulle. Tosi asia on, että ajankäyttö pitää olla erittäin hyvin organisoitu, jotta leipä todellakin tulee pöytään. Tämä erottaa ihmiset usein siinä, kenestä on yrittäjäksi ja kenestä ei.

    • Monna

      Juurikin näin! 😊✌🏼❤

  4. Elina

    Hirmu kurja lukea ihmisten ajattelevan työstään näin, oli sitten kyse palkkatyöstä tai yrittäjyydestä: ”Joka hiton päivä on niska limassa painettava hommia ja myös koko ajan suunniteltava ja mietittävä tulevaa; mistä mä saan rahaa ens kuussa tai ens jouluna?” Toivottavasti loma rentouttaa ja tekee hyvää!

    Postausta avatessa odotin, että olisit enemmän avannut itse työn tekemistä: mitä kaikkea tapahtuu ennen kuin yhteistyötarjous tai -kysely muuttuu valmiiksi postaukseksi. Tyyliin maaliskuussa sähköpostinvaihtoa kummankin osapuolen ajatuksista, huhtikuussa valmis tuote kilahti postiluukusta / haettiin paikasta x, valokuvat paketin avaamisesta, testausfiiliksiä, luonnoksen kirjoittaminen, valokuvat, niiden editoiminen, oikoluku jne – ja vähän ehkä aikamääreitä miten pitkään homma vie, ja homma kirjoitettuna auki kivojen kuvien kera. Ehkä tässä olisi postausidea tulevaisuudelle?

    • Monna

      No tuo sun lainaamasi kappale oli ehkä hieman karrikoidusti sanottu. Mä rakastan mun työtä, mutta pakko se on miettiä mistä rahaa saa nyt ja tulevaisuudesa. 😊

      Ja oikein hyvä postaus-idea! Tää oli vaan mun työpäivää avaava postaus, ei niinkään yhteistyön syntymisestä ja sen loppuun asti saattamisesta kertova postaus. Mutta hyvä idea! 😊✌🏼

    • Elina

      Ok 🙂 Hyvä jos pääosin mielessä on se positiivinen.

      Ja tajusin että kyse oli työpäivästä (vaikka sitten ajatus karkasi kun aloin avata toivettani, pahoittelut!), olisin vain kaivannut enemmän konkreettista työn avaamista vaikka esimerkkipäivän muodossa (8.15-9 sähköpostitsekkaus ja kuitit kirjanpitäjälle, 9-10 kuvauslenkki, 10-11 editointi ja pari sähköpostia, 11-12 oikoluku ja samalla lounas, 12.15 paketti postista, 13-14.30 uusi postausluonnos, edellisen viimeistely ja julkaisun ajastaminen). Ei, toki kaikki päivät ei oo samanlaisia, mutta monessa päivässä ehkä paljon samaa? Mutta ehkä oon vaan vähän omituinen kun tykkään päästä kuulemaan työpäivien sisällöstä, oli ala mikä hyvänsä…

  5. Tay

    Hyi kun sylettää kun jotkut puhuu bloggaamista työnä. Se on harrastus!

    Hoitajat joutuu raataa ja tuskin näkee lapsiaan paljoa.

    Pitäs jonku puuttua näihin ihkudaa ku taas vähä eksoottist kahviiii jee- tyyppeihin 😂😂
    Niitä on vielä niin paljon ja tyypit olettaa että on nii spessuja. Hevonperseet!
    haha!

    • Terttu Hertunpää

      No kuka tässä fiksu on: Se joka vapaaehtoisesti uhraa elämänsä työlle eikä nää lapsiaan vai se joka saa saman rahan tekemällä töitä kotona ja saa tehdä töitä silloin kun haluaa??? 😀
      Kukaan varmaan pakota sinne hoitajaksi jos se on niin kurjaa! Perusta blogi ja tee sama kuin Monna perästä ja nauti näiden aivopierujen kommenteista….

    • miranda

      Bloggaaminen ei ole harrastus siinä vaiheessa kun sitä tehdään kokopäiväisesti ja sillä elättää itsensä. Esimerkiksi Janni Hussi tienaa somella aika paljon enemmän kuin suurin osa sitä ”oikeaa työtä” tekevistä. Ja jos haluaa oikeasti sanoa jotain, kannattaa opetella kirjoittamaan.

    • Jonna / Palasia arjestani

      Miks hoitajat ei näe lapsiaan? Itse olen hoitoalalla, joten tiedän kyllä palkkauksen ja työajat. Itse en koskaan suostuisi työhön jossa en näkisi lastani. Tuskin kukaan siellä työpaikalla 24/7 on…

  6. Marjo

    Moi.

    On toisaalta ihan ymmärrettävää, että on vielä olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä bloggaamista työnä. Se on niin uusi juttu ja jotain ihan muuta kuin ns. perinteinen työ (sairaanhoitaja, siivooja, kaupan myyjä, opettaja jne., jne.). Sitä tosin en ymmärrä, että joku viitsii paljastaa tietämättömyytensä huutelemalla törkeyksiä bloggaajan kommenttiboksiin. Bloggaaminen on totta vie työtä tälle tasolle vietynä, kun Monna on vienyt. Pari kertaa vuodessa postauksen julkaiseva voi toki harrastaa bloggaamista, mutta useita kertoja viikossa uutta tuottava ei enää harrasta. Se on työtä 24/7/365. Ja sitä tehdään koko persoonalla ja suurella sydämellä! Toki esim. opettajan työ kuuluu hyvin tehtyä myös tuohon kuvaukseen, mutta kyllä monessa palkkatyössä työ jää työpaikalle!

    Minustakin olisi mukava lukea miten nuo yhteistyöjutut syntyvät.

    Rentouttavaa kesää ihan kaikenlaisille lomailijoille!

  7. Jonna / Palasia arjestani

    Itse käyn päivätyössä hoitoalalla ja bloggaan siinä ohessa harrastuksena, mutta kuitenkin tosissani. Kun vertaan näitä kahta omaa hommaani niin väitän, että on helpompaa käydä siellä päivätyössä, jossa sulla on määrätyt hommat. Teet ne ja työpäivä on siinä. Kuukausittainen tulo on taattu.

    Bloggaajana tulot ei todellakaan ole satavarmat ja sä teet sitä hommaa 24/7/365. Mietit ideoita blogiin ja yrität saada sen menestymään. Se ei nykypäivänä ole helppoa, koska blogeja on niin paljon. Sun pitää olla persoonallinen, hyvä kuvaamaan ja kirjoittamaan, yhteistyökykyinen ja koko ajan saatavilla. Kaupallisten yhteistöiden saaminen ei tapahdu sohvalla makaamalla ja lattea litkien.

    Musta ei koskaan olisi kokopäiväiseksi Bloggaajaksi! Olen liian turvallisuuden hakuinen epäsäännölliseen palkkaan. Bloggaaminen ei ehkä ole fyysisesti rankkaa työtä, mutta mentaalipuolta se kysyy toden teolla! Iso hatun nosto Monna, että olet heittäytynyt yrittäjäksi. Arvostan 👊

  8. A

    Hyvä postaus! Myönnän, olen ajatellut joskus ettei voi olla kovin rankkaa vastailla työkseen instagram-kommentteihin, ottaa kuvia someen ja kirjoitella kuulumisiaan. Tuo oli hyvä pointti tuosta pohjatyöstä, jota bloggaajien on tehtävä, jotta yhteistyötarjouksia tulee ja jotta rakastamastaan hommasta saa elannon. Raotit mielestäni hyvin juuri sitä puolta, jota ei ulospäin näe. Sulla on hyvä asenne:) Kivaa kesää!

  9. Itsekin yrittäjä

    Jokainen saa valita itse työnsä ja pääasia että siitä nauttii. Mutta omaan korvaan hieman särähtää, kun työpäivään kuuluvista asioista todella moni on sellainen, että muut työssäkäyvät tekevät ne sitten kun tulevat kotiin sieltä töistä tai ennen niitä. Mm. lasten tarhaan vieminen, tiskit, koirien ulkona käyttö, lasten tarhasta hakeminen. En siis todellakaan kehtaisi laskea näitä työpäivään kuuluvaksi tai kertoa, että ne kuuluvat työpäivään. Tai lounas ystävien kanssa. Tai oma treeni työpäivän aikana.
    On todella luksusta, että pystyt viettämään vapaa-aikaa klo 16 eteenpäin lapsesi kanssa, sillä moni muu tekee edellä mainitsemani asiat sen jälkeen.

    Nämä kuitenkin ovat omia valintoja ja niin kuin sanoit, meillä jokaisella on vapaus tehdä omat valintamme. Toisten valinnoista on turha olla kateellinen tai katkera. Yrittäjän elämä ei ole helppoa, voin sen kokemuksesta sanoa. Ja vaikka bloggaaminen on yrittämistä ja työn tekoa, niin se on sieltä helpoimmasta päästä. Minä en voi työpäivänäni tehdä noita asioita, vaan silloin on tehtävä niitä töitä. Ja niihin ei lukeudu lasten kuskaaminen, kotona siivoaminen, treenaaminen, lounaat ystävien kanssa tai koirien ulkoiluttaminen. En halua olla ilkeä, vaan tuoda toisen näkökulman asiaan ja myös vähän selittää, miksi saatat saada negatiivista kommenttia asiaan liittyen.

    • Monna

      Kuten vastasin toisellekin, tämä oli vain yksi esimerkkipäivä. Kuten kirjoitin päivät ei ole samanlaisia ikinä. En laske työksi lapsen hoitoon viemistä tai hakemista, en myöskään koirien ulkoilutusta ym. Kunhan kirjoitin miten aikataulutan päivän.

      Mistä tiedät, että bloggaaminen on helppoa työtä? Oletko tehnyt sitä ansaitaksesi?

      Teen töitä myös viikonloppuisin ja monesti myös iltaisin.

    • Itsekin yrittäjä

      Ehei, yrittäminen ei ole koskaan helppoa! Alasta riippumatta se on vaikeaa. Mutta, minä olen sitä mieltä, että yrittäjyyden eri aloista bloggaaminen kuuluu niihin helpoimpiin. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, joka perustuu omiin kokemuksiini yrittäjyydestä. Jokainen meistä kokee asiat eri tavalla, se mikä sinusta voi olla helppoa ja normaalia, voi jostain toisesta olla vaikeaa ja epämiellyttävää. Ja toisinpäin myös.

      Työt iltaisin ja viikonloppuisin ovat varmaan kaikkien yrittäjien normaalia elämää, eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa. Koska, kuten moni on jo todennut se on oma valinta. Kuka vaan meistä voi alkaa yrittäjäksi tai siirtyä palkkatöihin 🙂

  10. Anni

    Missä kohti se niska olikaan limassa?..

    • Monna

      Mitä itse teet työksesi? 😊

  11. Elina

    Eiköhän tämä ole aihe, josta on aika turha provosoitua suuntaan tai toiseen. Itse tunnistan omassa palkkatyössäni (luokanopettaja) hyvinkin tuon työajattomuuden, mutta koen, että se on ammattiin kuuluva juttu. Kyllä, iltaisin lasten mentyä nukkumaan on melkein joka päivä avattava kone ja suunniteltava/vastattava wilma-viesteihin/korjattava kokeita tms., välillä työpäivä koululla venyy aamuseitsemästä iltayhteentoista, työ on mielessä aika lailla 24/7 – mutta vastaavasti välillä voi ottaa päiviä, joina vain hoitaa opetustunnit, ja painaa työpaikan oven kiinni kello 13. Kyllä, välillä tulee haikailtua niihin palkkatöihin, joissa työt jäisivät työpaikalle, tai vastaavasti yrittäjän vapauteen, mutta hei, tämä on minun valintani. Hyvinä ja huonoina päivinä.

    Maatalousyrittäjän puolisona tunnistan ehkä myös tietyllä tavalla ajatuksen siitä, että bloggaajan työ on yrittäjyydessä helpoimmasta päästä. Toisaalta taas ei: perusarki eläinten kanssa on omalla tavallaan leppoisaa, eikä lehmille tarvitse myydä osaamistaan päivästä toiseen (riittää, kun tekee sen EU-tarkastajille, pankille, meijerille jne. muutaman kerran vuodessa). Työtunteja, herätyksiä keskellä yötä, erilaisia tarkastuksia ja turhanpäiväisiä lomakkeita kertyy varmasti enemmän, mutta kuten sanottu, ihan koko ajan työssä ei tarvitse antaa itsestään parasta, vaan ihan kivakin riittää.

    Suomessa on siitä onnellinen tilanne, että on vapaus valita. Yrittäjyyteen kyllästynyt voi vaihtaa palkkatöihin ja toisinpäin. Jokaisella on mahdollisuus hakeutua alalle kuin alalle ja kokeilla itse, onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Ja niin myös kannustan tekemään, jos oma fiilis työstään on se, että joka h****tin päivä pitää painaa niska limassa – oli sitten palkkatöissä tai yrittäjänä.

    Peace & love, ja sopivasti aurinkoa & sadetta kesään meille jokaiselle!

  12. Päivänsäde

    Mun mielestä on ihan mahtavaa, että olet vuosien ahkeran työnteon seurauksena siin pisteessä, että pystyt järjestämään sun työt tällä hetkellä niin että olet mahdollisimman paljon sun lapsen kanssa 🙂 Palkkatyössä on paljon sellaisia hyviä puolia ja etuja, mitä yrittäjällä ei ole, ja sama myös toisinpäin. Miksi kenenkään pitäisi arvostella kenenkään toisen työtä, ja varsinkaan vertailla kenellä on rankinta? Jokaisella tulee niitä hetkiä, että on stressiä ja väsymystä vaikka tekisi mitä työtä tahansa. Mä arvostan sua paljon myös sen takia, että bloggaamisen kautta saat paljon arvostelua ja negatiivista palautetta, mutta siitä huolimatta jaksat piristää meitä lukijoita ihanilla ja mielenkiintoisilla postauksilla <3

  13. Stiina

    Täytyy todeta, että kuulostaa minunkin korvaan suht helpolta yrittäjyydeltä. En vähättele, mutta tässä 3 vuotta elänyt yrittäjämiehen rinnalla ja aamu 7 lähtee ja ilta 5-6 tulee kotiin, ja koko sen ajan täytyy olla tavoitettavissa. Kesälomia ei ole mahdollisuutta pitää, nykyään hyvällä tuurilla viikko kesässä. Kun työntekijä sairastuu, se tarkoittaa että mieheni tekee 15h työpäivää. Ja kyllä minunkin mielestä se bloggaaminen kuulostaa hiukan helpommalta, toki mieheni myös rakastaa työtään ja pyrkii helpottamaan työpäiviään mutta asiat ei ole niin yksinkertaisia. Jos mieheni pitäisi 1kk tauon, olisi yritys nurin. Muistan, miltä tuntui aina kuunnella muiden hehkutusta kun mies on isyyslomalla kun lapsi syntyy, noh meillä ei ollut vaan oli silloin 12h töissä joka arkipäivä. Helpompaahan se olisi jos olisi pelkässä palkkatyössä, mutta sellaista elämä on 🙂

    • Monna

      Silloin kun aloin yrittäjäksi kuusi vuotta sitten, tein ympäripyöreitä päiviä ja vapaa-aikaa ei ollut. Nyt vasta viimeisen vuoden ajan oon pystynyt elättämään itseni niin, että pystyn tekemään tälläistä yrittäjyyttä. 🙂
      Silti hyvän työn tai työntekijän mitta ei oo mun mielestä se kuka tekee eniten ja kenellä on vähiten vapaa-aikaa. Pääasia olisi, että viihtyisi työssään ja saisi siitä edes kohtuullista elantoa. ❤

    • n

      Eikö ole jännää, että yrittäjänaiset saavat kyllä lapsia ja pitävät pääsääntöisesti jonkinlaisen äitiyslomankin, mutta ai että miten usein kuulee just tän ”mies on yrittäjä joten ei voi pitää YHTÄÄN isyyslomaa tai yritys on heti nurin” 🙂 (viitaten kommenttiin ylempänä) Kyllä se on itsestä kiinni voiko sen loman pitää vai ei. Mikään vuoden poissaolo ei onnistu (pien)naisyrittäjilläkään toki kuin harvoilla, mutta varmasti kuukauden voi jokainen olla yrityksen hommista edes kotona jos nyt ei ihan uudenkarhea yritys ole. Ja kyllä, tiedän asiasta kuitenkin yrittäjäperheen kasvattina jotakin.

      Mutta itse postaukseen; jotenkin porukalta unohtuu yrittäjien ja esim. juuri bloggaajien työn helppoutta kritisoidessa juuri tämä lomaraha-sairasloma-kuvio. Joo, bloggaaja voi ehkä käydä itse treenaamassa ”kesken päivän” (vaikka sielläkin kuvaisi tai pukkarissa vastaisi instan kommentteihin heti), ulkoiluttaa koiria tai pitää päivät näennäisen lyhyinä (lapsi päiväkodissa 8:30-15:30, mikä on kyllä tosi lyhyt päivä vs. perus 8-16-työläisellä), ja meidän normaalisti työssäkäyvien pitää hoitaa nämä asiat sitten oman työpäivän jälkeen. Mutta. Kun minä sairastun, soitan töihin ja ilmoitan, että olen sairas, ja jään kotiin (ja jos et näin voi tehdä niin vaihda työpaikkaa hyvä ihminen). Kun yrittäjä, tässä tapauksessa bloggaaja sairastuu, hän naputtaa sängyssä sähköposteja, blogipostauksia, kuvaa instastoryt sunmuut ja samalla yrittää parantua (+ hoitaa lapset, kodin jne.). Tai kun heinäkuu koittaa, minä laitan työpaikan oven kiinni vähintään kuukaudeksi ja nostan palkat ja lomarahat normaalisti. Kun bloggaajalla heinäkuu koittaa, se ei välttämättä tarkoita mitään. Tai jos tarkoittaa niin sitä ennen on todella tahkottu tiiviissä tahdissa etukäteen kaikki se ”lomaraha”, mitä lomalla on käytettävissä, ja yrityksen kulut pyörii silti normaalisti ja mitä luultavimmin esim. pt-bloggaajat ovat silti vähintään sähköpostin päässä koko ajan. Ja usein bloggaajat vielä päivittävät blogit, instat ja muut koko ajan.

      Joo, myös normaalisti töissäkäyvät miettivät työtä vapaa-ajalla – niin minäkin lto:na. Kyllä, saan todella paljon vähemmän palkkaa kuin moni somella pääsääntöisesti elämänsä rahoittava bloggaaja, en tosiaankaan treenaa keskellä päivää, ja työ on fyysisesti varmasti rankempaa kuin bloggaajan. Olisinko silti valmis vaihtamaan paikkaa? Jatkuvasti pohtimaan missä menevät yksityisyyden rajat, mitä julkaisen, ketä kuvissa näkyy, asettamaan itseni saati lapseni sille kaikelle arvostelulle alttiiksi, avaamaan koneen työasioissa illalla kymmeneltä? En.

      Ja sitä sietäisi kyllä jokaisen ”yhyy sä vaan juot lattea”-tyypin miettiä.

    • Elina

      Sen verran täytyy kommentoida, että kyllä yrittäjäkin saa sairauslomaa, kunhan on hoitanut YEL-maksunsa kuntoon (kyllä, yhden päivän omavastuuaika, mitä ei palkkatyöläisillä ole): https://op.media/yrityselama/Yrittajyys/Saako-yrittaja-sairastaa-1819601a67174ec4bd191b9eb7e52d3a

      Peukku sille, että puolustat Monnaa / yrittäjiä (hatunnosto yrittäjille täältäkin!), mutta arvostan sitä, että on faktat kunnossa.

    • Elina

      Kas, Monnakin kirjoitti ettei ole sairauslomaa. Kiinnostava juttu, miksi et oo YEL-vakuutettu?

    • Monna

      Voi tsiisus.. Joo, kyllä olen YEL-vakuutettu. Mutta palkallinen sairasloma tarkoittaa yrittäjällä n.20e / sairaslomapäivä (riippuen tietysti tulotasosta) ja pirusti paperilappujen ja lippujen lähettämistä eteenpäin ennen kuin naurettavan pieni korvaus päivästä tulee.
      Että ei ole kyllä ihan verrattavissa palkkatyössä käyvän sairaslomaan. Täytyy kuitenkin muistaa, että mä olen ollut palkkatöissä 15 vuoden ajan ennen yrittäjäksi ryhtymistä. Joten tiedän aika paljon molemmista puolista. 🙂

    • Elina

      Ok. Mielestäni ei silti sama asia kuin ”ei ole mitään sairauslomakorvauksia”, ehkä asian olisi voinut kirjoittaa ”sairauslomakorvaus on pieni, ja hankalasti haettavissa”.
      Kiitos asiallisesta ja ystävällisestä vastauksesta Monna!

    • Elina

      Meidän perheessä on siis ollut tosi iso juttu, että yrittäjien sairastaminen on paljon helpottunut tämän vuoden alusta (jolloin 4 omavastuupäivää muuttui yhdeksi). Suht maltillisella 20000 euron vuositulolla sairauspäiväraha on jo lähemmäs 50e/päivä, ja vaikka se hommia teettääkin, eikä ole verrattavissa palkkatyöläisen sairausetuun, meidän taloudessa asia jo tuntuu, ainakin kun vertaa aiempaan. Minimityötulolla toki vain sen parikymppiä.

      Olin siis tosi hämmästynyt, että bloggaajia tämä ei koskekaan (ja valmis jo nousemaan barrikadeille!) – mutta kyse olikin siis siitä, että luin asian liian kirjaimellisesti.

      Olen tarkempi ensi kerralla!
      Anteeksi Monna!

  14. Eeva

    🤔 ei eri töitä oikein voi verrata. Mikä on toiselle rankkaa voi olla toiselle kevyttä. Ei työn arvostus ole suoraan verrattavissa ”rankkuuteen”. 😊 teet varmasti paljon töitä ja olet arvostuksen tietty ansainnut.

    Tekstisi perusteella en itse pitänyt työpäiviesi kuvausta kovin raskaana, mutta se liittynee siihen, että olen lääkäri ja työpäivät ovat erittäin hektisiä ja vastuu iso. Vapaa-aikaa käytetään kouluttautumiseen ja päälle vielä päivystykset. Mutta sinun työ on sinun työ ja mun työ mun. Työt on niin erilaisia, että miksi lähteä niitä edes vertaamaan. Mun arvostuksen ainakin saa sillä, että tekee elääkseen just sitä mitä haluaa! 😊

    Toivoisin blogiaiheeksi pohdintaa blogistien eettisyydestä ja vastuusta. Blogeissa kirjoitetaan/mainostetaan usein esim ravintolisiä. Nehän tutkimusten mukaan ovat pääsääntöisesti aika tehottomia ja pahimmissa tapauksessa jopa vaarallisia (ei tarkkaa tietoa mitä sisältää, maksan vajaatoiminta, yms). Olisi kiva kuulla blogin pitäjän ajatuksia tästä aiheesta! 😊

  15. Tiina

    Minusta on kiva lukea erilaisista ammateista ja mitä työpäivät mahdollisesti pitävät sisällään.
    Itse olen sh isossa sairaalassa päivystysosastolla ja koen työ olevan kuormittavaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Mutta minulla on myös amk- tutkinto kulttuurialalta ja vaihdoin ammattia juurikin sen takia, etten jaksanut ainaista epävarmuutta rahasta. Tämmöistä tasapainon hakemista. Kun perhe alkoi kasvamaan, vakituinen työ ja säännölliset tulot alkoivat merkata enemmän kuin työ taivaanrannan maalarina.

    Olenko tyytyväinen tähän valintaan. Joo, oli järkevä sijoitus opiskella uusi ammatti. (on varmasti maksanut opiskeluvuodet takaisin) Toisaalta olisi huippua mennä flown mukana, suunnitella ja kokeilla. Piirtää ja rutata.
    Nyt työn määrittelee potilaat ja niiden tarpeet. Työssä on iso vastuu ja isot velvoitteet. Minä tykkään työn haastavuudesta, siitä että voin oppia aina jotakin uutta, jne. Tosin en tykkää siitä ”paskasta” mikä kaadetaan hoitajien niskaan, enkä pienestä palkasta verrattuna työhön.

    Mielenkiinnolla olen seurannut sinun ”ammattikriisiä”. Itsekkin olen sen kourissa nyt ajoittain pyörinyt. Lähinnä syksyllä tulee halu lähteä opiskelemaan, Tai voisin vaihtaa työpaikkaa tmv. Toisaalta meillä on töissä loistava työporukka ja osasto on haastava. Omaksi iloksi voisin opiskella vaikka yo:lla ravitsemusta,.. saas nähdä.

  16. Kaisa

    Mielestäni tämä vastakkain asettelu ei koske pelkästään yrittäjä-palkansaaja-akselia. Olen itse korkeakoulutettu palkkatyössä ja toimin esimiesasemassa. Olen huomannut, että monesti ns. duunareiden on hyvin vaikea ymmärtää miten ei-ruumiillinen työ voi olla raskasta ja kuormittavaa. Itse taas näen sen niin, että kaikki työ on kuormittavaa eri tavalla. En kadehdi ruumiillisen työn tekijöitä. Kroppa on epäilemättä eläkkeelle päästettä loppuun kulutettu. Välillä kuitenkin antaisin mitä vain, että saisin yhden huolettoman viikon, eikä tarvitsisi kantaa vastuuta mistään. Arvostusta alaisilta on välillä hankala saavuttaa. Itse ajattelen, ette me kaikki teemme arvokasta työtä. Meillä vain on erilaisia tehtäviä ja meillä kaikilla on mahdollisuus valita mieleisemme työ.

  17. Nanna

    Mielenkiintoinen postaus! Monnan taivalta pitkään seuranneena en voi kuin ihailla häntä. Hän on sukulaiseni ja ihennenaiseni kaikin tavoin;) Ihmetyksellä luin näitä vähän negatiivisia kommentteja…Keskustelua toki on kiva lukea mutta joskus joku voisi pitää mölyt mahassaan…

  18. Laura

    Monet täällä vetoavat siihen, että voimme itse valita palkkatyön ja yrittäjyyden välillä. Tämä ei täysin pidä paikkansa, ellei ole valmis vaihtamaan alaa kokonaan. Itse olen työssä, jota vastaavia työpaikkoja ei ole Suomessa kuin yksi ja sekin on 30% työajalla. Minulle yrittäjyys oli ainoa vaihtoehto työllistyä koulutustani ja uratoiveitani vastaavaan työhön.

    Mielestäni on muutenkin typerää sanoa, että emme saisi ”valittaa” työn rankkuudesta jos/kun olemme sen itse valinneet. Jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolet, ja niitä pitäisi saada tuoda esille ilman syyllistämistä ja spekulointia siitä, miten rankkaa kenenkin työ muka oikeasti on.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *