Monna
Monna

Minä olen kaunis.

Oikeastaan nyt lähiaikoina oon tainnut oppia rakastamaan itseäni vasta oikeasti. Tarkoitan sillä sitä, että ulkokuoren lisäksi nyt vasta se sisäpuoli on oikeasti ja rohkeasti ylpeä itsestään ja levollinen siitä mitä on. Verrattuna aiempaan oon nyt tänään henkisesti vahvempi, varmempi, tyytyväisempi ja rakastavampi itseäni kohtaan. ❤ 

Tiesin jo kuvausta varatessani, että haluan kuvat tai ainakin osan niistä julkaista myös blogissa tai IG:ssä. Halusin niiden kuvien kautta jollain tapaa ”todistaa” itelleni sen, että mä oon hyvä ja uskallan tehdä tän. Mä oon kaunis. Edelleen. Ja varsinkin nyt. Kuvat on aina olleet mulle väylä, jonka kautta oon somessa jo vuosia kertonut oman kroppani hyvinvoinnista tai timmiydestä tai raskaudesta palautumisesta tai jostain muusta. Sen takia halusin nytkin tän asian kertoa kuvien avulla.

Tää voi tuntua jonkun mielestä pinnalliselta tai oudolta. Mutta mulle tää on tärkeä asia. Ja on myös tosi tosi tärkeää mulle, että saan kertoa ihmisille tätä sanomaa. Kertoa siitä, että se on ihan normaalia ettei koko ajan oo tyytyväinen itseensä ulkoisesti tai sisäisesti. Kertoa siitä, että kumminkin oppii ja osaa rakastaa itseään muhkuroineen päivineen. Kukaan ei oo täydellinen, ei sellaista ole. Tai oikeastaan; kaikki on täydellisiä, mutta se merkitsee kaikille eri asioita.  ❤


Mä katoin tässä pari päivää sitten yhtä kuvaa yhdestä tosi sporttisesta naisesta, eka ajatus mikä mulle tuli oli: oispa kiva olla tuossa kunnossa. Sitten kuitenkin parin sekunnin jälkeen tuli seuraava ajatus: miten se parantaisi mun elämää? Ennen mulle onnea toi se, että kroppa oli mahdollisimman sileä ja kiinteä. Siihen usutti myös se, että työskentelin silloin täysipäiväisesti liikunta-alalla ja se toi mukanaan ulkonäköpaineita vielä lisää. Jotta todistaisin potentiaalisille asiakkaille olevansa hyvä ja yhtä hyvä tai parempi kuin kollegat, piti myös näyttää timmiltä ja olla tikissä kuin tiikeri.

Oon kertonut blogissa kuvien ja postausten kautta mun kropan muuttumisesta raskauden jälkeen. Nyt arvet on haalenneet tosi vaaleiksi, mutta kyllä mä nään silti erilaisen vatsan peilistä nyt kuin ennen raskautta. Se ei silti oo huono asia. Kun mä katoin sitä kuvaa siitä sporttisesta naisesta pari päivää sitten, ymmärsin taas jotenkin tosi vahvasti sen ettei kropan muoto, koko, rypyt, arvet tai niiden poissaolo vaikuta onneen. Se asia, josta oon puhunut jo vuosia; pyöreä peppu ja sixpack ei itsessään tuo onnea.

Kun mä viime viikolla istuin ihanan kampaajani Jennan tuolissa hänen kihartaessaan mun hiuksia ja tehdessään mulle kuvausmeikkiä, Jenna kysyi jännittääkö mua nämä kuvaukset. Mä olin tyynen rauhallinen. Mua ei jännittänyt yhtään. Mua ei pelottanut mennä valokuvaaja Saara Taussin studiolle ja riisua itseni kameran edessä. Mua ei haitannut, vaikka näin hassun ryppyisen napani ja ne haaleat raskausarvet studion peilistä. Mua ei haitannut, vaikka mun mahasta ei erottunut vatsalihasten reunat, sixpäkistä puhumattakaan. Eikä sieltä peilistä näkynyt terhakka ja timmi peppu, mutta sekään ei haitannut.

Mulla oli tosi seesteinein ja hyvä olla. Näytin mielestäni kauniilta ja olo oli rauhallinen. Kun kuvat oli otettu pyysin ettei Saara muokkaisi kuvia juuri lainkaan, että hän tekisi vain pakolliset valon parantamiset ja kontrastit kohdilleen. Halusin, että kuvat on juuri sitä mitä oon oikeasti. En halunnut, että mahaani olisi siloitettu tai uumaani kavennettu. Saara sanoi, että tehdään juuri kuten kuvattava haluaa.


Yritetäänhän muistaa kaikki, että me ollaan kauniita kaikki. Jokainen omalla tavalla. Kaikkein tärkeintä on oppia rakastamaan itseään! Kannattaa miettiä mitkä asiat tekee onnelliseksi, tuoko onnen se, että peilistä katsoo mahdollisimman timmi kroppa? Vai onko sillä sisäisellä kauneudella suurempi vaikutus onneen? Jokaisella tääkin voi olla eri tavalla, joku voi tulla onnelliseksi siitä timmistä kropasta ja joku toinen siitä sisäisestä kauneudesta. Mulle onnea tuo se, että mä oon terve, kaunis sisältä ja ulkoa. 🙂 Mutta ulkoinen kauneus mun omaan silmään voi olla ihan eri kuin jollain toisella. ❤ Me ollaan kauniita kaikki.

Monna

Kuva: Saara Taussi

Alusvaatteet: Change Suomi

MUAH: Jenna Leinonen

Lue myös: Synnytyksestä palautuminen

Kommentit (12)

  1. Heidi

    Tämä kommentti koskee nyt pidempää matkaa blogissasi: olet rohkea ja kaunis nainen, sisältä ja ulkoa.

    Kiitos teksteistä!

    • Monna

      Voi kiitos kovasti!! ❤❤

  2. Mirjami

    Upeaa! Toisinaan pystyn jo ajattelemaan samalla tavalla, mutta vielä on matkaa. Aina sitä viimeistä viittä kiloa pudottamassa ja itseä soimaamassa jos en ehdi tai jaksakkaan siihen panostaa. Yritän opetella etten ulkonäkö edellä liikkuisi vaan terveys.

    • Monna

      Kiitos! ❤ Matka on pitkä, mieli on niin vahva ettei se käänny hetkessä. Jos aina on miettinyt, että en oo hyvä näin ja haluan vielä eroon siitä viidestä kilosta, onko koskaan tyytyväinen? ❤❤ Terveys on hyvä mittari ja motivaattori, hyvä sellainen voi olla myös ulkonäkö. Mutta tärkein on se korvien väli. ❤ Anna itselles aikaa.

  3. päivänsäde

    Jotkut varmasti katsovat sun kuvia ja ajattelevat: ”oispa kiva olla tuossa kunnossa” <3

    • Monna

      Ihan varmasti. Mutta siitä ei tässä ookkaan kyse. ❤ Moni vaikkapa fitnesskisaaja siinä kireämmässä kunnossaankaan ei oo tyytyväisiä itseensä ja moni katsoo heitä ihaillen. Kaiken pitää kuitenkin lähteä omien korvien välistä, muutoin ei voi itseään rakastaa ja hyväksyä. Oli sitten timmi tai pehmeä ulkokuori tai minkä kokoinen hyvänsä. ❤

  4. Tinde

    Aivan ihania ajatuksia! ♥️

    • Monna

      ❤❤❤

  5. Jossu

    Kiitos positiivisesta asenteesta ja kauniista sanoista itsellesi, se auttaa jaksamaan näissä omissa aallokoissa❤️

    • Monna

      Kiitos tosi paljon ja voimia sinne! ❤️

  6. Nanja

    Sä OLET kaunis! <3

    • Monna

      Kiitos ❤️

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *