Monna
Monna

Miks muiden muttei meidän?

Vertailu lasten kehityksen kanssa on mun mielestä vähän hölmöä. Jokainen lapsi on yksilö, joku toinen oppii kävelemään 9kk -ikäisenä, joku toinen 1,5-vuotiaana. Joku oppii laulamaan ennen puhumista ja joku juttelee kolmisanaisia lauseita jo puoltoista vuotiaana.

Se on hassua, että tän tiedostaa ja silti miettii joskus miks muiden muttei meidän? Tiedättekö? Esimerkiksi mä oon miettinyt, että miks Emma ei sano äiti eikä isä, mutta tosi monen muun lapsi osaa sanoa nää sanat. Meillä lauletaan vaan i-ha-haa, i-ha-haa… ja sanotaan tiukkoja anna-käskyjä! 😀 Toki tulee myös muutamia muita sanoja, mutta kun kysytään Emmalta, että miten sanot ÄI-TI, ni se vastaa aina KAAK-KA! 😀

Emmalla motorinen kehitys on ollut sellaista, kun ”oppikirjoissa”. Puolen vuoden iässä alkoi ryömiminen, siitä seuras konttaaminen jne.. Vuoden iässä ensiaskeleet ja siitä pikkuhiljaa juoksun pariin. Mutta puheen kanssa oon joskus miettinyt, että vitsi miten toikin jo osaa sanoa vaikka mitä, mutta Emma ei. Se on ihan hölmöä! Tiedän, mutta silti sitä tulee ajatelleeks.

Nää ajatukset ei varmaan lopu tähän vaiheeseen, sitten tulee koulu ja jonkun toisen lapsi oppii englannin nopeemmin kuin toinen ja joku toinen on parempi liikunnassa kuin toinen. Väkisinkin sitä varmaan tulee tällaisia pohdittua, kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy just siihen omaan tahtiinsa ja kun ohjeita ja ”keskiarvoja” kerrotaan myös mm. neuvoloissa.

Mun eräälle ystävälle oli sanottu hänen lapsensa 1,5v-neuvolassa, että kyllä tuon ikäisen pitäisi mennä klo 19 nukkumaan ja nukahtaa yksin. Meille taas sanottiin 1,5v-neuvolakäynnillä, että joku lapsi tarvii vanhemman lähelleen nukahtaakseen vielä kolmivuotiaana ja perheillä on omat rytminsä. Ei tietysti sillä, että pikkulapsen olis syytä valvoa puoleen yöhön, mutta varmasti jossain perheessä mennään nukkumaan 20.30 ja jossain 19.00.

Vaikka näihin vertailuihin tulee välillä sorruttua, niin tiedän kuitenkin ettei niihin olis mitään tarvetta tai syytä. Mun mielestä on ihanaa, kun Emma ymmärtää niin hyvin puhetta. Tällä hetkellä tuntuu, että sanoi tai kysyi häneltä mitä tahansa, hän ymmärtää. Lisää sanoja tulee koko ajan ja varmasti myös ne äiti ja iskä sieltä jossain välissä tulee. 😀 Haha!

***

Kommentit (7)

  1. myös äiti

    1,5-2v oli meillä ainakin semmoista oppimisen kulta-aikaa, että sanat ja lauseet yks kaks tupsahti vain esiin ihan oikeasti huomaamatta :D, saati siitä kaikesta muusta, vaikka leikkien motoriikasta ja ”järkevyydestä (ei enää sitä että kaikki korit kumoon ja eteenpäin!), tunneälystä itseä ja muita kohtaan puhumatta. Uskoisin että teilläkin on jo nurkan takana varsinkin se kielellinen kehitys mut kuten sanoit, kaikki omassa tahdissaan ja ainakaan paineita ei tarvitse ottaa 🙂 Neuvolassakin taitaavat sanoa että pääasia että lapsi ymmärtää tuonikäisenä, vaikkei sanoja tulisikaan!

  2. Suski

    ”Väitetään” että lapsella kehittyy pienenä jompi kumpi vahvemmin/ensin. Joko puhe tai motoriikka. Ja Emmalla se on motoriikka. Tällä hetkelläkin alle 3-vuotiaiden ryhmässä töissä olevana voin alle kirjoittaa tuon ”väitteen” heti. (En tiedä onko sen joku fiksu ihminen ihan todistanutkin:D)
    Vertaaminen on meihin suomalaisiin joku sisään rakennettu juttu.. jokainen tietää ettei pitäisi mutta jokainen sitä tekee:D
    P.s. Emma on ihana! 😍

  3. Ansku

    Moi, niinku sanottu että kaikki oppivat omaan tahtiinsa. Tuli vain mieleen, että olen kuullut että tutin käyttö voi hidastaa puheen kehitystä. Sitähän voi kokeilla rajata sen käyttöä uni- ja lohtutilanteisiin. Kaikella hyvällä tämän sanon. 😘 Ja Emma näyttää olevan liikkuvaa tyyppiä, joten voi olla että puheen aika on myöhemmin. Aurinkoista päivää ☀

  4. Outi

    Täällä myös reilu 2v Emman äiti ☺️Meidän neiti hienosti puhui jo jonkin verran sanoja, mutta äitiä ei edes yrittänyt ( uskon että teki tahallaan 😂) Kerran vahingossa sanoi ja ihan itsekkin pelästyi 😉 Mutta kyllä se puhe ja muu oppi sieltä ajallaan tulee. Meillä esikoinen oppi varhain kävelemään ja puhumaan ja tämä kuopus sitten ”minulla ei ole mikään kiire” meiningillä. Mutta nyt siis höpöttää taukoamatta ja lauleskelee päivittäin..

    Ja ollut mukava lukea teidän Emmasta ja hänen touhuistaan 🙂

  5. Syksylintu

    Meillä on nyt 3,5-vuotias poika. Edelleen nukutamme pojan lepäilemällä itse siinä lapsen vieressä. Jossain vaiheessa muistan kyllä, kuinka minä stressasin pitkiä nukutushetkiä, kunnes ajattelin sen läheisyyden kannalta ja mietin, että tämä on sellainen hyvä lepohetki itsellekin.

    Tarvittaessa poika kyllä varmasti osaisi nukahtaa itsekin ja esimerkiksi yökyläilyt sujuvat hyvin. Mutta olen miettinyt asiaa niinkin, ettei varmaan elämässäni tule olemaan sellaista hetkeä, että katuisin sitä, että olen ollut lapseni lähellä, silloin kun hän sitä kaipaa. Tuskin myöhemmin koskaan kadun niitä hetkiä, kun olen saanut olla lapseni vierellä kun hän nukahtaa. Sehän on etuoikeus saada olla siinä, lähellä ja läsnä.

    Lisäksi meillä nukutaan todella vähän. Päiväunet nukkuu kyllä edelleen ja niistä koitankin pitää kiinni. Vaikka päiväunia ei olisi, yöunet eivät silti pitene. Yöunet ovat olleet aina ja ovat edelleen lyhyitä, mutta neuvolassa totesivat vain pojan olevan energinen tapaus ja vähäuninen. Nukkumaan siis poika menee klo 22 ja heräilee 6.30-7.30 aikaan. Aina virkeänä illat ja aamut. Ikinä ei ole nukkunut pidempiä unia, mutta silti väsyitkut voisin laskea yhden käden sormin. Lapset ovat unien kanssa, kuten kaikissa muissakin asioissa, niin erilaisia. Tiedän paljon lapsia, jotka vaativat melkein tuplamäärän unta.

    Ja miksi lapsen pitäisi olla nukkumassa tiettyyn kellonaikaan? Mikseivät koskaan neuvolassa kysele, monelta lapset heräävät? Meillä poika saa nukkua arkisin 7-7.30 asti, toisissa perheissä pitää nousta jo klo 5. Kyllä välillä neuvolassakin ohjeistukset ovat vähän turhan mustavalkoisia.

    Emma oppii varmasti ajallaan sanomaan äiti ja isi. Kuten oppii myös kaikki muutkin vielä puttuvat taidot. Emma-aikaan eli ihan omalla tahdilla ihan omaan oikeaan aikaan. Ja ne taidot tulevat niin yllättäin ja odottamatta, sitten kun tulevat. Ja yhtäaikaa paljon kaikkea! Kun Emma on 3-vuotias, on vaikea enää edes muistaa niitä hetkiä, kun ei sanonut äiti tai isi.

    Tuntuu, että nykypäivänä nämä paineet kasvavat ja ovat esillä enemmän. Ja miten sitä niin monesti tässä elämässä, monessakin asiassa, kiinnittää enemmän huomiota niihin puutteisiin kuin niihin hyviin juttuihin. Eli monet hienot taidot jäävät ikävästi niiden varjojen alle, mitä ne puutteet ja paineet muodostavat.

    Emma on ihana, suloinen ja taitava lapsi. Emma on Emma. Ja Emma tulee oppimaan vielä paljon sitten kun kokee sille olevan oikea aika :).

    Ihanaa kesää!

  6. Suvi

    Emma ymmärtää niin paljon ja osaa vastatakin kysymyksiin. Se on jo iso saavutus. Ymmärrän kyllä vertailun. Kuuluu suomalaiseen mentaliteettiin. Emma on niin taitava tyttö monin tavoin, että koittakaa nauttia niistä taidoista mitä hänellä on. Valloittava tyttö hän on kertakaikkiaan.

  7. Sanni

    Tosi hyvä teksti. Itsekin näitä asioita olen pohdiskellut, ja erityisesti joutunut samanikäisten, nopsempaa kehittyvien lasten vanhemmille omaani puolustamaan. Sekä karkeamotoriikka että puhe on edennyt meidän pojalla rauhalliseen tahtiin, mutta hienomotoriikka on ollut tosi paljon edellä oppikirjoista. Istumaan hän oppi nousemaan vasta tasan vuoden iässä ja kävelemään siten 1 v 3kk iässä. Eka sana tuli 11 kk iässä mutta siihen se jäi, nyt vasta 1 v 9 kk jälkeen on alkanut enemmän tulla sanoja. 8 päivää vanhempi kaveri taas puhuu sitten jo kolmisanaisia lauseita. En enää stressaa, vaikka alkuun olikin huoli. Kuitenkin joka päivä lapsi oppii jotain uutta, ja sehän on pääasia 🙂

    Iloista kesää Monna teidän perheelle 🙂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *