Monna
Monna

Meiän rakas 1,5 vuotta!

1v 1kk / 1v 6kk

Vimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut tosi isoja harppauksia vauvasta pikkutytöks, varsinkin ihan viimeset pari kuukautta on ollut sellaisia.

Emman kanssa on päivä päivältä helpompi kommunikoida, koska puheenymmärrys on välillä jopa ihan yllättävän hyvää. Yks päivä tällä viikolla kysyin illalla Emmalta, että ”missä on sun unilelut”. Sanoin sen vähän niin kuin ääneen omana pohdintana, kun en oikeasti löytänyt niitä. Emma kattoi mua hetken silmiin ja marssi päättäväisesti keittiöön, avasi kattilakaapin ja poimi sieltä yhdestä kattilasta kaks unileluaan. 😀 Hän oli ne sinne piilottanut ja tiesi mistä puhun, kun pohdin unilelujen sijaintia.

Tän tyylisiä juttuja tulee tosi usein. Me ihan hämmästellään Tuukan kanssa, että miten ihmeessä tää meiän pieni tyttö voi ymmärtää jo näin paljon!! Kun puhutaan hampaiden pesusta, se osottaa omia hampaitaan ja sen jälkeen yläkertaan – siellä on kylppäri, jossa usein hampaat pestään. Kun lauseessa kuuluu sana imuri tai imurointi, hän kipittää kamalaa vauhtia vessan ovelle ja sormella näyttää, että tuolla se imuri on. (Emma muuten rakastaa imurointia)

Syöminen sujuu päivä päivältä paremmin itsenäisesti. Emma ei hirveesti tykkää syöttämisestä, vaan haluaa itse. Nykyään se ruoka jopa pysyy haarukassa tai lusikassa ihan sinne suuhun asti, eikä kaikki tipahda siinä just ennen suuta syliin. 😀 Muutenkin syömisiin liittyen on ihana, kun voi kysyä Emmalta vaikka että haluaako hän vettä ja sitten tulee joko pään nyökytys tai tiukka ei. Hän myös osaa sanoa, joo tai ei kun kysyy onko nälkä. Ja useimmiten se pitää ihan paikkansa.

Iltaisin, kun kysytään väsyttääkö ja hän vastaa ei, niin silloin oikeasti turha mennä yrittämäänkään sänkyyn. Jos taas Emma ite menee renkuttamaan turvaporttia portaiden eteen ja on ettinyt tutin suuhun ja ne unilelut kainaloon, tiedetään hänen olevan oikeasti valmis nukkumaan. Silloin nukahtaminen tapahtuukin ihan parissa minuutissa.

Emman suosikkilaulu on Ihahaa ja sitä se pieni laulaakin heti herättyään, pitkin päivää ja myös unissaan välillä. Pää-olkapää-peppu-…laulua on myös laulettu ja leikitty ja senkin Emma muistaa jotenkin tosi hyvin. Samoin sellainen Revontulitanssi -laulu, jota Emman päiväkodissa on laulettu on suosikki. Siinä Emma osaa heti laulun alettua taputtaa vauhdikkaasti käsiä reisiin (kuten laulussa sanotaan) ja iskeä kantapäätä lattiaan.

Tulee jotenkin ihan pakahduttavan ylpeä olo pienestä rakkaasta, kun tuntuu että just se oma lapsi on maailman fiksuin. 😀 Moni varmasti allekirjoittaa tän fiiliksen. 😉 Tänään 6.5.2018 Emma rakas täyttää puolitoista vuotta!! On tää vaan hurjaa miten nopeasti aika menee!!

Ihanaa ja aurinkoista, tosi keväistä sunnuntaita kaikille!!

Kommentit (1)

  1. Laura K.

    Ja ihana on näin tuntemattona ihmisenä seurana pienen tytön kehitystä ja kasvua <3. Varmasti iän myötä tulee kuvat vähenemään Emmasta, mutta jotenkin pakahtuu siitä että on tällainen mahdollisuus nähdä mukavien ihmisten lasten menoa ja meininkiä :).

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *