Monna
Monna

Laitanko lapseni nettiin?

Jokunen aika sitten toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti aika tiukankin kirjoituksen siitä, että lasta ei tulisi laittaa nettiin. Luin tekstiä vähän huuli pyöreänä ja ihmettelin kovasti mm. sitä perustelua, että lapsen kuvien jakaminen somessa olisi jollain tapaa oman egon pönkittämistä. Toki kirjoituksessa oli ihan hyviäkin pointteja, mutta ehkä eniten itseäni häiritsi se miksi tästäkin asiasta halutaan löytää taas ne, jotka tekee oikein ja parhaiten. Ja kenen mielestä?

monna

Itse olen ajatellut, että haluan jakaa lapsestamme – pienestä Vauva Pursiaisesta kuvia blogissa ja instagramissa. Samaa mieltä on Tuukka. Vauva tulee kuitenkin olemaan niin iso osa elämäämme ja todella rakas ja tärkeä osa sitä – miksi haluaisimme kätkeä jotain niin ihanaa?!
Tietysti olemme miettineet muutamia seikkoja kuvien suhteen. Mm. sen, että mitään paljaspeppukuvia emme laita nettiin. Emme myöskään mitään sellaisia, mitkä voisi jollain tapaa nolata lasta – lapsi potalla tai vauva kakkavappaa vaihtaessa.
Olen miettinyt myös, että lapsen kasvaessa varmasti vähennän kuvien määrää ja mietin vielä tarkemmin, onko kuva sellainen ettei se halveeraa lasta. Haluan myös ajatella, että kuvat olisi sellaisia, joita vaikka kymmenen vuoden kuluttua nähdessään lapsi ei nolostuisi itse.

Olen seurannut monia äitejä, niin ystäviä kuin bloggaajiakin somessa. Miten he ovat käyttäyneet tämän asian suhteen. Suurin osa ystävistäni on laittanut kuvia someen. Suurella rakkaudella ja ylpeydellä omaa lastaan kohtaan. Mutta toki on myös muutamia, jotka eivät ole. Mielestäni tämä asia on jokaisen äidin ja isän oma valinta. En ymmärrä, miksi tästäkin asiasta on haluttu tehdä oiken/väärin -asetelma. Jokainen tehköön kuten tämän asian kanssa parhaaksi näkee. En usko, että kukaan vanhemmista haluaisi tuottaa pahaa oloa lapselleen laittamalla lapsestaan kuvaa someen. Minun on myös kovin hankala ymmärtää, millä tapaa suloisen lapsen kuva voisi pönkittää omaa egoa? Se, että joku haluaa vetää yksityisyyden rajat tiukemmalle on erittäin ymmärrettävää. Se, että joku haluaa laittaa kuvia lapsestaan someen, on myös erittäin ymmärrettävää. Mielestäni on myös hienoa, että moni tuttavani kysyy lapseltaan oikeutta laittaa kuvaa someen, siinä vaiheessa kun lapsi jo itse osaa asiaan vastata.

Halusin kysyä mielipiteitä tutuiltani, ystäviltäni, bloggaajakollegoiltani asiasta. Ja tässä alla heidän mietteitään.

emma_100 yötä kesään

Emma – 100 yötä kesään -bloggaaja:

Puhuttiin meillä asiasta, tuntui kuitenkin jotenkin hassulta piilotella omaa vauvaa, kun hän kuitenkin niin iso osa meidän elämää on. Mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä tarkemmin rajaan hänen yksityisyyttään. Nämä on vaikeita juttuja ja kyllä sitä täytyy kaikki miettiä, että voiko minkäkin kuvan julkaista, että on hyvän maun mukainen ja teksti sellainen, että voin ne Emilille joskus näyttää. En ole katunut kuvien laittamista blogiin. Palaute jota on tullut, on ollut minulle, ei kohdistunut Emiliin. 🙂

***

Laura Peippo

Laura Peippo – Fitness From The North -bloggaaja:

Mie mietin pitkään, että laitanko kuvia poitsusta someen ja mietin kyllä vieläkin mitä laitan. En halua, että sitten koskaan kuvat kääntyy poikaa vastaan. Joidenkin tapa laittaa kuvia lapsestaan nettiin on minun mielestä todella nöyryyttävää lasta kohtaan. Mutta some on tätä päivää ja toisaalta sinne saa kuka tahansa laittaa kuvia lapsistaan jos siltä tuntuu. 😊

***

Katri

Katri Viirret – Fit you too -blogin kirjoittaja:

Omasta puolesta voin sanoa, että laitan aina joskus (harvoin) lapsista kuvia blogiin. Ei meillä ainakaan oo miehen kanssa ollut mitään keskustelua sen ihmeemmin. Oon laittanut myös facebookkiin. Kuvat on aina hyvän maun mukaisia eli lapsella on vaatteet päällä. Ne on osa mua ja mun perhettä, enkä tajua miten niillä esim. pönkittäisin egoani?? Ajatus siitä, että lapsia ei näkyisi missään medioissa on mun mielestä absurdi. Meidän pojan hoitopaikastakin tuli kysely et saako lapsi näkyä tv:ssä, lehdissä ja blogissa (jossain varhaiskasvatus tms blogissa) eikä mulla ollut mitään sitä vastaan. En ihan saa kiinni siitä ajatuksesta, että lapsi voi kärsiä jotenkin siitä jos hän on näkynyt blogissa.

***

Umppu

Umppu – Prime life -blogin kirjoittaja:

Mun mielestä se on nykypäivää jos laittaa kuvia someen. Toki itselläni on omat rajat. En esim. laittaisi kuvaa kun lapseni on henkihievereissä teholla tai alapää paljaana.

Umpun Älä laita lastasi nettiin -kirjoitus keräsikin aika monen kirjaavaa kommenttia. Postauksesta voit lukea lisää Umpun ajatuksia aiheesta.

***

Syy minkä vuoksi tästä halusin kirjoittaa ja tuoda mm. näiden ihanien naisten mielipiteet esiin, oli nimenomaan positiivisuus. Se, että ei taas tuomittaisi toisten valintoja – vaikkei ne olisikaan samanlaisia kuin omat valinnat.
Että nähtäisi myös sinne omien mielipiteiden ulkopuolelle. Miksi esimerkiksi nämä ihanat naiset on halunneet laittaa kuvia lapsestaan nettiin – yksikään syy ei ole oman egon pönkittäminen tai lapsen loukkaaminen. Yksikään kuva ei ole sellainen, jossa lapsi olisi jotenkin huonossa valossa tai halveerattuna.

Kuten alussa kirjoitin, mielestäni tämä asia on jokaisen vanhemman oma valinta. Eikä tässäkään asiassa olisi syytä osoitella sormella niitä ketkä tekevät toisin.

monna_4

Tässä loppuun kevennykseksi vielä hauska blogiteksti liittyen aiheeseen:
Blogimutsi pilaa lapsensa elämän.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja ihanaa viikon starttia! <3

Monna

Kommentit (23)

  1. Karoliina

    Olen ihan samoilla linjoilla tämän asian suhteen! 🙂

    • Monna

      😊 Näin oon ajatellut.

  2. Heftytraining

    Samoilla linjoilla minäkin. Ihan jokaisen oma valinta. Mä julkaisen lasteni kuvia pääasiassa vain rajatulle porukalle mutta en kyllä keksi oikeasti hyviä syitä, miten lapsikuvien jakamisesta julkisesti voisi olla kenellekään haittaa. Onhan lapsia ollut aina esim. tv:ssä, elokuvissa ja lehdissä, ennen someakin. Musta on tosi kiva katsoa blogeista ja somesta lapsikuvia, joten kiva kuulla, että täälläkin tulee semmoisia näkymään 🙂

    • Monna

      😊
      Se on muuten ihan totta, että onhan niitä lasten kuvia ennenkin näkynyt ”julkisesti”. Ja kyllä mä luulen, että pääasiassa ne hymyä tuottaa muidenkin huulille. 😊

  3. Eveliina

    Olette varmaan jo miettimeet myös näitä asioita, mutta haluaisin tietää, että mitä mieltä olette lapsen yksityisyyden suojelemisesta? Blogi on kuitenkin julkinen ja varmasti teillä on Tuukan kanssa lukijoita paljon ja kaikki lukijat näkee sitten teidän vauvan kuvat? Lapsi on sitten tunnistettavissa myös esimerkiksi kadulla tai myöhemmin koulussa, enkä tiedä onko se sitten YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaista? Lisäksi minulla on itselläni lähipiirissä ihminen, jonka uskon voivan tehdä pahaa lapselle, jos hän tietäsi lapsen ulkonäön, niin mietityttääkö teitä, että esimerkiksi joku katkera lukija alkaa vainoamaan tai muuta sellaista? Toisaalta jos tosissaan haluaa vainota niin kyllähän lapsen ja perheen tavat selviää ihan seuraamalla ettei tarvitse blogista lukea. Minulle nämä asiat ovat tärkeimmät syyt siihen, miksei lapsen kuvia näy missään ja siksi kysyin. Mukavaa odotusta teille! 🙂

    • Monna

      Meillä ei kuitenkaan ihan niin paljon lukijoita ole, että rikottaisiin minkäänlaisia oikeuksia. 😊 Että jos Beyonce näyttää lastansa somessa, niin eiköhän meilläkin vielä muutama lukija saa kertyä ennen kuin tehdään rikkomuksia. 😉 Ja mitä tuohon vainoamiseen tulee, sehän tosiaan on mahdollista on sitten blogia tai ei. 😞

  4. Sanna

    Kaksipiippuisia asioita.. Mun mielestä ei voi sanoa, että en julkaise kuvaa joka ei ole nolo tai jota lapsen ei tarvitse hävetä, koska kukaanhan ei voi tietää sitä mitä toinen ajattelee tai miten toinen asiat kokee. Varsinkaan syntymättömän lapsen puolesta on aika paljon luvattu että osaa valita kuvat joita lapsi ei koskaan häpeäisi. Lapsihan voi katkeroitua suhteessa vanhempiin monenlaisista eri asioista. Esimerkiksi kyllä mä voisin olla katkera siitä, että mua on käytetty kuvituskuvana pienenä jossain tekstissä jossa on teksti ”sisältää mainoslinkkejä” ehkä miettisin, että olikohan mun vanhemmat oikeesti sitä mieltä et ne halusi julkaista mun kuvan vai haluisko ne vaan enemmän tuloja. Kärjistäen. Mut niin julmaa se vaan on.

    Toinen mitä ihmettelen on se, että sanotaan kuinka kaikilla on oikeus valita jakaa kuvia vai ei, mutta syyllistävää sävyyn puhutaan enemmän niistä jotka ei jaa. Mutta niinhän se on, että siitä älähdetään mihin kipeimmin sattuu.

    Itse olen jakanut muutamia kuvia lapsista rajatulle ryhmälle.. Se on ihan ok, mut huomaan et tarve jakaa kuvia vaan vähenee kun miettii kaikkea mitä siitä voi seurata lapselle.

    Kyllä mä ainakin sanon suoraan et monet blogit tai instat ym. Mitä mä seuraan niin kyllä niistä paistaa läpi se kenelle ne lapset on egon pönkittämistä ja kuka pystyy jotenkin neutraalisti suhtautumaan asiaan. Mun mielestä esim mihinkään fitfashionin blogiin ei lapsen kuvat tuo mitään lisäarvoa, paitsi tietysti niihin jossa mainostetaan jotain lastentuotteita! Mut siitä voikin sit miettiä et miks ne siellä on.

    Mun mielestä siitä kuvien jakamisesta ei ole tehty mitenkään negatiivista jo siitä asiasta keskustellaan. Ja se on hyvä että keskustellaan. Mut ainahan se on niin että ääripäät on äänessä. Toisaalta myöskin ne jotka on epävarmoja omista mielipiteistään…? Mut hyvä että teillä selkeä visio!

    • Monna

      Nyt on oltava vähän eri mieltä muutamasta kohdasta. 😊
      Mä uskon, että voin sanoa mikä kuva voisi olla nolo ja mikä ei. Ja voin myös uskoa, että kun meidän lapsemme on ala-asteella – on some muuttunut jo taas niin paljon ettei kuva siellä ole mikään ihme. Olihan selfiekin ihmejuttu pari vuotta sitten, enää ei.

      En ymmärrä missä kohtaa olen puhunut syyllistävään sävyyn, nimenomaan parissakin kohdassa painotin sitä, että mielestäni tämä on täysin jokaisen oma valinta. Ja itse ymmärrän molemmat kannat. 😊

      On todella harmi, että olet nähnyt sellaisia blogeja ja ig-tilejä, missä voit sanoa kuvien olleen vanhempien egon pönkittämistä. Itse en ole tällaisiin törmännyt. Ainoastaan kauniisiin kuviin lapsista ja vanhemmista, on sitten lapsen kasvot olleet tunnistettavissa tai eivät. <3

      Sitten en ymmärrä lainkaan miksi Fitfashioniin ei sopisi lapsen kuvat siinä missä mihin tahansa portaaliin. 😊 On totta, että täällä on treenaamiseen ja hyvinvointiin painottuvia blogeja, mutta eihän treeni+hyvinvointi sulje lapsia pois? 😊 On ihanan virkistävää nähdä myös treenaavien mammojen ja pappojen touhua silloin tällöin lastensa kanssa. Ja kun Fitfashion ei ole mikään fitness-portaali, vaan lifestyle- ja treeni-portaali.

      Ja sitten vielä tuo, että mielestäsi lasten kuvat sopivat vain niihin, joissa mainostetaan lastentuotteita ja sekin on sitten kyseenalaista.. 😀 Mutta kun tämä blogin kirjoittaminen on monelle meistä työtä. Ja työstä yleensä on kiva saada jonkinlaista korvausta/palkkaa. Siksi esimerkiksi yhteistyöt ovat yksi keino leivän hankintaan bloggaajille.

      Aina on hyvä, että keskustellaan. 😊 Itse en koe blogiani tai käytöstäni ääripääksi. Mutta siitäkin toki voi olla montaa mieltä.
      Mukavaa viikon jatkoa joka tapauksessa! 😊

    • Sanna

      Huomenta, kiva kun kommentoit, musta oli kiva kuulla sun vastine!

      Tarkennuksena tohon omaan kommentointiin, että itseasiassahan mä en Monna tainnut mainita missään vaiheessa et puhuisin susta, mä puhuin omista mielipiteistäni ja asioista ilmiöinä ja yleisellä tasolla.

      Mä oon edelleen sitä mieltä – pätee niin aikuisiin kun lapsiin – et niin kauan kun toinen ei selkeästi sano omaa mielipidettään niin toinen ei voi tietää miten asianomainen suhtautuu ja/tai miltä se hänestä tuntuu. Sehän on aika yleistä et ihmiset olettaa asioita sen mukaan miten itse kokee asiat. Mut se on kaikki oletusta ja jossittelua.

      Sekin on jossittelua et varmasti some muuttuu ja kuvat yleistyy. Voihan se olla niin, mut voihan se olla niinkin ettei. Voihan se olla et ne jotka ei ole jakanut kuvia lapsestaan joutuu selittelemään lapselleen miks ei jakanut. Että enkö mä ollut sen arvoinen? Mut kaikki se on jossittelua ja olettamista.

      En sanonut et Monna sä olet puhunut syyllistävää sävyyn tai edustaisit ääripäätä. Sanasta sanaan kirjoitin et ”..mutta syyllistävää sävyyn puhutaan enemmän niistä jotka ei jaa”. En tiedä koitko sit syyllistäväsi jotenkin? Mä en kokenut et olisit syyllistänyt, mä koin et sä toit esiin sun mielipiteen ja mä omani.

      Sit viel halusin oikaista sen et sanoin ettei mun mielestä lasten kuvat tuo mitään lisäarvoa niihin postauksiin. Tällä tarkoitan sitä, että esim se onko lapsista kuvia ei vaikuta siihen luenko mä postausta. Se ei mulle lukijana tuo lisäarvoa siihen. Voi olla et osa ihmisistä ajattelee eritavalla, osa ehkä katselee blogeissa kuvia, mä keskityn itse tekstiin. Sun mielestä sanoin ettei lasten kuvat sovi blogiin, mä koen et ne on kaks eri asiaa. En ottanut kantaa siihen sopiiko ne blogiin vaan siihen tuoko ne lukijana mulle lisäarvoa mun lukukokemukseen ja mä koen ettei.

      Mun mielestä on myös tylsää että osalle lapset on selkeästi egon pönkittämistä, tai tylsä on ehkä huono sana, enemmän se on surullista.

      Selkeästi siis aika iso aihe, koska herättää ajatuksia. Ite koitan suhtautua asioihin niin, että en reagoisi asioihin tunteella vaan jotenkin kuulisin sen mitä toinen sanoo. Yleensähän jos joku asia aiheuttaa paljon tunteita, niin toista on hankala kuulla vaan kuulee ensisijaisesti omat tunteensa..

      Mut mä tykkään kun ajatuksia vaihdellaan ja ollaan avoimia kaikille mielipiteille! 😊

    • Monna

      No etpä tainnutkaan mainita. 🙂 Näin se menee, kirjoitettua sanaa on aina vaikeampi tulkita. Varsinkin täällä blogimaailmassa, jossa olen tottunut saamaan paljon sitä piikittelevää ja negatiivistakin palautetta. Ehkä otan (kuten joskus olen kirjoittanutkin) turhan herkästi kommentit itseeni.

      Monet näistä asioista on tosiaan jossittelua, ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo. Siksipä oikeastaan se ettei toisten ratkaisuja asiassa kuin asiassa tuomitsisi, olisi varmasti aina se paras vaihtoehto.

      En syyllistänyt, enkä kokenut syyllistäväni. Ymmärsin kommenttisi väärin siinä kohtaa.

      Kaikkien mielipiteet ovat tervetulleita! 🙂 Syyllistämistä tai toisten alaspainamista hakemalla sitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä – en arvosta.

  5. Jenni

    Ihan ekana, mun mielestä on äärettömän hienoa että tämä asia puhuttaa. Kyseessä on kuitenkin suhteellisen uusi media, jonka kaikesta potentiaalista ja seurauksista (hyvässä ja pahassa) ei varmaan vielä edes tiedetä. Mun mielestä on myös hienoa miten lasten vanhemmat asiaan suhtautuu, ajatuksella ja asiaa monelta eri kantilta katsoen.

    Tämä(kään) asia ei ole niin mustavalkoinen. Ymmärrän yhtälailla vanhempia, jotka kuvat julkaisevat sekä sitten niitä jotka eivät. Itse taidan julkisessa mediassa kuulua enemmän jälkimmäiseen puoleen ja se on osittain ihan satttumienkin summa. Mutta se että jätän julkaisematta kuvia lapsistani, ei vähennä millään lailla rakkauttani tai tunteitani heitä kohtaan ( tämä selvennyksenä sillä monen kuvia julkaisevan äidin ajatuksissa toistui jonkun niin suuren rakkauden, kuin oma lapsi, kätkemisestä vaikeus). Mutta ei se myöskään tarkoita että rakastaisin heitä mielestäni jotenkin enemmän kun suojelen yksityisyyttä tarkemmin.

    Ja loppuun vielä, toki meitä lukijoita myös kiinnostaa miten se Vauva Pursiaisen elämä etenee myös masun tällä puolen ❤️

    • Monna

      Joo, munkin mielestä tosi hienoa kun tästä puhutaan. 🙂 Me ollaan kuitenkin ensimmäinen sukupolvi, joka tätä tekee. Joka käyttää somea ja sitä myötä siellä esiintyvä media on varmasti useastikin kyseenalaista.
      Mutta tosiaan, tämäkään asia ei ole mustavalkoinen. Itse myös ymmärrän molemmat puolet. Kuten kirjoitinkin. 🙂

    • mmiy

      Tämän kommentin ekassa kappaleessa on mun ajatukset tiivistettynä. Siksi ihmetyttää, että jotkut (tähänkin postaukseen haastatellut bloggaajat) peustelevat valintaansa sillä, että tämä on nykypäivää ja kaikkihan niin tekevät – tai kertovat, etteivät ole asiaa sen kummemmin miettineet! Jos ja kun some on iso osa elämää, pitäisi kaikenlaisten kuvien ja juttujen julkaisu periaatteita jokaisen pohdiskella.

    • Monna

      Minä kyllä luin niin jokaisesta haastatellun kuin omistakin mielipiteistä nimenomaan sen, että joka tapauksessa jokainen harkitsee minkälaista kuvaa sinne someen laittaa. 🙂

  6. Mimmaa

    Todella kiinnostava aihe! Itse en ajatellut jakaa kuvia lapsestani somessa lähinnä sen takia, että koen lapseni olevan oikeutettu yksityisyyteen ja itse aikanaan päättämään, minkälaisia kuvia haluaa jakaa somessa vai haluaako jakaa niitä ollenkaan. En myöskään usko, että aikuinen osaa sanoa, mikä on tulevaisuudessa lapsen mielestä noloa ja mikä ei. Itse ainakin muistan ajan teini-iästäni, jolloin lähes kaikki nolotti 😀 Ymmärrän kuitenkin hyvin, että vanhemmat haluavat jakaa kuvia lapsistaan enkä missään nimessä usko, että kyse on egon pönkittämisestä tai pahantahtoisuudesta. Varmaan itsellenikin tulee kiusaus jakaa kuvia marraskuussa syntyvästä vauvastamme, mutta koitan malttaa mieleni.

    • Monna

      Se voi hyvin olla, että ei sitä tosiaan osaa ajatella mikä on lapsesta noloa ja mikä ei. 😀
      Olen ajatellut, että minulla/meillä taasen saattaa tulla se fiilis, että mitä kuvia sitten oikeasti haluaakaan laittaa ja kuinka paljon.
      Voi myös olla, että alussa tekee mieli laittaa enemmän ja sitten se vähän rauhoittuu. 😀 😉
      Ihan vauva-ajasta olevat kuvat on varmasti kuitenkin niitä harmittomampia, koska ei kovinkaan moni vauva ole tunnistettavissa. <3

  7. Mimosa

    Olemme mieheni kanssa tehneet valinnan, että tunnistettavia kuvia lapsista ei Someen laiteta. En todellakaan tiedä, voisiko kuvien laitosta koitua jotain, ehkä ei, mutta emme halua miettiä 15 vuoden päästä, että olisimmepa toimineet toisin. Ja en paheksu muita äitejä ja isiä, jotka kuvia laittavat. Se on heidän päätöksensä ja tämä meidän =) Lähinnä olen saanut kuulla selän takana puhuttavan, ovatko lapsemme niin rumia, kun emme kasvokuvia laita mihinkään. En tiedä, miksi tämäkin aihe saa molemmissa puolissa niin kovia tuntemuksia ja sanavalintoja aikaan…

    Enemmänkin olen kauhistunut siitä määrästä. Nykyään Facebookit ja Instagramit ovat täynnä lasten kuvia, jolloin nämä voisivat olla lapsen omia tilejä, eikä enää lapsen vanhemman. Mainitakseni nyt vaikka Nanna Karalahden, hän tuo lapsestaan Someen juuri hyvällä maulla niitä kuvia, ei liikaa 🙂 Ja tokikin sinua seuranneena haluankin lapsesi kuvia nähdä, mutta en odota, että instagram on sitten täynnä näitä kuvia 🙂

    Toivottavasti kommenttini ei harmita tai aiheuta pahaa mieltä, sillä sitä sen ei ole tarkoitus tehdä.
    Aurinkoista maanantaita sinulle ja ihanaa loppuraskautta, palaan nyt lukemaan sinun babyshowereistasi 🙂 <3

    • Monna

      Siis ihan kamalaa miten ihmiset voikin käyttäytyä noin!! 🙁 Jos et laita kuvia nettiin = lapsesi on ruma. Siis herranjumala sentään! Aikuiset ihmiset!
      On jotenkin hurjaa miten nimenomaan tämäKIN aihe saa molemmissa puolissa niin kovia tuntemuksia ja sanavalintoja aikaan. Miten se voikin olla usein niin vaikeaa nähdä sitä toisen mielipidettä ja puolta?

      Mutta siis juu! Olen myös seurannut Nannan some-käyttäytymistä lapsen kanssa ja olen samaa mieltä, että hänellä se on todellakin järkevää. Kuvia pojasta on silloin tällöin, mutta ei niin, että koko ig tai blogi olisi muuttunut pojan profiiliksi. 🙂

      Ei aiheuttanut kommenttisi yhtään harmia. 🙂
      Aurinkoista maanantaita myös sinulle! <3

  8. Tiia

    Hyvä kirjoitus ja hienoa, että muutkin pohdiskelevat näitä asioita. Itse olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole vanhemman valinta, vaan lapsen valinta. Miksi vanhemmat saisivat päättää lapsen puolesta näin julkisesta asiasta, kuvat eivät häviä netistä ikinä. Muistakaan ei saa laittaa ilman lupaa kuvia, miksi lapsista saisi? Ehkä yhtenä rajana voisi pitää, että kun lapsi on tunnistettavissa, eli näkyvissä on selkeitä kasvonpiirteitä ei enää laitettaisi kuvia nettiin.

    • Monna

      Se on hyvä raja, että kun lapsi on tunnistettavissa – ei enää kuvia laitettaisi ilman lapsen lupaa. 🙂

    • Minna

      Sopivasti tähän aiheeseen liittyen Iltasanomissa oli juttu (http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-2000001261357.html). Jutussa oli kyseessä aika ääritapaus, mutta jutussa sanottiin mm. näin:

      ”Artikkeli kirvoitti vilkkaan keskustelun siitä, missä menee lasten kuvien julkaisemisen raja, ja mikä on laissa kiellettyä, mikä vain hyvien tapojen vastaista. Mannerheimin lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen sanoi tuolloin, että asia on yksiselitteinen.
      Jos kuva lapsesta on tunnistettava, se kuuluu henkilötietolain piiriin.
      Henkilötietolain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen. Tällöin kuvaa ei siis saa julkaista ilman kuvassa esiintyvän – eli lapsen itsensä lupaa.
      Jos lapsi on niin pieni, että hän ei voi itse arvioida, haluaako kuvansa julkaistavan vaiko ei, kuvaa ei saisi julkaista. Vanhemmat eivät omista lastensa yksityisyyttä, Iivonen muistutti. ”

      Eli ei ole ihan pelkästään vanhempien valinnasta tässä asiassa kyse.

  9. Lisbeth

    Minä olen miettinyt tv:ssä ja erityisesti mainoksissa esiintyvien lasten oikeuksia. Siihen verrattuna blogissa saatu julkisuus on pientä. Vanhemmathan voivat päästää lapsensa vaikka minkälaisiin mainoksiin ja elokuviin! Lainsäädäntö ei ole tuttua, mutta siitä ei pääse mihinkään, että lapset ovat vanhempiensa armoilla niin hyvässä kuin pahassa. Niin kuin olemme itsekin aikoinaan olleet. 🙂

  10. Jenny

    Mediakasvatusta pääaineeni opiskellessa tätä asiaa on saanut pohtia kyllä vähän joka laidalta. Tietenkään en lapsettomana voi varmuudella sanoa mihin suuntaan itse joskus kallistun JOS lapsia tulee, mutta epäilen, että mahd. muutamaa vauva-/ristiäiskuvaa lukuunottamatta lapsesta en tunnistettavia kuvia julkaisisi, vedoton juurikin tuohon henkilötietolakiin ja lapsen oikeuteen yksityisyyteen. Toki olen muuten somessa hyvin avoin ja aktiivinen, niin voisi tuntua oudolta yhtäkkiä rajata niin iso osa elämää täysin ”piiloon” 😀 En kuitenkaan missään nimessä tuomitse lastensa kuvia paljon jakavia ihmisiä, heidän lapsensa ja heidän elämänsä. Itse kuitenkin haluaisin odottaa, että lapsi on sen verta iso, että voi sanoa esimerkiksi mikä kuva on hänestä niin kiva, että sen voi julkaista esimerkiksi Facebookissa ja silloinkin pyrkisin selittämään, että ketkä kaikki kuvan voivat nähdä.

    Mutta nämä on vaikeita asioita. Sen näkee sitten miten itse toimisi, mutta ”mediakasvattajan” näkökulmasta jättäisin tunnistettavat kuvat minimiin 🙂 Ja nimeä en kertoisi (tai siis kirjoittaisi) että lapsi saa sitten aikanaan jättää oman virtuaalisen jalanjälkensä, eikä sen ajan googlessa ensimmäisenä tulisi vastaan äidin kertomusta siitä miten Jani-Petteri oppi käymään potalla.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *