Monna
Monna

Kiusaaminen

”Oon ihaillut kuukausien ajan Monna sun vartaloa, lainkaan huomaamatta etten itsekkään ole hassumpi. Siitä pienestä kiusaamisen musertamasta hiirestä on tullut elämässään pärjäävä lukiolainen, jolla on vahva tahto eikä ujoudesta ole enää tietoakaan.”

Sain eilen pitkän sähköpostiviestin eräältä nuorelta lukiolaistytöltä. Sähköposti sai mulle uskomattoman hyvän mielen. Se, että mä olen onnistunut olemaan apuna koulukiusaamisen myötä nujerretun itsetunnon nostamisessa, on mulle parasta mitä voin blogin kirjoittamisesta saada. Ei mitkään purkit ja purnukat ole se juttu, vaan juuri tällaiset palautteet.

Halusinkin tänään kirjoittaa kiusaamisesta. Kirjoitus on pitkä, en osaa pitää tätä lyhyenä.

”Itsensä vihaaminen. Oh, sitä on ollut viimeiset yhdeksän vuotta ainakin… Suurin syy tähän on melkein seitsemän vuotta jatkunut musertava kiusaaminen. Mua ollaan haukuttu aina läskistä ruman kautta mamman tyttöön. Se otti sillon koville ja ottaa vieläkin, kun asiaa tarkemmin ajattelee. Mulla on edelleen vaikeuksia uskaltaa tehdä sellaisia asioita mitä haluaisin mutten uskalla siinä pelossa, että minua taas haukutaan”

Mä en meinaa osata aloittaa tätä kirjoittamista. En tiedä mistä alottaisin. Tämä on niin kamala asia, kiusaaminen. Eilinen sähköposti ei ole ollut ainoa, jonka olen lukijoiltani tähän aiheeseen liittyen saanut. Ja se jos joku vielä enemmän nostaa tätä asiaa kamalammaksi, kiusaaminen on liian monelle ihmiselle päivittäinen kipu.

Haluaisin herätellä teitä, jotka kiusaatte. Niin aikuiset kuin nuoremmatkin. Kiusaamista tapahtuu nykyään myös uskomattoman paljon netissä ja somessa. Sitä ei tee vaan nuoret, vaan sitä tekee myös aikuiset. Mikä on mielestäni ihan kamalaa. Nuoret saattavat etsiä itseään ja käyttäytyä siksi typerästi, mutta miten aikuiset?! Missä on järki? Vai eikö kaikille sitä tule edes iän myötä?

Kun katson instagramista ihmisten kuvia ja kuvien alla on kommentteja: ”Hyi vittu sä näytät rumalta.”, ”Vitun rotta.”, ”Hyi, oot kamala.” jnejne.. tulee mulle todella pahaolo. Usein klikkaan näiden kommentoijien profiiliin, nähdäkseni millainen henkilö siellä on takana. Todella usein se on joku ihan pieni lapsi. Siis kymmenvuotias tai vähän päälle. Aivan uskomatonta!! Mistä niin nuoret ihmisen alut edes saa tuollaisen vihan ja katkeruuden itselleen? Opetetaanko se kotona? Onko vanhemmat ilkeitä ja tiuskii toisilleen? Vai eikö nämä lapset saa rakkautta ja huomiota kotona ja siksi katkeroituvat? Kiusataanko ehkä näitä lapsia ja siksi he haluavat pahoittaa myös jonkun muun mielen? Jostain tällainen viha saa alkunsa, ei se voi olla synnynnäinen piirre. En ainakaan halua uskoa niin.

Kun ihminen kiusaa toista, mitä se saa siitä? Olen kirjoittanut tästä aiemminkin. Silloin se on liittynyt ilkeisiin kommentteihin mitä olen saanut, ja niistä tulleeseen pahaan mieleen. Kun kiusaaja kiusaa ja huomaa, että kiusattava kärsii ja pahoittaa mielensä, hän nauttii. Onko näin?
Mä en ymmärrä!!! Mä en ymmärrä miten ihmiset voi olla niin kylmiä ja kamalia, että ne saa hyvänmielen siitä kun joku toinen itkee ja on aivan musertunut. Miten julma ja sydämetön ihmisen pitää olla?! Mua alkaa itkettää kun kirjoitan tätä. Se on ihan kamalaa. Useinhan kiusataan jotain puolustuskyvytöntä. Ainakin kouluissa. Kyllä meiänkin luokalla kiusankohteeksi joutui ne, jotka olivat vähän ujompia ja hiljaisempia. Eihän kukaan uskalla kiusata vahvempaa. Sehän nappaisi riveleistä kiinni ja pistäisi kiusaajan nurkkaan. Mutta heikompaa on helppo kiusata. Ihan kamalaa. Tuleeko kiusaajalle koskaan pahamieli?

Onko joku kiusaaja nyt siellä lukemassa? Kerro mulle, tuleeko sulle koskaan pahamieli, edes iltaisin yksin sängyssä maatessasi? Kun mietit, että sait jonkun itkemään. Että musersit jonkun ihmisen itsetunnon täysin. Että joku ihminen kärsii niin paljon kiusaamisestasi, että hän menettää elämänhalunsa!! Jos joku yrittää itsemurhaa sen vuoksi, että sinä olet kiusannut sitä tarpeeksi kauan ja tarpeeksi kovaa, miltä se tuntuu? Tuntuuko sekin hyvältä? Entä jos hän onnistuu itsemurhayrityksessä ja kuolee?! Mitä sitten?! Ei hemmetti tää pistää mut vihaiseksi!!! Nyt ei enää itketä. Nyt tärisen raivosta. Ja tämä ei ole yhtään liioiteltua tai tuulesta temmattua, olen kuullut liian monen ihmisen yrittäneen itsemurhaa sen vuoksi, että kiusaamisen vuoksi itsetunto on nollissa ja elämänhalu kadonnut.

Myös aikuiset tekevät tätä samaa, työpaikoilla. Ottavat kohteeksi jonkun, ehkä jonkun jonka kokevat uhkaksi jollain tavalla ja aloittaa kiusaamisen. Työntää kiusattua nurkkaan ja ahdistaa. Tekee sitä niin paljon ja kauan, että saa muitakin siihen mukaan. Niin paljon ja kauan, että kiusattu itkee töihinlähtiessä. Kiusattu pelkää mennä töihin, pitää toimistonsa ovea kiinni ettei kiusaaja tule. Kiusaaja haukkuu, solvaa ja on jumalattoman törkeä. Kiusatun itsetunto painuu maanrakoon, eikä hän enää tiedä onko kiusaamiselle sittenkin aihetta. Alkaa jopa epäilemään, että ehkä tuo kiusaaja onkin oikeassa. Olen nolla. Kiusattu kokee niin paljon pahaaoloa, ettei tiedä miten selviää. Alkoholi tai ruoka saattaa toimia parantavana keinona. Tai sitten päinvastoin, kiusattu sairastuu pahasti – henkisesti tai fyysisesti. Tai sekä että.

Miten sitten tämä nettikiusaaminen? Se on jokapäivästä. Joku ihminen kirjoittelee päivät pitkät siellä ruudun takana ilkeitä kommentteja blogeihin ja kirjoittaa katkeria ja kamalia viestiketjuja vauva.fi-palstalle ja joka paikkaan. Katkeroituu itse vaan entisestään ja lisää negatiivisuutta, lisää pökköä pesään niin että muutkin uskaltavat liittyä haukkumisrinkiin. Netissä kiusaaminen on vielä helpompaa. Uskoisin näin. Ei tarvitse sanoa suoraan päin naamaan ja uskaltaa myös kiusata vahvempaa. Eihän se kiusattu saa tietää kuka olet ja missä asut. Ellei sitten kiusaa niin paljon ja samasta ip-osoitteesta, että jää kiinni kun asia ilmoitetaan nettipoliisille.

Alkuun kun sain ilkeitä kommentteja, pahoitin aina mieleni. Mua ei oo koulussa kiusattu, eikä työpaikoilla. Mutta nettikiusaaminen on mulle totta.
Mua on haukuttu lihavaksi, miehen näköiseksi, huoriteltu, epäilty, solvattu jnejne.. Alkuun tuntui, että lopetan bloggaamisen. Että en ansaitse tällaista, en ole tehnyt pahaa kellekään. Sitten ajattelin, että haluan nousta kiusaajien yläpuolelle. Näyttää ettei ne haukut satuta. Silti aina joku osasi sanoa jotain sellaista mikä satutti.
Edellisin negatiivisuus tuli eilen. Mua kutsuttiin itserakkaaksi ja kerrottiin minkä ikäisenä saa käyttää minkäkin pituisia mekkoja. Mekko-kommentti ei hetkauttanut paskaakaan. Suoraan sanottuna. Mutta se, että joku sanoo mua itserakkaaksi on niin väärin sanottu, että se raivostuttaa.
Mulla on ollut aina aika huono itsetunto, vasta viimevuosina oon oppinut rakastamaan itseäni terveellä tavalla. Itserakkautta on monenlaista, on sellaista mikä menee yli, mutta sitten on sellaista mikä on tervettä. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen itserakkaus-kategoriaan.

Nämä kommentoinnit on joskus saanet mut itkemään, mutta ei enää. Ajattelen niin, että ne on todella pientä siihen nähden mitä joku saa kokea kiusaamisen kanssa. Eilisen sähköpostiviestin kirjoittanut tyttö on onneksi päässyt jaloilleen vuosien kiusaamisen jälkeen. Se on uskomattoman hienoa.

”Mä en voi sua tarpeeks kiittää siitä mitä teet kirjoittamalla blogiasi. Oot mulle tärkeä esimerkki siitä ettei mun tarvii olla muuta kuin olen ja se riittää. Eikä mun tarvitse olla laiha vaan voin olla lihaksikas ja ihan siitä huolimatta hiton hyvännäkönen. Kiitos sulle et huonoina päivinä palaan lukemaan tsemppaavia kirjotuksiasi ja lukemisen jälkeen palaan hymyillen siihen päivään. Kiitos, että luot ihmisille (myöskin minulle) realistisen kuvan elämästäsi ja tuot esiin sen ettet sinäkään ihan kaikkea osaa etkä pysty kaikkea tekemään. Olet aivan super mahtava tyyppi ja toivon todella, että joskus tapaan sinut henkilökohtaisesti ja saan halauksen kera sanoa kuinka paljon sinua arvostan.”

shipsikulho-001

Toivoisin, että joku joka huomaa kiusaamista, puuttuisi siihen. Menisi väliin ja uskaltaisi puolustaa kiusattua. Antaisi sillä paremman elämän kiusatulle.
Haluan vielä loppuun kirjoittaa muutaman asian, mitä toivoisin että fiksut ihmiset tekisi.

– Mene väliin jos huomaat, että jotain kiusataan. Väliinmenemisellä saatat pelastaa jopa jonkun ihmisen hengen.
– Jos kiusaat, lopeta se! Mieti syyt miksi kiusaat. Eikö niitä voisi käsitellä muuten? Puhu jollekin, älä kiusaa.
– Vanhemmat, opettakaa lapsenne rakastamaan itseään. Opettakaa myös, että kiusaaminen on väärin.
– Nettikiusaajat, miettikää miksi teette sitä. Älkää lukeko niiden ihmisten blogeja, jotka saa teidän sapen kiehumaan. Hakekaa positiivisia asioita elämäänne. Ole sinä se joka lopettaa omalta osaltaan sen. Ehkä se vielä joku päivä vähenee muidenkin osalta.
– Jos ystävääsi kiusataan, puolusta sitä! Kerro koulussa opettajille kiusaamisesta, ole rohkea ja puolusta. Kerro myös vanhemmillesi. Jos näet työpaikkakiusaamista, puutu siihen ja kerro esimiehellesi.
– Lopettakaa haukkuminen. Se ei ole koskaan rakentavaa palautetta tai mielipideasia.
– Ole viisas, älä kiusaa. Rakasta.

Ja vielä loppuun haluan sanoa, että jos blogin aihepiiri on jotain muuta kuin sisustaminen tai ruoka – blogissa on satavarmasti bloggaajasta itsestään kuvia.

Onko sinua kiusattu? Miten olet selvinnyt siitä?
Oletko sinä kiusaaja? Oletko ehkä kiusannut, mutta lopettanut?
Kertokaa. Ehkä teidän omat kokemuksenne auttaa edes yhtä ihmistä, joka kärsii kiusaamisesta ja on menettämässä elämänhalunsa.

Rauhaa ja rakkautta. pus <3

Kommentit (44)

  1. Maiju

    Tärkeä aihe. Minulla on myös blogissani ”oma pikkuanonyymi”, joka mulle kertoo aina välistä, että kuinka joku asia vanhentaa mua tms. En tiedä, että minkälainen ihminen kertoo toiselle tuollaisia asioita. Minulla on hyvä itsetunto ja mietin, että miltä tuollaiset kommentit tuntuvat ihmisestä, jolla sitä ei ole. Itse yritän aina kohdella muita niin kuin toivoisin heidän kohtelevan minua. Mielestäni on säälittävää se, että ihminen alistuu kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti. Itse aina välistä kirjoitan tästä aiheesta, kun haluan myös nostaa ihmiset ajattelemaan sitä.

    • Monna

      Voi että näitä pikkuanonyymejä.. 🙁
      Mäkään en ymmärrä. Ehkä joku joka luulee, että on viisaampi kertomaan näitä juttuja toiselle.. antamaan neuvoja. En tiedä.

  2. Pirkko

    Kirjoitit asiaa! Olen itsekin kirjoittanut aiheesta omaan blogiini, oman tarinani – mikä on kyllä tämän päivän mittapuun mukaan todellakin vähäistä. Halusin silti kirjoittaa, miettiä ja kyseenalaistaa paria asiaa.

    http://piinelamantapamuutos.blogspot.fi/2014/09/kiusaaminen-on-perseesta.html

    • Monna

      Tosi hyvä kirjoitus Pirkko! Kävin lukemassa. Ihana myös, että olet puolustanut vaikket sitä muistakaan. 🙂 <3

  3. Essi

    Kylmät väreet ja kyyneleet silmiin… Todella tärkeä aihe, joka kolahtaa varmasti moniin. Kolahtaa sen verran, että enempää ei pysty kommentoimaan. Hienoa kuitenkin, että tästä aiheesta kirjoitat.

    • Monna

      Voi, kiitos Essi. Ei ollut tarkoitus ainakaan tehdä pahempaa mieltä.
      Voimia. <3

  4. myy

    Täyttä asiaa tää koko teksti, hienoa että kirjoitat tästä aiheesta.

    Eniten pistää raivostuttaan, kun joku aivokuollut munakoiso menee ja kiusaa jotain mun läheistä. Muakin on yritetty vähän kiusata, sorkkia kepillä jäätä että miten reagoin mutta se ei hetkauttanut vähääkään. Etenkin kun mun rakasta sukulaistani kiusattiin peruskoulussa yläasteen alussa… Hieman joo veetutti. Menin sitte sinne koululle kysäseen että minkäs takia nää apinat kiusaa häntä. Vastaus oli vapiseva ”…Siis joo… Meki ollaan kuultu että joku kiusaa sitä…” Ei hitto että meinas naurattaa! Joka päivä nää onnellisina syrjii, haukkuu ja tönii toista, mut sitte ku pitäs vastata jotenkin noista teoista niin ei ees uskalla myöntää! 😀 Sillon tajusin miten heikkoja raukkoja kiusaajat on. Noidenkin kohdalla kiusaaminen loppu pikkuhiljaa kun teki pari pistäytymistä koululla.

    Myös mun miestäni kiusattiin koulussa. Hän on maailman hyväsydämisin ihminen ja toivoo kaikille pelkkää hyvää ja on just sellainen ”kaikkien kaveri”. Mies alko sitten käydä salilla ja kun rimpulasta kasvokin kunnon muskelimasa niin loppu se kiusaaminenkin siihen. Taas osoitus siitä ettei ne kiusaajat kovin vahvoja henkisesti ole. Heikkoa on helppo syrjiä jne. Nuorilla se yleensä on sellasta itsetunnon pönkittämistä kun haeskellaan itteensä. Se kiusaaminen pitäiskin kitkeä jo lapsena pois ettei tollanen jatkuis aikuisena.

    Ihan oikeasti sinne väliin pitää mennä kun jotain kiusataan. Kaikki, jotka tietää että koulussa tai töissä tai missä vaan kiusataan- menkää väliin. Jos ei yksin uskalla niin kaveri sitten mukaan. Jos kaikki vaan sulkee silmänsä siltä syrjinnältä niin se vaan jatkuu. Mut jos AINA tollasen tilanteen edessä kaikki puolustais heikompaa niin se varmasti saatais kitkettyä vähemmälle. Mutta ei kiinnosta, kun ei osu omalle kohdalle. Että helpompi vaan antaa toisen kärsiä kun itse ei ole siinä roolissa. Jotkut vois sitä empatiakykyään vähän herätellä.

    Kaikkien kiusattujen pitäis sisäistää kuitenkin, pahasta olosta huolimatta, että he ovat aina kiusaajan yläpuolella. Kiusaaja tässä on se heikko pupunpoikanen, kun omaa itsetuntoa pitää pönkittää muiden kautta. Jos toista pitää haukkua niin ei oo ihmisellä parhaat mahdolliset kortit elämässä.

    Itse halveksun kaikkia kiusaajia, ja oonkin haukkunut haukkujaa ihan livenäkin. Tiedän etten oo itse sen parempi mut ikinä en haukkuis ihmistä, joka ei oo tehny muille mitään pahaa. Mun mielestä vaan ei tartte suvaita sellaisia ihmisiä, jotka ei suvaitse toisia. Hienoa kyllä että jotku kiusaajat oikeesti pyytää myöhemmin toiselta anteeksi käytöstään ja sellaista arvostan. Vaikka nää ex-kiusaajatki olis voineet pohtia omaa käytöstään jo aiemmin.

    • Monna

      Hienoa, että oot mennyt väliin ja ihan konkreettisesti marssinut paikan päälle ja lähtenyt selvittämään juttua.
      Muakin kismittää eniten jos mun läheisiä haukutaan.

      Ja sanoit tosi hyvin tuossa, että kiusattujen pitäisi sisäistää olevansa kiusaajien yläpuolella!! Se ois mahtavaa!

  5. Ilona

    Tunnen juuri nyt vihaa, vaikka olen koittanut sitä vältellä viimeiseen asti.

    Olin itse kiusattu koko peruskouluni ajan- välillä enemmän ja välillä vähemmän.

    Yläaste oli kamalinta aikaa -sairauden takia olin useasti sairaalassa, ja tämä aiheutti sen, että oli oiva hetki iskeä siihen heikkoon yksilöön.

    Oppilaiden kiusaaminen ei edes enää tunnu niin pahalta, mutta siitä on vaikea päästä yli, että opettajat oli mukana tässä kiusaamisessa.
    Luokan edessä opettaja oli yhtynyt kivutta muiden ilkeisiin kommentteihin.

    Rehtori ei edes suostunut katsomaan lääkärin lausuntoa minun tilanteesta, vaan katso mieluummin minua kun itken ja halus syyttää minua tilanteestani.

    Tämä asia oksettaa minua ja en pysty ymmärtämään mitä sellaiset opettajat tekee virassaan.

    Jouduin käymään ysi luokan kevään kotiopetuksessa, ei nähty enää muita vaihtoehtoja – olin hajalla ja elämän haluton.

    Toisaalta olen kiitollinen kaikesta kokemastani, koska olen kokemuksien kautta kasvanut ihmisenä aivan mielettömästi.

    Silti – haavat on ja pysyy, ne näkyy huonona itsetuntona.

    Olet Monna huippu tyypin oloinen! Monesti, kun epäröin tekemisiäni, mietin sinun asennetta ja esimerkkiä. Sieltä kautta olen usein löytänyt sen rohkeuden ottaa askelia eteenpäin.

    Kiitos sinulle- olet upea ja kaunis, niin sisältä, kuin ulkoa. 🙂

    • Monna

      Käsittämätöntä!! Siis tuo, että aikuiset ovat noteeraamatta kiusaamista ja vähättelevät lapsen tuntemuksia. Pistää tosiaan vihaksi!!

      Luin sun kirjoituksen eilen. Se oli todella koskettava ja hieno kirjoitus. <3

  6. LittleMsTassunen

    Ala-asteen ja yläasteen mittaisen kiusaamisen tuloksena syömishäiriö. 15v bulimiaa takana. Asia josta ei koskaan parane. Huono itsetunto johti huonoon seuraan joka taas vielä huonompaan avioliittoon. Siitä pois päästessä ei ollut itsestäni jäljellä mitään. 3 maailman ihaninta lasta pakotti selviämään sen yli. Nyt neljä ja puoli vuotta sen jälkeen olen vihdoin löytänyt itseni, Uskallan tehdä asioita joita rakastan. Löysin miehen joka arvostaa ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Olenpa sitten juuri noussut sängystä, tukka takussa ja verkkareissa tai tälläytynyt parhaimpiini. Välillä tulee niitä hetkiä kun edelleen sitä kyynel silmässä mollaa itseään mutta silloin tuo maailman ihanin mies ottaa syliin ja sanoo että olet täydellinen. Kenelläkään ei ole oikeutta toista hajottaa… meillä kaikilla on oikeus olla juurikin niitä ihmisiä ketä ollaan. Kaikista ei tarvitse tykätä….mutta voidaan osata käyttäyä. Meistä jokainen on täydellinen oma itsensä ja jokaisella meistä on oikeus olla onnellinen juuri sellaisena kuin on!

    • Monna

      Kamalaa. 🙁 Ihan kamalaa.
      Mutta siis niin hienoa, että olet löytänyt vihdoin ihmisiä, jotka arvostaa sinua. <3 Ja hienoa, että oot jaksanut tarpoa tuossa kamalassa suossa.
      Meistä jokainen tosiaankin on täydellinen oma itsensä!

  7. Karoliina

    Tämä on ehdottomasti todella hyvä aihe ottaa keskusteluun, kiitos Monna, kun kirjoitit hyvän tekstin! 🙂 Itse olen ollut viime aikoina eniten kauhuissani nettikiusaamisesta…juurikin ilkeistä keskustelupalsta kommenteista ja blogikommenteista.. se on ihan uskomatonta millaista vihaa ja katkeruutta tuntuu olevan joillakin sisällä, ja se on vain päästävä purkamaan toiseen ihmiseen. Se, että bloggaajat kirjoittavat julkista blogia, ei tee heistä sen vähempää ihmisiä, joilla on myös tunteet. Mielestäni tällaiset kiusaajat voisivat koittaa toisinaan asettua toisen ihmisen asemaan, ja miettiä hieman ennen kuin kirjoittelevat ilkeyksiää. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, mutta pointti on usein tapa, jolla asiat esittää. Tästä nyt riittäisi vaikka mitä sanottavaa, mutta jätän tähän. Iloista maanantaita, ja meidän Mila lähettää Pimulle terkkuja! 🙂

    • Monna

      Kiitos Karoliina. Tärkeä aihe, siksi halusin kirjoittaa.
      Joo, se on kamalaa miten paljon ihmisillä on vihaa ja katkeruutta sisällään. Pahaaoloa. 🙁 Valitettavasti useinkaan nämä ihmiset ei osaa asettua toisen rooliin, ne näkevät vaikkapa sitten bloggaajat vain kamalina, itsekeskeisinä typeryksinä ja kokevat oikeuden haukkua.
      Kiitos terkuista Milalle, Pimu lähettää pusuja! 😉

  8. Suvi

    Tärkeästä aiheesta kirjoitat. Jos joku keksii keinon, millä lasten kiusaaminen saadaan loppumaan, niin hän on kyllä ansainnut Nobelin rauhanpalkinnon. Lapset kun eivät osaa ajatella tekojensa seurauksia. Aikuisten kohdalla tämä asia onkin musta sitten ihan käsittämätön. Ei vaan pysty ymmärtämään, miten joku kokee saavansa elämäänsä jotain sisältöä toisen kiusaamisesta. Se on jotain aivan käsittämätöntä ja kertoo musta todella paljon kiusaajasta itsestään.

    Hienoja kommentteja ja tarinoita myös täällä kommenttiboksin puolella. Todella raskaita elämänkokemuksia. Itsellänikin on ihan riittävästi kokemusta kiusattuna olemisesta ala- ja yläasteajoilta, mutta en halua avautua niistä nyt sen enempää. Sanonpahan vaan, että se jättää arvet, joista en usko koskaan pääseväni kokonaan eroon.

    • Monna

      Se on totta, ei lasten kiusaamista saa loppumaan. Mutta se tuntuu vaan niin kamalalta, miten pahoja asioita lapset voivat toisilleen sanoa.
      Aikuisten kohdalla tosiaankin asia on käsittämätön!!
      Kiusaaminen jättää aivan varmasti syvät arvet, eikä niistä varmastikaan pääse kokonaan eroon ikinä.
      Voimia ja ihanaa joulua! <3

  9. Fragile Kitty

    Hyvä, että kirjoitat asiasta josta yleensä vaietaan.. 🙂 Minnuu kiusattiin koko yläasteen ajan haukkumalla huoraks yms. ja se kiusaaminen jätti minnuun niin syvät arvet, ettei ne vieläkään oo parantuneet.. En uskalla hevillä päästää enää uusia ihmisiä elämääni, koska koin kiusaamista/paskanpuhumista uudestaan 3 vuotta takaperin (olen nyt 25v.) ja se johti siihen, että muutaman silloisen ystävän kanssa meni välit.. 🙁 Kiusaaminen/paskanpuhuminen tuntuu pahalta ja sen takia ystävien menettäminen vieläkin pahemmalta.. 🙁

    • Monna

      Kiitos kommentista Fragile Kitty. Ihan kamalaa. 🙁 Tämä on juuri se minkä vuoksi halusin kirjoittaa. Kiusaamisen arvet on syvät. Voimia sinulle ja hyvää joulua! <3

  10. Omanlainen

    Erittäin tärkeä aihe! Kirjoitit hienosti. Olen itse yläasteella ollut kiusatun kaveri, pyytänyt syömään kanssani. Sitä, miksi ne toiset eivät koskaan kiusanneet minua, en tiedä. Toisaalta, olen varmaan aina omannut hyvän itsetunnon. Nykyäänkin töissä asetun aina heikomman puolelle. Kun näen, että palaverissa toisella on jo itku silmässä. Niin minä avaan suuni, kenenkään ei pitäisi töissä (tai koulussa) kokea sellaista.

    Ja hamaan elämäni loppuun asti on minun perhe! Autan, lohdutan, iloitsen! Ilman perhettäni minulla ei olisi näin hyvä itsetunto! Kiitos siis rakkaalle perheelleni, joka on AINA tukenut minua!

    http://liikunnaniloa1.blogspot.fi/

    • Monna

      Ihana kun olet toiminut noin. <3 Sydäntä lämmittää.
      Eikös se niin mene, että hyvä tuo hyvää. Sinä olet kohdellut lähimmäisiäsi hyvin ja sinua kohdellaan hyvin.
      Ihanaa joulua sinulle!

  11. Outi Karita

    Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta j avoi, miten ihanaa varmasti saada tuollaista palautetta. en yhtään ihmettele että olet pystynyt asenteellasi ja kirjoituksillasi luomaan hyvää ja auttamaan <3

    Se, että lapset kirjoittelee tuollaisia kommentteja on luultavasti ja valitettavasti vanhemmilta opittua ja somessa nähtyä toimintatapaa. Se, että miksi joku iän karttuessakin omaksuu ja jatkaa tuollaista toimintaa on vaan ihan käsittämätöntä, ei sitä vaan pysty ymmärtämään….

    http://outikarita.fitfashion.fi

    • Monna

      Kiitos Outi. <3

      Mä uskon myös, että ilkeily opitaan kotoota tai sitten kavereilta.
      Iän karttuessa on käsittämätöntä, että samanlainen käytös jatkuu. Se on vaan jotain ihan älytöntä.

  12. Henriikka

    Mua kiusattiin yläaasteella nimiteltiin pääasiassa. Pahinta siinä oli se, että mun paras ystävä ala-asteella alkoi mua yläasteella kiusaamaan. Voin sanoa, että ala-asteen jälkeen mulla ei ole ollut sellaista ystävää, kenen kanssa pystyisin jakamaan kaikki jutut. Luottamus ihmisiin ei siis ole vielä 20 vuoden jälkeen palautunut.

    • Monna

      Ihan kamalaa. 🙁 Se, että ystäväsikin on kääntänyt sinulle selkänsä.
      Toivon todella, että löydät vielä joku päivä rinnallesi ihmisen joka osaa kohdella sinua hienosti.

      Kaikkea hyvää ja rauhallista joulua. <3

  13. Pia

    Kiusaaminen on ikävää ja kamalaa ja valitettavasti jättää syvät arvet 🙁

    Mua kiusattiin koko yläasteen. En ollut hiljainen hiirulainen, vaan kova ääninen ja koitin pistää kiusaajille vastaan. Koitin käyttää välinpitämättömyyttä ja sitä takaisin sanomista, mutta kiusaajat eivät vaan lopettaneet. Ystävät eivät uskaltaneet puolustaa, mutta en ihmettele, koska kiusaajat kiusasivat niin monia koulussa. Yrittiväthän he mua saada sanomaan opettajalle, mutta en halunnut aiheuttaa murhetta äidille.
    Yläasteen lopussa mun itsetunto oli aivan murskana ja vihasin itseäni todella paljon.

    Mua auttoi isoskoulutus ja kirkkopiirit. Siellä mä tajusin, että oon mukava ja isosena toimiessa sain olla oma itseni ilman muiden arvosteluja.
    Ja vuosien mittaan sitä itsetuntoa on rakennettu, mutta kyllä se kiusaaminen edelleen vaikuttaa.

    • Monna

      Voi että miten sitkeä olet ollut. <3 Tuntuu surulliselta, että et ole halunnut pahoittaa äitisi mieltä, vaikka hänhän olisi varmasti vain halunnut auttaa sinua.

      Onneksi olet löytänyt nyt oikeat ystävät ja ihmiset ympärillesi ja ymmärtänyt, että sinä olet mukava ja juuri niin hieno oma itsesi.

      Voimia ja rauhallista joulua! <3

  14. KaDa

    Hyvä aihe ja hieno kirjoitus!

    Mun on kanssa niin vaikea ymmärtää mitä ihmisten päässä liikkuu. Etenkin aikuisten. Oon niin monesti lukenu juurikin ihmisten kuviin tulleita ”Hyi vittu miten ruma” ”Oksettava” yms..kommentteja, että en voi käsittää miten kukaan voi sanoa kestään niin ilkeästi. Tutusta saati tutemattomasta. Mua inhottaa myös tosi paljon olla sellaisessa seurassa, jossa arvostellaan ja puhutaan pahaa muista ihmisistä ja monesti huomautankin asiasta, jos korvat todella alkaa vuotaa verta. En tykkää.

    Itse olin ala ja yläasteen koulukiusattu. ylipainoa oli ja se oikeutti ilmeisesti muilta ihmisiltä paljon.
    Ei kukaan niistä ihmisistä tiedä tänäkään päivänä miten se kaikki on vaikuttanut mun elämään, koska en koskaan antanut niille sitä iloa, että olisin näyttänyt miltä se kaikki paska tuntu. Siinä sivussa oikeutin itseltäni jonkun toisen kiusaamisen..halusin huomion välillä jonnekin muualle, kuin itseeni. Sekin oli niin väärin, kuin voi olla ja vaikka niistä ajoista on jo reilusti yli 10 vuotta…lähestyin jokunen viikko sitten omaa kohdettani ja pyysin menneitä asioita anteeksi. En ole saanut vastausta ja ymmärrän ja hyväksyn sen. Tehtyä en saa tekemättömäksi, mutta pahoillani voin olla ja olen.

    Kellään ei ole oikeutta lytätä ja viedä toisen itsetuntoa. Ei kellään.

    • Monna

      En minäkään käsitä. 🙁 Mutta siellä on pakko olla taustalla niin hirveän huono olla oman itsensä kanssa. Ei tasapainoinen ihminen kiusaa muita.

      Kellään ei todellakaan ole oikeutta viedä toisen itsetuntoa. Toivottavasti sinä saat omasi vielä korkeimpaan kukoistukseen joku päivä. <3
      Tuolla alempana eräs toinenkin kiusattu kertoi purkaneensa pahan olo kiusaamalla muita. Hienoa, että olet pyytänyt anteeksi. Ehkä tämä vielä joku päivä vastaa sinulle.

      Rauhallista joulua.

  15. E

    Nyt täytyy tunnustaa että olin kiusaaja. Tai no on muakin kiusattu.. Nykyään kaduttaa ja onneksi en kiusannut fyysisesti, henkinen kiusaaminen on kyllä kamalaa ja sitä mä tein.. Ja vielä oman luokan tytöille jotka oli vain ujoja ja pukeutui erilailla kuin mä. Onneksi myöhemmin (ylä-asteella) pääsin pyytämään anteeksi ja olenkin monen kaveri nykyisin.. Se oli sellasta kovis meininkiä ja pojille esittämistä. supertyhmää. Välillä muakin haukuttiin ja yritettiin lannistaa, sen takia varmaan jostain kumpusi se toistenkin herjaaminen ja syrjiminen. Onneksi olen eri ihminen kuin silloin ja olen päässyt pyytämään anteeksi, jos joku veti nöyräksi niin se.

    • Monna

      Hienoa, että pystyt tunnustumaan.
      Ja onneksi olet pyytänyt anteeksi. Se on hienoa.
      Eikös se niin mene, että kiusaajilla on aina vähän huono olla? Siksi he kiusaavat. Sinua on kiusattu ja olet kokenut siitä pahaa oloa, purkanut sen muita kiusaamalla. 🙁

      Onneksi olet oppinut virheistä ja nyt olet eri ihminen.

      Rauhallista joulua.

  16. hanna

    Joo,o valitettavasti anojen kommentointi tai tässä voisin sanoa anon kommentointi ilkeästi on enemmän kuin tuttua. Just kun pääsee itse hieman iloitsemaan omista tuloksista jotka yllättäen julkaisen omassa blogissa saa hän jo aiheen kertoa kuinka vähän olen edistynyt ja kuinka vieläkin oon hemmetin läski… Aina sama tyyppi, hänet tunnistan siis jo kirjoitustyylistä. Oon miettiny kuka hemmetti jaksaa, en siis enää julkase ees näitä kommentteja vaan lentää samantien roskikseen… EIkä ne enää samalla tavalla ota sydämestä niinkuin alkuun otti, mutta pakolla tulee mieleen millanen ihminen tää on. Saako hän oikeasti hyvän mielen itelleen kun noita juttuja laukoo, kirpaseeko omatunto hällä koskaan.

    Ite oon vielä sellanen et jumantsuikka tulee kaikesta pienestäkin väärästä paha mieli itelle. Siis oikeesti saatan vatvoa jopa hulluuteen asti jos koen että olin ’vähän’ liian suorapuheinen esim jollekkin. Mulla ois vaan yks joulutoive kyl tälle vuodelle ja se ois se että nää internetin aivopierut ja trollit vaan lopettas. Tiiän että usein siellä on just varhaisteini juttuja laukomassa, mutta että josko hekin vaan hiffais tarpeeks ajoissa mitä tekevät, ei saatas ehkä lehdistäkään lukea surullisia tapauksia jossa joku on pahimmassa tapauksessa nettikiusattu hengiltä. Onneks tätä ei niin suomessa tapahdu, mut hei ootetaanpa hetki taas ei varmaan kauaa mee mikä on niin surullista.

    -Hanna
    http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/

    • Monna

      Ota selvää kuka tämä on! IP-osoite nettipoliisille ja sitä kautta. Tuohan on häirintää ja ihan oikeasti sellainen asia mihin pitää puuttua. Tuollaiset kusipäät pitää saada aisoihin.
      Mutta jos yhtään lohduttaa, hän on joku jolla on niin jumalattoman paha olla. Siksi hän purkaa sinuun. Ja luultavasti moniin muihinkin bloggaajiin. 🙁

      Ihanaa joulua joka tapauksessa Hanna! <3

  17. Njoh

    Rakas Monna! Tärkeä aihe jälleen. Mutta kuules, paha mieli ei todellakaan ole yhdyssana.

    • Monna

      Jes hyvä Njoh! Tää oli erittäin hyvä postaus tulla kommentoimaan kirjoitusvirheistä! 😀 Peukku sille!

    • Mariela

      Rakas Njoh,
      hienoa, että kiinnitit koko postauksen olennaisimpaan asiaan huomion!

  18. Nora

    Koskettava ja vahva teksti Monna, hienoa, että olet tarttunut tähän aiheeseen. Itse olin koko yläasteaikanani kiusattu ja muistan, kuinka ihmeelliseltä lukiossa tuntui, kun saikin olla rauhassa. Itsetuntoni alkoi eheytymään lukioaikana ja tällä hetkellä opiskelen yliopistossa. Huomaan, että minulla on edelleen todella vaikeaa olla tilanteissa, joissa on paljon ihmisiä. Silloin saatan olla todella hiljainen, koska tunnen itseni niin epävarmaksi. Kiusaamisen vuoksi ajauduin etenkin lukioaikana hirveisiin ulkonäkökriiseihin ja kehonkuvani on siitä lähtien ollut enemmän tai vähemmän häiriintynyt. Nyt elän kuitenkin hyvää elämää ja olen saanut tutustua huikeisiin ihmisiin ja uskon, että minulla on valoisa tulevaisuus edessä. Blogisi inspiroi myös minua positiivisella tavalla ja täältä saakin aina hyvää energiaa päivään. Kiitos, että jaksat päivittää blogiasi!

    • Monna

      Kiitos Nora.
      On niin surullista lukea näitä tarinoita, niin monilla on kiusaamisen vuoksi pitkät ja syvät arvet. Ihanaa, että olet saanut tutustua hyviin ihmisiin ja oma usko valoisaan tulevaisuuteen antaa vahvat siivet! <3
      Ihanaa joulua ja voimaa.

  19. kiksuu

    kiitos tästä postauksesta! itsellä on jonkinlaista masennusta ja paha olla. yläasteen aika oli yhtä helvettiä, nyt se on onneksi ohi… paha olo jatkuu ja elämänhalu on miinuksella 🙁 Kiitos sullle tästä upeesta blogista ja kannustavista kirjoituksista!! <3 mäkin tästä yritän nousta…

    • Monna

      Voi kamala. 🙁 Toivottavasti saat jostain läheltä tukea ja voimaa. Kyllä sä sieltä pääset ylös!! Ajattele, että sä olet vahvempi kuin sun kiusaajat!! Älä anna niiden idioottien pilata sun elämää. Sä olet hieno ja ainutlaatuinen ihminen. Voimaa!! <3 <3

  20. Mariela

    Hyvä kirjoitus. Mä en oikein käsitä miksi Suomessa on niin paljon kiusaamista. Ihan varmasti muissakin maissa on, mutta meidän rakkaalla kotimaalla on kyllä paha maine maailmalla tän asian tiimoilta. En tiedä mistä se johtuu ja miten siihen voisi vaikuttaa… Ainakin siten, että antaa oman lähipiirin lapsille ja nuorille hyvää esimerkkiä ja nimenomaan puuttuu, jos havaitsee kiusaamisoireiluja puoleen tai toiseen. Kiusaajaksi kasvetaan, ei synnytä. Samoin kiusatuksi joudutaan…

    • Monna

      Kiitos Mariela. <3
      Kiusaajaksi todellakin kasvetaan, ja juuri tuolla esimerkillä voitaisiin varmasti vaikuttaa paljon "tulevien" kiusaajien käytökseen.
      Ehkä se suomalainen katkeruus ja kateellisuus opetetaan lapsille monissa kodeissa jo pienenä. Ja sitten se purkautuu turhautuneisuutena kiusaamisen kautta. 🙁

  21. Tia

    Hei Monna! Blogisi on yksi harvoista, mitä pyrin seuraamaan päivittäin. Kirjoitat tärkeistä asioista raikkaalla ja rehellisellä tavalla. Sen takia varmaankin olen blogisi uskollinen lukija 🙂

    Tästä kiusaamisaiheesta.. olen itsekin saanut kokea kiusaamista ja haukkumista. On uskomatonta, miten pienet ”ohimennen” sanotut haukut voivat vaikuttaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Ala- ja yläasteella minua haukuttiin luuviuluksi ja pojan näköiseksi, koska minulla ei urheilullisuuteni ja hoikan ruumiinrakenteeni myötä ollut kehittynyt naisellisia muotoja. Uskomatonta mutta totta, uskon ja kuulen vieläkin noita lausahduksia ja heittoja päässäni välillä katsoessani itseäni peiliin ja esimerkiksi ostellessani uusia vaatteita. Vaikka minua kiusattiinkin vain vähän, on tämäkin jättänyt jälkiä itsetuntooni. Olisi tärkeää, että kiusaajat osaisivat ottaa vastuuta teoistaan ja miettiä, millaisia vaikutuksia niillä pienillä ja mitättömilläkin teoilla voi olla kiusatun elämään kymmenienkin vuosien päässä.

    Kiitos tästä kirjoituksesta, ja hyvää joulun odotusta sinulle ja kaikille blogisi seuraajille ! 🙂

    • Monna

      Hei Tia!
      Kiitokse kommentista. Ihana kuulla.

      Kyllä ne haukut satuttaa ja ne muistaa, vaikka ne olisi kuinka ollut ”pieniä”. Tai oikeastaan voisi sanoa, että ei ne silloin ole ollut pieniä, jos ne on satuttanut.

      Toivottavasti vielä joku päivä nuo inhottavat sanat eivät enää soi korvissasi.
      Kovasti voimaa sinulle ja ihanaa joulua! <3

  22. Rikos ja rangaistus | Monna treenaa!

    […] oli erittäin hyvä! Mutta se on jo tainnut monelta unohtua. Haluan kopioida tähän alle lainauksen omasta tekstistäni viime vuoden […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *