Monna
Monna

Itseluottamus

Mitä on itseluottamus? Mihin rajataan se, onko tyyppi itseriittoinen ja typerä? Vai hyvällä tavalla itsestään varma, itseluottamus kunnossa ja kunnioitus itseään kohtaan olemassa.

***

Olin muutama viikko sitten Dita Von Teesen, kevään 2015 –malliston alusvaatenäytöksessä PinUp Garagen tiloissa Jätkäsaaressa.
En oo aiemmin käynyt alusvaatenäytöksissä, enkä tiennyt mitä odottaa. Me istuttiin kollegani Henriikan kanssa eturiviin, että nähdään sitten kunnolla. 😉

9_MG_7626 52_MG_7848 81_MG_8009 91_MG_8091 94_MG_8127Kuvat: Tuomas Lairila

Näytös alkoi kun pieni kaunis punatukkainen tyttö asteli upeissa alusvaatteissa lavalle. Hän vienosti kurkki olan yli ja vähän keikutti peppua samalla hymyillen. Neljä erilaista ja kaunista naista esitteli meille PinUp-tyyliin Dita Von Teesen sairaan hienon alusvaatemalliston. Siinä eturivissä istuessa tuli välillä jopa vähän häkeltynyt olo, että pitäiskö katsoa välillä lattiaan.. Osa malleista oli vähän rohkeampia ja viettelevämpiä. 😉

Jokainen näistä naisista olivat hienolla itseluottamuksella varustettuja. Kantoivat ylpeydellä kehonsa, ihan jokaisen osan ja jokaisen kohdan.

***

Itseluottamus on lihas, jota voi ja ehdottomasti kannattaa treenata.

Jos ajatellaan itseluottamusta treenien kannalta, on ehdottoman tärkeää luottaa siihen, että pystyy. Suoritukset tulee aina onnistumaan paremmin jos luottaa siihen, että pystyy sen tekemään – kuin että epäilisi heti kykyjään.
Törmään usein siihen, että mulle sanotaan ”enhän mä tollasta osaa, toi näyttää niin helpolta kun sä teet sen, mutta en mä tollaseen pysty”. Ennen kuin on edes yrittänyt!

Sain kutsun osallistua helmikuussa alkavaan Voittajan itseluottamus -verkkokurssiin. Odotan jo innolla sen alkamista. Verkkokurssi on saman järjestäjän kuin Oman elämän inventaario -verkkokurssi, jota olen hehkuttanut aina siitä lähtien kun siihen osallistuin. Ja hehkutan edelleen!! 😉 Siksipä odotan myös tältä verkkokurssilta paljon.
Uskon saavani niin omaan käyttäytymiseen kuin asiakkaiden valmentamiseen lisää työkaluja. Ja tuun varmasti oppimaan lisää omasta itseluottamuksestani.
Kurssille voi ilmoittautua mukaan siis kuka tahansa 16.helmikuuta asti. Käykää katsomassa lisätietoja tuosta TÄÄLTÄ.

***

Entä jos ajatellaan itseluottamusta muutenkin kuin treenien suhteen? Olen sitä mieltä, että sama pätee sielläkin. Pitää uskoa aina tekemisiinsä. Luottaa itseensä. Ei ne jutut muuten onnistu, eikä kukaan muukaan usko sinuun jos et sinä itse.
Joskus mietin, että ajatteleekohan joku jotain, että mitähän toikin tuolla nyt yrittää tai miksi se tekee jonkin asian noin tai miksi se laittaa itsestään sellaista ja tällaista kuvaa instagramiin tai blogiin. Mutta nykyään kuitenkin 99% ajasta ajattelen niin, että se on mun juttuni. Mä teen asioita siksi, että ne tuntuu musta oikeilta ja hyviltä. Luotan itseeni niitä tekiessä ja ajattelen, että jos joku ei tykkää siitä niin sen ei tarvitse mua seurata.

Itseluottamus on parantunut huimasti muutamassa vuodessa. Se on helpottavaa.
Se on helpottavaa siksi, että pystyy elämään vapaammin. Henkisesti vapaammin. Ei tarvitse koko ajan miettiä, että mitä muut ajattelee tästä. Se on oikeasti aika raastavaa, voin kertoa kokemuksesta. Mutta kun on oppinut luottamaan itseensä, on paljon helpompi olla. Tekee niitä juttuja mistä tykkää ja mistä tietää tulevan hyväolo.

***

Luin tosi hyvän kirjoituksen tänään Itsensä paljastamisesta Nanan blogista. Sekin liittyy mun mielestä itseluottamukseen. Mitä on valmis paljastamaan? Ja millä tavalla sen tekee?
Me puhuttiin tästä myös Henriikan kanssa PinUp-näytöksen jälkeeen. Olin juuri samana päivänä julkaissut jutun ShockAbsorber-urheiluliiveistä. Jutussa oli kuvia minusta urheiluliivit päällä.

IMG_5758

Onko se törkeeä ja itseriittoista jos laittaa kuvia itsestään instagramiin tai blogiin, jossa näkyy alusvaatteet tai treenirintsikat? Mielestäni ei. Mutta siinä on olemassa raja. Onko kuva tyrkky vai onko se vain kuva, jossa tuote (esim. treeniliivit) tulee esille? Onko alusvaatekuvat sensuelleja ja kauniita vai onko niissä sellainen ”fuck me”-ilme kasvoilla? Kuva, jossa naisella on bikinit päällä on lähes aina ”suvaittu”, mutta sama nainen alusvaatteissa onkin heti eri juttu. Vaikka saman verran siinä näkyy. Raja on hienoinen.

Olen menossa ensi viikolla super taitavan ja hienon valokuvaaja Nadi Hammoudan kuvattavaksi. Päälläni tulee olemaan Dita Von Teesen alusvaatteita, Björn Borgin body, sekä muita alusvaatteita.
Olen jo kauan, vuosia ihastellut Nadin kuvia. Kuinka kauniita ne on.
Päätin viime vuoden loppupuolella, että tänä vuonna 2015 kun täytän 35-vuotta, haluan olla ylpeä siitä mitä olen. Ihan 100%. Haluan ikuistaa itseni Nadin kuvaamana. Se on lahja mulle itselleni. Lahja siitä mihin olen kehittynyt, eikä vain fyysisesti, vaan myös henkisesti.
Kuvaukset vähän jännittää mua, koska ne on ihan erilaiset missä koskaan oon ollut. Silti odotan niitä innolla. Katsotaan sitten minkälaisia kuvista tulee ja mitä niistä haluan julkaista blogissa. Tiedän, että kuvista tulee taidetta – ei herutusta. 😉

***

Mitä itseluottamus on? Puhuin eilen erään asiakkaani kanssa siitä, että miksi suomalaiset on kasvatettu olemaan vain hiljaa itsestään, eikä oikeastaan arvostamaan itseään kovinkaan paljoa. Verrattiin ruotsalaisiin, koska heidät taas on kasvatettu olemaan ylpeitä itsestään. Kantamaan ylpeydellä oma keho, on se sitten minkäkokoinen tai näköinen tahansa. (tämä on tietysti yleistämistä molemmista kansalaisuuksista) Asiakkaani oli lukenut artikkelin tutkimuksesta, kuinka ruotsalainen nainen pitää itseään terveenä ja hyvinvoivana vielä 65-vuotiaana – kun taas suomalainen nainen uskoo olevansa huonokuntoisempi ja sairaampi kuin onkaan, jo reilu 50-vuotiaana. Mietittiin tätä juttua ja tultiin siihen tulokseen, että sekin liittyy jollain tavalla itseluottamukseen. Sillä nämä ruotsalaiset 65-vuotiaat saattoivat sairastaa jotain vakavaakin sairautta, mutta silti ajattelivat itsestään hyvinvoivaa kuvaa.

***

Kommentit (2)

  1. Jenny

    Hyvä Monna. Mä olen myös miettinyt tuota itsetunto-asiaa viimeaikoina. En tiedä lisääntyykö se iän myötä, vai miten se oikein lisääntyy. Muistan, että lapsena mulla oli hyvä itsetunto, mutta teini-iässä se väheni, ja oli pitkä aika nuoruutta jolloin ajattelin paljon mitä muut minusta ajattelevat. Muistan että usein jopa kadulla kävellessäni mietin että miltä nyt näytän. En voinut myöskään mennä ulos ilman meikkiä. Nykyään en mieti enää ulkonäköasioita samalla tavalla kuin ennen. Välillä tykkään laittautua, mutta enää ei ole samanlaisia paineita näyttää joltain tietyltä, tai käyttää joitain tiettyjä merkkivaatteita. Pidän nykyäänkin vaatteista ja kengistä, mutta vähän eri tavalla, ja nykyään kuljen kadulla ihan omiin ajatuksiini syventyen, en miettien miltä näytän. Huomaan myös, että kun tapaan uusia ihmisiä, olen paljon rennompi ja oma itseni, enkä esitä mitään yli-ystävällistä roolia. En välitä enää niin paljon mitä toinen minusta ajattelee, ajattelen pikemminkin että haluan olla oma itseni, ja jos mulla synkkaa jonkun kanssa, niin sitten synkkaa. En pakota itseäni olemaan kaikkien ylin ystävä, eikä mua enää edes kauheesti kiinnosta vaikka joku ei pitäisi musta. Uskon että lapsena olin samanlainen, eli leikin sellaisten lasten kanssa joista pidin, mutta jossain vaiheessa se taito katosi. Nyt ulkomailla asuessani olen huomannut, että suomalaiset on myös ehkä kasvatettu olemaan näyttämättä tunteitaan julkisesti. En huomannut sitä Suomessa asuessani, koska olin niin tottunut omaan ja muiden käytökseen ja tapaan olla. Nyt huomaan että täällä tuntemattomien kanssa jaetaan ihan ohikulkiessa hymyjä, nauruja, kaikenlaisia katseita, niin hyviä kuin pahojakin. Ihmiset uskaltavat näyttää avoimesti mitä mieltä ovat asioista. Ei siis olla aina ihan pokkana, vaan rennosti näytetään omat tunteet, ihan kaikki. Myös lapset ja jopa nuoret 🙂 ovat täällä ihan rennosti, ja saaattavat hymyillä ja puhua oma-aloitteisesti ihan helposti tuiki-tuntemattomille. Tai vastaavasti tunkea kyynärpäätaktiikalla sisään bussiin, hyvää itsetuntoa kai sekin :). Lapsia ei täällä myöskään hyssytellä niin paljon kuin Suomessa. Lapsista saa ja kuuluu lähteä täällä ääntä, ja lasten kuuluu saada tehdä hölmöjä asioita. Suomessa meitä aletaan jo pienenä hyssytellä, ja kasvattaa hiljaiseksi ja kuuliaiseksi. No Suomalaisista kyllä tykätään maailmalla, olemme vaisuja ja hyviä työntekijöitä :). Uskon ainakin itse, että sain kodistani hyvän ja sallivan kasvatuksen, joten hyvä pohja on, mutta kulttuurimme ja yhteiskuntamme ei ole välttämättä kovin itsetuntoa kohottava…

    • Monna

      Ihanasti kirjoitettu Jenny! <3
      Lapsena sitä tosiaan oli helpommin sellainen, että leikki niiden kanssa kenestä tykkäs. Ja mä ajattelen, että ehkä sä varsinkin osasit sen taidon. 🙂 Pidin sua lapsena jotenkin tosi ihailtavana. <3
      Mä oon huomannut myös ton, että suomalaiset on kasvatettu niin ettei tunteita kannata näyttää. Ainakaan julkisesti. Ja lapsesta saakka tosiaan opetetaan olemaan hiljaa ja huomiota herättämättä. Ihanaa, että siellä missä asut saa lapset melskata ja aikuiset näyttää tunteitaan. <3

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *