Monna
Monna

Ihan loppu.

Pyydän alkuun anteeksi. Anteeksi, että sanon nyt suorat sanat taas kerran ja niin tehden olen itsekäs ja varmasti myös jo jollain tavalla huono äiti. Mutta nyt on vain pakko päästä purkamaan, niin loppu olen.

Olen ihan loppu. Tähän raskauteen. En jaksa olla enää raskaana, en hetkeäkään. En todellakaan nauti nyt vielä kun voin.. Nautin sitten kun se vauva on maailmassa.
Yöt on ihan pe**eestä. Viime yönä tihrustin itkua. Se on ihan kamala tunne, kun väsyttää niin paljon ettei meinaa silmät pysyä auki, mutta ei vain saa nukutuksi, koska MIKÄÄN asento ei tunnu hyvältä. Kädet puutuu niin kovaa, että tuntuu kuin peukalot menisi kuolioon. Niskat on aivan jumissa, jokaisessa asennossa tuntuu siltä, että niska katkeaa. Jos tyyny on tipahtanut polvien välistä pois, perse puutuu ja kannikoihin sattuu kuin kasvukipu olisi valloillaan.

Kuva KosOgKaos
Kuva KosOgKaos

Päivisin olen ihan poikki. En jaksa tehdä edes pieniä juttuja kotona. Tai no astiat jaksan laittaa, hyvällä tuurilla pyykit. Tuukka hoitaa koirat kokonaan, en pysty käymään enää koirien kanssa ulkona. Se vielä pari viikkoa sitten vaikuttanut energia on tipotiessään. Miten se on mahdollista? Olenhan mammalomalla ja asiakkaat on pois kalenterista. Olen myös joutunut perumaan ystävien tapaamisia, koska olen niin poikki. Kalenteri on tyhjempi kuin ikinä ja silti olen väsyneempi kuin koskaan.

Itku on herkässä, koska väsymys on niin suuri. Pinna on lyhyt, koska väysmys on niin suuri.
Epätoivoinen olo valtaa varsinkin öisin. Viime yönä vaihdoin asentoa 20min välein, silti mikään ei tuntunut hyvältä. Aamulla heräsin zombiena, mutta kuitenkin tyytyväisenä siitä, että nyt on aamu. Eikä enää tarvi yrittää löytää hyvää asentoa.

En pysty lainkaan samaistumaan niihin naisiin, jotka hehkuttavat raskautta. Että se on parasta aikaa elämässä. En todellakaan näe itsessäni enää yhtään mitään hehkua. Näen paksut nakkisormet ja turvonneet kasvot. Näen ankkatyyliin vaappuvan naisen, joka ei pääse edes kilpikonnan vauhtia eteenpäin. En usko, että tulen ikävöimään vauvamahaa.

Olen yhtäkkiä ihan super negatiivinen ja valitan. En pidä siitä, en ole sellainen.

fullsizerender7

Mutta on tässä yksi hyvä puoli. Synnytyspelko on tiessään. Haluan vain saada tämän vauvan maailmaan. Ulos tuolta mahasta. En tarvitse enää mitään aikaa itselleni tai nauttia jostain hiton kuumista kahveista. Olen nauttinut niistä nyt 35 vuotta. Nyt haluan tutustua meidän pienokaiseen ja saada oman normaalin liikuntakyvyn takaisin. En välitä siitä, kuinka pian raskauskilot haihtuvat tai siitä, koska saan oikeasti sitten nukkua vatsallani. Haluan vain pois tästä fiiliksestä ja olosta.

Monna

Kommentit (70)

  1. Nanna

    Voi Monna! Viimeiset viikot ovat itsellänikin olleet aina tosi raskaita ja ei siinä enää jaksa nauttia olostaan yhtään kun se on tukala koko ajan. Mielessä pyörii 24/7 lähestyvä synnytys ja olo että nyt riittää! Voimia loppumetreille,se on ihan kohta ohitse!!

    • Monna

      Näinhän se taitaa mennä.. ei tässä tosiaan ihan kauheasti osaa nauttia. Ainakaan olosta. 😉 Mutta toki sitten siitä lopputuloksesta, joka toivottavasti PIAN on täällä meidän luona. <3

  2. Aurora

    Voi Monna, väitän että jokainen raskaana ollut on ollut tuossa samassa tilanteessa että nyt tää alkais jo kiitos riittää. Sympatiani siis täältä. <3 Sillä on tosi tärkeä biologinenkin merkitys, koska just niin kuin sanoit, kun äiti alkaa olla täysin kypsä olotilaansa, äiti on valmis synnyttämään oikeasti. Jos raskaana olisi aina vaan ihanaa olla, äideillä olisi huomattavasti enemmän synnytyspelkoa. 😀 Toivottavasti vauva Pursiainen tulee pian ja päästää sinut tuosta fiiliksestä. <3

    • Monna

      Näin mäkin oon ymmärtänyt, että ainakin 90% raskaana olleista on loppuviikoilla tässä samassa jamassa. 😀
      Ja todellakin, jos olo olisi ihan kuin keijukaisella konsanaan, niin varmasti pelkoa synnytyksestä olisi enemmän kaikilla.
      Kiitos! <3

  3. Anniliiini

    Ihan mahtava kirjoitus, itsellä ihan samat kokemukset vähä yli vuoden takaa. ”Nauti vielä kun voit” on huonoin neuvo ikinä, samoin ”kyllä ne kaikki sieltä ulos tulee ennen pitkää”. Tuohon tilaan vaan ei ole lohdutusta, yritä kärvistellä, kyllä se palkitsee vaikkei just nyt siltä tunnu..

    • Monna

      Hahaha! 😀 Joo, varsinkin ”nauti vielä kun voit” on varmaan jokaiselle loppumetreillä olevalle kuin puukko selkään. 😀
      Ja onneks tuo on totta, että ne kaikki sieltä ulos tulee. 😉

  4. Raskaana

    Amen!

    -rv34+2, ja +25kiloa.

    • Monna

      Huoh! 😀 Tsemppiä sinne! <3

  5. Äityli

    Mie niin ymmärrän!!! Toi loppuraskauden tuska onkin isoin syy, etten ihan vielä ainakaan halua toista lasta – ensimmäinen nyt 8 kk. Mulla hurmaavana lisäoireena tossa lopussa tuli vielä kuorsauskin, eli jos mie sainkin hetken nukuttua, ni sit mies ei nukkunu 😀

    Ehkä sillä kuitenkin on tehtävänsä, tosiaan synnytystä oikein odottaa ja ainakin minulla se meni paremmin, ku olin uskaltanu toivoakaan. Mie pystyin heti sairaalassa jo nukkumaan mahallani (okei, Ekana yönä vaan ihastelin ja nuuhkittelin vauvaa, mut sit sen jälkeen :D) ja muutenkin olen kokenut, et vaik vauva öisin herätteleekin, ni olin paljon pirteämpi, koska ne väliajat saa nukkua just haluamassaan asennossa, eikä nukahtamista tosiaan tarttenu odotella 🙂

    Paljon tsemppiä loppuraskauteen, kyllä se pian palkitsee!!! ❤

    • Monna

      Eikä! 😀 Mä en oo vielä ainakaan saanu palautetta, että kuorsaisin! 😀

      Tota mä odotan ihan kamalasti jo, että vaikka niitä yöheräämisiä sitten tuleekin, niin saa ainakin ne väliajat nukkua ihan missä asennossa vaan. 😀

      Kiitos! <3

  6. T

    Kohta se on ohi, kyllä sinä jaksat:)
    itsekkin menetin viimeisten aikojen yöunet jäätävien jalkasärkyjen vuoksi, kyllä ketutti. Ihan kaikki oikeastaan. Raskausajan hehku välittyi vain minusta otetuista valokuvista jälkeenpäin. Tsemppiä tulevaan koitokseen!

    • Monna

      Näin on! Ja kyllä jaksan 🙂 Ainakin näiden kaikkien ihanien tsemppien ansiosta! <3

  7. Henna P

    Kuulostaa erittäin tutulta ja kyllä mun mielestä saa sanoa tollaisia asioita ääneen. Etkä todellakaan ole huono äiti jos sanot, että olet loppu tai väsyttää tai itkettää, päinvastoin. Enpä muista, että loppuraskaudesta jättimahan kanssa olisi ollut kauhean hehkeä tai mukava olo… Ja ne suonenvedot ja puutumiset loppuvaiheessa olivat yhtä tuskaa ja niitä ei ole pätkääkään ikävä. Voimia loppuraskauteen. <3

    • Monna

      Kiitos Henna! <3 Mun mielestä näistä asioista on myös tärkeä puhua ääneen, että ei tulis just niitä fiiliksiä, että on huono äiti jos välillä tuntuu epätoivoiselta kun joka paikkaan sattuu jne..

  8. Nina

    Mulla vasta kolme viikkoa näistä tunteista, joten hyvin tuoreessa muistissa on vielä! Viimeisinä päivinä ennen synnytystä myös se epätoivo, että eikö se synny ikinä!! Nyt kuitenkin maailman ihanin nyytti kainalossa joten se on sen arvoista! <3 Odottavan aika on todella pitkä! Tsemppiä!! <3
    Itse kirjoitin samoista tunteista mm täällä http://www.lily.fi/blogit/be-mom/epatoivoinen-googlettaa 🙂

    • Monna

      Voih. 🙁 Se epätoivo on varmasti tuttua monille. Että vaikka kyllähän sen tietää sieltä syntyvän, mutta kun tunteilleen ja ajatuksilleen ei oikein mitään voi.
      Kiitos! <3 Käyn lukemassa myös postauksen! 🙂

  9. Sofia

    Oi, muistan tuon tunteen.. Anna – Leena Härköstä lainatakseni: ” Olen kuullu monien naisten sanovan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkälaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?” 😁 tsemppiä loppurutistukseen! 💕

    • Monna

      Tää oli niin hyvä!!!!! 😀 😀 😀 😀 Mä repesin ihan täysin ja oli pakko jakaa toi lausahdus myös omalla fb-tilillä! 😀
      Kiitos! <3

  10. Jenny/Vastaisku ankeudelle

    Tsemppiä ja voimaa Monna!

    • Monna

      Kiitos Jenny! <3

  11. Janette

    jep samat tunteet oki täälä, ET OLE HUONO ÄITI ETKÄ ITSEKÄS! Itsellä ei ihan niin pahaksi mennyt omat olot että en tiedä auttaako/ oletko jo kokeillut, jos tuntuu pakotusta, yleensä nesteturvotuksen aiheuttamaa niin vetäise jalat, kädrt tai vaikka koko kroppa sulakääreeseen! ohje löytyy helposti googlaamalla ihan vaan vanhan suolakääre,auttaa myös moneen muuhun vaivaan 🙂 ja parhaitrn itse nukun kyljellään mutta tuunu mahan alla tukemassa ettei masu veny maan vetovoimasta. Synnytyksessä ja sen jälkeenkin lämmin suihku helpottaa, pääsisitkö siis vaikka poreammeeseen löllötteleen 😀 tai sit ihan vaa lämpimään suihkuun 🙂

    • Monna

      Hei tää on ihan uus juttu! Tätä on pakko testata! Laitanpa suolakääre-sanaan googleen pikimmiten! 😀 Kiitos vinkistä!

  12. Helinä

    Kuulostaa niin tutulle! Vaikka olinkin hyvässä kunnossa raskauksieni ajan kyllä loppua kohti alkoi ahdistamaan kun ei pystynyt toimimaan enää kunnolla. Mutta loppurutistus menossa ja sitten helpottaa kun vauva syntyy. Eiköhän jokainen tuleva äiti ole samoissa ajatuksissa loppuraskaudessa. Tsemppiä!

    • Monna

      Joo, siis mullakin on päiviä kun on ihan tosi hyvä olo ja lähes ”normaali” fiilis. Mutta silti se, että ei pysty toimimaan kunnolla. 😀 Ja ne yöt..
      Kiitos! <3

  13. emmakaisa

    Vielä kommentoin tänne, että mä muistan miten loppuraskuaden jollain viikolla kävin kahvilassa itkemään kun olin niin väsynyt. Olin niin turvoksissa, että en saanut jalkaan enää mitään kenkiä ja pukeminen oli ihan hirveä operaatio sen mahan ja turvotuksen kanssa. Olin ihan palasina… Vietin varmaan tunteja kuumassa suihkussa, koska se oli ainoa paikka missä oli oikeasti hyvä olla.. Kai tuo loppu on tehty hankalaksi, että jokainen haluaa lopulta sen vauvan ulos. Mä kanssa mietin aina, että kuka tuosta tilasta oikeasti tykkää? Oli toki niitä hyviä hetkiä, mutta siinä kohtaa kun koko alavatsaa vihloi ja pisteli ja pissat oli melkein housuissa kun aivasti ja kellokaan ei enää ranteen ympärille mennyt + ne miljoona muuta asiaa, olis se ”siunattu tila” aika kaukainen käsite 😀

    • Iisa Nihtilä

      Aattelinkin et oot Emma varmaan kommentoinut myös tänne :)! Kukaan ei voi tietää kellä ei oo ollut niin valtava vatsa kuin meillä, ilmeiseti myös sulla Monna! Vaikka näistä itsekin kirjoitteli fiiliksiä blogiin niin hitsit miten sitä kuitenkin oli unohtanut miten kamalaa se loppu todella oli!!! Se lonkkakipu yöllä, YÖK! Ja ne nakkisormet ja ja ja! Kun oikeesti on raskiksia jotka ei koe mitään noista niin vertaistuki on tosi iso juttu! Jos Monna yhtään lohduttaa niin we have been there, jokainen kohta minkä kirjoitit voin allekirjoittaa! Ison mahan kanssa on ihan he****ä ! Mutta lohdutuksen sana on varmasti paikallaan, yön valvomiset ilman niitä kipuja ei tunnu missään :)! Joten koita vielä hetki jaksaa, sä oot valmistautunut paremmin kuin moni muu yöllisiin säätöihin sillä suunta on vain ylöspäin, mä lupaan :D! Voimia, may the force be with u <3!

    • Monna

      Oi kiitos Emma ja Iisa! <3
      Joo, siis ei tämä enää tässä vaiheessa kyllä mikään siunattu tila oo. 😀
      On ihana lukea näitä toistenkin kokemuksia ja "ei niin hyviä fiiliksiä" loppuraskaudesta. Se on juurikin sitä vertaistukea parhaimmillaan! 🙂 <3

  14. Johanna

    Voi hormonihirviötä. <3

    Ei kaikki raskaudet olekaan herkkua. Mulla ensimmäinen oli, koska olin 22-vuotias.
    Olisin voinut polkea synnytyssairaalaan, sen verran tarmokas olin. Sitten kolmannen lapsen kohdalla tosiaan nukuin sohvalla istuallaan, koska liitoskivut olivat kauheat, harjoitussupistukset kivuliaat ja jokainen hermo mitä kropassani oli, pysyi jumissa joko lihasten tai nikamien välissä. Se keskimmäinen raskaus oli varmaan jotain tästä välistä.

    Ja hormonithan mielialaan vaikuttaa. Sä olet mikä olet, koska kroppasi pursuaa hormoneja. Ja sekin on luonnon
    oma keino saada sinut pysymään aloillasi. Ole itsellesi armollinen. Tämä on nyt tätä muutaman viikon ja kohta
    ottaa päähän jotkut ihan muut jutut.

    Mä en ikävöi raskausaikaa yhtään. Vauva-aikaa paljonkin.

    Ole itsesi paras ystävä ja anna kaiken olla tauolla. Tämä on ohimenevää aikaa ja ohimenevä tilanne.
    Lepää niin paljon kuin pystyt ja suosittelen lämpimästi puolittain istuen vietettyjä öitä.
    Tarpeeksi tyynyjä vaan ja jos löytyy, niin kulmasohvan nurkka.

    Keep your chin up princess. 🙂

    • Monna

      Joo, ei oo raskaudet herkkua tosiaan aina. Onhan myös niitä, joilla ei oo vaivan vaivaa koko raskausaikana ja varmasti tosiaan odottajan ikäkin siihen merkitsee.

      Ihana (ja tsemppaava) fiilis on se, kun tosiaan tietää tämän olevan ohimenevä vaihe. 🙂

  15. Iina

    Voih, tsemppiä loppuun! 😢 Päivä ja yö kerrallaan! Täällä joku vahvasti samaistuva! Olen puolisen vuotta mielenkiinnolla seurannut raskautesi kaarta. Ja aion jatkossa pysyä mukana myös, kun päästään liikkumaan taas. 😉 Itse ikävöin ratsastamista ja juoksua, ja vihaan tätä isoa oloa, vaikka se kuinka kuuluukin tähän ihanaan asiaan. 😣 Täällä viikkoja 36+4, eli samalla aallolla mennään. Itse löysin valvomiseen ja asento-ongelmiin vähän apua sohvasta. Jostain kumman syystä uni onnistuu sillä paremmin. Oletko kokeillut? Toki välillä suosiolla nousen ottamaan jotain palasta ja saatan katsoa 1-1,5h jotain sarjaa. Aamuksi saankin sitten muutamaksi tunniksi unta. Muuten tuntuu aivan samat vaivat ja turhautumiset jaksamisen suhteen olevan. Voimia loppurutistukseen! ❤

    • Monna

      Joo, päivä ja yö kerrallaan se on otettava. <3
      Ihana kuulla, että oot ollut mukana ja aiot pysyäkin! 🙂 Yhdessä sitten päästään taas treenaamiseen makuun myös!
      Olen nukkunut sohvalla aika monena yönä, siinä on saanut jotenkin paremman asennon.
      Tsemppiä myös sinne loppurutistukseen! <3

  16. Karoliina

    Tsemppiä! <3 Kyllä se on ihan ok sanoa ääneen, kun ei ole hyvä olla. Ei se raskaus tosiaan koko ajan ole ihanaa, mutta loppumetrit häämöttää jo! 🙂

    • Monna

      Kiitos! <3 Ja näin just!

  17. maija

    Muistan, ku esikoista odottaessa luin jostain, että raskauden vaivat auttavat kehoa ja mieltä taipumaan siihen, että vauvan kanssa sitä joutuu melkoiselle epämukavuusalueelle. Katkeamattomat yöunet jäävät historiaan, oma kroppa ei ole vain oma, vaan pienokaisen ravintokeskus jne. Puhumattakaan hormoneista, joiden vaikutus joidenkin naisten mielialaan, seksihaluihin, jaksamiseen yleensä voi olla dramaattinen.
    Onneksi nämä vaiheet ovat ohimeneviä. Aika aikaa kutakin. Minusta on tärkeää, että kirjoitat juuri näistä oikeista ja todellisista, inhimillisistä tunteista. Niihin kuuluvat myös ahdistukset ja tympääntymiset, olitpa kuinka positiivinen henkilö tahansa!
    Tsemppiä kituviikkoihin! Sulla on ihana, värikäs blogi!
    Loppuun pari juttua, jotka olisin itse halunnut tietää ennen synnytystä, mutta kukaan ei kertonut. 🙂
    1. Kivut eivät lopu siihen sekuntiin, kun vauva on sylissä. Jälkisupistukset voivat olla hyvin kivuliaita, vessassa käynnistä puhumattakaan. Pissaaminen kirvelee kamalasti. Mutta se menee ohi. <3
    2. Varaa kotiin imukykyisimpiä yösiteitä, mitä löytyy. Jälkivuoto voi olla kamalaa. Siteen paksuus ei ole haitaksi.
    Tsemppiä! 🙂

    • Monna

      Joo, näin mäkin uskon, että raskausvaivat tosiaan valmistaa meitä sitten siihen vauva-arkeen. <3
      Ja voi eih.. 🙁 Tuota vessassa käymistä synnytyksen jälkeen ihan kauhulla odotan. 🙁

  18. Sanna

    Voimia sinulle Monna loppuraskauteen <3 itse en osaa vielä samaistua loppuraskauden tuntemuksiin, sillä odotan ensimmäistäni viikoilla 15+2. Valtava väsymys ja voimattomuus sen sijaan ovat tuttuakin tutumpaa. Olin ensimmäisen kolmanneksen niin väsynyt, että itketti ja ärsytti ja turhautti. Olen liikkunut aiemmin 4-6 kertaa viikossa, ja yhtäkkiä huomasin olevani tilanteessa, etten ole kolmeen viikkoon tehnyt mitään. Sain toki yöni nukuttua, mutta jatkuvan väsymyksen vuoksi suoriuduin töistä juuri ja juuri, mihinkään muuhun ei ollut voimia, en jaksanut siivota, tehdä ruokaa tai käydä kaupassa. Saati että olisin harrastanut tai ollut sosiaalinen.
    Nyt alan pikkuhiljaa heräillä tästä "koomasta", mutta jännityksellä odotan viimeistä kolmannesta..

    Älä tunne olotilastasi, tunteistasi tai ajatuksistasi huonoa omaatuntoa, turhautuminen omaan olooon on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Ja kuten itsekin sanoit, että synnytyspelkosi on tiessään – ehkä tämä on kehosi tapa valmentaa sinut kohti tulevaa ja keskittää voimasi siihen, mikä on tärkeintä; että saat vauvanne maailmaan ilman energiaa vieviä pelkoja <3

    • Monna

      Kiitos Sanna! 🙂
      Juu, tuossa vaiheessa ei vielä tiedä minkälainen tulee olemaan oma loppuraskaus. 🙂 Sehän voi olla ihanankin helppo! <3
      Väsymys oli mullekin tuttua alkuraskaudessa, mutta jossain tuossa tienoin se kyllä hävisi. 🙂

      Se on tosiaankin tärkeintä ja ihaninta, kun sitten saa sen oman vauvan maailmaan. <3

  19. Jonna1983

    Tuttuja fiiliksiä! Mulla oli viimeiset kolme viikkoa yhtä tuskaa. En nauttinut raskaana olosta muutenkaan ja kun olomuoto muistutti lähinnä valasta (ja siltä se tuntuikin) niin ei siinä paljon hymyilyttänyt. Mutta tiedätkö mitä? Ei ole enää pitkä aika! Odottavan aika on pitkä joo, mutta periaatteessa vauva voi syntyä millon vaan. Kroppa ilmoittaa väsymyksellä, että sun täytyy nyt levätä ja kerätä voimia tulevaan koitokseen. Pötkötellä, syödä riittävästi ja vaan olla. Muistan kyllä nuo loppuajat: joka paikkaa kolotti, turvotti ja väsytti. Lonkkiin koski, närästi ja jalat ja sormet turposivat. Mutta noi kaikki jää sitten sinne synnytyssaliin!

    Tsemppiä! Olet ihan kohta äiti <3

    • Monna

      😀 Joo ei valaana olo paljon hymyilytä. 😉
      Ihan todellakin superia on just toi, että oikeasti ihan koska vain se voi tulla. 🙂 Ja sitten meillä on pieni ihana tyttö täällä meidän kanssa. <3

  20. G

    Kuulostaa siltä että uusi mamma alkaa olla valmis:)

    Hyvä että kirjoitat näistä; jotenkin se aika kultaa muistot mutta nyt kun nämä jutut taas lukee niin muistaa kyllä ne fiilikset; epätoivoisen lyllertämisen ja väsymyksen; vaappumista ja huohotusta.

    • Monna

      Juu, kyllä alkaa.. 😉
      Mielelläni kirjoitan myös niistä ”ei niin kivoista” puolista raskauteen liittyen. Koska suurimmalle osalle naisista raskaus kuitenkin ainakin siinä loppuvaiheessa on aika raskas fyysisesti.

  21. Teija Viinikainen-Översti

    Minulla oli myös vaikeuksia nukkua raskauden viimeisillä viikoilla. Sain apua kinesioteippauksista, joita laitettiin pakara- ja iskiashermoalueille. Helpotti myös liikkumista. Suosittelen, jaksamista😊

    • Monna

      Mahtavaa! Tätä voisin myös testata!! 🙂 Kiitos vinkistä!

  22. Johanna

    Minulle kävi niin että olin ollut todella väsynyt jo pitkään ja loppuraskaudessa nukkuminen mahdotonta vessassa ramppaamisen ja kipujen takia. Raskauden mentyä 10 päivää yli lasketun kontrollissa (johon menin synnyttämään) meinattiin vielä lähettää kotiin koska vauvalla kaikki hyvin👍 Entäs äiti?? No siinä itkeskeltyäni suostuivat käynnistämään… Voimia lähetän sinulle💪

    • Monna

      Oi miten ihana kuulla, että ottivat äidin olon huomioon ja käynnistivät! Super hienoa! <3
      Kiitos!

  23. Mutsi x5

    Hei Monna, hurjasti tsemppiä loppumetreille! Ajattelin kertoa oman kokemuksen jos haluat kokeilla samaa – neljä raskautta meni loppuun juuri kuvailemallasi tavalla. Ennen kuin aloin odottaa viidettä, aloin köymään säännöllisesti perinnehoitajalla joka yhdistelee eri hoitomuotoja: akupainantaa, kalevalaista jäsenkorjausta, ja mitä vielä, en muista 😅 Hänen hoidettavana kävin kerran kuukaudessa koko raskauden ajan, avasi aina lonkat ja naksautteli nikamat selästä ja niskasta paikalleen. En ollut kovinkaan kipeä koko raskausaikana. Viikolla 37 hän ehdotti, josko jo käsittelisi akupisteet nilkassa joka voisi nopeuttaa synnytyksen käynnistymistä. Näin tehtiin, ja sattumaa tai ei, lapsi syntyi erittäin helpolla synnytyksellä 37+5.
    Ota ainakin selvää niistä akupisteistä, niitä voi itsekin painella, mä oon aika hämmentynyt mikä vaikutus niilla ainakin mun kohdalla oli 🙂

    • Monna

      Kiitos! 🙂
      Vitsit tää oli ihan super hyvä vinkki!! Kiitos hurjasti! Otan heti selvää tästä!

  24. vera

    Niin tuttua,vihaan raskaana oloa ja lapsosia on silti viisi,mutta siis todella inhokkiaikaa,vaikka raskaudet on olleet ns ”normaaleja ja helppoja”mutta silti niin tuskaa.ja omistani neljä vielä yliaikaisia,niin että käynnistetty niin kyllä on olleet tuskasia loppuviikkoja..Toivottavasti pääset pian synnyttämään!

    • Monna

      Ihana! 😀 Siis oikeasti nyt tuntuu, että raskauden vuoksi en halua uutta raskautta kovin pian ainakaan. Mutta ihana kuulla, että siellä on jo viisi kertaa koettu ”ihana raskaus”. 😉

  25. Mari-Liis

    Haha, vaikken äiti olekkaan, niin uskon täysiä ton fiiliksen. On ihan naurettavaa se kaikki hehkutus mitä raskauden ympäriltä kuulee. Toivottavasti helpottaa ja pian! Ihana seurata sun blogia, vaikka kuinka itkettäs tai kiukuttas 😉

    • Monna

      😀 Se on hassua, miksi ”julkisesti” raskaudesta usein puhutaan vaan ne kauneimmat ja ihanimmat tunteet ja tuntemukset. 🙂

  26. No huh

    Mieti miltä ei omasta tahdosta lapsettoman tuntuu lukea tuota valitustas??paha olo on ohi menevä ja saat siitä palkaksi oman lapsen,melkoisen raukkamaista itkeä tuollasista pikkujutuista.entä jos vauvallasi on koliikki ja et saa yöllä nukuttua…sairastut varmaan koska asenteesi on jo nyt tuo.huh huh.ja ei en ole lapseton vaan odotan rv 38 ja siksi blogiasi olen lukenut koska ollaan suurin piirtein samoilla viikoilla…luulis että sulla ois ollu eväitä kirjottaa aiheesta pikkusen eritavalla,eri näkökulmasta olisit tuonut esille samat asiat.pettymys!!

    • Monna

      Niin. Kun aina ei voi ihan kaikkia kulmia joka ikisestä asiasta ottaa jokaisessa kirjoituksessa huomioon.
      Jos olet lukenut blogiani, tiedät ettei tämä minun raskauteni ole ollut mikään itsestäänselvyys. Tiedät silloin myös, että tämä lapsi on minulle ja miehelleni tärkeintä maailmassa. Tiedät silloin myös, että olen kirjoittanut pelkästään positiivisia asioita tähän liittyen. Nyt teki vain mieli purkaa kurjaa fyysistä oloa. Jos luet nämä muiden äitien kommentit, ymmärrät varmasti etten ole ainoa joka näin tuntee. Se on ihan normaalia, eikä sen silti ole tarkoitus halveeraa mitenkään lapsettomia. Ei aina voi verrata omia juttuja muiden juttuihin. Kuten eräs ystäväni sanoi, ”nää on näitä juttuja, että ethän sä voi valittaa sun reumasta kun jollain toisella on syöpä.”

    • Joo huhhuh

      Iso kiitos tästä kommentista ”No Huh”! Siksi nimittäin, että sen luettuani tajusin saman tien kuinka typeriä omatkin ajatukseni olivat. Tekstin ja pari kommenttia luettuani nimittäin huomasin pahoittavani mieleni siitä syystä, että oma koko ikäni seurannut reuma aiheuttaa sen, etten ole esimerkiksi viime kevään jälkeen nukkunut yhtään kokonaista yötä ilman kamalia kipuja jotka alkavat kolmen aikaan aamuyöllä ja valvottavat aamuun asti. Joku alkukantainen tunne oli, että itse antaisin oikean jalkani jos tietäisin että kivut loppuvat joskus ja palkkiona olisi vaikkapa oma vauva. Eli siis kateus toisen kivuista?? Aivan äärettömän lapsellinen ja typerä ajatus, minkä kyllä itsekin huomasi kun vain pääsi sen oman itsesäälin yli. Kaikilla on omat vaivansa, jotka vaikuttavat juuri siihen omaan elämään ja silloin kun siltä tuntuu niin niistä saa ja PITÄÄ avautua. Se auttaa oikeasti. Itselläni on suuri todennäköisyys jäädä lapsettomaksi mutta ymmärrän kyllä sen verran, ettei yhdenkään raskaana olevan äidin turhautuminen johdu siitä, että sitä lasta rakastaisi tai arvostaisi yhtään vähemmän.

  27. Emily

    Tuttua 😄😅 ! Kun odotin ekaa, niin oikeasti hyydyin aivan samalla lailla. Piti nukkua päikkäreiden päikkäreitä. No sitten toisella kerralla kun olin viimeisilläni 🙂 tämä ensimmäiseni ( poika) oli tasan 1 – vuotta. Päivät könysin ja leikin lattialla😂ja siinä kävikin niin että laskettu aika meni 14 pv yli. Eli viikolle 42. Ja se on paha, ai kauhee. Kävin tarjoamassa itseäni sairaalaan mutta ei suostuttu käynnistämään. Sitten tuon 14 pv kohdalla käynnistettiin. Tuo pari viikkoa ennen laskettua on väsynyt ja epätoivonen olo, sit lasketun kohilla alkaa jo olla toiveikas :-). Sit jos se ylitetään niin tulee taas pien epätoivo :-). Onneksi vauvat kyllä tulevat ulos☺. Nyt nämä pojat on 5 ja kuus ja tämä kolmas puolivuotias tyttö syntyi kolme pv lasketun yli. Tuoreessa muistissa on karsee lonkkakipu öisin, pissahätä, närästys kun piti nukkua istualtaan ja vaappuva askel, vauvan pää siellä haarovälissä☺pienenä kevennyksenä vielä: menin sairaalaan ilmoittautumaan niin täti luukulla kysyi : oliko minkälaista asiaa ☺ sanoin että tulisin ehkä synnyttämään. Sitten menin istuskelemaan sinne odotustilaan ja että minua huvitti koko tilanne. Ja kyllä, supisteluja oli mutta en ollut ihan nääntymäisilläni. Tsemppiä Monna😄☺

    • Monna

      Voi että! 🙂 Aikamoista!! Ja tuo kaksi viikkoa yli lasketun on varmaan se rankin mahdollisuus.. :/
      En kyllä yhtään ihmettele, että on huvittanut istua siellä odotustilassa sitten ja odotella, josko sinut otetaan sisään. 😀
      Kiitos!

  28. veerala

    Mamma 35+6 täällä hei. Tää sun teksti tuli just hyvään saumaan. Tilannehan on tämä: asun ulkomailla ja täällä äitiysloman ensimmäinen päivä on laskettu aika. Joten vielä noin kuukausi töitä jäljellä. Kävin eilen lääkärillä, joka totesi, että hyvin menee, kohdunsuu on vielä kova ja kiinni, ei mitään merkkiäkään että vauva olisi tulossa pian. Seuraava aika 3 viikon päästä. Kolmen! Meinas itku päästä, olin elänyt toivossa, että lääkäri suosittelee sairaslomaa asap. Toki sanoi, että voin tulla aiemmin mikäli voinnissa tapahtuu muutoksia. Mutta, korkean työmoraalin omaavana tuntuu huijaukselta, jos sanon itse että nyt vähän väsyttää, enkä jaksa tehdä enää töitä.
    Tällä hetkellä nukun suht. hyvin, mutta tuntuu että se ei riitä. Väsyttää siis koko ajan. Sängystä ylöskampeaminen on ihan oma operaationsa. Koirat lenkitän vielä, koska perkele, minähän liikun enkä kangistu sohvalle.
    Itkut tulee tirautettua joka päivä vähintään kerran. Tänä aamuna purskahdin toivottomaan itkuun koska vaivalla kaivamani syyskengät eivät mahtuneet jalkaan. Tällä hetkellä siis ainoat kengät mitkä mahtuu jalkaan, on parhaat päivänsä nähneet koirankusetuslenkkarit!
    Äsken tippa tirahti silmään kun mies oli pakannut välipalaksi kiivin… ja se pitäisi syödä hänen pakkaamallaan puulusikalla! Siis miten kaivat kiiviä isolla puulusikalla!? No, taistelun jälkeen sain kuin sainkin kiivini (käsien kautta) suurimmaksi osasi suuhuni ja olin vain kiitollinen miehelleni, että hän illalla teki ja pakkasi minulle eväät töihin valmiiksi.
    Sori Monna… Avaudu niin saat muutkin avautumaan 😀

    • Monna

      Voih! 🙁 Siis Suomessahan on ihan super hyvin asiat äitiysloman kanssa, on upeeta kun täällä pääsee lomalle jo kuukautta ennen laskettua. Kyllä monissa euroopan (ja muissakin) maissa on todella paljon huonommin äitien asiat. 🙁
      Ja ihana kun avauduit! Se tämän postauksen tarkoitus olikin, saada vapain mielin avautua näistä fiiliksistä! <3
      Tsemppiä kovasti sinne loppumetreille!! Ja ehkä se pieni itkun tuhertaminen vähän helpottaakin. 😉

  29. Emma

    Moi!
    Nyt apteekkiin ostamaan ihan perus rannetuet. Itselläni tuli rannekanavan oireyhtymä raskausaikana ja molemmat kädet olivat loppumetreillä puutuneet 24h. Siihen liittyi kipua ja yöt oli hankalia. Ne tuet auttoivat nimenomaan öissä aivan valtavasti! Puutuminen katosi asteittain synnytyksen jälkeen n.3kk aikana. Eli kärsivällisyyttä.
    Ja voimia sinulle loppumetreille.

    • Monna

      Oi, ihan tosi?! Vitsit! Täytyykin käydä apteekissa heti pikimmiten! 🙂 Kiitos!!

  30. No huh

    Kyllä olet oikeassa siinä että aina on jollakin asiat huonommin…se on kuitenki asenteesta kiinni valittaako vai ei.mutta nämä on taas näitä asioita missä ei kukaan ole oikeassa tai väärässä.sinusta paljon huokuvaa positiivisuutta tekstistä pikkusen niinku puuttu!

    • Monna

      No se on totta! 🙂 Tästä kirjoituksessa ei positiivisuus kumpua kuten yleensä kirjoituksissani! 😀 Mutta ehkä juuri sen vuoksi, saan joskus luvan kanssa olla vähän negiskin. 😉

  31. Riikka

    Aamen! Välillä on oikeus valittaa ja kunnolla! Rannetukia tai oikeastaan yölastoja hermopinteen vapauttamiseksi saa joissain kaupungeissa ilmaiseksi lainaan terveyskesuksen apuvälinelainaamosta. Suosittelen niitä, ei tarvi osta omaksi kun vaan hetken kuitenkin yleensä käyttää 😉

    Odotan niin sitä postaussta kun kerrot että tyttö on saapunut. Tsemppiä myös Tuukalle loppuun asti! Aika mahtavaa että vaan yksi urho nakeronaama kommentoi tätä juttua, mutta täytyy sanoa että varmaan ns. jääny kivi reikään hiertämään jos ei ymmärrä sun avautumista. Jollain on asiat aina huonommin mutta avautuminen auttaa aina 😊

    • Monna

      Oon menossa tänään käymään neuvolassa, taidan pyytää sieltä noita rannetukia / yölastoja! Kiitos vinkistä! 🙂
      Oi, mäkin odotan tota postausta! 😉 😀
      Ja hei, siis mäkin iloisesti yllättänyt kuinka 99% tän postauksen kommenteista olikin vertaistukea ja samaa kokeneita naisia. <3

  32. Suski

    Moi. Ootko ottanut postauksen kuvan itsestäsi lähipäivinä? Näytät aivan jumalaiselta! Huh! Mä eläydyin myös täysin sanoihisi, odotan nyt toista lastamme (rv 11) ja voin kertoa että ei raskaus vaan ole mun juttu. Mutta ne vauvat, omat lapset. Ne vasta on jotain! Voimia!

    • Monna

      Moi! 🙂 Oon ottanut ton joskus kolme viikkoa sitten, vähän ennen kun otin hiustenpidennykset. Tossakin olin joltain päikkäreiltä heräämässä ihan lopen uupuneena. 😀 Mutta siis kiitos! <3
      Vauvat! <3 Ja lapset! <3 Ne vasta on jotain, todellakin!

  33. Marjaana

    Nyt onkin aika kääntyä sisäänpäin ja pesiä kotona.

    Jos jaksat, niin tervetuloa Organic Spiritin doulailtaan Lauttasaareen perjantaina 7.10 klo 18 kuulemaan onko epiduraali uhka vai mahdollisuus. Saat varmasti myös oksitosiinihierontaa keventämään oloa. Samalla kuulet doulatoiminnasta.

    Sinne voi tulla juuri sellaisena kuin loppuraskaudesta olet!
    https://www.facebook.com/events/143342716124201/

  34. Fiona

    Täällä 3 kk ikäisen vauvan äiti moi! Muistan todellakin tuon unettomuuden,joka meinas viedä järjen…Mulle neuvolalääkäri määräsi opamoxia pienellä annoksella. Se sai pahimman unettomuuskierteen katkeamaan. Mulle riitti puolikas lääke muutamana yönä,sitten sain unirytmin taas takaisin. On myös turvallinen lääke,kuhan nyt ei kaksin käsin vedä😊 Jos muu ei auta,niin suosittelen kokeilemaan!

  35. Tuore mutsi

    Tsemppiä viimeisiin päiviin! Luonnolla on näköjään hyvä tapa hoitaa synnytyspelkoa 😀 Mulla meni loppuraskaus (synnytin elokuussa viikolla 40+6) ihan yhtä kivasti kuin koko muukin aika, mutta siihen vaikutti varmasti hyvä säkä ja pari muuta tekijää: a) kävin koko raskauden ajan kahden viikon välein 2 h hieronnassa jossa käsiteltiin etenkin pakaroiden seutua (ne lonkkien sivustat…) ja niska-hartiaseutua, b) kävin loppuraskaudesta pari kertaa faskiamanipulaatiossa, c) treenasin koko raskauden sopivan ahkerasti, painottaen nilkkoja ja jalkaterää ja d) mulle tuli maltillisesti painoa eikä juurikaan turvotusta. Kahta ensimmäistä kohtaa voin suositella lämpimästi vielä nyt aloitettavaksi!

    Ehkä mulla vaikutti sekin, etten raskauden aikana kokenut pieniä kolotuksia tai pari kertaa yössä heräämistä mitenkään pahana, koska mulla on ollut tosi pahoja tuki- ja liikuntaelinkipuja aiemmin elämässäni – silloin heräilin kipuihin pahimmillaan tunnin välein.

    Niin ja se synnytys.. odotin synnytystä innolla, mulla ei ollut siihen liittyvää pelkoa vaikka lähipiirissä on sattunut kamalia, olin aktiivinen vielä synnytyksen käynnistymisen päivänä… ja sitten kohdalle osui ihan hirveä synnytys jota molemmat mukana olleet lääkärit kävivät jälkikäteen taivastelemassa ja pahoittelemassa. Eli unelmaraskaus ei todellakaan tarkoittanut mun kohdalla helppoa ja hehkeää synnytystä 😀 Kuitenkin nyt 2 kk synnytyksen jälkeen ajatukset alkaa kääntyä jo haaveeseen toisesta lapsesta 😀

  36. Tarvitseeko aina olla positiivinen? – Hilla's lifestyle blog

    […] Monna on tällä hetkellä raskaana ja luin viime viikolla hänen avautumisensa raskauden osalta: ihan loppu. Tunnistin tekstistä hyvin paljon tämän päiväistä omaa oloani. Minusta on oikein, että […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *