Monna
Monna

Hupsista heijaa..

Reilut kolme viikkoa on nyt eletty siivosti. 😉 Mikä on fiilis nyt ja onko kaikki mennyt kuin oppikirjoissa?

Pari ekaa viikkoa meni helposti! Se on aina se kaikkein helpoin aika, innoissaan uusista tavotteista ja uusista (tai takaisin palaavista) rutiineista ravinnon ja liikunnan parissa. Motivaatio on ihan kympissä, hyvä fiilis, energinen olo ja kärrynpyörät vaan killuu silmissä. Pari viikkoa kuka vaan jaksaa tarkkailla vähän mitä pistää suuhunsa ja tehdä punnerruksia ja kyykkyjä vaikka klo 23 illalla. Mitäs sitten tapahtuu? Motivaation häntä laskee, ne herkut alkaa houkuttamaan ja sohvakin näyttää paljon pehmeämmältä kuin vielä eilen.

Mä sanoisin, että parin viikon kohdalla punnitaan se jaksaako/haluaako tätä oikeasti. Katkeeko se kamelin selkä vai onko olo niin hyvä ettei todellakaan ole lopettamassa. Mulla kävi tuo jälkimmäinen! Energinen olo oikein pursuaa ulos musta ja edelleen se ihana tunne vatsassa, joka ei oo kipeä eikä turvonnut. En kuitenkaan väitä, että herkut ei olis kiusotelleet tai etteikö joku treeni olis jäänyt tekemättä.

Herkut mulla on pysynyt siinä viikonloppumeiningissä. Pari ekaa viikkoa meni tosiaan sillä yhdellä herkkupäivällä per viikko. Mutta kolmannella viikolla mulla vähän lipes.. 😉 Olin perjantaina Flow:ssa juhlimassa ja mun piti pitää herkkupäivä lauantaina. No, ostin sitten karkkia vähän enemmän ja sitä jäi sunnuntaillekin. Sunnuntaina iltana päätin, että hitto ei mun elämä siihen kaadu jos mä syön nyt noi loput irttarit tuolta kuleksimasta. 😀 Ja söin! Ja ne maistu hyvältä!

Nyt kuitenkin taas maanantain tullen on herkut pysyneet visusti kaupassa, eikä niitä tee ees mieli. Se on jännä miten nopeasti sitä kuitenkin tottuu siihen, että kerran viikossa. Mun mielestä se on lohduttava tieto, että herkkuhimon iskiessä voi miettiä, että hei jo lauantaina saa ostaa taas karkkia. Mulle tekis tosi paljon tiukempaa sellainen totaalikieltäytyminen. Se, että tietäis ettei vaikka kahteen kuukauteen saa syödä mitään ”herkkua”. Se olis paha! Enkä mä edes näe syytä sellaiseen. Mun on paljon helpompi miettiä, että viikon välein saan herkutella.

Treenihommat mulla on jotenkin vähän hakusessa. Tai se säännöllisyys niihin. Oon kyllä käynyt joo treenaamassa, mutta kun mulla ei oo tällä hetkellä mitään kuntosalia jolla kävisin, niin on paljon vaikeampi lähteä ”vaan” ulos jotain hyppimään. 😀 Toki meillä on lähellä ihana lampi, jossa löytyy kuntoiluvälineet ja kuminauhan voi aina pakata mukaan. Kehonpainotreenejä oonkin nyt tehnyt eniten. Mutta se salitreeni mua kyllä houkuttais taas enempi. Vaikka kehonpainotreenillä saa hyvin kiinteytettyä kroppaa ja saa sitä ihanaa energiaa, mikä treenistä tulee, niin jos lihaksia haluaa kasvattaa, vois treenissä olla mukana painoharjoittelu. Nyt pitäis siis vaan löytää uus sali, jolla käydä! Joku johon ei olis matkaa 15km. 😀

Sillä lailla täällä on taas yksi viikko pistelty menemään! 😀 Mites siellä?

***

Kommentit (2)

  1. Riikka

    Ihanan suhteellista nää välimatkat. Meillä lyhyt matka salille on 15km 😀 sitten kun menee lähelle 30km niin sitten alkaa olla pitkähkö.

    Toivon iloa ja treenimotivaatiota siulle!

    -Riikka

    • Monna

      Jep! 😀 Niinhän se on! Nurmeksessa kun lomaillaan mökillä, on salille se 15km ja se on pieni matka. Täällä pääkaupunkiseudulla taas lähellä on alle 5km säteellä. 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *