Monna
Monna

Erilaisia pieniä.

Mun mielestä on ihanaa katsoa miten jo vuoden ikäisistä ja allekin huomaa persoonan. Miten erilaisia on nää pikkutyypit. Osa on herkkiä, rauhallisia tutkiskelijoita, osa rämäpäitä ja energisiä. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä. 😀

Meillä on Emma ehdottomasti toi rämäpää ja energiapakkaus. Varsinkin kotona ja tutussa porukassa. Mä luin eilen meidän mammaryhmästä fb:stä, siitä miten erilaisia kaikkien lapset on. Yksi kuuntelee musiikkia ja selaa kirjaa ihan rauhassa, viihtyy sylissä ja ihastelee maailmaa. Toinen juoksee ympäri kotia, kantelee tavaraa sieltä tänne ja täältä sinne, ei viihdy sylissä kuin harmituksen tullen.

Mun kummityttö on Emmaa puoli vuotta nuorempi. Nyt jo huomaa kuinka erilaisia Emma ja hän on. Molemmat pieniä ihania tyttöjä, toinen selkeästi rauhallisempi ja herkempi kuin toinen. On ihanaa miten erilaisia pieniä ihmisiä tässä maailmassa kasvaa.

Mun mielestä on tärkeää antaa lapsen olla just sellainen, kun on. Kirjoitin jokunen kuukausi sitten jutun, missä kerroin Emman olevan rämäpäinen poikatyttö. No tuosta poikatyttö-termistä tuli sanomista. 😀 Mutta se ei ollut jutun juoni. Vaan se, että vaikka mun mielestä voisikin olla hauskaa ja liikuttavaa katsoa Emman kantavan nukkevauvaa ympäriinsä mukana, hän ei piittaa tippaakaan nukesta, vaan tykkää enemmän leikkiautosta, palikoista ja kirjoista. Niin ja eläimistä, oikeista ja pehmoleluista. Pehmolelut on huomattavasti kivempia kuin nuket hänen mielestään. 😉

Ja olkoon niin. Eihän sillä oo mitään merkitystä millä Emma tykkää leikkiä. Ei nukkeleikit tai palikoilla rakentelu oo kumpikaan sen parempi leikki, molemmat on yhtä hyviä.

Emman kaveri Emil, joka on Emmaa pari kuukautta vanhempi, on taas tosi samanlainen kuin Emma. Niillä on tosi paljon samankaltaisuutta luonteissa ja tekemisessä. Jopa ilmeitä ja ääniä tulee samanlaisia, vaikka he eivät toisiaan näe mitenkään päivittäin. Käytös ei siis voi olla opittua / matkittua toisiltaan.

Mä tykkään hirveesti seurata lasten käytöstä ja sitä miten eri tavalla (ja toiset samalla tavalla) reagoi asioihin. Siinä jos missä on läsnä, kun oikein asettuu sinne lapsen maailmaan ja miettii asioita kuten he. Hämmästelee vaikka sitä, kuinka rasiasta löytyy aina ja aina uudestaan samat duplo-palikat, kun rasian kannen avaa. 🙂

***

Minkälaisia lapsosia teillä vilistää pitkin kotia?

Aurinkoista ja iloista viikon alkua kaikille!

Kommentit (4)

  1. Samoja ajatuksia

    Täällä 2v pikku neidin äiti. Tuonne 1,5v asti meidän pirpana oli kanssa enemmän sellainen eipäätäeihäntää missään tekemisessä ja leikissä, kunhan vaan touhotti mennä ja riekkua eteenpäin! Autot joo kiinnosti kunhan niitä sai vain viskellä ja kirjat jos ne sai repiä ja syödä… Nyt vasta ihan vajaa kuukauden sisään on alkaneet ne tyttöleikit, kaikkia nukkeja ja pehmoja hoivataan ja korut on i h a n i a! Hyvin tosin seurasta riippuen edelleen jaksaa kiinnostaa myös ne enemmän poikien jutuiksi luokiteltavat leikit eikä keskittyminen varsinkaan väsyneenä onnistu missään saati minkään pelkääminen, mutta periaate meillä onkin että kaikessa tuetaan, olipa ne niitä palikoita tai nukkeja tai autoja, ja jaksoipa tänään keskittyä tai ei 🙂 Saman oon huomannut mm. Sukulaisten lapsista että miten erilaisia, hyvässä mielessä tietenkin, voi lapset samassakin iässä olla ja seuraavassa kehityspykälässä ne osat jo vaihtuukin. Nienomaan positiivisessa mielessä vertaillen hauskaa 😀

  2. Memmu

    Mä muistan, että molemmat tyttöni alkoivat kiinnostumaan hoivaleikeistä vasta 1,5vuotiaina. Tuossa iässä kaikki lelut, mistä lähti ääntä, olivat paljon kiinnostavempia! Välillä leluja mukavampaa oli penkoa keittiön kaappeja 😀

  3. Naf

    Oma esikoiseni syntyy maaliskuussa, ja odotan mielenkiinnolla, millainen persoona sieltä saapuukaan! Oliko sinulla muuten aavistusta Emman luonteesta ennen hänen syntymäänsä? Olen kuullut, että monet mahassa rauhallisesti liikkuneet vauvat ovat olleet rauhallisia syntymän jälkeenkin – ja päinvastoin. Oma vauvani vaikuttaa melko rauhalliselta tapaukselta (nyt menossa rv 33). Päivän aikana on yleensä pari vilkkaampaa jumppahetkeä, mutta välillä on pitkän aikaa hiljaista. Monet odottavat äidit puhuvat, että vatsassa on jatkuva myllerrys ja kivuliaitakin potkuja satelee kylkiluihin. Itse en ole sellaista kokenut ainakaan vielä, mutta vielähän tuo minityyppi ehtii kasvaa monta viikkoa.

  4. Suvi Johanna

    Mun lapset (nyt 10, 8 ja 6) olivat vatsassa tosi rauhallisia ja sama meno jatkui pienenä. Kodin ulkopuolella ovat edelleen vähän ujoja ja rauhallisia, mutta kotona osaavat kyllä riehua ja mekastaa. Mutta siis perusluonne jokaisella rauhallinen. On aina ollut ihana seurata erilaisia lapsia. On rikkaus, että ollaan erilaisia lapsesta saakka!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *