Monna
Monna

Ensimmäinen viikko päiväkotia takana.

Tää viikko oli varmasti se pahin ja raskain. Nyt se on takana. Ja toivo siitä, että ens viikolla on helpompaa, niin vanhemmilla kuin Emmallakin.

Oma pupu tiukasti sylissä 

Tiistaina ja keskiviikkona Tuukka vei Emman päiväkotiin, mutta torstaina oli mun vuoro tehdä se ekan kerran. Ja voi itkujen itku. Meni sitten koko aamupäivä kyynel silmässä. Istuin siinä päiväkodin parkkiksella ja itkin autossa, mietin etten voi jättää mun omaa rakasta sinne itkemään. Hammasta purren, pala kurkussa käynnistin auton ja lähdin ajamaan kohti Helsinkiä, töiden pariin.

Ekana päivänä itku oli ollut herkässä Emmalla. Koko päivä oli mennyt yhden tarhatädin sylissä, oma unilelu tiukasti kainalossa ja tutti suussa. Ruoka ei ollut maittanut yhtään, mutta unille oli kuitenkin rauhoittunut päikkäreillä. Kun Tuukka haki Emman päiväkodista oli hän riemusta kiljuen syönyt kaksi smoothiepussia heti siinä tarhan eteisessä. Toiset kaksi meni kaupassa lastenruokahyllyn edessä.

Turvallisesti tarhatädin sylissä koko ajan. 
Tankkausta päiväkodista päästyä. 😉

Tokana päivänä itku oli loppunut nopeasti sen jälkeen, kun Tuukka oli häipynyt tarhan ovesta ulos. Ruoka ei kuitenkaan ollut vieläkään maistunut. Ihan vähän oli näkkäriä syönyt. Päikkäreitä oli pikkuinen nukkunut vaan 30min. Mutta sylissä oli saanut seurata muiden lasten leikkejä taas koko päivän. Päivän päätteeksi nälkäinen ja väsynyt, mutta onnellinen tyttö oli vastassa kun hänet hain. Taas meni kolme smoothiepussia ennen kuin edes kotiin asti päästiin. 😀

Kolmantena päivänä mä jouduin tosiaan sitten viemään Emman. Se tuntui pahemmalta mitä uskoinkaan. En näyttänyt sitä Emmalle. Vilkutin hymyillen, vaikka pieni rakas jo itki tarhatädin sylissä. 🙁 🙁 Oma itku tuli sitten vasta autossa parkkipaikalla.

Kolmas päivä oli mennyt hyvin samalla tyylillä kuin kaksi aiempaa. Sylistä seuraillut muiden leikkejä. Positiivista on se, että Emma oli kuitenkin ollut ihan rauhallinen ke & to, eikä itkeskellyt koko päivää. Keskiviikkona oli jopa mennyt kerran leikkiin muiden mukaan. Ja myös torstaina oli hetken leikkinyt parin taaperon kanssa. ❤ Positiivista on myös päiväkodin johtajan kertoman mukaan se, että kun haemme Emman hän on iloinen ja alkaa pälättämään ja riekkumaan omaan tyyliinsä. Ettei hän jää syliin itkemään, että älkää ikinä enää päästäkö musta irti. 😉

Kolmantena päivänä äidin sylissä tarhaan menossa. ❤

Vaikka tää eka viikko olikin aika tiukka henkisesti, uskotaan päivä päivältä ja viikko viikolta tilanteen helpottavan. Pian Emma on innoissaan siitä, että saa mennä päiväkotiin. Ihanaa on se, että kuitenkin neljä päivää viikossa saadaan olla hänen kanssaan kotona.  Ja vielä se pitää sanoa, että ollaan molemmat Tuukan kanssa super kiitollisia siitä kun päiväkodista on laitettu joka päivä kuvia ja viestejä, että miten siellä sujuu. 

***

Näin se päiväkotiura meidän kohdalla alkoi!  Kiitos myös teille kaikille tsempeistä ja omista kokemuksista IG:n puolella ja täällä blogin kommenttiboksissakin! Huojentaa kuulla kokemuksia, että useimmillla alku on juuri tällaista ja sitten se helpottaa.

Kommentit (19)

  1. kata

    Voi pieni Emma! ❤ Mitään ei ole niin vaikea katsoa kun pienen ihmisen hätää ja pahaa oloa. Mutta onneksi nuo pienet sopeutuu nopeasti ja siitä saa taas kokemuksen että uusistakin ja vaikeimmista tilanteista selvitään. ❤ Ihanaa viikonloppua! 😊

    • Monna

      Niinpä!! 😔😔 Mutta kiitos ja kyllä, selvitään! Ihanaa viikonloppua sinnekin! ❤

  2. mies vailla menneisyyttä

    Öö, siis opetatteko jo pienestä pitäen, että kaupan ruokia voi syödä ennen maksamista?

    • Monna

      Öö, ei. 😊 Joskus on vain erikoistapauksia tässä elämässä.

  3. Tiina

    Kiva lukea teidän päiväkotikokemuksia! Päiväkodissa ei kuitenkaan työskentele ”tätejä” vaan opettajia, hoitajia sekä joskus avustajia. Vaikka sitä ei välttämättä sanota ääneen, usein päiväkodin henkilöstö ei koe tädittelyä heidän työtään arvostavana nimikkeenä. 😊Tsemppiä päiväkotiuran jatkoon!

    • Monna

      Joo tiedän kyllä! Ja pidän heitä ammattitaitoisina ja kunnioitan heidän ammattinimikettä! ❤ Mun mielestä on vaan tosi lempeä ja mukava sanoa päiväkodin täti. 😊

    • Järki käteen

      Lapselle on selkää sanoa päiväkodin täti, täti, setä tms. Noin paineelle jos alat puhumaan päiväkoti opettaja, päiväkodin hoitaja tai ”Hei menes nyt avustajan syliin?!?”

    • Järki käteen

      Pienelle*

    • Lastentarhanope

      Ei kai lapselle muutenkaan puhuta ”hoitajista” tai ”tädeistä” vaan ihmisistä heidän nimillään?
      Täällä blogissa Monna ymmärrettävästi ei voi näitä etunimiä käyttää.
      Toki on hyvä miettiä, toivoisiko itse tulevansa kuvailluksi esimerkiksi ”Olipa tiukka treeni jumppatädin kanssa” (versus ”Olipa tiukka treeni personal trainerin kanssa”), mutta kyllä kunnioitus toki monesta muustakin asiasta näkyy kuin käytetystä nimekkeestä.

    • Monna

      Hyvä vertaus Lastentarhanope sulta!! 🙂 Mutta joo, päiväkodissa itse puhun etunimillä hoitajille tai opettajille. Ja sanon myös Emmalle, että annatko pallon ”Tiinalle” tai näytä ”Liisalle” missä nenä…tms. 😉 Mutta en täällä blogissa halua puhua oikeilla nimillä heistä. ❤

    • Miiru

      Minä puhun lapsille tädeistä. En todellakaan aliarvioi heitä, päinvastoin arvostan todella paljon ja olen kiitollinen joka päivä heidän työstään (ja myös kerron sen heille tasaisesti).

      Jos joku tästä pahastuu en voi kuin ihmetellä.

    • Lastentarhanope

      Niin juuri.
      Kunnioitus näkyy niin monessa muussakin asiassa, että ei sitä yksittäinen tädittely muuta suuntaan eikä toiseen 🙂

  4. Kaisuu

    Moikka Monna! Ajastaan varmaan tuo ikävä helpottaa ja onneksi tunnutte saaneen kivan hoitopaikan Emmalle 🙂 Työskentelen itse päiväkodissa ja olen viemässä maanantaina omaa poikaani ensimmäistä kertaa päiväkotiin. Vaikka tiedän mitä päiväkotielämä on, on oman lapsen vieminen sinne aina iso asia! Toivottavasti myös minä selviän tästä. Aurinkoista kevättä 🙂

    • Monna

      Joo, niinhän se menee ettei suutarin lapsella oo kenkiä. 😉❤ Tsemppiä sinne ja kiitos tsempeistä!! 😊

  5. Tiina

    Hei!
    Minä muistan miten päiväkodin alku oli tietyn ajanjakson loppu. Meillä ei ole ollut isovanhempia tai muita aikuisia arki-apuna, joten päiväkotielämän aloitus oli itsestään selvyys. Näistä hoitajista tuli niitä tärkeitä ihmisiä meidän elämään. Semmoista kasvatuskumppanuutta. Olihan nämä mukulat siellä 8-16 joka arkipäivä.
    Esikoisen ekan hoitopäivän jälkeen muista miten pahalta tuntui kun lapsen tuoksu muuttui. Lapsi tuoksui hoitajan hajuvedeltä ja päiväkodin ruualta.
    Päiväkotiurat on takanapäin. Muistoissa on ihania hoitajia, leikkejä, kavereita. Ei muistu mieleen itkua ja pahaaoloa.
    Lämmöllä muistelen näitä läheiseksi tulleita hoitajia.

    Ai niin, Sinun kuvia ja videoita katsellessa oon miettinyt monesti, että miulla on ollut kyllä nuttura tiukalla lasten ollessa taaperoita.. Meillä ei ole saanut tyhjätä laatikoita, levittää tavaroita, syödä liikkuessa, seisoa pöydässä… Näin jälkeenpäin oon miettinyt että miksi olen ollut niin tiukka. Muistan heiluneeni imuri kourassa, rätti toisessa 😂 ihme kun väsytti 😁

  6. Raisa

    Voi pientä. Itse aloin ihan itkemään kun tätä luin, meillä poika (11/16) pitäisi jättää yksin päiväkotiin ensi maanantaina. Niin pystyn samaistumaan sinun fiiliksiin😿
    Tsemppiä uuteen arkeen ja yritetään pysyä me äidit (ja isät) vahvoina, kyllä ne pienet (kuulemma) tottuu siihen uuteen arkeen…❤️

  7. Elvis

    Voi juku, luin tätä ihan sydän sykkyrällä kyynel silmässä miettien että apua, tämä sama meillä edessä syksyllä kun tyttö menee kans tarhaan!
    Meillä molemmat tekee vuorotyötä, joten pahalta tuntuu, että tyttö joutuu olemaan varmasti myös iltoja hoidossa, mutta helpotusta tuo hieman, että pienillä tunneilla tulee olemaan, ei siis kuitenkaan täysipäiväsenä.
    Hyvää kevään odotusta teille!

  8. Elina

    Täällä pienokainen aloittaa päiväkodin maanantaina! Äidin tunteet menee aivan valtavaa vuoristorataa: toisaalta kivaa ja toisaalta aivan kamalaa! Aika on vain mennyt niiiiin nopeasti! Ihanaa lukea ajatuksiasi suuresta muutoksesta jota itse käyn samaan aikaan! Voin niin samaistua niihin! 💚

  9. JB

    Apua, itku tuli lukiessa. Ja itku tulee varmasti jahka meillä ensimmäinen hoitopäivä koittaa. Ihana Emma ja ihanat vanhemmat sillä!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *