Monna
Monna

Eka viikko takana!

Viime viikon keskiviikkona 25.7 julkaisin postauksen Unelmakroppani? Kerroin siinä vähän mun tavotteista syksyä kohden ja kerroin lähtötilanteen lihaskuntotesteissä myös. 🙂 Lupasin kertoa teille kerran viikossa, että miten projekti #kohtiterveempääminää etenee. Nyt on on eka viikko takana!

Jo viime viikon perjantaina, kun olin ollut alkuviikosta lähtien syömättä herkkuja ja miettinyt tarkasti mitä raaka-aineita voin syödä ettei maha turpoa ja kipuile, huomasin eron vatsassa ja koko kropassa. 🙂 Se on tosi jännä, että miten nopeasti se kroppa alkaa reagoimaan vastaan, kun sitä kohtelee oikein. Perjantaina meillä oli Iltalehden treenikuvaukset ja olin iloinen aamulla, kun maha ei turvottanut yhtään!

Se fiilis mikä vatsassa on silloin, kun on syönyt hyvin on niin ihana. Turvotuksen kaverina nimittäin on aina mukana myös kivut. Siispä, kun turvotus oli poissa perjantaina aamusta, oli myös kivut poissa. Ja kyllä oli mukava tehdä askelkyykkyä puiden lomassa, kun ei mihinkään sattunut!

Perjantaina käytiin kuvausten jälkeen Korkeasaaressa ja siellä söin pehmisjäätelöä Emman kanssa vähän. Mutta illalla kaupassa, kun Tuukka päätti pitää herkkupäivänsä, pysyin itse tiukkana. Se oli sellainen voittajahetki! 😀 Olis ollut niin helppo ostaa myös karkkia siinä samalla Tuukan kanssa, mutta kun olin päättänyt pitää oman herkkupäiväni vasta lauantaina, pysyin päätöksessä. Olin menossa lauantaina leffaan ekan kerran kahteen vuoteen ( 😀 ) ja halusin ostaa sinne irtokarkkia ja poppareita.

Puhuttiin Tuukan kanssa myös siitä, että mitä jos sitten joskus syö vähän keksiä tai maistaa jäätelöä vaikkei olekaan se varsinainen herkkupäivä. Tultiin siihen tulokseen, että tällaisen pienen extran voi antaa tapahtua kerran viikossa. Mutta jos niitä vapautuksia alkaa antamaan joka päivä, huomaa yhtäkkiä taas olevansa siinä tilanteessa, että syö jotain pientä joka päivä. Se taas ei palvele sitä omaa hyvinvointia.

Kisiksellä lauantaina treenaamassa!

Mä huomaan mun kasvoissa heti, jos oon herkutellut paljon. Kesälomalla huomasin, että kasvot oli turvoksissa ja näppyjä tuli vähän joka paikkaan, kun herkuttelin päivittäin. Kun taas nyt oon ollut viikon herkuttelematta päivittäin, huomaan sen heti mun kasvoissa. Ei oo näpyn näppyä ja turvotuskin on tiessään.

Syömisten suhteen on siis kaikki sujunu tosi hyvin ekan viikon aikana. Treeniä ei oo ollut ihan niin paljoa, kun olis voinut toivoa. Oon ehtinyt treenaamaan vaan pari kertaa. Mutta toisaalta sitten muina päivinä oon kuitenkin juossut pää kolmantena jalkana Emman perässä. 😉 Haha. Ei mutta siis joka päivä on aktiviisuustaso ollut hyvä ja askelia on tullut otettua päivittäin 15 000 – 20 000:n välistä.

Musta tuntuu, että nää helteet tekee myös sen ettei jaksa ihan niin paljon treenata mitä sitten vähän viileämmällä. Lauantaina kun käytiin Tuukan kanssa vuorovedoin tekemässä treeni Töölön Kisahallilla, oli se hien määrä ihan älytön. Siis treenin aikana ja heti taas sen jälkeen.

IG-tv:n puolelta löytyy nyt muuten mun eka video, se on treenivideo ja sen voi kattoa TÄSTÄ linkistä. Tuun IG-tv:hen laittamaan näitä samantyyppisiä treenivideoita jatkossakin. Plus ehkä jotain muitakin videoita. 😉

Mites teillä muilla on lähtenyt käyntiin paluu treenien ja hyvin ruokavalintojen pariin? Kyllä mulla on ollut muutamana iltana väsymyksen koittaessa sellainen olo, että jos nyt olis kaapissa suklaata, ni söisin! Onneks ei oo ollut! 😉

Jos nää mun Yveten treenivaatteet inspaa teitä, niin muistakaa käyttää koodia MONNA20 ja saatte alea normaalihintaisista tuotteista sen -20% !! 🙂

***

Kommentit (12)

  1. Katarina

    Valista tietämätöntä! Onko näin, että jos tällaisena ”perusjamppana” juuri muuten treenaamatta liikkuu päivittäin tuon reiklu viitisentoista tuhatta askelta, olisi se jo ikään kuin treeniksi laskettavissa? 🙂 oot kyllä hehkeä, upea ja pirteä ilmestys Monna!

    • Monna

      No varsinaisesti ”treeniksi” ei sitä voi laskea. Ennemmin kannattaa ajatella arkiaktiivisuutta ja hyötyliikuntaa, eli noina päivinä kun kävelet 15 000 askelta oot ollut todella aktiivinen ja hyötyliikuntaa on tullut paljon. Lisäks olis hyvä tietysti olla ihan jotain kehonhuoltoa ja lihaskuntotreeniä, alkuun vaikka ees pari kertaa viikossa. 🙂

  2. Janina

    Oon näin helteilläkin vetänyt sen 4-5 treeniä viikossa ja nautin kun hiki lentää ja tulosta tulee!
    Mulla taas askelia tulee sen verran vähän, että pumppaan sitten salilla senkin edestä. Ruokavaliossa pysyminen tuottaa välillä hankaluuksia, mutta kun suurimman osan ajasta syö terveellisesti, ei turvotus vaivaa ja tuloksia tulee.

    • Monna

      Huippua! 🙂 Mä oon tehnyt treenejä aamusta ulkona tai sit ilmastoidulla salilla. Silti en oo kyllä tohon tahtiin jaksanut helteillä. 😀

  3. Tinde

    Onko noi trikoot korkeat vyötäröstä? 😊

    • Monna

      Joo, kyllä ne mun mielestä aika korkealle tulee. 🙂 Mulla ainakin navan korkeudelle about. 😉

  4. Laura K.

    Ihanaa että homma lähtee luistamaan 😊. Kyllähän ammattilainen tietää miten nää hommat hoidetaan 😉. Mun pitäis todella kans petrata ruokapuolen kanssa, olis kiva fiilistellä sitä oloa mikä tulee siitä kun syö hyvin eikä tosissaan näprää sitä makeaa joka välissä.. Jotenkin niin turtuneita TAPOJA ne että esim. Kahvin kanssa oltava makeaa ja illalla tv:n ääressä oltava syötävää. Ja tosissaan sitä tsemppausta hankaloittaa se että mies ostelee sit aina herkkuja ja itse ei osaa olla ottamatta yhtään jos toinen syö vieressä 😅.

    Kiva seurata sun fiilistelyä kohti parempaaminää, ruokajutut ja ruokapäiväkirjat erityisesti kiinnostelee 😊. Mä en oo koskaan laskenu päivittäisiä kaloreitani ja epäilen että siitä toi makeantarve tulee kun ei vaan syö sitä tavallista ruokaa tarpeeksi..

    • Monna

      Niinpä, vaikka välillä se meneekin niin ettei sillä suutarin lapsella oo kenkiä. 😀
      Nuo tavat makean kanssa on muuten aina tosi pinttyneitä, siks niistä onkin vaikea päästä eroon.

      Ruokapäiväkirjaa ajattelin väsätä ens viikoksi! 🙂

  5. Mervi

    Moikka!
    Mulle tuli nyt sellainen ”pakko kirjoittaa ja kommentoida” -fiilis.
    Ensinnäkin oon seurannut sun blogia varmaan kolmisen vuotta. Tykkään aivan mielettömästi sun jutuista ja kirjoituksista, oli ne sitten treenejä, Emmasta, yhteistyöstä tai mistä vaan.
    Tää viimeisin haaste kehopostitiivisuudesta on myös huikea.
    Nyt kun olit haastanut erään suositun bloggaajan tähän kehopositiivisuus-haasteeseen, ja luin hänen blogikirjoituksen asiasta, niin sen tekstin loppuosa sai mut hitto vie tosi surulliseksi. Ja siis tuli jotenkin tosi kurja olo sun ja Alonan puolesta. Sellainen tosi jotenkin surullinen olo. Melkein sanosin, että se loppuosa tekstistä oli vittuilua teille.
    Että ei ole oikeutta olla tyytymätön kehoonsa, jos ei ole mittareiden mukaan ylipainoinen. Ja herrajjjumala vielä jos olet terveysalalla ja vielpä personal trainer, niin sullahan ei ole mitään oikeutta olla itseesi tyytymätön. Siis mitä?!
    Haluan siis sanoa, että tää just mitä teette, on sitä mikä madaltaa sen kynnyksen meiltä ”tavan tallaajilta” viimeistään, että me alettas olemaan tyytyväisiä itteemme. Ja aattele, joku saattaa herätä siihen tän haasteen myötä, että hitto kun en oo tyytyväinen vaikkapa jalkoihini, niin perhana alanpa treenaamaan niitä.
    Olen ainakin saanut sulta kipinän, näin puolitoista vuotta synnytyksen jälkeen, alkaa taas treenaamaan ja olemaan oma, vahva itseni. Tyttöni mun on syntynyt tosiaan 12/16.
    Mukavaa myös siis seurata teidän arkea ja touhuja Emman kanssa, kun oma lapsi on lähes saman ikäinen.

    Kiitos vielä Monna! Oikeesti teet mielettömän tärkeetä työtä tän kehopositiivisuusasian kanssa! Kiitos! Oot ihana ja Emma kans 😊

    • Monna

      Kiitos suuresti! <3 Mä luin myös tuon postauksen ja tuli nimenomaan surullinen fiilis. 🙁 On kurjaa, että ajatellaan ettei tietynlaisilla tai kokoisilla ihmisillä oo oikeutta kokea mitä kokee omasta kehostaan. Miksi joku voi määrätä onko jollain oikeasti pömppömaha vai ei? Siis omasta mielestään. Kuka saa sanoa, että vain tämän ja tämän kokoisella ihmisellä on oikeus ajatella jostain asiasta näin ja noin. 🙁

      Meillä on todellakin tarkoitus rohkaista ihan joka ikistä ihmistä rakastamaan kehoaan, oli se sitten minkä kokoinen hyvänsä. Samalla halutaan rohkaista ihmisiä kertomaan, jos joku kohta ei tunnu niin hyvältä. <3 Ei se vähennä rakkautta itseä kohtaan.

      Mutta siis kiitos tästä! <3 On ihanaa, että teitä tän haasteen kannattajia on niin paljon!!

  6. Aino

    Tuon ekan postauksen jälkeen päätin tehdä samanlaisen elämäntapasuuntauksen. 😀 Hyvin on mennyt. Tullut lenkkeilyä, pyöräiltyä kaikki työmatkat ja syötyä kevyesti sekä terveellisesti. Yhtenä aamuna oli pohkeet niin jumissa, että tein tuon sinun IG TV:n treenin. Toimi hyvin keskellä viikkoa aamulenkin sijasta. 👌 Odottelen jo uusia treenivideoita innolla.

  7. Johanna

    Ruokailujen suhteen on mennyt tosi hyvin. Tosin viimeksi tänään oli välipala liian kevyt, joten treeni ei siitä syystä oikein kulkenut. Joten vielä täytyy tarkistella ruuan määriä.
    Mullakin on kyllä ollut niitä iltoja, kun on tehnyt mieli jotain hyvää, suklaata. Mut onneks niitä ei kaapista löydy ja kaupassakin olen pystynyt tekemään järkeviä valintoja. Muutaman proteiinipatukan olen ostanut hätävaraksi näitä tilanteita varten, mutta ne tuntuu saavan vatsan kipeäksi. Olen tämän ennenkin havainnut, mutta nyt vielä paremmin, kun on pitänyt niistä pitkää taukoa. Ei ne tietty oikeaa ruokaa ole, joten parempi pysyä vain siinä.

    Helteet on estäneet liikkumasta niin paljon kuin haluaisin, mutta sekin alkaa korjaantua, nyt kun ne alkaa mennä ohi =)

    Treenin jälkeen kotiin kävellessä tuli mieleeni, että onko sulla tapana ottaa palautusjuomaa treenin jälkeen vai riittääkö pelkkä ruoka? Mulla on salilta n. 10 minsan kävelymatka ja en ole kokenut tarpeelliseksi ottaa palkkaria, mutta olisko siitä tällaiselle tavalliselle treenarille hyötyä? Varsinkin tässä kohtaa, kun on tarkoitus treenata taas enemmän ts. 3 kertaa viikossa vähintään.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *