Monna
Monna

Ei voittoa kotiin.

Niin siinä kävi, että mun blogini ei voittanut vuoden energisintä palkintoa. Mua se ei harmita. Mä olin itse asiassa vähän uumoillutkin, että mun sarjassa oli niin paljon huipputyyppejä, että itse pokaali menee sivusuun. Kuten jo aiemmin sanoin, mulle iso kunnia oli olla mukana kategoriassa!!

Voiton meiän kategoriassa otti ansaitusti mun kollega ja ihana ystävä Nana!

Mä mietin pitkään, vielä perjantaina illasta etten välttämättä jaksa / halua lähteä itse gaalaan. Mua väsytti, olin edelleen vähän kipeenä ja muutenkin mua ahdisti ajatus väenpaljoudesta ja sellaisesta kovasta melusta. Mua myös ahdisti tosi paljon sellainen blogimaailman kiiltokuvameininki. Kun somessa näytetään, että kaikki on niin ihanaa ja kaikki on parhaita kavereita keskenään, mutta sitten ”irl” osa porukasta ei edes puhu toisilleen.

Mun angstia tätä tällaista tekopyhää meininkiä kohtaan ei yhtään helpottanut se, kun juttelin hyvän ystäväni (myös bloggaaja) kanssa eräästä tilaisuudesta, jossa hän oli ollut. Hän kertoi kuinka kukaan ei puhunut siellä hänelle, kukaan ei tullut edes esittäytymään. Piiri oli taas suljettu ja sinne sisään ei päässyt kuka tahansa.

Mä en kestä tällaista meininkiä en sitten yhtään!! Mun mielestä on uskomatonta, että aikuiset ihmiset tekee tällaista! Eri asia on lapset, jotka ei osaa ajatella kaikkea vielä ihan järjen kanssa. 😉 Kirjoitinkin asiasta ihan pari viikkoa sitten postauksen: Ohikatsominen on pahinta.

Angstasin sitten tästä aiheesta mun ystäville ja he saivat luotua mulle uskoa, että ei kaikki oo samanlaisia. Toki tiedän sen itsekin, mutta joskus tällaiset jutut saa ihan epätoivon valtaamaan oman mielen. Tulee sellainen tunne, että ei halua olla yksi tämän skenen edustajista, kun meininki on tällaista. Mutta onneks mut houkuteltiin kuitenkin mukaan ja sain todistaa, että tässä skenessä on myös mahtavia ja sydämellisiä ihmisiä paljon!

Oltiin etkoilla Splay:n toimistolla ja jo siellä tilan valtasi positiivinen henki. Moni oli toisilleen tuntematon, mutta ilmapiiri oli välitön ja aidosti iloinen. Tapasin myös muutamia sellaisia vaikuttajia, keitä en ollut aiemmin tavannut kasvotusten ja siinä heti halattiin ja moikattiin. 🙂 Juteltiin ja tutustuttiin. Puhuttiin myös siitä, että moni tunnisti tämän asian josta angstasin. On ihan tiedetty asia, että osa somevaikuttajista ei kaveeraa (tai edes juttele tilaisuuksissa) sellaisten kanssa, joista ei hyödy.

Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos sulla on 100 000 seuraajaa IG:ssä ja joku jolla on ”vaan” 20 000 tulee juttelemaan, hänelle käännetään selkä – koska hänestä ei ole hyötyä. Jos taas juttelemaan pyrkii jonkin brändin edustaja (jonka tuotteista vaikuttaja on kiinnostunut) tai joku jolla on vaikkapa 200 000 seuraajaa, ollaan hänelle mielinkielin.

Tällaisten juttujen rinnalle oli niin virkistävää tutustua ja nähdä vaikuttajia, jotka oli ystävällisiä kaikille. Välittämättä siitä, kenellä on minkäkin verran seuraajia. Koska siis onhan se nyt jumankauta ihan absurdia määrittää ihmisiä jonkun perkeleen IG-seuraajamäärän mukaan!!

Meillä oli kyllä tosiaan kaikesta tästä mun angstista huolimatta ihan tosi kiva ilta ja käytiin sitten Skohanissakin maistamassa vähän miltä se baarissa käynti tuntuikaan. 😀 Siitä kun oon viimeks ollut jossain yökerhossa / baarissa on nimittäin varmaan sellainen kolmisen vuotta! 😀 Sen verran oli rapea olo sunnuntaina, että saas nähdä koska seuraavan kerran uskaltaudun taas baariin. 😉

Kuva: Eetu Järvi
Kuva: Henri Ilanen
Splayn jengi ja pari muuta 😉
Kuva: Henri Ilanen
Ihanat ystävät ❤
Kuva: Henri Ilanen

***

Mä mietin, että jos olisin voittanut oman kategorian, olisin halunnut sanoa lavalla nämä sanat: Me ollaan hei kaikki toistemme kollegoita – ei kilpailijoita! Moikataan kun tavataan!

Kommentit (5)

  1. N

    Tämän tekstin myötä minulle aukesi paljon paremmin että mitä tarkoitat kuin aiemmassa. Silloin mietin että moni on varmaan ujo ja välttelevät sen takia, eikä ”pahuuttaan”, mutta nyt ymmärsin ettet tarkoita niitä ujoja. Tätä samaa tapahtuu mielestäni vähän joka puolella tietynlaisten ihmisten keskuudessa, vaikka kyse ei silloin ole ehkä ig seuraajien määrästä vaan että jonkun kanssa jostain toisesta syystä on cool jutella ja näkyä samoissa piireissä. Mutta ehkä ”vaikuttajiksi” hakeutuu keskimääräistä enemmän sellaisia ihmisiä jotka määrittävät ihmisarvoa tietyn menestyksen perusteella?

  2. Anni K.

    Kuulostaa ala-astemenolta tuollainen! ”Mepä ei leikitäkään sun kanssa, hä hää!”

    Onneksi me ollaan kasvettu aikuisiksi ja ei olla enää tuollaisten keskenkasvuisten tyyppien armoilla. Sä voit pää pystyssä kävellä kenen tahansa luo, kätella ja esitellä itsesi, moikata itse kaikkia iloisesti jokaista ja olla tuollaisen yläpuolella, mutta ennen kaikkea olla antamatta valtaa heille, jotka sitä yrittävät hapuilla epäreiluilla metodeilla. Jos joku ei vastaa, kääntää selän, tai on välinpitämätön takaisin, se ei varmasti ole mitään henkilökohtaista, vaan kertoo enemmänkin siitä, että ihminen on jäänyt sinne ala-astetasolle omassa käytöksessään. Jotkut eivät valitettavasti koskaan kasva sieltä ulos, joten se pitää varmaan vaan hyväksyä, että osa haluaa leikkiä niitä leikkejä vielä aikuisenakin. Omasta mielestäni tuollaiset leikit on ajanhaaskausta, enkä kyllä jaksaisi alkaa edes näkemään vaivaa sen eteen, että pääsisin sellaisiin piireihin. Voi tuntua kurjalta, kun joku ei hyväksy omaan seuraan, mutta kannattaako edes sellaiseen jengiin pyrkiä? Onneksi teillä on oma ihana jengi ja voitte tuoda aikuismaista, lämmintä ja avointa ilmapiiriä kaikille. Sitä tukea ja kannustusta! Ehkä sieltä ala-astejengeistäkin joku saattaa herätä huomamaan, että on aika päivittää omaa käytöstä.

    Be the change you want to see in the world Monna!

  3. PIIPA

    Mistä tuo sun aivan ihana paita on?😍

  4. Ellen

    Huomannut itse täysin saman asian. Takavuosina eräs bloggaaja oli erittäin ystävällinen ja mukava niissä piireissä kun tavattiin muutamia kertoja vuodessa. Mutta kappas kun blogi lähti nousuun, tuli ig seuraajia ja tube-kanava niin tänäpäivänä katsotaan nenää pitkin ja vähätellään muita. Raha määrää eikä myöskään tämä kys. bloggaajan mies enää tervehdi, saatikka ole kiinnostunut ihan näistä tavis kavereistaan kun kihlattu onkin suomen teinien ihannoima 😀
    Ja ei, nyt ei puhu katkeruus. Ihmettelen vain, että ystäviä valitaan näillä perustein. Omasta mielestä kenelläkään ei voi koskaan olla liikka kavereita,-ne ovat kuitenkin tärkeä voima jokaisen elämässä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *