Kisaviikonloppu

Sain paljon kysymyksiä liittyen siihen, mitä teen kisaviikonlopun aikana. Torstaina ja perjantaina teen yleensä omia juttuja. Nään ystäviäni, käyn kaupungilla tai urheilemassa ja tärkeimpänä, vietän aikaa Robinin kanssa.

I received a lot of questions about what I am doing on a grand prix weekend. On Thursday and Friday I normally do my own things. Meet friends, spend a day in town, exercise and most importantly spend time with Robin.

Lauantai aamu alkaa isolla aamiaisella hotellihuoneessa. Sen jälkeen laitan itseni valmiiksi. Tähän menee aikaa reilu tunti. Ferrarin työntekijä hakee minut hotellilta varikolle noin kaksi tuntia ennen aika-ajon alkua.

Saturday morning starts off with a big breakfast in the hotel room. After that I get ready. This normally takes just over an hour. A Ferrari employee collects me from the hotel and brings me to the pit about two hours before racing time.

Varikolla menen Ferrarin motor homeen ja Kimin huoneeseen tapaamaan häntä.  Sen jälkeen juttelen ystävien ja tuttujen kanssa ja syön lounasta, mikä on aina taivaallisen hyvää! Ferrarin omat kokit kulkevat mukana joka kisaan ja loihtii italialaisia ruokia ennen aika-ajoa ja kisaa, sekä niiden jälkeen.

At the pit I go to the Ferrari motor home to see Kimi in his room. After that I mingle with friends and acquaintances and have lunch, which is absolutely delicious! Ferrari’s own chefs come along to every race and make lovely Italian dishes before, during and after the race.

Käyn Kimin huoneessa toivottamassa tsempit ennen kun hän lähtee autolleen. Aina samalla tavalla, lyhyesti ja ytimekkäästi, näytä niille!

I go to Kimi’s room to wish him luck before he goes to his car. Always in the same way, short and sweet, show them!

Muutamaa minuuttia ennen aika-ajon alkua menen varikko pilttuuseen tutulle paikalleni. Siinä menee seuraava tunti sormet ja varpaat ristissä toivoen, että kaikki menee hyvin.

A few minutes before racing time I go to my usual spot in the pit box. There I cross my fingers and toes for the next hour or so, hoping that everything goes well.

Näiden ihan mahtavien ihmisten kanssa katson aika-ajoa. Ferrari perheessä on ihailtava yhteishenki! En ihmettele yhtään, että Kimi ei suostuisi ajamaan missään muussa tiimissä.

I watch the race with these great people. There is a wonderful team spirit in Ferrari family. I am not at all surprised, that Kimi won’t drive for any other team.

Aika-ajon jälkeen käyn sanomassa heipat kaikille ja lähden takaisin hotellille. Sen ajan kun olen poissa, Robin on lastenhoitajamme kanssa. Odotan jo kovasti, että voin ottaa Robinin mukaan varikolle. Hän on vielä liian pieni sinne hälinään.

After the qualifying I say good bye to everybody and go back to the hotel. Robin is with our nanny while I’m gone. I look forward to bringing him along to the pit one day. He is still a bit small for all that hubbub.

Kimi tulee takaisin hotellille pari tuntia minun jälkeeni. Käymme yleensä yhdessä syömässä ja menemme aikaisin nukkumaan.

Kimi comes back to the hotel a couple of hours after me. We normally go and have a bite to eat and go to bed early.

Sunnuntaina menen samaan aikaan radalle ja päivän kulku on muutenkin sama kuin lauantaina. Sunnuntaina jännittää paljon enemmän kuin lauantaina, mutta pelolle en anna tilaa. Lähdön ja ensimmäisen kierroksen ajan käsiä hikoiluttaa, mutta sitten jännitys helpottaa.

On Sunday I go to the track again the same time and the day looks pretty much the same as Saturday.  On Sunday I tend to be more tense but I refuse to let fear get the better of me. During the start and first lap my palms are all sweaty but after that I’m able to relax a little bit.

Sain kysymyksiä myös valmistautumisestani. Vaatteet valitsen jo kotona ennen lähtöä. Meikit ja hiukset laitan itse.

I also received questions about how I get ready. I pick my clothes at home beforehand.  I do my own hair and makeup.

Kysymyksiä tuli myös siitä, miten olen tottunut kuvaajiin varikolla. Alkuun se oli kiusallista, kun en ollut tottunut siihen, että melkein koko ajan joku ottaa kuvia. Tiedän kivempiakin juttuja kun kuvattavana oleminen. Se on kuitenkin osa hommaa ja kaikkeenhan tottuu.

I was also asked what I think of all the photographers at the pit. Well at first I found it all very awkward, when I wasn’t used to having my pictures taken all the time. I can’t say I’m loving it, but it is all part of the game and you do get used to it.

Olen saanut kuulla paljon siitä, että en hymyile varikolla. Nykyään irtoo jo hymyjäkin, mutta jos niitä kuvia otetaan kesken kisan, niin sillon keskitytään olennaiseen eikä hymyilemiseen.

I’ve been told a lot that I don’t smile at the pit. Now I do crack a smile every now and then but if the pictures are taken during the race, then really I’m focusing more on the essential than on smiling.

Pääsin perjantaina istumaan Kimin autoon. Myönnettäköön, että en sovi tuon auton kyytiin hellehattuineni. Asento autossa on lähempänä makaamista kuin istumista. Sanoin Kimille, etten pystyisi tollaisessa asennossa ajamaan metriäkään. Hän kuittasi sen sillä, että onneks sun ei tarvi ajaa. Saattas kuulemma sattua jotain:)

Last Friday I got to sit in Kimi’s car. I must admit I don’t quite fit the picture with my sun hat.  You are actually not sitting at all but almost lying down in this car. I told Kimi that I wouldn’t be able to drive a single meter in a car sitting like that. He answered me that luckily you don’t have to. Apparently an accident waiting to happen if I did:)

Minttu