Metallisydän
Metallisydän

Vuoden paras päivä…

Tiedättekö sen tunteen, kun on tehnyt koko päivän niska limassa töitä, laittanut itsensä likoon täysin ylivoimaiselta tuntuvan haasteen edessä, ollut jo lähellä luovuttaa, mutta sitkeästi vaan painanut eteenpäin hammasta purren? Sen tunteen, kun päivän päätyttyä katselee ylpeänä ympärilleen siistissä kodissa? Se on tehty, joulusiivous on valmis!

Vuoden paras päivä

Meillä tuo vuoden paras päivä oli eilen. Aamulla olin tuskin saanut silmiä auki kun huomasin jo rullaavani mattoja rullalle ja kantavani niitä ulos matontamppaustelineelle…

vuoden

Vietyäni ensimmäisen maton ulos, tajusin laittaa vaatteet päälle ja toisen maton vietyäni myös sukat ja kengät jalkaan… Kun matot oli saatu tampattua ja naapuritkin herätettyä, alkoi omatkin silmät hiljalleen pysyä auki… Oli imuroinnin aika.
Meillä imuroidaan tavallisesti pari kertaa viikossa, joten isompia pölykoiria ei nurkissa nytkään pyörinyt. Tällä kertaa kuitenkin imuroinnissakin oli hieman erilainen tarkkuusaste, olihan kyse joulusiivouksesta ja ikkunoiden takana kurkkivat tontut raportoivat pukille varmasti jokaisen näkemänsä pölypallon…

Huono diili

Moppaaminen ja pölyjen pyyhkiminen on meillä yleensä Sarin alaa. Itseasiassa vihaan molempia hommia sydämeni pohjasta ja siksi tarjouduin tälläkin kertaa lähtemään ruokakauppaan Emilian kanssa, jotta Sarilla olisi täysi rauha mopata lattiat ilman että me tallustellaan kotona edes takaisin häiritsemässä ja jättämässä varpaanjälkiä vastamopattuihin lattioihin (eikös ollut hyvin valmisteltu ehdotus?)…
Tunnin verran vahvan oman tahdon omaavan kolmevuotiaan kanssa Prisman ihmisvilinässä pujoteltuani, kaduin koko ehdotusta. Olisin sata kertaa mieluummin mopannut kotona lattioita, kuin etsinyt tungoksessa siskonmakkaroita sieltä mistä ne oli siirretty muualle joulukinkkujen tieltä…
(Päätin muuten kauppareissulla, että kun joskus jään eläkkeelle, aion takuuvarmasti seisoa kärryjen kanssa aina kaupan suurimmassa tungoksessa keskellä käytävää jutellen jonkun tutun kanssa siitä miten 50 vuotta sitten sentään talvi oli vielä talvi…)

Hiukan juhlaa puurtamisen keskelle

Kauppareissun jälkeen oli onneksi pienen hengähdyshetken aika. Ostokset pikapikaa kaappeihin, pikasuihku, juhlakuteet niskaan ja Emilian muskarin joulujuhlaan.

Kiva oli katsella lasten iloa ja riemua tuttujen leikkien ja laulujen säestämänä. Juhla olisi saanut kestää pidempäänkin, varsinkin kun kotona odotteli pölyrätti käyttäjäänsä…

Hommat jatkuu

Juhlahumun jälkeen ei jääty lepäilemään, vaan tartuttiin uudelleen rättiin. Sari keskittyi pölyjen pyyhkimiseen kun itse otin työn alle keittiön tasot. Tässä vaiheessa päivää oli uponnut jo kaksi energiajuomaa ja silti alkoi rätti kädessä painaa aika luonnottoman paljon, eikä huonosti nukuttu edellinen yö ainakaan auttanut asiaa.
Hätä keinot keksii, me lyötiin Emilian kanssa Antti Tuiskun elämä on julmaa soimaan ja alettiin hommiin. Emilialla alkoi tanssijalka vipattaa ja isillä pesurätti heilumaan…

Energiajuoman, Antti Tuiskun ja yleisen hyvän fiiliksen avulla päivän hommat saatiin lopulta kaikki hoidettua, vaikka Prismassa meinasikin iskeä epätoivo ja juhlan jälkeinen uudelleenkäynnistyminen vaatikin lähes epäinhimillisiä voimanponnistuksia. Kaikki kuitenkin jälleen kerran kannatti, illalla meillä oli uupuneiden siivoajien ohella puhtauttaan kiiltävä koti. Nyt saa joulu tulla!

Joko teillä on joulusiivoukset tehty?

Kommentit (1)

  1. Memmu

    Ei oo vielä siivous tehty. Kun taitaa sotkeentua ja roskaantua vielä monta kertaa 😀 Roskiskaapin siivosin ja pesin saunan, jos sattuu tontut sinne kurkkimaan 😉 Muutoin siivotaan vasta loppuviikosta, ehkä vielä imurointi lauantaina kun sotketaan ja roiskitaan kettiössä jouluruokien ja kinkun kanssa…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.