Treenaatko yksin vai yhdessä?

Lapsiperheen arki on aikatauluttamista ja menojen sovittamista. Millään ei tunnu olevan aika atehdä kaikkea, varsinkin jos molemmat on tällasia fitness-hurahtaneita ja treenaamaan pitäisi päästä ainakin viisi kertaa viikossa. Yleensä meidän treenit hoidetaan niin, että ensin käy toinen treenaamassa ja toinen touhuaa kotona Emilian kanssa. Sitten tehdään vaihto ja treeni ja touhuaminen jatkuu, roolit vaan vaihtuu. Meillä oli eilen Sarin kanssa harvinainen tilaisuus päästä treenaamaan yhdessä.

yhdessä

Jostain syystä eilen treeni kulki todella hyvin, tuntuma ja pumppi on erityisen hyvä treenattavissa lihaksissa ja tuntui kuin rautakin olisi ollut hiukan kevyempää kuin yleensä. Tästä jäinkin pohtimaan treeniseuran merkitystä.
Me ollaan kaikki erilaisia ja totuttu eri juttuihin. Jollekin on tärkeää saada treenata täysin omassa rauhassa, korvanapit syvällä päässä ja hupparin huppu silmillä. Itse taas olen enemmänkin sosiaalinen treenaaja. Saan parhaat treenitehot kaverin kanssa treenatessa. Siinä tulee sekä tahallaan että tarkoituksettomasti tsempattua toista, ja myös tehtyä itse hiukan enemmän, hiukan kovempaa, eikä ainakaan annettua periksi ihan helposti.
Treenikaverin kanssa treenatessa pystyy myös halutessaan hyödyntämään erikoistekniikoita, kuten pudotussarjoja ja pakotoistoja ihan eri tavalla kuin yksin treenatessa. Tosin meikäläinen ei arkaile kysyä tuntemattomammiltakaan kanssatreenaajilta varmistusapua. Tässä kohdassa on kuitenkin syytä kunnioittaa toisen treenirauhaa ja kysyä apua ennemmin sellaiselta jolla ei ole se huppu päässä ja korvanapit korvilla.

yhdessä

Itselleni treeni on osin myös sosiaalinen tapahtuma ja tykkään jutella treenin ohessa tuttujen kanssa, vaikka ei yhdessä samaa treeniä tehtäisikään. Se on tietyllä tavalla myös taitolaji, pystyä keskustelemaan niin, että juttu katkeaa aina toisen sarjan ajaksi ja jatkuu sen jälkeen kuin ei taukoa olisi ollutkaan. Amatööritreenijuttelijan tunnistaakin siitä, että lepotauot venyvät turhan pitkiksi, eikä oikeastaan ehdi tulla hikikään.
Millaisia treenaajia te olette? Onko huppu silmillä vai venyvätkä tauot rupattelun takia? Puskettekö yksin yli mukavuusrajojen tuoko treenikaveri treeniin lisätehoja?

Kommentit (5)
  1. mua ahistaa treenata toisen kanssa. itekseen ku saa olla niin treeni kulkee 🙂

  2. Yksin, kiitos. Keskittyminen herpaantuu aivan liikaa jo siinä vaiheessa jos salille eksyy joku moikattava puolituttu 😀 Kerran otin kaverin salille tutustumaan ja kaveri oli sitä mieltä että oli paljon rennompaa treenata kaksistaan kun tuntuu ettei ”herätä niin paljon huomiota”. Voin sanoa että itseäni ei häiritse salilla niinkään ähkimiset, karjahdukset tai kolinat, mutta kahden ihmisen vuoropuhelu kyllä saa mun huomioni. Varsinkin jos soitin on jäänyt kotiin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *