Pohdintaa belfieistä ja ulkonäkökeskeisyydestä…

Jokin aika sitten osallistuin Facebookissa surullisen kuuluisaan Belfie-kisaan. Siinä, kuten monessa muussakin asiassa elämässäni oli kyseessä huumori ja iloinen asenne elämään. Miksi ei mies voisi yhtä lailla esitellä hanuriaan netissä kuin lukemattomat (enemmän tai vähemmän bikinifitnessiä harrastavat) nuoret naiset? Tuo kisa sai minut kuitenkin pohdiskelemaan enemmänkin nykypäivän ulkonäkökeskeisyyttä ja sosiaalisen median vaikutusta nuorten identiteetin kehittymiseen. Nyt ajatus on vihdoin kypsä ja valmis jaettavaksi myös teille rakkaat lukijani (kaikki kolme) sekä satunnaiset blogiin vahingossa eksyneet.

Aikojen alusta asti ulkonäkökeskeisyys on ollut (pääasiassa) nuorten naisten ongelma. Lyön vaikka vetoa että aikoinaan jo Eeva mietti minkä viikunanlehden puusta valitsee pyhimpänsä peitoksi, mikä olisi sopiva kiinnittämään Aatamin huomion ja herättämään miehen mielenkiinnon pieneen vehtailuun… Mikään ei ole vuosien varrella muuttunut. Edelleen nuoret naiset pohtivat päänsä puhki mitä pukisivat ylleen kiinnittääkseen nuorten miesten huomion. Eikä noiden vaatteiden peittävyyskään juuri ole Aatamin ja Eevan ajoista muuttunut…

Fitness-lajeja harrastavien ihmisten omakuva on varmasti kaikilla jossakin määrin kieroutunut, mihinkään ei olla koskaan tyytyväisiä, aina on jossain liikaa rasvaa ja liian vähän lihasta. Vaikka seisoisit kultamitali kaulassa SM-lavalla, pystyt varmasti kertomaan pitkän listan oman kehosi puutteista. Koskaan et tule olemaan omaan kehoosi tyytyväinen, eikä pidäkään olla kun omaa kehoa pyritään kehittämään aina vaan näyttävämmäksi. Fitness-lajeissa kaikki perustuu kehon arvosteluun ja sen vertaamiseen muihin. Sitä verrataan paitsi tuomareiden toimesta kilpalavalla, myös omatoimisesti jokaisella treenikerralla muihin treenaajiin ja arvostellaan kotona peilin edessä.

Siksipä ei olekaan ihme että omaa kehoa (tässä tapauksessa pakaroita) vertaillaan myös netissä. Peilille pyllistellään mitä ihmeellisemmissä asennoissa, selkää väännetään notkolle ja peppua pullistetaan ja sitten yritetään näpätä tuosta kokonaisuudesta luonnollinen kuva. Omasta kokemuksesta voin sanoa sen olevan ihan helvetin vaikeaa.

20141003_113533(0)

Kun lopulta kuva on saatu otettua, se ladataan nettiin ja toivotaan että mahdollisimman moni tykkäisi tuosta kuvasta. Jos tykkäyksiä ei tule, saattaa se käydä jo ennestään haavoittuvaisen itsetunnon päälle saati sitten jos joku lähtee kommentoimaan kuvia ilkeämielisesti. Tämä onkin mielestäni yksi nykypäivän ongelmista, oma itsetunto ja omakuva rakentuu paljolti muiden mielipiteiden varaan ja nykyisin muiden hyväksyntää ja ihailua haetaan aina vaan rohkeammilla kuvilla niin sosiaalisessa mediassa kuin muuallakin internetissä. Sadat tykkäykset onnistuneesta pyllistyskuvasta varmasti hivelevät itsetuntoa, mutta vaarana on itsetunnon romahtaminen ilkeiden kommenttien sadellessa ja sitä tapahtuu hyvin paljon keskustelufoorumeilla missä jokainen kokee voivansa laukoa mitä tahansa loukkauksia nimimerkin suojista.
Itse olen blogia pitäessäni tiedostanut alusta asti että kuvat joita nettiin lataan, myös pysyvät siellä. Jos esimerkiksi haen googlen kuvahaulla omalla nimelläni, tulee tuloksia suunnaton määrä, eikä kaikki niistä ihan imartelevia : )
En kuitenkaan usko että esimerkiksi kaikki tuohon belfie-kisaan pyllistyskuvia ladanneet ovat ymmärtäneet tuon kuvan löytyvän jatkossa omalla nimellä haettaessa googlen osumien joukosta. Lisäksi uskon ainakin osan noista pyllykuvista päätyvän erinäisille ulkomaisille nettisivustoille hieman arveluttavassa asiayhteydessä. Mutta kaipa se sitten on niiden parinkymmenen tykkäyksen arvoista…

Kommentit (22)
  1. Hemmetin hyvä teksti! Olen asiasta samaa mieltä. Meininki on mennyt naurettavaksi kun omaa viehättävyyttä mitataan tykkäyksien määrällä. Voin sanoa olevani onnekaskun kuulun vielä siihen ’old school’ porukkaan joka sai kasvaa lapsuuden ja nuoruuden ilman somea. Toinen juttu mitä mietin, lun bloggarit laittavat belfiekuvien lisäksi muutenkin vähäpukeisia kuvia, että miltä tuntuu ajatus jos jonain päivänä oikeasti hakee virallisempaa työtä ja tuleva työnantaja googlettaa varmasti nimesi ja löytää pylly ym kuvat. Not nice!

    1. Metallisydän
      19.2.2015, 11:50

      Toi on muuten ihan totta. Hyvin usein muutenkin googletetaan nykyisin nimiä ja onpa mukava kun sieltä putkahtaa pyllistelykuva strigeissä. Toisaalta, onko siitä hyötyä vai haittaa, riippuu paljon siitä, mitä työtä on hakemassa 😀

  2. Sama koskee myös muutoskuvia. Joissa hyvin erinäköiset, ja kokoiset, ihmiset esiintyvät pahimmillaan pelkät, vain vähän arvailujen varaan jättävät, pitsialusvaatteet päällä. Niissä ei ehkä keikistellä ja pyllistellä niin paljoa, ei ainakaan aina. Mutta onko silti ihan loppuun asti mietitty? Omat -20kg muutoskuvat on otettu vaatteet päällä, kasvot olen rajannut kuvasta pois, eikä esillä ole nimeä. Mietin kuvan lataamista siitä huolimatta useamman kuukauden. Olen hyvin ylpeä saavutuksestani ja siitä, miltä näytän tänään. Minulle riittää se, että voin luetella ihan itselleni, tai PT:lleni, ne kohdat, joissa on liikaa rasvaa tai liian vähän lihasta ja esiintyä hyvällä itsetunnolla kauniit alusvaatteet päällä omalle miehelleni 😉

    1. Metallisydän
      19.2.2015, 11:52

      Totta kyllä tuokin. Vaikka en lihava ole ollutkaan, silti välillä harmittaa omat pullukkakunnossa otetut vertailukuvat jotka olen blogiin laittanut ja jotka nyt löytyy googlen kautta. Olishan se kivempi jos löytys vaan kovakuntoisia kuvia 😉 Toisaalta taas joku voi hyvinkin saada lisää tsemppiä projektiinsa laittamalla kuvat julkisiksi…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *