Naturaalina treenaaminen ja kehittyminen

Minulta tullaan aika-ajoin kysymään, mitä doping-aineita käytän. Kysyjän ilme on aina yhtä epäuskoinen kun kerron etten mitään, enkä ole koskaan käyttänytkään. En oikein tiedä, miten tuohon suhtautuisi, pitäisikö olla ylpeä että olen saanut kerättyä sen verran lihasmassaa että joku kuvittelee etten olisi siihen pystynyt ilman roinaamista? Vai pitäisikö olla loukkaantunut? Olenhan treenannut helvetin monta vuotta todella kovaa, syönyt tarkasti ja kurinalaisesti, tehnyt mielettömän määrän töitä jokaisen lihasgramman eteen.

Ensimmäisinä treenivuosina lihasmassa kasvaa melkein minkälaisella treenillä tahansa. Ei ole niin väliä miten treenaa tai miten syö, kunhan tekee molempia. Ensimmäisten vuosien jälkeen homma kuitenkin vaikeutuu ja hidastuu, silloin kuvitellaan että lihasta on mahdotonta kasvattaa ilman roinaamista. Höpöhöpö. Se on täysin mahdollista, asiat pitää vaan tehdä oikein ja pitkäjänteisesti.

Jokainen joka väittää ettei naturaalina ole mahdollista kehittyä voi kokeilla panostaa siihen lihaskasvuun ihan tosissaan. Ei se lihas varmasti kasvakaan jos joka viikonloppu heilutaan baarissa humalassa tai syödään mitä sattuu, treenit jää väliin tai treenataan ”vaan hiukan kevyesti kun ei nyt oikein jaksa”.

Vaikka en mikään varsinainen asiantuntija olekaan, väittäisin tietäväni edes jotain naturaalina treenaamisesta. Minulla on treenivuosia takana yli viisitoista, tuo ”helpon lihaskasvun” aika on siis kaukana takana. Lihasta on kuitenkin edelleen tarttunut jonkin verran mukaan joka vuosi. Jokin aika sitten vertasin vasta otettua kuvaa neljän vuoden takaiseen kuvaan, painossa eroa oli 10 kiloa.

 2008, 85 kg / 2012, 95 kg
2008, 85 kg / 2012, 95 kg

Ilmaiseksi ei enää tule grammaakaan lihasta, jokaisen gramman eteen on tehtävä töitä, treenattava kovaa, mukavuusrajan toisella puolen, syötävä suunnitelmallisesti ja puhtaasti sekä panostettava hommaan ihan oikeasti. En väitä että tekisin kaiken oikein, etteikö olisi mahdollista kehittyä paremminkin, mutta ainakin jonkinlaista kehitystä olen saanut aikaan.

Vaikka panostan treenaamiseen, tiukkaan ruokavalioon ja lisäravinteisiin hyvin paljon, en ole valmis tekemään mitä tahansa saadakseni lisää lihasmassaa. Niihin asioihin kuuluu paitsi roinaaminen, myös esimerkiksi bulkkaaminen. Teen tätä hommaa koska nautin siitä, nautin olostani. Vaikka se saattaa monista vaikuttaa oudolta, elämässäni on tärkeämpiäkin asioita, asioita jotka menevät lihaskasvun edelle.

Minä eksyin kuntosalille ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Tykkäsin hommasta ja niinpä alettiinkin kaverini Henkan kanssa käymään säännöllisesti kolme kertaa viikossa treenaamassa. Joka kerta treenattiin luonnollisesti penkkiä ja hauista. Kehitystä tuli ja pian jo nousi se legendaarinen sata kiloa penkistä. Vuosien varrella on oppinut kaikenlaista treenaamisesta ja ruokavalion merkityksestä. Enää en syö ennen treeniä kokonaista ranskanleipää koska siitä saa sitä hiilaria…

Välillä on tullut paremmin kehitystä ja välillä hiukan huonommin. Monia asioita olen tehnyt päin seiniä (ja tulen tekemään jatkossakin), mutta myös oppinut niistä. Nykyän tiedän että ranskanleivän hiilarit eivät ole niitä parhaita, samoin tiedän että jalkojen lihakset eivät kasva sählyä pelatessa ja että salilla voi tehdä muutakin kuin penkkiä ja hauista. Sen olen kuitenkin tiennyt aina että naturaalina voi kehittyä ja rakentaa lihaksikkaan vartalon.

Kommentit (23)
  1. Sportti-Muija
    9.2.2013, 05:09

    Hyvin on tullu kehitystä!

    1. Metallisydän
      9.2.2013, 06:17

      Kiitos 🙂

  2. Olkapäihin pukannut valtaisasti lisää muskulaaria, samoin selkä levinnyt, hienoa!Minua nuo roinaepäilijät lähinnä huvittavat, ja epäilijät ovat usein niitä, joilla ei ole hajuakaan käsitteistä pitkäjänteisyys, tarkka lihastyö ja -tuntuma, oikeanlainen ravitsemus tai muutenkaan siitä, mitä on treenin, ravinnon levon pyhä kolminaisuus.Varsinkin aloittelijavaiheen jälkeen (jolloin kyllä, voin myöntää ainakin jopa söhellyksillä kasvattaneeni lihasmassaa :D) kehittyminen toki hidastuu, mutta on järjetöntä väittää, ettei muka naturaalina voisi kehittyä. Täytyy vain jatkuvasti haastaa kroppaa uusilla, luonnollisilla heh, kikoilla ja antaa uutta ärsykettä. Vaatii aikaa, vaatii tahtoa ja vaatii sitkeyttä. Mutta se onkin sitten pysyvää lihaa 😉

    1. Metallisydän
      9.2.2013, 06:22

      Olkapäätreeniä muutin pari vuotta sitten melkoisesti. Vähensin punnerrusliikkeitä raskailla painoilla ja tilalle otin enemmän vipareita. Tuntuma parani reilusti ja sen sanoisin saaneen myös kehitystä aikaan…Aina joskus kuulee puhuttavan esimerkiksi penkkipunnerruksessa ”natumaksimista” siis rajasta, jonka yli ei ilman roinaamista olisi mahdollista päästä. Itse olen sitä mieltä että kovalla työllä ja lujalla tahdolla noita rajoja pystyy aika paljon venyttämään… :)Juuri tuo kropan haastaminen, uudet kikat, erilaiset ärsykkeet ja erityisesti aika, tahto ja sitkeys on niitä millä sitä kehitystä saadaan aikaan 🙂

    2. Natuillahan ei olekaan maksimirajoja 😀 Tismalleen!

    3. Metallisydän
      9.2.2013, 12:09

      Ei ole ei, ainakaan mulla 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *