Metallisydän
Metallisydän

Miten menee noin niinkuin omasta mielestä?

Sarin projekti etenee, mutta miten se menee noin niinkuin omasta mielestä?

omasta

Alun haasteet

Projektia on nyt takana neljä kuukautta, josta ensimmäiset viikot meni sairastaessa. Nyt oon päässyt mahtavasti treeneihin kiinni ja treeni kulkee. Tunne siitä, että tää on mun juttu on vaan kasvanut entisestään. Vaikka oon treenannut salilla tätä projektia ennen vuosia, on ollut mahtavaa huomata miten kehitystä on alkanut tulla ihan eri tavalla. Arki luo välillä melkoista haastetta treenien toteuttamiselle, mutta silti oon nauttinut joka hetkestä. Nyt, kun oon muutaman kuukauden tehnyt virka-aikaista työtä, on pitänyt totutella treenaamaan töiden jälkeen ja täytyy sanoa, että tällaiselle aamutreenaaja-tyypille, se oli aluksi melkoisen haastavaa.

Kehitystä

Ruokavalio ja treeni ovat tuottaneet haluttua kehitystä – tai ainakin mun omasta mielestä. On ollut mahtavaa huomata miten oma keho osaa käyttää ravintoa juuri oikella tavalla hyödyksi. Mun ruoka-annokset on oikeesti melkoisen isoja ja tuntuu että syön kuin hevonen, mutta silti en ole lihonnut vaan päinvastoin, kroppa on kiinteytynyt ja alkanut muokkaantua toivottuun suuntaan. Mun kroppaan on nyt jo tullut enemmän kehitystä tän projektin aikana kuin viimeisten vuosien aikana. Kun syöminen ja treeni on oikeanlaista, niin tuloksia syntyy. Kuitenkin ollaan vielä tosi kaukana siitä mihin pyritään. Nyt on kuitenkin saatu homma hienosti alulle.

Ruokailut

Mun olo on ollut koko ajan energinen, enkä ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kokenut nälän tunnetta. Ruokaa on siis riittävästi. Silloin tällöin on herkkuja tehnyt mieli ja olen ne itselleni suonut. Ihan joka kerta ei välttämättä olla pysytty päivittäisten makrojen sisällä, mutta olen sitä mieltä että se ei projektia kaada suuntaan tai toiseen, jos tässä vaiheessa makrot eivät aina täysin täsmää. Valmentajat Ringa ja Janikin on sanoneet että maalaisjärkeä on hyvä käyttää, olen tulkinnut sen tarkoittavan juuri tätä 😀 Tarkoituksena on kuitenkin nauttia matkasta eikä mennä pipo kireellä päivästä toiseen. Dieetin alkaessa makrojen noudattaminen on sitten tietysti aivan eri asia.

Vaatekaappi uusiksi?

Kaikki muutos kropassa on ollut todellakin positiivista, mutta silti on alkanut hieman hirvittää se, että mun vaatteet on alkanut käydä pieniksi. Paita, jos toinenkin puristaa hartioista ja selästä, eikä housuihin meinaa enää persikka mahtua muuta kuin tunkemalla 😉 Jari tuossa joku kerta jo ehdottikin mulle siirtymistä Gaspin vaatteisiin…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.