Metallisydän
Metallisydän

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Muutama viikko sitten meidän yleensä niin siistissä kodissa alkoi tapahtua ihan kummallisia juttuja. Sohvatyynyjä alkoi löytyä lattialta, tavarat siirtyi paikasta toiseen ja aika ajoin lattialta saattoi löytyä pissalammikko. Sen lisäksi ihmisten puhetavassa tapahtui muutos, ei-sanan esiintyvyys puhekielessä kasvoi exponentiaalisesti äänensävyn muuttuessa samalla ajoittaisesti lässytykseksi. Siinä vain osa muutoksista, joita pieni staffinpentu kodissamme on aiheuttanut.

tapahtuu

Mitä tällä oikein tapahtuu?

Missään tapauksessa tapahtuneet muutokset eivät ole tulleet yllätyksenä. Perheessämme on jo ennestään yksi koira, joka sekin on ollut jokus pentu, vaikkakin eri rotuisena ainakin jossain määrin erilainen. Staffin pennustakin itselläni on kokemusta jo useiden vuosien takaa. Myönnettävä toki on, että tietyt pienen pennun tuomat haasteet olivat jo ehtineet painua unholaan, mutta nyt ne ovat kyllä jo aika vahvasti taas muistuneet mieleen.

Unta ja energiapuuskia

Pieni pentu tarvitsee paljon unta ja se nukkuukin ison osan päivästä milloin missäkin, omassa korissaan, pehmeällä matolla, sylissä, naamalla…

Silloin kun pentu ei nuku, on se jatkuvasti tunkemassa nenäänsä joka paikkaan. On ihan sama, avaako roskiskaapin vai vessan oven, pentu vilahtaa ovenraosta ennen kuin huomaatkaan. Sama koskee ihan mitä tahansa tavaroita likasukasta Emilian Barbie-nukkeen, mikä tahansa tipahtaakin lattialle edes sekunniksi, on saman tien pennun suussa. Onneksi ainakin toistaiseksi Barbiet on pysyneet ehjinä… Iltaisin iskee usein hullutuskohtaus, jolloin pentu juoksee ympäri asuntoa lelu suussa tai ihan vaan juoksemisen ilosta (näistä tilanteista laitan usein videoa Instagramin story-puolelle)

Kun me ei olla kotona…

Ne ajat kun me ei olla kotona, pentu viettää kodinhoitohuoneessa koiraportin takana. Useimmiten pentu nukkuu yksin ollessaan, mutta aina joskus vastassa on hieman uudelleen järjestetty kodinhoitohuone…

Tarkkana saakin olla, ettei mitään erityisen arvokasta jää pennun ulottuville. Joskus niinkin tosin pääsee vahingossa käymään, kuten nyt ihan viimeisimpänä kun meillä oli jäänyt pesukoneen luukku raolleen. Nyt googlailenkin sitten mistä löytyisi Samsungin pesukoneeseen uusi luukun kumitiiviste…

Kakkakepponen

Sisäsiisteys alkaa hiljalleen olla hallussa, eikä pissalammikoita enää juurikaan löydy sisältä. Poikkeuksen siihen tuo ne päivät kun pentu on yksin useamman tunnin ajan. Silloin ihan ymmärrettävästikin kodinhoitohuoneen lattialta saattaa löytyä pissalammikko. Yhtenä päivänä Sarilla oli vastassaan oikein mukava tervetulotoivotus. Pentu oli ilmeisesti aiemmin päivällä kakannut portin edustalle ja sitten Sarin ja Emilian kotiin tullessa riemuissaan pomppinut porttia vasten sillä seurauksella että kyseinen kakka talloutui ja roiskui hiukan joka puolelle…

Kaikista kakkakatastrofeista, järsityistä pesukoneentiivisteistä ja keskellä yötä pissalle heräämisistä huolimatta tuo pieni karvapallero on aivan ihana tyyppi ja mahtava lisä meidän perheeseen. Nytkin tiedän, että kun siirryn tästä tietokoneelta sohvalle, ei mene montaa minuuttia kun minulla on pieni tuhisija kainalossani – tai lattialla pureskelemassa varvastani <3

Kommentit (1)

  1. Aurora Renvall

    Voi että miten söpö pentueläin teillä on!
    Onnea hänestä. <3
    http://www.aurorarenvall.vaikuttajamedia.fi

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.