Mitä sä syötät sun lapselle?

Kaupan kassajono on paikka, jossa tekee monenlaisia havaintoja. Viimeksi pääsin todistamaan äidin ja lapsen valtataistelua, tällä kertaa seurasin sivusilmällä erään perheen ruokaostoksia. Kärrystä kassahihnalle nosteltiin ainakin cokista ja sipsiä, einespizzaa ja pakastepizzaa, nakkeja ja ranskalaisia, kanansiipiä ja pakastepyttipannua. Oli siinä varmasti muutakin, mutta tuossa nyt aika kattava otos kyseisen perheen ruokaostoksista. Ostoksia hihnalle nosteltaessa avattiin suklaapatukka kärryissä istuvalle lapselle, jotta tämä jaksoi istua paikallaan vielä hetken.

lapselle
Vanha, mutta niin paljon puhuva kuva.

Pienen lapsen isänä ajauduin pohtimaan sitä, millainen vastuu meillä vanhemmilla on lapsistamme, alkaen ruuasta, jota lapsillemme annamme.
On jokaisen aikuisen ihmisen oma valinta mitä omaan suuhunsa laittaa, oli se sitten epäterveellistä hampurilaishöttöä, yltiöterveellistä fitnessparsakaalia tai jotain siltä väliltä. Me teemme jokainen itse omat valintamme, mutta samalla me teemme valinnat myös lastemme puolesta.

Mitä sä syötät sun lapselle?

Lapsi ei osaa vaatia terveellisempää ruokaa  jos eteen annetaan kerta toisensa perään einespizzaa tai hampurilaista. Lapsi ei ymmärrä millainen vaikutus ruualla on terveydelle, kasvulle, kehitykselle ja yleiselle jaksamiselle, mutta vanhemman tulee se ymmärtää. Hampurilainen tai pizza aina silloin tällöin ei ole pahasta, mutta jokapäiväistä ruokaa ne eivät lapselle ole.
En tarkoita että lasten tulisi syödä yltiöterveellisesti. Ei, mikään fitnessdieettiruoka ei myöskään kuulu lapsen lautaselle. Itse olen enemmänkin tavallisen kotiruuan puolestapuhuja. Keitot, laatikkoruuat, perunat, pastat ja kastikkeet ovat enemmän kuin hyviä ruokia kasvaville lapsille, itse tehtyinä, kasviksilla ja vihanneksilla höystettynä. Niiden valmistaminen vaatii vanhemmilta aikaa ja panostusta – sekä jonkin verran osaamista. Valmispizzan mikroon törkkäämällä pääsee varmasti helpommalla, mutta onko vanhemmuus missään muussakaan asiassa sitä helpommalla pääsemistä?

Ei kalakeiton valmistaminen ole rakettitiedettä eikä makaronilaatikon tekemisessä lopulta niin valtavan kauaa mene. Kurkun ja parin tomaatin pilkkominen lautasen reunalle ei varmasti myöskään ole ylivoimainen ponnistus, vaikka kokonaisen salaatin valmistaminen sellaiselta tuntuisikin.
Hankalinta onkin varmasti omien tottumusten ja toimintamallien muuttaminen ja se lähtee sieltä kaupasta. Se lähtee pyttipannupussin jättämisestä pakastealtaaseen ja perunapussin ja jauhelihapaketin ostamisesta sen sijaan. Se lähtee sipsipussin jättämisestä odottamaan viikonloppua ja maidon valitsemisesta ruokajuomaksi kokiksen sijaan. Mutta ennen kaikkea se lähtee omasta halusta, rakkaudesta niitä omia lapsia kohtaan.
Mietitään mitä syötetään lapsillemme <3

Kommentit (4)
  1. Loistava teksti jälleen👌👍🙏

  2. Loistava kirjoitis! Olet asian ytimessä 😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *