Lapsiperheen arjessa ei ole aikaa treenata?

Monesti kuulee kerrottavan, että lapsiperheen kiireisessä arjessa ei vaan yksinkertaisesti jää aikaa itselle ja omalle treenaamiselle. Tähän hyvinvointivalmentajat ja muut yltiöpositiiviset motivaattorit toteavat että se on vain järjestelykysymys ja jos halua on, on myös aikaa. Kumpi näistä sitten pitää paikkansa?

lapsiperheen

Lapsiperheen arjessa ei ole aikaa treenata?

Pohditaanpa hiukan esimerkin kautta lapsiperheen arkea, ja sitä kuinka hankalaa se ajan järjestäminen omalle treenaamiselle oikeasti on. Otetaan esimerkiksi lapsiperhe, jossa molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, eikä lapsi ole hoidossa. Vuorotyötä tekevät vanhemmat luonnollisesti pyrkivät olemaan mahdollisimman paljon ristiin töissä, toinen aamuvuorossa ja toinen iltavuorossa, jotta toinen olisi kotona lapsen kanssa. Usein joku lähipiiristä kuitenkin hoitaa lasta sen pari tuntia päivällä molempien ollessa yhtäaikaa töissä. Tällaisina päivinä mahdollisuuksia vanhempien treenaamiselle jää joko aamulla ennen kuin toinen vanhemmista menee töihin, tai illalla kun toinen tulee töistä. Käytännössä siis joko aamulla viiden aikaan tai illalla kymmenen jälkeen. Tuo on kuitenkin myös juuri se aikaväli, jolloin on mahdollista nukkua, eikä se unesta tinkiminen ole ainakaan pidemmän päälle hyvä vaihtoehto.

Edellä olevaa esimerkkiperhettä ei tarvitse kovin kaukaa hakea. Pari vuotta sitten meidän arki oli juuri tuollaista. Nykyisin Emilia on päiväkodissa ja me molemmat Sarin kanssa tehdään enimmäkseen päivätyötä, joka luo ihan erilaiset mahdollisuudet treenaamiselle. Silti edelleen aina välillä on käytännössä lähes mahdotonta järjestää arkea niin että me molemmat ehtisimme tehdä viikossa kaikki tavoitteena olevat treenit, ainakaan tinkimättä niistä yöunista.

Osaan kuitenkin tuon aiemman elämänvaiheen osalta samaistua myös niihin perheisiin, joissa vanhempien treenaaminen on todellakin silkka mahdottomuus. Nyt nuo samat hyvinvointivalmentajat keksivät kotona treenaamsen, kahvakuulat ja kivat jumppamatot olohuoneen lattialle lasten mentyä nukkumaan…

Voin kertoa, jälleen ihan omasta kokemuksesta, että kun takana on aikainen herääminen aamulla, kiireinen työpäivä ja vielä kiireisempi ilta kotona kaikkine askareineen, on olo illalla aika kaikkensa antanut ja jonkin kahvakuulan heiluttelu rättiväsyneenä ei varmasti ole voimaannuttava kokemus, vaan enemmänkin päinvastoin.

Järjestelykysymys?

Loppuyhteenvetona voisin tähän todeta, että ajan löytäminen treenaamiselle ei todellakaan ole joka tilanteessa järjestelykysymys.

Kommentit (3)
  1. Minä treenaan seitsemän kertaa viikossa ja molemmat käy päivätöissä ja kaikki neljä lasta harrastaa.
    Herään 03.45 ma-la aamuina ja lähden salille ja kotona olen takaisin kuuden aikaan. Yhtenä iltana viikossa käyn myös iltasalilla kun kaikki lapset harrastaa yhtä aikaa.
    Rytmi sopii minulle ja muu aika menee töissä, kotihommissa ja lasten harrastuksiin kuskaamisessa. Järjestelykysymys meidän perheessä:)
    -mari-

    1. Jos minä heräisin 03:45 niin aikaa nukkumiselle jäisi noin 6, ihan maksimissaan 7 tuntia, vaikka menisin nukkumaan heti lasten jälkeen yhdeksältä. Ja kuten kaikki aiheeseen vähänkään perehtyneet tietävät niin se ei riitä. Univajeessa on järkyttävät riskit, yhdistettynä vielä 7 kertaa viikossa treenaamiseen, ja ”mulle tää riittää”, joopajoo. On ihan tutkittua faktaa että suurin osa ”mulle tää riittää”-ihmisistä on vain totuttaneet siihen kroppansa väkisin ja tosiasiassa nukuttuaan tarpeeksi, huomaavat missä sumussa ovat tarponeet.

      Toki upean sankariviitan kruunuineen varmasti saa kun tällaisen läväyttää ilmoille keskustelussa arjen haasteista 🙂

    2. Sulla lienee lapset jo vähän isompia 🙂 Omia nelivuotiaita en yksinhuoltajana voisi aamulla varhain jättää ilman aikuista kotiin, eivätkä he pahemmin päiväkodista selviydy keskenänsä kotiin. Vastauksesi antaa kuitenkin toivoa omien harrastusten lisäämiselle tulevaisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *