AV, YV ja mitä näitä on – Facen kirpputorihelvetti

Syksy tulee ja meidän prinsessa tarvii Goretex-kengät. Valveutuneena isänä ajattelin säästää rajallisia luonnonvaroja ja vielä rajallisempia rahavarojani, eli kannattaa kierrätystä ja hankkia syksykengät prinsessalle Facebookin lastenkirppikseltä. Noita Facebook-kirppiksiä on melko paljon ja niissä myydään valtavan paljon lasten vaatteita, kenkiä, leluja ja vaikka mitä, osa oikeasti ihan hyväkuntoisiakin.

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ
Lähdin sitten eräänä iltana selailemaan noiden ryhmien tarjontaa. Vastaan tuli monenlaista kenkää. Oli ylihinnoiteltua loppuunajettua, oli sopivamman hintaista, mutta väärän kokoista ja sitten vielä käyttämätöntä, johon oli jo parikymmentä jonossa… Luovuin jo leikistä ja aloin selailla kavereiden edesottamuksia kun uutisvirtaani paukahti uusi ilmoitus, Punaiset yhden syksyn käytetyt Vikingin Goretex-kengät ja vielä todella edullisesti! Koko puuttui ilmoituksesta, mutta silmämääräisesti näytti kuvan perusteella aika liki oikealta. Päätin laittaa ilmoitukseen alustavan varauksen ja kysyä kokoa.
Olin innoissani, muutamassa minuutissa oli jälkeeni tullut jonoon jo useita muita ostajia. Myyjältä ei kuitenkaan vastausta kuulunut. Ajattelin käydä ilmoituksessa kurkkaamassa olisiko sinne tullut täydentävää tietoa kokopuolesta. No perkele koko ilmoitusta ei enää löytynyt. Uutta yksityisviestiä, että mitäs ihmettä? Nyt myyjä vastasi että sisko olikin halunnut kengät omalle lapselleen, joten ne eivät olekaan myynnissä.
Jahas. Niin kai sitten ja takaisin etsimään. Tällä kertaa tärppäsi nopeammin, hyväkuntoiset Reimam Goretex-kengät ja melko läheltä, olisi helppo ja nopea hakea. Pari oli minua ennen jonossa, mutta sinne liityin jonon jatkoksi. En kuitenkaan ollut kovin luottavainen jonottamisen suhteen, joten etisiskelin lisää toisista ryhmistä.
Ei mennyt kauaa kun törmäsin toisessa ryhmässä noihin aiemmin varaamiini Vikingeihin, myyjä oli sama, kuva oli sama, mutta hinta oli tupla aiemmasta. Olisi ilmeisesti mennyt liian halvalla… Seuraavassa ryhmässä taas tärppäsi. Oikean kokoiset, myyjän mukaan hyväkuntoiset ja kivan väriset Vikingit, jonoon vaan. Samalla piippasikin yksityisviestiä, pari aiempaa varaajaa oli perunut varauksensa ja olin vuorossa aiemmin varaamiini Reimoihin. Olin tottakai kiinnostunut ja hakukin saatiin sovittua seuraavalle päivälle.
Olin jo sulkemassa Facea kun huomasin vielä yhdet juuri myyntiin laitetut Superfitit. Oikea koko, kiva väri ja edullinen hinta. Täydellistä, olin vaan jo ehtinyt sopia haun seuraavalle päivälle toisiin kenkiin. Jätin nuo siis väliin.
TOINEN PÄIVÄ
Puin prinsessalle kaupunkivaatteet päälle, pakkasin mukaan vesipullon ja vaihtovaipan ja lähdin hakemaan varaamiani kenkiä. Olimme sopineet tapaamisen Porin keskustaan, mihin saavuin hyvissä ajoin että ehdin käydä nostamassa automaatilta rahaa ja rikkomassa sen kaupassa että minulla oli tasaraha valmiina. Odottelin prinsessan kanssa sovittuun aikaan sovitussa paikassa. Meni viisi minuuttia ja prinsessa alkoi kyllästyä odottelemaan. Meni kymmenen minuuttia ja lapsi alkoi itkeä turhautumistaan. Laitoin myyjälle viestiä että onkohan kohta tulossa, ei vastausta. 15 minuuttia odoteltuamme lähdimme kotiin, prinsessa huutaen täyttä huutoa. Kun pääsimme kotipihaan tuli myyjältä viesti, että hän oli unohtanut, mutta olisi paikalla nyt 10 minuutin päästä jos ei ole liian myöhäistä. Kyllä oli, pidä kenkäs.
KOLMAS PÄIVÄ
Aamulla heräillessäni ja Facebookiin kurkatessani oli minulle tullut 17 uutta ilmoitusta ja yksi yksityisviesti… Olin jo unohtanut jääneeni jonottamaan myös Vikingin kenkiä. Illan ja yön aikana tuossa ketjussa oli ollut päällä täysi sota, siellä oli varaajat ja jonottajat käyneet kuvainnollisesti toistensa kurkkuihin kiinni selvittäessään kenen varaus on pitävä, mitä varaukseen olisi pitänyt kirjoittaa ja kenen yli oli hypätty. Yksityisviesti oli noiden kenkien myyjältä, hänen tulkintansa mukaan minä olisin jonossa seuraava. Hiukan pelotti että kuinka monta vihaista eukkoa saan niskaani jos kaupat sovin, mutta rohkeana miehenä tartuin tilaisuuteen ja sovittiin kenkien haku myyjän kotoa jo samalle päivälle. Vaikka myyjä asui hiukan yli 20 kilometrin päässä, koin turvallisemmaksi mennä hakemaan kengät myyjältä kotoa kuin sopia tapaamista minnekään…
Kurvasin myyjän pihaan rahat kourassa ja soittelin ovikelloa. Myyjä tuli avaamaan oven kengät kourassa. Näin heti, että kenkien kuntoa oli jonkin verran liioiteltu, ne eivät oman tulkintani mukaan olleet likimainkaan hyväkuntoiset, lopullisen niitin löi arkkuun tupakan polttaman jälki toisen kengän sisäsyrjässä. Peruin kaupat ja kiitin kauniisti mukavasta maaseutuajelusta.
VIIDES PÄIVÄ
Sain yksityisviestin ihan ensimmäiseksi löytämieni kenkien myyjältä, siltä jonka sisko olikin halunnut kengät, että sisko ei haluakaan niitä, olenko vielä halukas ne ostamaan. Ei ilmeisesti olleetkaan menneet ylihintaisina enää kaupaksi toisessa ryhmässä. Nätisti kerroin, että myyjä voi puolestani työntää kenkänsä sinne minne aurinko ei paista.
Olin käynyt edellisenä päivänä ostamassa uudet hienot Goretex-kengät Prismasta. Helvettiin luonnonvarat, pitäkää kirpputorinne, mun kierrätykset oli tässä.

Kommentit (22)
  1. No se ei mennyt kovin hyvin, mutta hyvä yritys! 🙂 Itse aina suunnittelen laittavani kaikki facekirpuille, mutta lopulta myyn pari kalleinta ja hyvä kuntoisinta lastenvaatetta siellä ja kiikutan loput Hope-yhdistykselle…

    1. Metallisydän
      22.8.2016, 13:58

      Olishan se hieno ajatus myydä Emilian vaatteet halvalla niitä tarvitseville vaikka juuri Facekirppiksen kautta, mutta onhan se ihan mahdoton työmaa alkaa kuvaamaan kaikki erikseen, hinnoittelemaan, vastaamaan kaikkiin kyselyihin ja ottamaan lisää mittoja jne. ja sitten sopimaan hakuaikoja… Ei mulla ainakaan riitä aikaa eikä energiaa sellaseen…

  2. tää on juuri tätä, siksi ostan normaalilta kirpputorilta tai kaupasta 🙂

    1. Metallisydän
      22.8.2016, 13:58

      Niinpä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *