Vinkkejä uupumuksen kanssa elämiseen

Useita kuukausia ennen MS-diagnoosia minulla oli uupumusta. Jaksoin juuri käydä töissä, töiden jälkeen (tai ennen riippuen työvuorosta) makasin unihorroksessa sohvalla. Valitin ko-ko-a-jan, kuinka väsynyt olin. Kaikki meni ruuhkavuosien ja epäterveellisten elintapojen piikkiin. Totta kai niilläkin oli vaikutusta vireystilaan, mutta sen järjettömän uupumuksen takana oli MS-tauti. Uupumus eli fatiikki minua vaivaa edelleen ja se on kamala oire. Minulla on siihen käytössä lääkitys, josta   on jonkin verran apua, mutta siitä on myös haittapuolia. Periaatteessa jaksan touhuta ja käyn jokseenkin ylikierroksilla. Sitten tuntuu, että se uupumus kertyy kroppaa ja minun on pakko nukkua päiväunet. Onneksi väliin mahtuu niitäkin päiviä, jollon uupumus on taka-alalla.
Uupumus on pakottanut minua armollisemmaksi itseäni kohtaan. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Oikeastaan kaikkea ei tarvitse tehdä. Vaikka olen kirjoittanut seuraavat vinkit omasta kokemuksestani MS-taudin vinkkelistä, ovat ne täysin sovellettavissa mihin tahansa muuhunkin uupumukseen ja myös sinulle, joka elät ruuhkavuosien keskellä.

Saattaisit pitää postauksesta: Fatiikki eli uupumus – mitä se on?

Maailma ei kaadu einesruokaan

Ruokavaliolla on vaikutus uupumukseen. Terveellinen ruokavalio on hyvinvoinnin ja uupumuksen kannalta hyvä valinta. Joillekin tiettyjen ruoka-aineiden elinoiminen ruokavaliosta vaikuttaa vointiin. Tässä voi kuitenkin pahimpina päivinä reippaalla kädellä oikoa kulmia. Maailma ja lasten (jos sellaisia sattuu olemaan) terveys ei kaadu silloin tällöin tarjottavaan einesruokaan – niissäkin löytyy terveellisiä tuotteita.  Pakastevihannekset menevät siinä, missä tuoreet. Valmista ruokaa isompi satsi ja syö sitä useampana päivänä – tämä toimii erityisruokavaliota seuratessa.  Valmista ruokaa yhdessä perheen kanssa, delegoi tehtäviä. Ruokahetkien ei tarvitse olla kuvauskelpoisia tilanteita.

 

Pieni määrä usein

Se on tutkittu ja todistettu, että ulkoilu ja liikunta auttaa uupumukseen. Minulle se kaksiteräinen miekka: liikunta ja ulkoilma myös uuvuttaa liiassa määrin. Siksi pieni määrä usein on hyvä. Ulkoilun ja liikunnan ei tarvitsekaan olla joka ikinen päivä sellaista, mikä tuo hien pintaan. Kymmenen minuutin happihyppelykin on jo parempi kuin ei mitään. Tee mitä pystyt ja elämäntilanteessa jaksat.

Saattaisit pitää postauksesta: Pieni pakko tekee hyvää 

Älä jätä lepäämistä hautaan

Olen itsekin vitsaillut usein, että haudassa ehtii levätä. En vitsaile enää. Lepoa ei kannata jättää sinne saakka. Jos kropan vetää ylikierroksille voi seuraukset olla katastrofaaliset. Lepoon kai yhdistetään laiskuus ja siksi lepoa kartetaan. Lepo on tärkeää kokonaisvaltaisen terveyden kannalta. Pelkät yöunet eivät aina riitä. Omaa kroppaa kannattaa kuunnella. Se kyllä kertoo, mitä se tarvitsee. Joskus se on paljon lepoa. Suo siis itsellesi tasaisesti taukoja hengähtää. Nuku päiväunet tai rentoudu. Jaksat taas paremmin.

 

Televisio lapsenvahtina

Se paljon puhuttu lasten ruutuaika (jos niitä lapsia sattuu olemaan). Meidän perheessä ei ole tiukkaa ruutuaikaa. Monet pelit ovat erittäin hyödyllisiä ja auttavat lasta oppimaan. Lastenohjelmat ovat meillä ainakin kehittäneet paljon lasten sanavarastoa. Silloin kun äiti on yksin lasten kanssa, televisio ja tabletti ovat aivan korvaamattomia. Se antaa tilaisuuden äidille sulkea silmät ja nukkua hetken. Ja siitäkään ei kannata kantaa syyllisyyttä. Tilanne on, mikä se on. Sitten kun energiaa löytyy enemmän, tehdään jotain muuta.

 

Sillä jokainen joka apua saa…

Minulle on edelleen vaikea ottaa apua vastaan tai pyytää sitä. Ego ei meinaa antaa periksi, mutta sen on ollut pakko taipua. Meidän ei tarvitse pystyä kaikkeen yksin, eikä meitä siihen ole luotukaan. Aika monet ihmiset haluavat olla avuksi, mutta apua ei ole aina helppo tarjota. Toisaalta, mistä toinen tietäisikään sinun avuntarvettasi. Siksi sitä täytyy uskaltaa kysyä. Joskus tulee aika, että sinä voit vastaavasti olla avuksi tavalla tai toisella. Jos et sinun avunantajalle niin sitten joskus toiselle. Tai ehkä olet jo ollutkin. Hyvä kannattaa tässä laittaa kiertämään.

Kokeile alisuoriutumista

Minä olen aina pitänyt riman korkealla kaiken tekemiseni suhteen. Nyt olen pikkuhiljaa (todella pikkuhiljaa) alkanut laskea rimaa. Me kaikki ei olla mestarileipureita tai -kokkeja – eikä tarvitsekaan olla. Oman kodin ei tarvitse näyttää siltä, miten se esitellään sisustuslehdissä. Meidän itsemmekään ei tarvitse näyttää olevan tip top kuosissa aina kun astumme kodin ulkopuolelle. Meidän ei tarvitse pitää lapsille uskomattomia synttärikekkereitä ja opetella tekemään ilmapalloeläimiä (I kid you not…osaan tehdä niitäkin). Ollaan reilusti juuri sellaisia kuin ollaan – uniikkeja. Ja elämässä saa olla välillä alisuoriutuja hyvällä omallatunnolla. Omasta kokemuksestani suomalaiset keskimäärin pyrkivät erittäin hyvään tulokseen riittävän sijaan. Yleensä kun pyrimme alisuoriutumaan alkaa se vastaamaan keskitason suoriutumista. Ja se riittää monessa asiassa.

 

Seuraa blogia myös Instagramista @mariaisstrongblog ja Facebookissa

kauneus
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *