Sairaus ei määritä minua – totta vai tarua?

Olen usein kuullut lauseen ” Sairaus ei määritä minua”. Siihen toisaalta sisältyy voimaannuttava lausahdus joillekin, mutta minulle se tuo alakuloa. Mietin, teenkö jotain väärin, kun en voi yhtyä tuohon lauseeseen. Koen, että sairaus määrittää minua.  Enkö ole vieläkään päässyt yli sairastumisen kriisistä vai enkö vain yritä tarpeeksi?

MS-tauti määrittää minua

Olen useasti jo kertonut, kuinka MS-tautiin sairastuminen heitti elämäni päälaelleen. Se pyyhki monella tapaa tauluni puhtaaksi ja sen myötä monet asiat, joita olin, katosivat. Olen joutunut (tai saanut) tavallaan rakentaa identiteettiäni uusiksi. MS-tauti on ollut monelta osin mukana sanelemassa, millaiseksi se identiteetti muodostaa.

MS-tauti nimittäin määrittää minua. Se määrittää elämäni jokaista osa-aluetta ja sitä, kuka olen niissä. Se myös usein määrittää sen, miten reagoin asioihin. MS-tauti sanelee nykyään jokaisen päiväni tahdin, sekä sen, mitä pystyn tekemään ja milloin.

Pystyin määrittämään itseni ennen esimerkiksi työtä tekeväksi sairaanhoitajaksi. En ole enää sitä. Olin ennen aktiivinen töissä ja vapaa-ajalla monitoimija. Nyt en pysty suoriutumaan aina edes yksinkertaisemmasta toiminnasta. Pidin ruoanlaitosta ja leipomisesta. Nyt ne ahdistavat kognitiivisten ongelmien vuoksi. Sairaus määrittää minut ihmiseksi, joka ei kykene enää toimimaan samalla tavalla kuin ennen. Se on tosiasia, ei liioittelu tai pessimistinen toteamus.

Miten määrittelemme itsemme?

Oikeastaan tulemme kysymyksen eteen: Miten me määrittelemme itsemme? Määrittelemmekö itsemme tekojemme ja saavutustemme kautta, vai uskallammeko riisua itsemme niistä ja kohdata, kuka me todella olemme. Itse olen kerännyt vuosikymmenien aikana erinäisiä rooleja ja ehkä jopa uskotellut itselleni olevani jotain, mitä en ole.

Saatamme rakentaa identiteettiämme piilottaaksemme tosiasioita itsestämme. Meidän totisinta totta olevat ominaisuudet ja piirteet ovat usein kipeäätekevää ja epämiellyttää kohdattavaa. Esimerkiksi oman keskinkertaisuuden myöntäminen maailmassa, joka perustaa valtaosin median luomaan illuusioon, on todella vaikeaa. Me saatamme tuntea sen pienen kateuden kipinän sisällämme  käyttäessämme sosiaalista mediaa. Tuo kateus kohdistuu toisten elämäntyyliin, tavaroihin ja ihmissuhteisiin, joita ei ole oikeasti edes olemassa. (puhun omasta kokemuksestani, mutta uskon, että tähän voi moni yhtyä). Tavoittelemmeko ideaa “täydellisestä minästä” vai valitsemmeko tien, jossa hyväksymme itsemme täysin kaikkien heikkouksiemme kera?

Kolikon toinen puoli

Olen kulkenut viimeisen kahden vuoden aikana pitkän matkan, joka oli koulinut ja kasvattanut minua. Matka, joka ilman sairauttani olisi voinut kestää vuosikymmeniä kulkea. Tämä kaikki on MS-tautiin sairastumisesta johtuvaa. Tämän vuoksi on oikeastaan hyvä, että sairaus määrittää minua. Kulkemani matkan vuoksi sairaus määrittää minua nyt sinnikkääksi ja vahvaksi. Pienet kolhut eivät enää suista mielenrauhaani raiteilta. Sairaus määrittää minua armollisemmaksi muita ja ennen kaikkea itseäni kohtaan.

Sairaus on tehnyt minut kokemuksieni kautta luottavaisemmaksi siitä, että elämä kantaa. Se on myös avannut minun silmiäni näkemään, mikä tässä elämässä loppujen lopuksi merkitsee. Sairaus määrittää minua monella tapaa ja positiivisten asioiden kautta.

Loppujen lopuksi…

Jos  emme määrittele itseämme tekojemme ja saavutuksiemme kautta, niin silloin sairaus ei määritä minua. Minulla ole edelleen kyky rakastaa. Olen osa perhettä ja pystyn toimimaan vaimona, äitinä, tyttärenä ja siskona. Olen edelleen ystävä. Minulla on uskoa ja uskon muiden ihmisten hyvään.

Osaan pyytää ja antaa anteeksi. Minulla on halua yrittää. Minulla on kiitollisuutta. Pystyn itkemään. Pystyn tuntemaan. Pystyn ottamaan vastaan myös ne negatiiviset tunteen, jotka nousevat esiin. Näissä asioissa MS-taudilla on osuutta. Sairauden vuoksi asiat, jotka todella merkitsevät elämässä, ovat nousseet tärkeiksi. MS-tauti on tuonut minua kipeiden tunteiden eteen niin usein, että niiden käsittelystä on tullut helpompaa.

Lauseessa “sairaus määrittää minut”, ei ole katkeroitunut, luovuttanut tai surullinen kaiku

Kysymyksen ” määrittääkö sairaus minua vai ei” äärellä en osaa loppujen lopuksi vastata kyllä tai ei. Sairaus on muuttanut identiteettiäni ja sitä, miten määritän itseäni. Sairaus on syynä, miksi en voi tehdä tai tavoitella enää joitakin asioita.

Jos minun pitää jompaan kumpaan vastaukseen kallistua, niin sanoisin, että sairaus määrittää minua. Siinä määrityksessä ei ole kuitenkaan katkeroitunut, luovuttanut tai surullinen kaiku. Siinä on elämäni hyväksyminen sellaisena kuin se on ja kiitollisuus siitä valosta, joka pääsee elämään usein vain meidän haavojemme kautta.

 

Mitä mieltä sinä olet? Määrittääkö sairaus ihmistä vai ei?

Elämää MS-taudin kanssa

Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiin tästä

**********

Suosituimpia postauksia:

Curly Girl Metodi – toimiiko se?

Lantionpohjan lihasten vahvistaminen Perfect PFE-laitteen avulla

Selviytymistarina, joka sinun kannattaa lukea

sairaudet ms-tauti
Kommentit (9)
  1. Varmaan myös se miten kukin ymmärtää tuon lauseen, määrittää vastauksen? Minä itse en oikein edes tiedä mitä sillä tarkoitetaan, koska tottakai sairaus pakottaa määrittämään minut? Jos ajatellaan miten näen elämäni ja mitä tulevaisuudelta toivon, joudun ottamaan sairauteni huomioon, halusin tai en. Mutta elämänkatsomukseeni se ei ole vaikuttanut, tai no , jos aletaan jossittelemaan niin onhan se tietenkin siihenkin vaikuttanut , koska se on pakottanut minut miettimään syvemmälti omia arvojani ja sitä kuka olen ja mitä haluan olla läheisilleni. Ei saa kysyä vaikeita kysymyksiä !!!!! 😀

    1. Maria (is) Strong
      6.7.2019, 07:35

      Kiitos kuitenkin, kun vastasit 😊

  2. Matkalla yhdessä
    24.6.2019, 11:51

    Olen itse painiskellut samojen ajatusten kanssa.
    Olen jopa häpeillyt sitä, että en ole selviytyjä joka taistelee pitäen kiinni kaikesta ns. normaalista. Jos en niin tekisi olisin luovuttaja ja antaisin sairauden vaikuttaa itseeni ja toimintaani.
    Mutta niinhän se tekee, halusin tai en.
    Helpompi on sopeutua siihen, että sairaus on osa minun identiteettiä ja se vaikuttaa joka päivä arkeeni.
    Se on muokannut elämäni uudelleen mm. ammatillinen identiteetti, perheen dynamiikka.
    En ole luovuttaja.
    Tämä ei ole taistelu.
    Tämä on minun elämäni.
    Minun ja sairauteni.
    Ja minä sopeudun.
    Elän.

    1. Maria (is) Strong
      6.7.2019, 07:37

      Kiitos kommentistasi. Voimaannuttavia sanoja 🧡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *